SURKEA ESITYS YLELTÄ!

Katsoin juuri Ylen vaalitentin, jossa olivat tentittävinä Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja Kari Kärkkäinen. Tentti oli surkeaa toimittajatyötä. Ala-arvoista journalismia, jossa asiat unohtuivat täysin. Toimittajat Jyrki Rich ja ja Ari Korvola alittivat riman oikein kunnolla. Taisi kaksikko unohtaa, ettei kyseessä ollut MOT-ohjelma tai Lauantaiseura, vaan eduskuntavaalien puoluetentti. Tarkoitus kai olisi, että katsoja saisi jotain eväitä pohdintoihinsa näiden tenttien pohjalta. Mutta tällainen epäasiallisuus ja suorastaan heikko valmistelu, loukkaavat katsojaa. Ei voi muuta kuin ihmetellä Ylen poliittisten ohjelmien tuottamisen heikkoa tasoa.
Tentissä oli asiaa vain nimeksi. Päähuomiossa oli Päivi Räsäsen viimeisin kirja ja ikään kuin ulkopoliittisen oivalluksena Israelin armeijan tekemiset. Haloo! Kysyn mitä kummallakaan on tekemistä Kristillisdemokraattien vaaliohjelman kanssa? Puheenjohtajat olivat selvästi varautuneet keskukstelemaan asioista ja tavoitteista ja olivat tuon tuostakin kiusaantuneita toimittajien kysymyksistä. Kun toimittaja kysyi: ”Onko tappaminen hyväksyttävää jos sen tekee Israelin armeijan sotilas?”, niin en meinannut uskoa korviani.
Kyllä harmitti Päivin ja Karin puolesta, eivät edes saaneet mahdollisuutta jakaa näkemystään miten Suomea hoidetaan seuraavat 4 vuotta eteenpäin.
Täytyy vaan toivo, että jos sama linja jatkuu muiden puolueiden tenteissä, niin toimittajat muistavat kysyä Eero Heinäluomalta Stalinin hirmuteoista ja Martti Korhoselta Maon Kiinan kansan sortamisesta. Varmaan nekin ovat suomalaisen vasemmistoliikkeiden syytä, yhtälailla kuin Israelin toimet Lähi-idässä Kristillisdemokraattien.

Ei ihme, että haastateltavat olivat kysymyksistä yllättyneitä, niin oli katsojakin. Olipa surkea esitys Yleltä.

BLOGIT LYHENEVÄT - TOIVOA ON.

Jotkut lukijani ovat ilmaiseet huolensa (syystäkin) viime päivien ylipitkistä kirjoituksistani. Älä menetä toivoasi, blogit lyhenevät! Minulla vain oli hetkellinen tarve selvittää joitakin asioita hieman laajemmin, jotta voin jatkossa ollaa sanoIssani tiiviimpi.
Pysy kanavalla ja kerro tästä ysvällesi. Terveisin, mies nro 240 Uudeltamaalta :-).

OIKEISTOLAINEN MAAILMANKUVA

Tästä vaalipäivään saakka pyrin syventämään 18.2. esittämiäni teesejä.

Jatkoa eiliselle.

Kansallinen kokoomuksen poliittinen maailmankuva on liberalismi ja markkinaliberalismi (yksilön vapaus ja rajoista vapaa markkinatalous) yhdistyneenä materialismiin. Kokoomus mielletään pääomien edunajajana. Poliittisena voimana liberalismi on sosialismin vastakohta, jossa kaiken ja kaikkien tulee olla vapaita valtion holhouksesta, ei kuitenkaan ilman vastuullisuutta.
Kokoomuksen periaateohjelmassa (1993) sanotaan: ”Kokoomus arvostaa pohjoismaista demokratiaa, humanismin periaatteita ja kristillistä etiikkaa. Kokoomuksen aate on ollut sosiaalireformismin, konservatismin ja liberalismin välistä kilpailua.”
Kokoomuksen puoluekokouksessa 2004 käydyssä uuden periaateohjelman sisältökeskustelussa esitettiin seuraava näkemys: Kokoomuslaiseen aatemaailmaan on koko puolueen olemassaolon ajan voimakkaasti vaikuttanut myös liberalismi. Siinä korostetaan yksilönvapautta, valinnanvapautta, yhteiskunnan taloudellista perustaa, markkinoiden esteetöntä toimintaa.” Lainauksista voisivat viitata siihen, että puolueessa on meneillään monen eri maailmankuvan yhteensovittaminen. Voimakkain kuitenkin näistä kolmesta on selvästi markkinaliberalismi ja pääomien puolustaminen. Kokoomusta lähinnä on ruotsalainen kansanpuolue, joka myös luonnehditaan liberalismin aatteen kannattajaksi.

Suomen keskusta on maailmankuvaltaan muuttumassa kokoomuksen suuntaan. Keskusta on alkujaan maanviljelijöiden ja torppareiden puolue, mutta pyrkii yleispuolueen rooliin. Keskustassa markkinatalouden ihanteet saavat yhä enemmän sijaa. En tiedä toista aikaa, jossa suomalaisen teollisuuden valtionomistuksia olisi myyty niin kovalla vauhdilla pois, kuin nyt keskustalaisen kauppa- ja teollisuusministerin aikana. Ei edes kokoomus ole pystynyt vastaavaan. Aatteellinen muutos keskustassa on hätkähdyttävä.

Keskusta on ollut hyvin kristillismielinen puolue. Viljelyn ja varjelun periaate oli puolueen aatteellisen isän Santeri Alkion keskeisiä periaatteita. Valitettavasti ”Alkiolaiset” ovat nykyisessä keskustassa vähemmistönä. Kristillisyyden näkyminen nykyisessä puolueohjelmassa on vain muisto Alkion ajoista. Nykyisin kristillisyys näyttäisi olevan keskustalaiselle kansanedustajalle rasite (poikkeuksiakin on), ellei ole pohjoisen vahvoilta lestadiolaisalueilta kotoisin.

Samalla kun voidaan yleisesti olettaa koko vasemmiston jakavan suuressa määrin ateistisen maailmankuvan, herättää oikeiston maailmankuvan suhde kristilliseen maailmankuvaan useita kysymyksiä. Aate uskoo ihmisen loputtomaan hyvyyteen ja kykyyn tehdä oikeita ratkaisuja ja selvitä, jos ihminen on vapaa ja hänelle annetaan edellytykset sivistää itseään ja mahdollisuudet käyttää vapauttaan yrittämiseen.
Kristillisen maailmankuvan mukaan ihminen on syntinen ja tarvitsee Jumalan ohjausta voidakseen tehdä oikeita ratkaisuja itsensä ja yhteisönsä hyväksi. Historia ei puolla näkemystä ihmisen hyvyydestä, pikemminkin pahuudesta, sivistysasteesta ja kansallisuudesta riippumatta. Jos tätä aikaa mitattaisiin vaikkapa itsekkyysbarometrillä, niin mittari saattaisi olla aika punaisella verrattuna 60-lukuun. Piittaamattomuus on lisääntynyt suhteessa ihmisten hätään. Ihmisen hyvyys on myytti.

Kokoomuslaisessa maailmankuvassa markkinat kasvavat ja kehittyvät jatkuvasti. Ihminen on näiden markkinavoimien loputon hyödyntäjä ja kulutuksen takuumies. Kristillinen maailmankuva eroaa kokoomuslaisesta näkemyksestä merkittävästi ja edustaa ekologista tasapainoa. Se ottaa huomioon luonnon kantokyvyn ja uusiutumismahdollisuudet. Se myös rajoittaa ihmisen kulutuksen kohtuullisuuteen ja joskus myös pidättyväisyyteen markkinoiden vastaisesti, jos se on ekologisen tasapainon kannalta välttämätöntä.

Useille poliittisille liikkeille kristillisyydellä on ollut merkitystä viime vuosisadan puoleen väliin saakka. Sen jälkeen on tapahtunut selkeää etääntymistä kristillisestä maailmakuvasta ja tilalle on tullut viittaus kristilliseettisyyteen, ilman että sen sisältöä on määritelty. Nyt puhutaan ihmisen uskosta johonkin korkeampaan ja se usko on kohteliaasti siirretty yksityisyyteen. Samalla sen vaikutus ei enää näy päätöksissä, eikä sido tai ohjaa niitä, jotka päätöksiä tekevät. Maallistuminen on tapahtunut.

Kristillisen maailmankuvan vahvistuminen yhteiskunnassa edellyttää siis poliittisten voimasuhteiden muutosta. Muutos ei tule sitä kautta, että äänestämme jotain puoluetta sen tähden, että sillä on hyviltä ja oikeilta tuntuvia arvoja, tai sen riveissä on ehdokkaina kristittyjä. Se tulee siten, että selvitämme itsellemme, millainen maailmankuva puolueen arvoja ohjaa. Tärkeää on myös varmistaa, että asioitamme hoitamaan valituilla henkilöillä on riittävät taidot ja osaaminen asioiden hoitamiseen.

ARVOT NOUSEVAT MAAILMANKUVASTA

Tästä vaalipäivään saakka pyrin syventämään 18.2. esittämiäni teesejä.

On tärkeää, että ymmärrämme poliittisen vaikuttamisen olevan sidoksissa poliitikon aatteeseen, hänen maailmankuvaansa ja siitä nouseviin arvoihin. Olisi naivia väittää, etteivät maailmankuvat vaikuta päätöksiin. Siksi olen vaalikampanjassani kysynyt: Millaisilla arvoilla sinä haluat päätöksiä tehtävän?

Akateemikko Georg Henrik von Wright määrittelee maailmankuvan seuraavasti: ”Se on tietyn aikakauden tai ihmisyhteisön omaksuma käsitys maailman synnystä ja rakenteesta, luonnontapahtumien ymmärrettävyydestä ja selittämisestä sekä oikeasta elämäntavasta.”.

Poliittinen kenttä jakautuu Suomessa oikeistoon ja vasemmistoon, joiden sisällä on erilaisia painotuksia jakaen puolueet useaan oikeisto- ja vasemmistoryhmittymään. Vihreä Liitto mielletään Suomessa vasemmistoon kuuluvaksi.

Julkisessa keskustelussa usein peräänkuulutetaan arvoja. Kenen arvoilla maata johdetaan? Millaisilla arvoilla yrityksiä johdetaan? Myös poliittisten puolueiden ohjelmat vilisevät arvoja. On hyvä tiedostaa, etteivät arvot sinänsä ole ratkaisuja. Tärkeää onkin keskustella siitä, minkälainen maailmankuva arvojen takana on, sillä arvojen sisältö ja ehdot nousevat maailmankuvasta.

Jokin puolue voi ilmoittaa arvoinaan elämän suojelun, mutta hyväksyy samalla ihmiselämän päättämisen äidin kohtuun sosiaalisista syistä, koska puolueen aatteellinen maailmankuva ei sisällä näkemystä ihmisen elämän pyhyydestä tai syntymää osana luomistyön ainutlaatuista ihmettä (Suomessa aborteista 80 % tehdään sosiaalisin syin). Vaikka heille ihmisarvo sinänsä onkin tärkeää, käytännön taso avautuu vasta tarkastelemalla arvojen takana olevaa maailmankuvaa.

Suomen suurimman vasemmistopuolueen, sosialidemokraattien, maailmankuva on sosialismi (järjestelmä, jossa tuotantovälineet on otettu yhteiskunnan haltuun; myös itse järjestelmä .Nykysuomen sanakirjan mukaan).

Tämän puolueen maailmankuvasta löytyy mm seuraavia asioita: Lainauksia puolueen ohjelmista: ”Ohjelma 1902. Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”

”Ohjelma 1987. Valtionjohtoinen yritystoiminta on tärkeä osa Suomen talousjärjestelmää. Valtion yritystoimintaa on kehitettävä ja tarvittaessa laajennettava saattamalla yrityksiä yhteiskunnan hallintaan.”

”Ohjelma 1999. Yhteiskunnallisten päätösten on perustuttava kestäville arvoille, kauaskatseisille tavoitteille ja tahdolle saavuttaa päämäärät. Sosialidemokratia nousee vapausliikkeenä sosialismin teorioiden ohella antiikin humaanista filosofiasta, kristillisestä etiikasta ja valistuksen edistysaatteista.”

Nämä lainaukset osoittavat, että sosialismin perusnäkemys on edelleen puolueessa olemassa, vaikkakin se on mukautunut tähän aikaan ja sen tavoitteita ei enää kuvata vuoden 1999 ohjelmassa yhtä tarkasti kuin vielä vuoden 1987 ohjelmassa. Selkeästi uusina käsitteinä nähdään maininnat antiikin humanismista sekä kristillisestä etiikasta. Kristillinen etiikka sinänsä kuulostaa hienolta, mutta ei mitenkään yhdisty sosialismiin, ellei sen ymmärretä tässä kohdassa tarkoittavan sitä, että sosialisointia toteutetaan myös kristillisen etiikan periaattein. Ristiriita on ilmeinen.

Sosiaalidemokraattisesta maailmankuvasta katsottuna on varsin helppo ymmärtää, miksi uskonnon opetuksen tunnustuksellisuus on poistettu ja sen tehtävää koululaitoksessa on kavennettu jo yli 30 vuoden ajan. Ei ole enää vaikea ymmärtää, miksi yksityiskoulujen ja erityisesti kristillisten koulujen opetuslupahakemukset tulevat hylätyiksi sosiaalidemokraattisen ministerin toimesta. Tai miksi yrittäminen ja oman yrityksen kautta hankittu menestys on suomalaisessa poliittisessa ilmastossa niin vastenmielinen ajatus.

Voit sanoa, että lainaukset ovat aika vanhoja. Totta, mutta elävät vahvoina juurina.

Yksi merkittävimpiä valtion arvobarometrejä on valtion tulo- ja menoarvio. Siinä eduskunta priorisoi ne asiat jotka ovat tärkeitä ja joilla on arvoa. Siihen barometriin haluan enemmän inhimillisyyttä ja aitoa kannustavuutta.

Kun äänestät henkilöä, mieti mitä arvoja samalla äänestät. Sillä arvot tulevat esiin päätöksissä.

TEESIT PÖYTÄÄN!

Viimeiseen äänestyspäivään on tänään aikaa 30 päivää. On aika laittaa teesit pöytään. Miksi minä olen ehdolla ja mitä minä tekisin jos tulisin valituksi kansanedustajaksi.

Haluan olla vahvistamassa yhteiskuntaa toimimalla kristillisestä maailmankuvasta nousevien arvojen pohjalta. Kiteytettynä: Kristillisen uskon ja luomisjärjestyksen mukaisesti saa jokainen ihminen elämän lahjan ja loukkaamattoman ihmisarvon hedelmöityksen hetkellä. Tästä elämästä on jokaisella ihmisellä vastuu. Raamattu kiteyttää ne seuraavasti: vastuu itsestä, perheestä, yhteisöstä ja luonnosta. Näistä lähtökohdista nousevat ne toimintamallit, joilla uskon, että Suomalainen yhteiskunta olisi nykyiseen asioiden hoitoon verrattuna vastuullisempi, välittävämpi ja ekologisesti kestävämpi.

Kristillisen politiikan lähtökohta on: ihminen on aina markkina-arvoa tärkeämpi. Rakenteet luodaan palvelemaan ihmistä, ei päinvastoin.

Kristillisen politiikan päämäärä on kristilliseettinen arvomaailma lainsäädännön kulmakivenä ja ohjaimena, jolloin vastuullisuus, yrittäjyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologisesti kestävät ratkaisut toteutuvat. Kukaan ei ole köyhtynyt köyhien auttamisesta.

Käytännössä.
Toimin niiden äänestäjien hyväksi jotka ovat minua äänestäneet, kristillistä arvoista käsin.
Ihmisen omatoimisen vastuullisuuden edellytyksiä on lisättävä syntymästä luonnollisen kuolemaan asti.

Perheiden elämää on tuettava sellaisilla veroratkaisuilla, jotka edistävät syntyvyyden nousua. Suomi on Euroopan nopeimmin vanheneva kansa. Ilman syntyvyyden lisääntymistä nykyisestä tasosta, olemme myös katoava kansakunta. Tutkimuksen mukaan suomalaiset perheet haluaisivat enemmän lapsia, mutta yhteiskunnalliset ratkaisut ovat vieneet lastenhankinnalta taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset. Kun vain toinen vanhemmista on työssäkäyvä ja toinen hoitaa lapsia kotona, on työssäkäyvän tulot jaettava kahtia ja verotus toteutettava vasta sen jälkeen. Kunnallisverotuksen lapsivähennys on palautettava.

Nuorten elämän alkua ja perheiden perustamista on tuettava enemmän. Opiskelupaikkoja on oltava riittävästi. Tällä hetkellä ammatilliseen peruskoulutuksen varattuja opiskelupaikkoja on Uudellamaalla 3600 vähemmän, kuin on hakijoita. Valtakunnallista kehystä tulee suurentaa vajeen poistamiseksi. Oppisopimuskoulutusta on lisättävä, jotta turvataan osaavan henkilöstön saanti työmarkkinoille. Opintorahaan luvatut tasokorotukset on toteutettava, ja opintorahan lapsivähennys on palautettava.

Kristillisen kasvatuksen osuutta opetussuunnitelman perusteissa on selkeytettävä. Kristillisten koulujen toimintaedellytykset on turvattava perusopetuslainsäädäntöä uudistamalla siten, että laista poistuu Valtioneuvoston harkintavalta lupien myöntämisessä. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä on tiivistettävä, jotta resurssit tulevat tehokkaammin ohjatuksi. Yliopistojen ja Ammattikorkeakoulujen itsenäisyyttä tulee lisätä.

Yrittämisen edellytyksiä on jatkuvasti kehitettävä. Yhden hengen yrityksen laajentamispyrkimyksiä on tuettava porrastetulla alhaisemmilla työnantajamaksuilla kahden ensimmäisen vuoden aikana. Suomessa on 140000 yhden hengen yritystä, joista joka toinen olisi valmis harkitsemaan lisätyövoiman palkkaamista, jos työnantajamaksuista saisi helpotusta ja irtisanomissuojaa alennettaisiin. Työmarkkinat tarvitsevat joustomahdollisuuksia, jotta työllisyyttä voidaan parantaa ja työvoiman saatavuus turvata. Kolmikantaneuvotteluihin otetaan mukaan yrittäjät.

Verotuksen kokonaisuudistus tulisi toteuttaa viipymättä. Laajaa keskustelua tulee käydä siitä, miten oikeudenmukaisia kerättävät verot ovat. Onko oikein kenenkään joutua maksamaan palkastaan veroa yli 50 %? Tai, onko oikein verottaa niitä asioita joita ilman ihminen ei voi elää tai tulla toimeen, kuten ruokaa, oman kodin lämmitykseen käytettävää energiaa, pysyvän sairauden hoitoon hankittavia lääkkeitä tai päivittäistä juomavettä. Verotuksen kokonaisuudistus on toteutettava ja sen voi aloittaa laskemalla ruuan arvonlisäverotuksen Eurooppalaiselle 8 % tasolle ja poistamalla verot lääkkeistä. Myös perintövero on vaalikauden aikana poistettava.

Terveyden huollon ja vanhustenhuollon henkilöstöpulaan on vastattava valtion, ay-liikkeen ja kuntien yhdessä tekemän palkkojen korotusohjelman avulla, jossa hoitajien palkkoja nostetaan vaalikauden aikana 2400 euron tasolle. Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus ja verotuksen epäkohdat poistettava. Eläkkeiden indeksit on yhdenmukaistettava.

Peruspalvelut on taattava tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Kuntien edellytyksiä hoitaa niille säädettyjä tehtäviä on parannettava palauttamalla niiltä leikatut valtionosuudet lamaa edeltävälle tasolle.

Alkoholiverotusta on nostettava. Päihdesairaille on taattava subjektiivinen oikeus vieroitushoitoon ylläpitohoidon sijaan.

Ympäristön rasitusta on vähennettävä. Kulutusta on hillittävä. On panostettava uusien teknologioiden ja energialähteiden kehittämiseen. Energiatehokkuutta on lisättävä. Päästöjä on vähennettävä. Ilmastonmuutokseen on ihminen syyllinen, ihminen voi myös kääntää suuntaa kohti ekologisesti kestävempiä ratkaisuja.

Verotuloja syntyy työllisyydestä ja elinkeinoelämän ja yrittämisen edellytyksistä huolehtimalla. Kasvatuksessa on huomiota entistä enemmän omatoimista vastuullisuutta. Osana koulutusta on oltava myös yrittäjyyttä korostava linja. Näillä eväillä syntyy myös sitä yhteistä hyvää, jolla vähävaraisista ja niistä, jotka eivät pysty itse itseään auttamaan, pidetään huolta.

MINKÄLAISILLA ARVOILLA JA KENEN EHDOILLA

Millaisilla arvoilla sinä haluaisit päätöksiä tehtävän?

Minä en ole löytänyt mitään kestävänpää arvopohjaa kuin Raamatusta nousevat arvot. Kaikilla on yhtäläinen vastuu itsestään, perheestään, lähimmäisestä, yhteisöstään ja luonnosta. Näiden varaan rakennettiin se välittävä ja kannustava suomi, joka nousi muutamassa kymmenessä vuodessa yhdeksi maailman johtavista hyvinvointiyhteiskunnista. Kristillisessä maailmankuvassa ihmisarvo on aina loukkaamaton hedelmöityksestä hautaan.

Kenen ehdoilla?

Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle. Edustuksellisessa demokratiassa kansa vaaleilla delegoi, siirtää vallan valitsemilleen kansaedustajille, kunnanvaltuutetuille, europarlamentaarikoille ja presidentille sekä osittain myös puolueille. Valitut edustajat ovat meidän edustajiamme saamiensa äänien suhteessa ja vastuussa meille tekemisistään. Alkuosa toimii käytännössä hyvin, mutta loppuosa ei. Suomessa kansa ei käytä oikeuttaan vaatia selvitystä valitsemiensa edustajien toimista ja annettujen lupauksien pitämisestä. Ei ainakaan julkisesti. Tämän roolin ovat ottaneet iltapäivälehdet, valitettavasti.

Kansalaisen tiedonsaantia kansanedustajien puuhasteluista on pyritty lisäämään eduskunnan internetsivujen avulla. Sieltä voi seurata puheita, aloitteita ja osallistumista lähes reaaliajassa. On siis paljon itsestä kiinni, miten jaksaa asioihin paneutua. Todennäköisesti se joukko on aika pieni, joka jatkuvasti seuraa äänestämäänsä henkilöä. Ehkä pitäisi.

Myös valtamedia jakaa informaatiota poliittisista liikkeistä ja päätöksistä. Tosin Suomessa aika värittynein lasein, sillä media on keskittynyttä harvoihin käsiin. Informaatio ei ole tasapuolista eikä edes kohtuullisessa määrin oikeudenmukaista. Erityisesti pienten puolueiden osalta.

Näissä vaaleissa on pääotsikoihin noussut puolueiden rahanjakopolitiikka. Kuinka paljon jaetaan rahaa ja mihin perustuen? On myös kysytty, voiko mitä vaan luvata, kun jo sanoessaan tietää huijaavansa. Kenen on vastuu? Poliitikot sanovat kansan, kansa sanoo poliitikon. Sanon, molempien ja ensisijaisesti poliitikon.

Kansanedustajalla on valtaisa määrä tietoa saatavilla päätöstä tehtäessä. Hän on kuulut lukuisia erityisasiantuntijoita valiokuntakäsittelyn aikana. Tämän lisäksi, hänellä tulee olla selkeä käsitys niiden äänestäjien odotuksista, jotka ovat häneen uskonsa laittaneet. Valitettavasti kuitenkin joudumme havaitsemaan, että usein poliitikko antaa oman kunniansa sekä sitoutumisensa äänestäjiin ryvettyä, puolueen edun ja puolueen sisällä oman menestyksen estymisen pelossa.

Tässä tapahtuu sellainen ihmeellisyys, että vallan rakenteet vaikuttavat enemmän poliitikkoon, kuin poliitikko vallan rakenteisiin. Kärsijänä on kansa, ja lopulta myös poliitikko.

Tässä yksinpuhelussa korostan, että kysymys on valitun henkilön perusarvoista, joiden pohjalta hän päätöksiä tekee. Kukaan ei tee päätöksiä ilman jotain arvopohjaa. Jokaisella puolueella on omat arvonsa, jotka nousevat siitä ideologiasta ja maailmankuvasta jota he edustavat. Arvot eivät leiju ilmassa, niillä on juurensa ja lähteensä. Siksi olen vakuuttunut siitä, että jokaisen äänestäjän kannattaa tarkkaan harkita, millaisille arvoille hän äänensä antaa ja kenen ehdoilla hän haluaa päätöksiä tehtävän. Minulle kristilliset arvot ovat kaiken perusta. Niillä arvoilla elämäni seisoo. Tulenko valituksi eduskuntaa, sen päättävät äänestäjä muutaman viikon sisällä. Mutta minun sisäisestä arvomaailmastani ei voi äänestää, krisilliset arvot pysyvät arvoinani kaikissa tilanteissa. Tavoitteeni on, että nämä arvot näkyvät ja kuuluvat suomalaisessa päätöksen teossa. Siksi olen ehdolla näissä vaaleissa eduskuntaan.

VUODEN 2006 HYVÄ ARKI HENKILÖ

Eilinen päivä jää mielessäni ikimuistoiseksi. Sain Espoolaiselta Hyvä Arki ry:ltä tunnustuspalkintona työstäni vähävaraisten Espoolaisten hyväksi, vuoden 2006 Hyvä Arki henkilö tunnustuksen ja upean pystin (kuvassa).

Se oli merkittävä hetki. Sanon niin kuin missikisoissa: ”Olisipa äiti ollut paikalla.”.

Hyvä Arki on pääkaupunkiseudun merkittävin vähävaraisten auttamiseen keskittynyt yhdistys. Sen toimintakeskuksessa saa joka arkipäivä aamupuuroa, leipää ja kolmesti viikossa myös muita elintarvikkeita. Käsittämättömän pieni porukka tekee uskomattoman arvokasta työtä ja jakaa vuosittain lähes 100.000 kg EU-ruokaa niitä tarvitseville.

Tässä Hyvän Arjen toiminnanjohtajan Hannu Hätösen perustelut valinnalle.

(Juhlatilaisuuden puhe).

Arvoisat vieraat, hyvä lehdistö.

Vuoden 2006 Hyvä Arki henkilöksi on valittu Espoolainen pastori Antero Laukkanen.

Tilanteessa, jossa yhdistyksen taloudellinen asema ja toiminta vaati särmää, kipeitäkin ratkaisuja, oli yhdistyksen puheenjohtajana toimiessaan Antero Laukkasella rohkeutta toteuttaa ne.

Vaikeissa olosuhteissa Antero Laukkanen tarttui ruoriin ja näytti suuntaa Hyvä Arki ry:n toiminnalle. Luotiin uusi toimintamalli ja perusta.

Laukkanen synnytti hallituksen toiminnan tueksi ohjausryhmän jonka tehtävänä on toimia ns. asiantuntijaryhmänä ennen kaikkea talousasioissa ja tukea hallitusta toimillaan.

Antero Laukkasen aloitteesta useita uusia projekteja synnytettiin uusien ja vanhojen
yhteistyökumppaneiden kanssa. Hyvä Arki ry:n luottamus Espoon kaupunkiin vahvistui. Antero Laukkasen aloitteesta Järjestökadun järjestöjen ja kaupungin välillä syntyi vuoden 2005 lopulla monin tavoin merkittävä kumppanuussopimus. Kumppanuussopimuksen ensimmäinen vuosi oli hyvin tuloksellinen ja tämän vuoden alussa tehtiin kumppanuussopimukselle jatkosopimus vuodeksi 2007.

Vuoden Hyvä Arki-henkilö 2006, Antero Laukkanen, on osoittanut kaikilla toimillaan, että hän välittää espoolaisten arjen hyvinvoinnista ja on valmis tekemään työtä niin että jokaisella olisi mahdollisuus hyvään arkeen.

VIHREIDEN PERUSTULOMALLI EI OLE ONGELMATON

Vihreiden esittämä perustulomalli on hyvä keskustelun avaus. Vihreiden näkemyksen mukaan perustulomalli toisi erityisesti helpotusta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, jotka elävät vain sosiaaliturvan varassa. Sen tarkoitus on myös edistää yrittäjyyttä.

Perustulomallissa perustulo maksetaan kuukausittain jokaiselle täysi-ikäiselle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle. Perustulo on verovapaa etuus, jota ei tarvitse erikseen anoa. Perustulon suuruus olisi 440 euroa kuukaudessa. Rahoitus perustulomalliin otettaisiin veroja nostamalla. Suurituloisten verovähennyksiä karsitaan ja yksityishenkilöiden pääomaverotus nostetaan 32 prosenttiin. Järjestelmä nostaisi myös ylemmän keskitulon ryhmässä olevien veroja.

Vihreiden perustulomalli ei ole ongelmaton. Yhteiskunnalta avun saaminen Suomessa perustuu johonkin todennettavaan syyhyn. Tukea voi saada, mutta vain syyperusteisesti. Malli, jossa kaikki saisivat aina tietyn perustulon, ei rohkaise omatoimiseen selviämisen ja yrittämiseen. Se voi olla edesauttamassa omatoimisuuden vähenemistä ja ajautumista todelliseen ja jopa lopulliseen syrjäytymiseen pitkällä aikavälillä.

Nykyinen sosiaaliturva on tarkoitettu auttamaan selviämään äkillisistä toimeentulon muutoksista ja palautumaan mahdollisimman pian takaisin työelämään. Vaikka tässä ei ole aina onnistuttu, on se kuitenkin selkeä tavoite. Sellaiselle tielle lähteminen, jossa henkilökohtainen vastuu oman elämän tuloista ja menoista vähenee, ei ole suotavaa. Ennen kuin perustulomallia voidaan vakavasti ajatella käyttöönotettavaksi, on sen todellisista vaikutuksista pitkällä aikavälillä oltava tietoa. On myös mietittävä, onko keskituloisten ja rikkaiden verotuksen kiristäminen se tie, jolla työn tekemistä ja vastaanottamista edistetään.

Jokaisella suomalaisella on perustuslain mukaan oikeus ”välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Tästä ei tule tinkiä. Nykyinen järjestelmä ei ole riittävän kannustava. Etlan Sixten Korkman totesi hiljattain: ”Hyvinvointiyhteiskuntamme on muuttumassa riippuvuusyhteiskunnaksi. Sosiaaliturvan varassa elävien määrä lisääntyy suhteessa työssäkäyviin.”. On luotu järjestelmä, jossa sosiaaliturvan edut ja työstä saatava palkka ovat niin lähellä toisiaan, ettei työn vastaanottamista koeta mielekkäänä. Jos kerran näin on, niin perustulomallin mukainen vastikkeeton rahan saaminen ei kuulosta hyvältä ja kannustavalta mallilta. Pikemminkin passivoivalta. Olen samaa mieltä vihreiden kanssa siitä, että sosiaaliturvan byrokratiaa on purettava ja hakumenetelmiä yksinkertaistettava. Mutta näiden toimien tekeminen ei edellytä yleistä rahanjakoa, vaan poliittista tahtoa ja rohkeutta uudistuksiin, jotka ovat omaehtoiseen selviämiseen kannustavia. Tällä hetkellä jatkuvaan tukikierteeseen ovat ajautumassa monet lapsiperheet. Välitön kannustava korjausliike ja apu heille olisivat verotuksen oikaiseminen siten, että Lipposen ensimmäisen hallituksen leikkaamat lapsikorotukset palautettaisiin.

Ymmärrän, että meillä on suuri joukko niitä kansalaisia, jotka eivät enää kykene työhön syystä tai toisesta. Heidän kohdallaan voisi harkita perustulomallia yhdistettynä nopeutettuun eläkkeelle pääsemiseen. Tästä voisi lähteä liikkeelle.

ILMASTONMUUTOS – KÖYHYYS – SUOMALAINEN HYVINVOINTI

Tulin muutama viikko sitten Tiibetin ylängöltä, 3600 metrin korkeudesta. Todellisuus lyö kasvoille sielläkin, niin kuin täällä – ilmastomme muuttuu. Vuorien korkeimmilla huipuilla (5100 m) oli hitusen lunta, mutta muuten näytti siltä, kuin syksy olisi venynyt uusiin mittoihin. Illalla oli pakkasta, päivällä piti ottaa takki pois ulkona kävellessä. Ilmastonmuutos on vakava asia, se näkyy ja tuntuu kaikkialla.

Tuoreet tutkimukset osoittavat, että noin 65 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta erittäin vakavana uhkana ihmiskunnalle. Tulevan eduskunnan on täysin mahdotonta jättää tällaista huutomerkkiä huomiotta. Ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia on pakko saada hallitusohjelmaan. Se tarkoittaa laajaa poliittista toimenpideohjelmaa. Uusille ideoille on nyt tilausta. Energiatehokkuus ja uudet energiatuotantotavat ovat nyt avain asemassa. Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja.

Huomattavaa on, että kyselyyn vastanneista 70 % piti ihmisen toimia syynä ilmaston muutokseen. Kun kerran näin on voi ihminen myös kääntää ilmastonmuutoksen suunnan, kuten uusi Arktisen globaalimuutoksen professori Atte Korhola on todennut.

Suomalaiset voivat suhteellisesti katsottuna hyvin jos vertaamme olojamme niihin, noin 3 miljardiin ihmiseen, jotka asuvat matalan tulotason maissa. Heidän tulonsa ovat noin 5 % koko maailman tuloista. Tiesitkö, että noin 15 % maailman väestöstä kontrolloi 80 % maailman tuloista. Ja, että monissa velkaantuneissa kolmannen maailman maissa reaalipalkkatulot ovat vähentyneet yli 60 % 1980–luvun jälkeen. Länsimaiden kulutus ja epäeettiset kauppatavat, ovat köyhdyttämässä muun maailman.

Suomen kehitysyhteistyön määrärahan tavoite on 0,7 % bruttokansantuotteesta. Tähän emme ole kuitenkaan yltäneet. Se on kansallinen häpeä. Suomi on liian vauras maa voidakseen sulkea silmänsä maailman nälältä. Halutessaan Suomi voisi ottaa merkittävän roolin maailmankaupan sääntöjen uudistamisessa. Hyvinvointimme ei heikkene jos annamme jotain siitä hyvästä mitä meillä on. Totuus on, että myös me olemme osallistuneet kehitysmaiden köyhdyttämiseen ja kurjuuden lisäämiseen. Meillä on vastuu, siihen ryhtykäämme.

KAMPANJA ETENEE KUIN JUNA – VAIN ÄÄNET PUUTTUVAT!

Vaalivankkurit ovat olleet liikkeellä noin kuukauden. Kaikki tuntuu hyvältä. Ihmiset ovat ystävällisiä, vaikka sanovatkin samalla, ettei politiikkoihin voi luottaa. Erityisesti ikääntynyt väestö on tätä mieltä. Eikä heitä voi syyllistää näkemyksestään, onhan heille annetut lupaukset petetty jo niin moneen kertaan, ettei meinaa uskaltaa silmiin katsoa. Lopulta on vain yhdessä todettava, että silti on viisaampaa äänestää, kuin jättää äänestämättä.

Olin Lohjalla samassa vaalitapahtumassa Sauli Niinistön kanssa. Kaikki haluavat nähdä Niinistön. Minulle he hymyilivät, mutta kävelivät ohitse kohti kaiken muuttavaa sankariaan. Ajattelin: Siinä ne kävelevät ohitseni eivätkä ymmärrä hyvän päälle. He haluavat parasta :-).

Politiikan realismi on kuitenkin ihmeellistä. Vaikka saisit 100.000 ääntä, eduskuntasalissa sinulla on tasan yksi ääni. Että silleen.

Ai niin, niistä puuttuvista äänistä. Sunnuntain Länsi Väylä uutisoi tulevaa vaalitulosta. Olin hyvin mukana, voittajien joukossa. Mahtava ennuste. Vain äänet puuttuvat ja se on totta. Siihen tarvitsen Sinua. Tällä mennään!

MARKKINOINNILLA EDUSKUNTAAN?

Olin eilen Finlandiatalossa järjestetyssä tilaisuudessa ”Turhuuksien markkinoilla”, jossa käsiteltiin poliittista mainontaa. Tilaisuuden järjesti mainostoimisto Soprano eduskuntavaaliehdokkaille ja mainonnan ammattilaisille.

Tilaisuudessa julkaistiin aiheeseen liittyvän haastattelun tulokset (3600 henkilöä kuukauden sisällä). Tulokset pistivät miettimään. Vai mitäpä ajattelette siitä, että markkinoinnin osuus Arkadianmäelle pääsemiseksi on 53% ja siihen käytettävän rahan vaikutus jopa 60 %? Siis, köyhät älkööt vaivautuko. Tai toinen esille tullut väite: Jos uskottavasti lupaa mahdottomia, pääse läpi riippumatta siitä voiko pitää lupauksensa. Aika huisia! Pitää siis olla rahaa ja näkyvyyttä ja riittävän kyvykäs saamaan kansan uskomaan minkä tahansa mahdottomuuden, ja humpsista heijaa siellä ollaan. Mielenkiintoista. Entä osaaminen? Entä kokemus tai luotettavuus tai arvot päätöksien takana? Luulisi niillä olevan enemmän painoarvoa.

Yksi yllättävimmistä tuloksista oli, että alle 30 vuotiaista nuorista vain 34 % äänestää henkilöä ja 66 % aatetta. Nuoret eivät siis ole huijattavissa, he kiinnittävät huomiota myös siihen mitä pyrkijän puvun sisällä on. Loistavaa! Nuoret siis muuttaisivat kaiken jos äänestävät ahkerasti.

SULJETTU ÄLYTALOUS

Olin 25.1. Yksityiskoulujen Liiton järjestämässä seminaarissa: Yksityiskoulu Suomessa eilen – tänään – huomenna. Seminaarin paneelissa oli hallituspuolueiden ja opposition edustajia.

Yksi asia tuli kristallin kirkkaasti selväksi: Sosiaalidemokraatit ja vasemmisto eivät halua Suomeen yksityiskouluja. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Minna Lintunen sanoi: ”Demarit eivät tule hyväksymään yksityiskouluja vaikka hallitus ja opetusministeri vaihtuisivat, tästä on turha oikeiston elätellä toiveita.” Vasemmiston uusi kyky Paavo Arhinmäki säesti, vielä astetta jyrkemmillä kannoilla. Erityisen rankkaa arvostelua saivat osakseen kristilliset koulut. Niiden pedagogista pätevyyttä Lintunen ja Arhinmäki arvostelivat ja suorastaan loukkasivat läsnä olevia koulujen rehtoreita tylyillä kommenteilla. Väriä siis näytettiin.

On siis selvää, että syy siihen miksi maailmankatsomukseen perustuvien koulujen lupia ei ole opetusministeriössä myönnetty, on sosialistinen ateismiin perustuva maailmankatsomus. Tällaisesta ajattelusta opetushallinnossa on suvaitsevaisuus ja moniarvoisuuden edistäminen kaukana. Suomi on Sosiaalidemokraattien johdolla siirtymässä suljettuun älytalouteen.

Herätkää nyt hyvät ihmiset ja äänestäkää vapaamman henkisen ilmapiirin ja koulutuksen puolesta!