KUKA AUTTAISI KÖYHÄÄ?

Köyhien auttajia tai niin kuin nykyään sanotaan vähävarainen, on harvassa. Sosiaaliturvan perälauta on murtumassa, kun toimeentulotuen perusteita tulkitaan kunnissa eritavalla ja näin pyritään saamaan aikaan säästöjä. Tukeen budjetoidaan ensi vuodelle suhteelisesti vähemmän kuin todellinen tarve olisi, vaikka tuki on lakisääteinen. Vuoden lopussa on sitten pakko hyväksyttää valtuustossa lisärahaa tukeen, määrärahan loputtua. Todella tehtonta hallintoa.
Sata-komitean tehtävä oli löytää uusi kokonaisratkaisu sosiaaliturvan uudistukseen ja erityisesti vähävaraisten tilanteen parantamiseen. Työ vesitettiin ministeriön toimesta, kun prosessin aikana kaikki pyrkimykset ilmoitettiin mahdottomiksi toteuttaa, liian kalleina. Ei kai ministeriö tosissaan uskonut että sosiaaliturvan ja pienituloisten olojen prantaminen laskisi menoja? Outo logiikka, sanon minä. Komitean jäsente mielestä esitys olisi tuonut pitkällä tähtäyksellä säästöjä niin itse tuen osalta kuin hallinonkin, vaikka olisi aluksi ollut entistä mallia arvokkaampi. Eli, kukapa oikeasti haluaisi auttaa köyhää, paitsi vaalien edellä. Suomeen on syntymässä pysyvä syrjäytyneiden joukko, joka kasvaa vuosi vuodelta. Kehitys on pysäytettävä. Nyt köyhän ainoa turva on kolmannen sektorin puurtajat, jotka eivät komiteoissa viihdy, mutta omaavat sellaista pääomaa sosiaalisektorilta, että sitä olisi ministeriön syytä kuunnella. Taitaa olla korvat tukossa.

SUOMEN TEHTÄVÄ KANSOJEN KESKUUDESSA

Jumalan siunausta ja onnea 92 vuotiaalle Suomelle!
Kansamme on monin tavoin siunattu ja sen tähden kuulumme siihen pieneen vähemmistöön kansojen joukossa jonka hyvän elämän edellytykset ovat päivittäinen kiitoksen aihe. Vaikka moni kokee asioidensa olevan huonolla tolalla, niin ovat ne silti paremmin kuin valtaosalla pallomme asukkaista.
Jokaisella kansalla on omat eityispiirteensä. Mistä ne ovat peräisin, onkin mielenkiintoinen pohdiskelun kohde. Luomisnäkemyksen mukaan kaikille on annettu samat peruslähtökohdat, jotka sitten ovat muovautuneet ajan saatossa sekä kulttuurin ja sivistyksen myötä. Suomi kuuluu krisillisiin maihin, jossa kristillisen kulttuurin vaikutus näkyy voimakkaasti yhteiskunnan arvopohjana ja sosiaalisena oikeudenmukaisuutena. Viime vuosikymmen on kuitenkin ollut kansallemme arvomurroksen aikaa. Rakenteet ja talouden kovat arvot ovat saaneet johtavan aseman päätöksenteossa, inhimillisyyden kustannuksella.
Nyt on hyvä hetki tehdä uudelleenarviointia. Mikä on kansamme tehtävä kansojen joukossa? Tässä muutama ajatus. Uskon, että jokaisen kansan tulisi kiittää ja siunata Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä sille on annettu. Toiseksi kristillisenä maana meidän tulisi siunata Israelia siitä, että Kristus ja hänen opetuksensa on tullut juutalaisista siunaukseksi kaikille kansoille. Kolmanneksi, meidän tulisi siunata kaikkia muita kansoja kaikella sillä millä meitä on kansana siunattu. Siksi maamme kehitysyhetistyön rooli on merkittävä. Neljänneksi, meidän tulee löytää se erityispiirre ja tehtävä kansojen joukossa, joka meille on Jumalalta annettu.
Moni kristillinen vaikuttaja on siitä yhtä mieltä, että kansallamme on erityinen kutsu lähetystyön tekemiseen. Vaikka Jeesuksen antama lähetyskutsu on kaikille yhtäläinen, on se meille suomalaisille annettu erityinen lisäkutsu, tehdä sitä enemmän. Lähteä ja lähettää, ja näin palvella muita kansoja. Toinen erityistehtävä johonon uskon, on esirukous Euroopan puolesta. Erityinen tehtävä, jonka tarkoitus on olla uuden reformaation syntyminen. Euroopan jatkuvasti kasvava antikristillinen asenne, ei muutu kuin rukouksen kautta tapahtuva herätyksen ja reformaation myötä. Tähän on tultu, mutta tähän ei tarvitse jäädä, jos löydämme rukouksen ja lähetysyön, niin Eurooppa voi vielä muuttua kristilliseksi maanosaksi.

ARVOJEN MYLLÄKKÄÄ

Kuntien talousarvioneuvottelut on käyty. Ne ovat karua luettavaa. Arvojen sekamelskaa, ilman selkeyttä, mitä oikeasti olisi hyvä tehdä käytettävissä olevien varojen vähentyessä. Ketä pitäisi hoitaa ja ketä ei?. Onko vanhus liian vanha hoidettavaksi, tai nuori päihteiden käyttäjä riittävän hyvässä kunnossa avohoitoon sysättäväksi? Se ainakin on tullut selväksi: jos arvot ovat vain mainoslauseita, niin ne eivät tällaista painetta kestä, vaan murenevat sanojen helinäksi.
Pääkaupunkiseudulla on kovan kokoomuslaisen ja vihreän liikkeen politiikan vallan aika. Nyt nähdään kuinka vaalien alla kokoomuksen uusi ideologia - mainostoimistojen lanseeraama - "vastuullinen markkinatalous" murenee ilman arvoja. Helsinki jättää vanhukset kotihoidossa hoitamatta. Ruuaksi toimitetaan kylmiä aterioita entisen lämpimän sijaan. Inhimillisenä puolueena pidetty Vihreät, on nyt niin sinivihreä, ettei edes itse näe omaa uutta kovuuden ilmettä, jossa vihreys katoaa ydinvoimaloiden määrän lisääntyessä.
Samalla linjalla ollaan myös Espoossa. Milloinhan äänestäjä herää näkemään, että hän voisi oikeasti muuttaa poliittisia valtasuhteita vain äänestämällä toisin. On muitakin puolueita kuin kokoomus ja vihreät. Sellaisia joiden arvot on testattu vuosisatojen saatossa.
Ai niin, hyvää Anteron päivää!

PUOLUEJOHTAJA

Kristillisten puoluekokoukseksta on nyt viikko. Hyvä etäisyys sanoa jotain. Kokemus oli jälleen aikamoinen sekametelisoppa. Puolueemme on ihan oikeasti muututtava paljon, jotta se vastaisi tämänpäivän ihmisen käsitystä toiminnallisesti ja rakenteeltaan uskottavasta liikkeestä. Olemme hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Vasemmistoliitto. Väki ikääntyy ja missio hämärtyy. Toimintatavat eivät enää saa koneistosta irti sen tarjolla olevaa potentiaalia. Resursseja jää koko ajan käyttämättä.
Olin ehdolla puolujohatijistoon. Jäin vaalitsematta, hyvä niin itseni kannalta, huono puolueen. Valtaisa määrä työtä ja kokouksi jäi minulta pois. Puole taas olisi saanut ilmaiseksi valtaisan määrän kokemusta, osaamista, yhteiskunnallisia johtotason huippusuhteita ja päälle rohkeutta ja positiivistä kristillisyyttä. Mietin ja ihmettelen, miten ihmeessä näin pienellä puolueella on varaa jatkuvastui hukata kaltaistani osaamista, jota on ollut paljon tarjolla viime vuosina, eri henkilöissä. Ei ihme,että nuo ihmiset hakeutuvat muihin tehtäviin. Uusi puoluejohto on valittu, mutta siinä ei ole mukana puolueemme parhaat voimat, vaikka mukavia ja innokkaita henkilöitä ovatkin kaikki. Toivottavasti heillä on rohkeutta nähdä asioita, ja vielä surempaa päättävisyyttä tehdä välttämättömiä muutoksia. Pieni puolue ei voi jatkuvasti käyttää puoluejohtajan tehtävää poliittisena opintomatkana. Kärkeen tarvitaan paras ja kokenein osaaminen.

MAKEA VOITTO

Voiton huuma on ihana kokemus. Ilo ja into on silloin tarttuvaa. Ajatus kulkee positiivisia polkuja ja mieli virkistyy, näin voisin kuvata tuntoja vaaliyön jälkeen kotiin ajaessani. Mikä ihana ilta.
Tämä oli merkittävä päivä. Mahdollisuus uuteen nousuun koko puolueelle on mahdollisuutena edessämme. Nyt on osattava laittaa pelimerkit uuteen asentoon. Puoluesihteeriksi ei saa hakea kunnalliskodista levänneitä miehiä. On tehtävä tilaa uudelle energialle ja luovalle ajattelulle. Kohta on puheenjohtajavaalit. Kärkeä on rohkeasti uudistettava. Vahva arvopolitiikka kestää ajan haasteen, mutta ei uudistumatonta ajattelua tai muuttuneen kulttuurin huomiotta jättämistä. Uskallan toivoa,että seuraaviin eduskuntavaaleihin lähdetään vaaliliitossa Perussuomalaisten kanssa, paikkoja on tarjolla jopa 22. Molemma hyötyvät. Vielä kerran, onnittelut koko puoluelle upeasta tuloksesta.

ESPOON HÄPEÄ

Tein valtuustoaloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä Espoossa 2007. Virkamiehet muuttivat sen hyvinvointitutkimukseksi. Se valmistui ja julkaistiin viime viikolla.
Espoolaisten hyvinvointi on ilmeistä ja siitä puhutaan mielellään juhlapuheissa. Mutta Espoon toisista kasvoista, köyhyydestä, päihteistä, yksinäisyydestä, vanhemmuuden puutteesta, ei näe otsikoita. Syytä olisi, sillä niin rankkaa luettavaa Hyvinvointitutkimus on.
Espoossa köyhyys kasvaa, jo yli 10.000 ihmistä hakee ajoittain ruoka-apua nälkäänsä ruokakassi jonoista. Jo 5 % väestöstä kärsii päihteistä. Lapsiperheiden pienituloisuus on kaksinkertaistunut Espoossa tällä vuosikymmenellä. Lääkkeistä tai muusta terveydenhoidosta joutuu tinkimään rahapulan vuoksi 15 % 70 vuotta täyttäneistä. Lista jatkuu ja jatkuu.
Mikä tästä tekee häpeällistä? Se, että Espoo on lähes velaton kaupunki. Sen rahastoissa on yli 500 miljoonaa euroa. Espoon talous on ollut 8 vuotta ylijäämäinen, ilman että näihin epäkohtiin on riittänyt yhtään ylimääräistä euroa. Se on häpeä, sillä ei ole edes halua.

ROHKEITA PÄÄTÖKSIÄ - MUTTA KENEN?

Kokoomus jakoi Espoossa omaa lehteään, jossa se ilmoitti olevansa rohkeiden päätösten tekijä otsikolla ”Nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä.”. Viesti oli selvä, kokoomus tekee nyt ne päätökset joita muut poliittiset ryhmät eivät uskalla tehdä. Muiden rohkeuden haastaminen tällä tavalla saa tarkan lukijan kysymään, millaisia ovat nämä rohkeat päätökset? Kyllä kristilliset ja muut ryhmät pystyvät Espoossa rohkeisiin päätöksiin, mutta meidän rohkeutemme on erilaista. Se on ihmisen puolustamista, silloin kun hänen voimansa ehtyvät, suhdanteista riippumatta. Espoon kokoomus rakentaa rohkeasti teatteritaloa, lainaa valtiolle teiden rakentamiseen, myy kaupungin omaisuutta, ensi sähköyhtiön ja viimeksi vesilaitoksen. Samalla se leikkaa perusterveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta 13 miljoonaa.
Kokoomus leikkasi järjestötoiminnalta 200.000 euroa, jonka seurauksena reilut 40 ihmistä joutuu työttömäksi. Samalla se päätti teettää akateemisen tutkimuksen pääkaupungin kilpailukyvystä, ja kuinkas sattuikaan, hinta 200.000 euroa.
Tämä on rohkeutta jota Espoo ei tarvitse näissä talkoissa. On toisenlaisen rohkeuden aika, jossa ihminen asetetaan rakenteiden edelle. Puolarmetsän sairaalan vanhukset eivät pääse ulos, elleivät sadat vapaaehtoiset viikoittain ulkoiluta heitä. Kouluihin ei saa palkata sijaisia, jos avustaja sairastuu, nuori ei pääse kouluterveydenhoitajalle, vaikka elämä on sekaisin. Nämä Espoolaiset vanhukset ja nuoret tarvitsevat rohkeita päätöksiä, mutta ei sellaisia, joita kokoomus toteuttaa.

SOININVAARA SPEKULOI

Osmo Soininvaara pohtii blogissaan 14.5.09 Espoon rikkauksien määrää ja ihmettelee, kuinka meillä on varaa menettää 200 miljoonaa euroa.
Soininvaara spekuloi, kuten aina ajattelijat tekevät. He elävät siitä. Näkökulma sinänsä on tervetullut osana keskustelua. Soininvaara vaan ei tiedä, että Espoolla ei ikinä ole ollut niin paljon rahaa, ettei sen ole tarvinnut leikata terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, avustuksista jne jne jne. Terveydenhuoltomme alibudjetointi on ja kiveen kirjoitettu vakio. Espoon ongelma ei ole raha, vaan arvot joilla rahoja käytetään. Muutama viikko sitten leikattiin järjestöavustuksia. Hädässä oleville ruoka-apua jakavalta Manna-avulta leikattiin 3000 euroa. Kunniakas säästötoimi, joka pelastaa kaupungin talouden? Helmikuussa kaupunginhallitus päätti esittää elinkeino ja kilpailukykyjaostolle uuden tutkimuksen tekemistä metropolialueen kilpailukyvystä, tutkimuksen hinta 200.000 euroa. Espoossa on rahaa vaikka mihin, sitä ei Soininvaara tiedä, siksi emme tarvitse Suomenojan rahoja. Eli, Ode on oikeassa. Espoossa ollaan rikkaita ja varat käytetään varakkaiden kesken.

ESPOOSSA SÄÄSTETÄÄN SIELTÄ MISTÄ OIKEISTO AINA SÄÄSTÄÄ

Eilen käytiin pitkät ja hankalat säästöneuvottelut kaupungin johdon ja valtuustoryhmien puheenjohtajien välillä. Kävelin ulos neuvotteluista. Ei ollut vaihtoehtoja. Jos en olisi kävellyt, en enää kehtaisi katsoa itseäni peilistä.
Ongelma ei ollut säästöjen taso, vaan se, miten säästöt toteutetaan. Kaupunginjohtajan pohjaesityksessä säästöt kohdistuivat niiden kukkarolle, mistä oikeistolainen politiikka on aina tottunut säästönsä tekemään, kaikkein pienituloisimpien ja heikompiosaisten palveluista.
On suorastaan säälittävää katsoa kokoomuslaista uuden ajan toivon ja mahdollisuuksien innovatiivipolitiikkaa, jossa luovuus on yhtä kuin köyhän riistoa 100 vuoden kokemuksella. Ei siinä puoluejohtaja Katainen voi paljoa pullistella, kun Espoolaiset puoluetoverit kykenevät esittämään vain sellaista talouspolitiikka, jossa säästöt systemaattisesti kohdistetaan koko palveluketjun ääripäähän, jossa palvelut leikataan sairailta, lapsilta, koululaisilta ja vähävaraisilta. Samaan henkeen esitetään uuden korkeapalkkaisen virkamiehen palkkaamista, uuden teatteritalon rakentamista, ja lainataan valtiolle korottomasti 80 miljoonaa euroa teiden rakentamiseen. Tämä on mahdollista vain Espoossa.
Olimme ryhmänä sitä mieltä, että säästöt voidaan toteuttaa toisinkin. Lykätään muutamaa investointia, aikaistetaan valtiolle lainattujen 80 me takaisinmaksua, otetaan hieman lainaa ja palataan syksyllä neuvottelupöytään, jossa katostaan verojen ja palveluiden suhde. Ei tule unohtaa, että käytämme kuntalaisten rahoja, ja he odottavat peruspalveluiden toimivan.

Nyt tarvitaan Jeesuksen kaltaista johtajuutta

Jeesus oli odotettu messias ja profeetta, jonka piti pelastaa sorrettu kansakunta sortajilta. Hän täytti tunnusmerkit: hän täytti profetia, syntyi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oli voimallinen sanoissa ja teoissa, mutta hänellä oli yksi puute: hän ei välittänyt vallasta vallan vuoksi, vaan hän oli kiinnostunut ihmisistä.

Matteuksen evankeliumi alkaa sukuluettelolla, jossa Jumala esittää oman pitkäntähtäyksen suunnitelmansa, yhtiön nimeltä maailma, pelastamiseksi.
Tämä Jumalan huikean strategisen maailman valloituksen suunnitelma kulminoituu yhteen sanaan: uhri. Sen sijaan että hän uhraisi yhtiön, hän uhraa itsensä sen puolesta. Tämä malli pelastaisi myös nykyisen maailman talouden kurimuksesta: johtajuus, joka uhraa itsensä.

Jeesus oli tie ja ovi kaikkivaltiaan yhteyteen, suuren mahdollistajan, varustajan ja luovuuden lähteen luo. Hän tuli antaman heille sen mitä he olivat menettäneet, yhteyden kaiken kykeneväksi tekevään voimaan ja valtaan, mutta täysin eritavalla kuin he olivat odottaneet.
Hänellä oli täysin uudenlainen strategia ja tavoite – hän toimi sisäisen ihmisen voimasta käsin, välineinä nöyryys ja ihmisten palveleminen. Hänen tavoitteenaan oli tehdä seuraajistaan uudenlaisia johtajia, itsensä uhraavia palvelijoita: vallan luovuttajia, vallan tavoittelemisen sijaan. Hän oli kiinnostunut ihmisten sisäisestä vapaudesta enemmän kuin heidän ulkoisesta tai poliittisesta vapaudestaan.

Jeesus tuli tuomaan jokaiselle ihmiselle takaisin arvostuksen ja kunnian. Hän oli ennalleen asettaja, sovittaja, lunastaja ja varustaja, joka toimi kaikkien menestyksen hyväksi.

Mikä malli johtajuudesta, joka saa kaiken nykyisen optiojohtajuuden näyttämään ja tuntumaan riistämiseltä.

ESPOON VESI MENI – MITÄ JÄI?

Eilen oli uuden valtuustokauden ensimmäinen valtuustokokous. Istuimme uuden valtuustokaverini Tarja Tallqvistin kanssa odottaen juhlavia avauksia, mutta juhlavuudesta ei ollut tietoakaan. Heti alkuun kunnon vääntökokous, jossa jälleen kokoomusvetoinen päätöskoneisto myi yhden merkittävän espoolaisen liikelaitoksen, Espoon veden.
Kertakaikkisen tyhmä kauppa, jota perusteltiin seutuyhteistyöllä tai sen päättymisellä, jos kauppaa ei toteuteta. Kysyn vaan näiltä kokoomuksen, vihreiden ja demareiden talousneroilta, että mitä järkeä on luovuttaa omaisuutta kuntayhtymään ja saada maksettavakseen velkaa 2 miljardia euroa seuraavan 20 vuoden aikana. Uuden yhtiön investoinnit ovat kaksi kertaa niin suuret kuin Länsi-metron. Kyllä siinä espoolaiset maksavat Helsinkiläisten vesi- ja viemärirunkoverkosta kovan hinnan.
Valtuutettu Sanna Lauslahti (kok) oli ainoa rohkea laskutikun haltija, joka loistavasti kyseenalaisti virkamiesten tekemät laskelmat. Uuden kuntayhtymän korkokulut ovat noin 30 % liikevaihdosta, aika erikoista vai mitä? Korkoihin onkin piilotettu kaupungeille maksettava 6 % tuotto, joka taas nostaa vesimaksuja, ja tekee siitä uuden kuntalaisilta perittävän piiloveron. Laitonta sanon minä. Hienosti hoidetusta Espoon vedestä jäi Espoolle vain loputon maksujen kaivo.