lauantai 29. toukokuuta 2010

TAIDEKASVATUSTA ON SYYTÄ LISÄTÄ

Kansallisoopperan uusi hallintoneuvosto on kokoontunut. Sen uutena jäsenenä on ollut mielenkiintoista tutustua oopperan kulissien takaiseen elämään. Valtaisa määrä erialojen ammattilaisia tekee työtä näytöksien laadun ja korkeatasoisen taide-elämyksen saavuttamiseksi. Vakituisia työntekijöitä on reilut 500 ja väliaikaisiakin eri kausittain lähes 900. Lavastukset, puvustot, tekniikka ja taiteilijat muodostavat yhtenäisen työyhteisön, jossa tuntuu olevan hyvä henki ja tavoitteellisuus. Monet työntekijöistä ovat olleet talossa useita kymmeniä vuosia.
Oopperan hallintoneuvoston kokouksessa pohdin luovan Suomen tulevaisuutta. Miten luovuudelle luodaan puitteita? Olemme Suomen historian merkittävimmässä työelämän rakenteellisessa murroksessa, jossa työn painopiste on siirtymässä teollisesta valmistavasta työstä tutkimukseen ja luoviin aloihin. Miten me turvaamme luovuuden, ellemme lisää taideaineiden painopistettä opetukseen.
Siinä kokouksen aikana muistin, että parhaillaan on meneillään opetussuunnitelman perusteiden ja tuntijaon uudistus. Tein hallintoneuvostolle esityksen, jotta se vetoaisi Opetusministeriöön taideaineiden lisäämisestä tuleviin opetussuunnitelman perusteisiin ja tuntijakoon. Uusi luova ajattelu nousee osaksi tuotantoketjua vain jos sille luodaan perusteet. Koulujen ilmapiiri, rakennusten luovaa ajattelua innostavien työtilojen suunnittelu, ovat avain asemassa. Luova Suomi ei synny itsestään, se on luotava pitkäjänteisellä näkemisellä ja visiolla.

perjantai 28. toukokuuta 2010

ARVOKESKUSTELUA TARVITAAN

Helsingin sanomat patistaa Helsingin päättäjiä arvokeskusteluun. On aika miettiä millaiset arvot ohjaavat palveluiden suunnittelua ja verovarojen käyttöä. Kaupungin merkittävin avobarometri on sen talousarvio, jossa me arvotamme ihmiset ja hankkeet. Ohjaako valintojamme inhimillisyys vai kylmä teknokratia. Ei Helsinki sen kummemmin kuin Espookaan ole varaton kaupunki, usein kyllä valintojensa mukaan arvokylmä yhteisö. Yhdessä käänteessä ei ole varaa luoda muutamaa kymmentä hoitopaikkaa vanhuksille, ja sitten hetken päästä on 200 miljoonaa euroa musiikkitaloon. Rahasta ei meidän vanhuspalvelumme tai nuorten mielenterveyspalvelut ole vielä koskaan olleet kiinni. Päättäjien arvoista kaikki päätökset kumpuavat.

tiistai 11. toukokuuta 2010

PIKAPÄÄTÖKSIÄ JA DEMOKRATIAVAJETTA

Euroopan rahamarkkinoilla kuohuu. Vain hetki sitten euroalueen taloustieteilijät ihmettelivät ja päivittelivät, kuinka Amerikkalaiset olivat saaneet taloutensa sekaisin. Oli paneelia, jossa toinen toistaan fiksummin selitti Amerikan kriisiä. Samaan aikaan oma takapiha oli jo sellaisessa kunnossa, että oli vain ajan kysymys, milloin sotku paljastuu.
Nyt on sitten tehty pikapaketti oikomaan tehtyjä virheitä ja rahoittamaan markkinoita. Valtioiden pääministerit ja rahaministerit yhdessä tekivät sopimuksen, jonka sitten parlamentit joutuvat hyväksymään, ilman juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa sopimuksen sisältöön.
Tämä massiivinen 750 miljardin euron rahasto, ei ole mikä tahansa paketti, se on se kaikki mitä nyt on pöytään tuoda. Siis, sekä Amerikan että Euroopan talous on nyt velkaelvytyksen varassa. Eräs viisas mies sanoisi, että joka hiekalle rakensi, sen rakennus sortui. Tuskin mikään kuvaa hallitsemattomia, kontroloimattomia markkinavoimia paremmin kuin hiekka.
Viikonlopun tapahtumat kuvaavat hyvin sitä mikä on edessä: näin iso talousaluetta ei voi hallita lukuisilla pienillä itsenäisillä hallinnon malleilla, edessä on keskuhallintovetoinen järjestelmä, Europan maiden liittovaltio. Vakauden ja turvallisuuden nimissä rakennuttu, mutta hiekalle rakennettu.