ANTERO LAUKKANEN - kristityn ääni!

MIKSI MINÄ EN NAURA?

2011-10-11T04:59:00.002+03:00

Katson eilistä kauppalehteä, jossa maamme talouden ja älyn kasvot nauravat. He iloitsevat Sixten Korkamanin uudesta raportista, joka kertoo miksi Euroopan talous on kaaoksessa, ja mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä nyt ehkä pitäisi tehdä. Iloa jakavat Jorma Ollila ja Olli Rehn. Miksi minua ei naurata ja heitä naurattaa? Siksi, että heillä on varaa nauraa, minulla ei. Heillä on sellainen tulotaso ja asema, että heitä naurattaa aina, oli tilanne mikä tahansa. Heillä on töitä joita sadoilla tuhansilla muilla ei ole, ja vaikka heillä ei olisikaan, heillä ei ole koskaan mitään taloudellista hätää. Miksi heidän naurunsa ärsyttää? Siksi, että juuri he ovat niitä ihmisiä, joiden olisi pitänyt estää tämä kaikki, koska he omien sanojensa mukaan olisivat tienneet miten asiat olisi pitänyt hoitaa, mutta eivät hoitaneet.
Nyt he puhuvat toisilleen ja juovat kahvia. Ja naurua piisaa. Mutta minua ei edelleenkään naurata. Minä ja perheeni olemme uhattuna ja se ei naurata. Heitä se ei oikeasti kiinnosta, heitä kiinnostaa mitä he ovat mieltä keskenään asioista. Ja nauru jatkuu, nahkurin orsille asti.

MAHTAVAA OLLA NUORI SUOMESSA

2011-09-28T08:41:00.004+03:00

Nuoren elämä Suomessa on tehty vaikeaksi. Ei ole riittävästi opiskelupaikkoja. Ei pääse kouluterveydenhoitajalle silloin kun pitäisi. Ei pääse töihin. Ei voi vuokrata asuntoa, kun ei oo siihen varaa. Vanhemmat ei oo koskaan tavattavissa, kun ne rakentaa uraa tai on niin päissään, ettei niille voi puhua mistään. Onko näin, näin on. Ha haa, jotain sentään saa tehdä, saa syrjäytyä. On mahtavaa olla nuori ja Suomessa.
Tämä alun vuodatus on surullista luettava, koska se on osoitus äärettömästä välinpitämättömyyden kulttuurista, jossa poliittinen eliittimme elää. Päätöksenteon valtapuolueet ovat jo neljän hallituskauden aikana antaneet asioiden vain lipua kohti syrjäytyvää Suomea. Suomalaisten nuorten työttömyys on noin 27 %, luu on yksi Euroopan korkeimpia. Nuorten mielenterveysongelmat ovat moninkertaistuneet. Nuorten itsemurhaluvut ovat koko läntisen maailman korkeimpia. Kaikki tämä on päättäjien tiedossa, mutta kukaan ei välitä. Syytä olisi, sillä kohta homma räjähtää käsiin.

KUNTAUUDISTUS HAKOTEILLÄ?

2011-09-26T10:40:00.001+03:00

Ensi oli Paras hanke. Neljä vuotta selvityksiä ja seminaareja. Muutama miljoona euroa kuluja, huomattavasti enemmän turhautumista. Nyt myönnetään, että metsikköön mentiin Paras-hankkeessa. Emme kuitenkaan näytä oppivan virheistämme, vaan uutta kuntaremonttia ajetaan vauhdilla eteenpäin, ilman laajaa keskustelua ja asiantuntijatahoja kuuntelematta.
Olisiko hyvää yleisen älyn ja oikeudentajun mukaista kuitenkin joitakin asioita tunnustettava. Kuten se, ettei palveluja tarvitsevien ihmisten määrä vähene millään alueella kuntarajoja muuttamalla. Sama määrä palveluja tarvitaan jatkossakin ja vielä enemmänkin ikääntymisen myötä. Olisiko sittenkin myönnettävä, että tietyt peruspalvelut olisi tuotettava valtion toimesta, yksinkertaisella ohjeistuksella ja yhdestä kassasta. Jolloin kaikki alueelliset kehittämishankkeet ja lähitarpeet jäisivät kunnan tehtäväksi ja peruspalvelut valtion vastuulle. Nykyisellä tietotekniikalla ja osaamisella, tämän ei luulisi olevan vaikeaa. Ehkä se onkin liian yksinkertaista.

KAUPPALEHTI - AJANHENGEN PEILI

2011-09-21T10:27:00.001+03:00

Minulle tulee Kauppalehti, kotiin kannettuna. Jaa, että miksi? No siksi, että paremmin kuin ehkä mikään lehti tällä hetkellä, se kertoo minkä hengen viemänä yhteiskuntamme kulkee. Siitä näkee yhdellä lukemalla koko sen arvomaailman, jolle nyt yhteiskuntia rakennetaan. Tässä pari lainausta: ”Eurooppa tarvitsee pelastuksen pankin” KL 29.8.2011, ”Pörssi siirtyy talouden keskiöön” KL 19.9.2011, ”Sallikaa Kreikan vararikko, pelastakaa pankit” KL 19.9.2011.

Kun Nordea pankki ilmoitti vähentävänsä noin 650 henkilöä palveluksestaan Suomessa, Nordean pörssikurssi lähti huomattavaan nousuun (tosin työyhteisön henkinen kurssi taisi lähteä saman tien vielä huomattavampaan laskuun). Sama ilmiö on havaittu jo aikaisemmin mm metsäyhtiöiden irtisanomisilmoituksien yhteydessä.

Ajan jumalat ja alttarit ovat selkeästi nähtävissä. Rahan ehdoilla mennään, ihmisistä viis. Näyttää siltä, että me kaikki teemme töitä, jotta äärimmäisen pienellä joukolla ihmiskunnasta menisi äärimmäisen hyvin.
En usko että Eurooppa tarvitsee pelastuakseen pankkia, tai kaikin voimin turvattavia pörssejä. Nyt tarvitaan johtajuutta, joka on niin rehellistä, että se uskaltaa tunnustaa näkyvillä olevat tosiasiat. Talous yksin ei voi johtaa maailmaa, vaan siihen tarvitaan laaja kristillisestä maailmakuvasta nouseva arvopohja, jossa työ ja kohtuullisuuden periaate sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus takaisivat terveen tulojaon. Näin Eurooppa rakennettiin ja tästä luopumalla se on ajettu ahdinkoon.

Säästöt puhuttavat Espoota

2011-08-31T16:22:00.002+03:00

Talouden taantuman ei tarvitse merkitä henkistä taantumaa. Samaan aikaan kun talouden mittarit osoittavat miinusmerkkejä, voisivat henkiset mittarit osoittaa kekseliäisyyttä, luovuutta ja päättäväisyyttä pitää huolta ihmisistä. Näin tapahtui sotien jälkeen, kun isämme päättäväisesti tarttuivat asioihin ja kansakuntamme nousi ahdistuksen suosta, tulevaisuuteen, yhteiseen työhön ja yhteiseen uskoon turvaten.
Kristillisdemokratian ytimessä on ihmisarvo ja ihmisläheisyys päätöksenteossa.
Päätökset tulee tehdä asukkaita kuunnellen, palveluiden tulee olla lähellä ja kaikkien saatavilla.

Raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä.Espoon talouden ylijäämä on vuodelta 2010 noin 94 miljoonaa euroa, ja vuonna 2011 arvioidaan ylijäämäksi lähes saman verran. Kuitenkaan nämä rahat eivät ole päätyneet peruspalveluiden puutteiden poistamiseen. Edelleen sairaaloista puuttuu varusteita ja hoitajia, urheilukentiltä puuttuvat pukukopit, nuorisotiloja on liian vähän, on alueita, joissa päivähoitoa ei pystytä järjestämään riittävää määrää, nämä puutteet kertovat jotain niistä arvoista, joilla päätöksiä tehdään. Tulevissa kuntavaaleissa on jälleen tehdä uusia valintoja, ole hereillä.

NYT TOIVOTAAN ARVOJA POLITIIKKAAN

2011-04-23T09:52:00.000+03:00

Perussuomalaiset muuttivat Suomen poliittista käyttäytymistä, koska korostavat konservatiivisia arvoja, näin esittää Tampereen yliopiston sosiologian professori Risto Heiskala (HS 23.4). Hän toivoo, että yhä useammat puolueet alkaisivat ”harrastamaan” arvopolitiikkaa. Niin minäkin toivon. Tosin yhtä suuri ihme kuin perussuomalaisten vaalivoitto, on se, että media vihdoinkin kertoi mitä joku puolue ajattelee. Soini pakotti median siihen.
Kristillisdemokraatit ovat jo 50 vuoden ajan harrastaneet arvopolitiikkaa, mutta siitä ei media välitä eikä kerro. Sen arvot eivät sille sovi. Vai, oletteko koskaan lukeneet valtalehdistä tai kuulleet tv:n asiaohjelmissa käsiteltävän kristillisten periaateohjelmia? Minä en. Miksihän ei? Ne ovat nimittäin todella hyvin tehtyjä ja esittävät valtaisan määrän käytännön ratkaisuja esimerkiksi moniin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ongelmaan. Niitä ei haluta kommentoida, koska ne tulevat väärästä suunnasta. Toivottavasti Soinin suusta ladattu konservatismi murtaa median muurit niin, että myös muiden puolueiden arvot saavat arvoisensa huomion.

KUNNIATONTA SÄÄSTÄMISTÄ

2011-03-01T09:21:00.002+02:00

Eilen illalla Espoon valtuustonkokouksessa käsiteltiin vuoden 2010 seurantaraporttia taloudesta ja toiminnasta. Saimme iloksemme todeta, kuinka hyvin vuoden 2010 talous oli kehittynyt, ylijäämää oli yli 120 miljoonaa euroa. Kun myös on tiedossa, että tulos on syntynyt todella merkittävien säästöjen seurauksena, on pakko kysyä: kiristikö Espoo vyötä liian innokkaasti? Leikkaukset onnistuivat, mutta miten voivat potilaat? Olivatko kaikki säästöt todella tarpeen?

Espoossa valmistuu vuosittain muitakin raportteja, kuin talousraportteja. Kaksi niistä on erityisen merkittäviä: Sosiaali- ja potilasasiamiehen raportti sekä vammaisasiamiehen raportti. Näitä ei edes jaeta valtuutetuille, miksihän? Siksi, että ne kertovat sen miten kuntalaiset kokevat saamansa palvelut. Nämä raportit ovat Espoon kannalta surullista luettavaa. Tässä muutama lainaus. Pitkäaikaispotilaiden hoitopaikkaa jonottaa keskimäärin noin 90-100 henkilö. Lääkäreitä ja hoitajia on työmäärään ja hoitosuosituksiin nähden liian vähän terveydenhuollossa, päivähoidossa, vanhustenhuollossa, kouluterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa ja vammaishuollossa. Eli lähes joka sektorilla on henkilö- ja palveluvajausta.
Espoossa on erityinen ongelma: meillä on talouden ylijäämä ja palveluiden alijäämä. Ei kovin kunniakasta säästämistä, inhimillisyydestä puhumattakaan, joka on yksi Espoon arvoista. Tästä puhuin eilen, salissa oli hiljaista.

HETEMÄEN JOULUEVANKELIUMI

2010-12-24T17:14:00.000+02:00

Suomen kansan valmistautuessa joulun viettoon, julistettiin kansalle Hetemäen evankeliumi, tosin vain sen ensimmäiset sanat: koko kansa on verolle pantava.
Loistava ajoitus, jos tarkoituksena oli jarruttaa joulukauppaa ja luoda kiristyvän vyön tunnelmaa. Huono ajoitus, jos oli tarkoitus luoda toivoa tai uskoa tulevaisuuteen. Kokoomuksen orkestroima verotyöryhmä ei kansaa sääli, kaikki otetaan irti, mitä kehdataan. Jos tämä on sitä kokoomuksen uutta innovaatiopolitiikkaa, niin ainakin keinot ovat vanhoja: veroja, veroja ja veroja. Verotuksen painopiste kohdistuu yhä enemmän elämisen verotukseen. Miten voi kulutusta lisätä verottamalla lisää kulutusta?
Keskustelin hiljattain amerikkalaisen ystäväni kanssa ja vertailimme maidemme verotusta. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun kerroin, että noin 45.000 euroa (noin 60.000 USD) vuodessa tienaava, maksaa palkastaan veroa noin 22-24 %. Sillä saa ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ja kaikki mahdolliset kunnalliset edut katuvaloista teatteriin. Amerikan serkku maksaa vastaavasti veroa noin 14 %, mutta hän joutui kolme lapsen isänä maksamaan sairaskuluvakuutuksia ja koulutusmaksuja kymmeniätuhansia dollareita vuodessa. Kerroin, että maksamme myös välillisiä veroja keskimäärin toisen mokoman, mutta silti hän piti Suomea lähes veroparatiisina.
Verotus nousee tulevissa vaaleissa yhdeksi vaalien pääteemoista. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa palkkatulon verotus lähestyy tasaveromallia, ilman että on ratkaistu julkisen sektorin rahoitus. Julkisen sektorin rahoitusvaje ei ratkea kulutusveroja nostamalla, vaan palkkaverojen progression tarkistamisella, jossa niitä joiden veronkantokyky on parempi, verotetaan enemmän. Hetemäen ehdotus tarkoittaa yhä pienenpää ostovoimaa keskituloisille ja todellista ahdinkoa pienituloisille ja kasvavaa kurjuutta vanhuksille ja yksinhuoltaja perheille.

ESPOOSSA KOHTUULLINEN BUDJETTISOPU

2010-12-14T09:33:00.001+02:00

Kristillisdemokraattien tavoitteet talousarvioneuvotteluissa toteutuivat kohtuullisesti. Kun jaettavaa en vähemmän kuin enemmän, on oltava tyytyväinen siihen mitä saa. Olisimme halunneet 1.4 miljoonaa euroa pitkäaikaishoitoa jonottavien potilaiden jonojen purkuun, mutta saimme vain 0.4 miljoonaa euroa. Se ei ole riittävästi, mutta kuitenkin oikean suuntainen. Jonossa on noin 100 henkilö keskimäärin, on ollut jo yli vuoden.
Saimme neuvoteltua lisää rahaa päihde- ja mielenterveydenhoitoon, kouluterveydenhoitoon sekä asunnottomien ja vähävaraisten auttamistyötä tekeville järjestöille. Koulupuolella oli noin 7 miljoonan vaje, mutta sen kaupunginjohtaja Kokkonen oli omassa pohjaesityksessään jo huomioinut, joten poliittisille ryhmille ei jäänyt paineita pyytää lisää.
Pieni ilon aihe oli myös, se että esityksestäni Viittomakielisten yhdistys sai vuodeksi eteenpäin vuokratuen, jotta sen toiminta voi jatkua. Myös liikuntatoimi sai hieman lisärahaa urheilukenttien heittopaikkojen kunnostukseen.
Paljon jäi vielä tehtävää, mutta tästä on jatkettava. Espoon talous on moneen muuhun kuntaan verrattuna vahvalla pohjalla ja velkaa vähän. Espoon ongelma ei ole raha, vaan kylmä ja kova priorisointi, jossa heikompien asiat jäävät jalkoihin. Tässä meillä kristillisdemokraateilla on paljon tehtävää.

PERUSPALVELUT VAI HYVINVOINTIPALVELUT

2010-11-29T11:17:00.001+02:00

Päivän Kauppalehdessä (29.11.2010) valtioneuvoston talousasioiden valtiosihteeri Jukka Pekkarinen peräänkuuluttaa valtion talousremontin nopeaa aloittamista. Pekkarisen mukaan julkisessa taloudessa on 10 miljardi euron aukko. Ja, jos mitään ei tehdä, olemme varmasti syvissä ongelmissa 2020. Olen hänen kanssaan siitä samaa mieltä, että vaikeita päätöksiä on edessä ja niitä on myös tehtävä, mutta samalla ihmettelen, miksi hän, valtiosihteerinä jolla on kaikki mahdollinen tieto ja koneisto, ei itse tuo keskusteluun uusia malleja palveluiden hoitamiseen. Hänellä on parhaimmat välineet taloustutkimuksen ja erialisten talousmallien simulointiin ja laaja asiantunteva henkilökunta juuri tätä tarkoitusta varten. Olisiko aika painaa koneiston nappia, pohdinnan sijaan?
Pekkarinen haastaa: ”On käytävä rehellinen keskustelu, missä menee julkisen vastuun raja.”. Juuri näin on tehtävä. Kansa odottaa, että kerätyillä verovaroilla saa sen, mitä on luvattu niillä saatavan, ei enempää.
Olemme tulleet siihen hetkeen, jolloin on aika erottaa toisistaan peruspalvelut ja hyvinvointipalvelut. Suomessa on riittävästi rahaa peruspalveluiden hoitamiseen, hyvinvointipalveluista joudumme varmasti tinkimään. Nyt on kerrottava kansalle, mitkä ovat niitä palveluita, jotka julkinen sektori turvaa, ja mitkä palvelut voidaan katsoa kuuluvan sellaisiin hyvinvointiin liittyviin palveluihin, jotka on itse kustannettava.

JULKINEN TERVEYDENHUOLTO MYYNNISSÄ?

2010-10-05T09:33:00.000+03:00

Kansainvälisissä, eri maiden paremmuutta vertailevissa kisoissa, Suomen julkinen terveydenhuolto on menestynyt heikosti. Näin ei pitäisi olla! Näin kuitenkin on, eikä se edes tunnu vallanpitäjiä häiritsevän.
Tämä asetelma sopii hyvin yksityisen terveydenhuollon pitkäntähtäyksen suunnitelmiin, joissa jo jonkin aikaa on hiottu toimintoja sellaiseen asentoon, joka on valmis ottamaan vastaan talousahdingossa olevien kuntien tehtäviä. Kunnallisen terveydenhuollon huono johtaminen, kankeus ja tehottomuus ovat johtamassa kestämättömään tilanteeseen, jossa lakiin perustuvat velvoitteet jäävät hoitamatta. Edessä on aika, jossa terveydenhuoltomme alkaa tahkota rahaa yrityksille ja niiden kansainvälisille sijoittajaryhmille. Jälleen kerran Suomalainen huippuosaaminen, huonon johtamisen seurauksena, kantaa hedelmää maamme rajojen ulkopuolelle.

RUOTSIN VAALIT

2010-09-21T15:45:00.003+03:00

Ruotsin eduskuntavaalit jatkoivat oikeiston valta-aikaa. Tulos kuvaa hyvin Pohjismaisen poliittisen ilmaston siirtymää vasemmalta oikealle. Muutos on heijastusta laajemmasta yhteiskuntamuutoksesta, jossa ihmisten itsekeskeisyyteen ja individualistiseen ajatteluun perustuva näkemys ohjaa myös äänestyskäyttäytymistä. Taustalla on ajatus siitä, että oikeistolainen politiikka jättää minulle juuri nyt enemmän, kuin vasemmistolainen yhteisvastuuseen ja solidarisuuteen perustuva politiikka. Hetkellisesti näin varmasti on, mutta ongelmalliseksi tämän tekee se, että me kaikki vanhemme ja haurastumme, poliittisesta linjasta riippumatta. Tulee päivä jolloin tarvitsemme hoitoa,silloin on edessä nykyisen mallin seuraukset: hoitoa ei ehkä ole tarjolla, ei ainakaan nyt, vaan edessä on jonotus ja odotus, koska olemme jo ulosmittaneeet tulevaisuuden sosiaaliturvamme.
Voi olla, että nykyinen vasemmistolinja on vanhanaiksesti pukeutuva, eikä pärjää missikisoissa oikeiston kanssa, mutta jotenkin nykyinen verotuksen painopiste hirvittää. Nyt jää enemmän, tulevaisuudessa vähemmän, vaikka tosiasia on,että enemmän olisi parempi myöhemmin, kun toimintakykyni ei enää vähemmällä selviä.

Luterilaisuus taantumassa kansanuskonnoksi

2010-07-21T13:33:00.002+03:00

Oheisen mielipidekirjoituksen lähetin Kotimaa lehteen. Se julkaistiin kesäkuussa, mutta siitä oli sensuroitu piispoja käsittelevä osuus. Toimituksen sensuuri ei anna kovin hyvää kuvaa lehden avoimesta linjasta. Joten tässä kirjoitus kokonaisuudessaan.

Vapaan suunnan pastorina seuraan mielenkiinnolla Suomen Luterilaisen kirkon vaiheita. Kaksien viime vaalien tulosten seurauksena odotusarvo kirkon tulevaisuuden suunnasta on nopea liberalisoituminen niin opin tulkinnassa ja soveltamisessa, kuin luterilaisuuden tunnustuskirjojen roolista ja merkityksestä. Arkkipiispa on jopa antanut kommenteillaan ymmärtää, ettei Kristuksen neitseestä syntyminen ole kirkon uskontunnustuksen osana niin merkittävä, että siihen olisi tarvetta uskoa, jos muuten kokee uskontunnustuksen omakseen. Aikamoinen avaus uudelta arkkipiispalta. Tosin kommentti ei tule yllätyksenä, sillä jotain tämän suuntaista oli odotettavissa piispan vaalien TV-haastatteluiden perusteella, kun ehdokas Mäkiseltä kysyttiin hän näkemystään Jeesuksen neitseestä syntymiseen, totesi hän, että asiasta pitää keskustella.

Suomessa muille kristillisille kirkoille ja seurakunnille ei ole samantekevää, mitä Luterilaisessa kirkossa tapahtuu. Sen rooli ja painoarvo suurimpana kirkkokuntana ja merkittävä juridinen erityisasema valtioon nähden, vaikuttaa koko kansan moraalikäsityksen muodostumiseen. Kirkon mielipiteellä on merkitystä.

Valtiokirkko käsitteestä luopumisen myötä piispat ovat alkaneet korostaa kirkkoa kansankirkkona. Valinta on merkittävä, sillä sen painopiste on kansan kuulemisessa ja mielipiteessä, ei kansan ohjaamisessa. Kansa kertoo millaisen kirkon se haluaa ja sitä kirkon johto näyttää seuraavan, mutta mikä painoarvo on sillä mitä Jumala tai edes heidän oppi-isänsä Luther haluaa ja odottaa seurakunnaltaan. Vai ovatko Luterilaisuus ja kansankirkko sisällöllisesti yhtenevät? Tällä tiellä kansa saa näköisensä kirkon, mutta saako Kristus seurakunnan joka on Kristuksen kaltainen?

On todella harmillista jos Luterilaisuus Suomessa taantuu kansanuskonnoksi. Samalla kristillinen moraalikäsitys uhkaa pirstoutua vapaavalintaisiksi arvoiksi, ilman että arvot ankkuroituvat johonkin sellaiseen pysyvään, joka on aina pyhää ja luovuttamatonta.

TAIDEKASVATUSTA ON SYYTÄ LISÄTÄ

2010-05-29T09:46:00.001+03:00

Kansallisoopperan uusi hallintoneuvosto on kokoontunut. Sen uutena jäsenenä on ollut mielenkiintoista tutustua oopperan kulissien takaiseen elämään. Valtaisa määrä erialojen ammattilaisia tekee työtä näytöksien laadun ja korkeatasoisen taide-elämyksen saavuttamiseksi. Vakituisia työntekijöitä on reilut 500 ja väliaikaisiakin eri kausittain lähes 900. Lavastukset, puvustot, tekniikka ja taiteilijat muodostavat yhtenäisen työyhteisön, jossa tuntuu olevan hyvä henki ja tavoitteellisuus. Monet työntekijöistä ovat olleet talossa useita kymmeniä vuosia.
Oopperan hallintoneuvoston kokouksessa pohdin luovan Suomen tulevaisuutta. Miten luovuudelle luodaan puitteita? Olemme Suomen historian merkittävimmässä työelämän rakenteellisessa murroksessa, jossa työn painopiste on siirtymässä teollisesta valmistavasta työstä tutkimukseen ja luoviin aloihin. Miten me turvaamme luovuuden, ellemme lisää taideaineiden painopistettä opetukseen.
Siinä kokouksen aikana muistin, että parhaillaan on meneillään opetussuunnitelman perusteiden ja tuntijaon uudistus. Tein hallintoneuvostolle esityksen, jotta se vetoaisi Opetusministeriöön taideaineiden lisäämisestä tuleviin opetussuunnitelman perusteisiin ja tuntijakoon. Uusi luova ajattelu nousee osaksi tuotantoketjua vain jos sille luodaan perusteet. Koulujen ilmapiiri, rakennusten luovaa ajattelua innostavien työtilojen suunnittelu, ovat avain asemassa. Luova Suomi ei synny itsestään, se on luotava pitkäjänteisellä näkemisellä ja visiolla.

ARVOKESKUSTELUA TARVITAAN

2010-05-28T19:53:00.001+03:00

Helsingin sanomat patistaa Helsingin päättäjiä arvokeskusteluun. On aika miettiä millaiset arvot ohjaavat palveluiden suunnittelua ja verovarojen käyttöä. Kaupungin merkittävin avobarometri on sen talousarvio, jossa me arvotamme ihmiset ja hankkeet. Ohjaako valintojamme inhimillisyys vai kylmä teknokratia. Ei Helsinki sen kummemmin kuin Espookaan ole varaton kaupunki, usein kyllä valintojensa mukaan arvokylmä yhteisö. Yhdessä käänteessä ei ole varaa luoda muutamaa kymmentä hoitopaikkaa vanhuksille, ja sitten hetken päästä on 200 miljoonaa euroa musiikkitaloon. Rahasta ei meidän vanhuspalvelumme tai nuorten mielenterveyspalvelut ole vielä koskaan olleet kiinni. Päättäjien arvoista kaikki päätökset kumpuavat.

PIKAPÄÄTÖKSIÄ JA DEMOKRATIAVAJETTA

2010-05-11T09:22:00.005+03:00

Euroopan rahamarkkinoilla kuohuu. Vain hetki sitten euroalueen taloustieteilijät ihmettelivät ja päivittelivät, kuinka Amerikkalaiset olivat saaneet taloutensa sekaisin. Oli paneelia, jossa toinen toistaan fiksummin selitti Amerikan kriisiä. Samaan aikaan oma takapiha oli jo sellaisessa kunnossa, että oli vain ajan kysymys, milloin sotku paljastuu.
Nyt on sitten tehty pikapaketti oikomaan tehtyjä virheitä ja rahoittamaan markkinoita. Valtioiden pääministerit ja rahaministerit yhdessä tekivät sopimuksen, jonka sitten parlamentit joutuvat hyväksymään, ilman juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa sopimuksen sisältöön.
Tämä massiivinen 750 miljardin euron rahasto, ei ole mikä tahansa paketti, se on se kaikki mitä nyt on pöytään tuoda. Siis, sekä Amerikan että Euroopan talous on nyt velkaelvytyksen varassa. Eräs viisas mies sanoisi, että joka hiekalle rakensi, sen rakennus sortui. Tuskin mikään kuvaa hallitsemattomia, kontroloimattomia markkinavoimia paremmin kuin hiekka.
Viikonlopun tapahtumat kuvaavat hyvin sitä mikä on edessä: näin iso talousaluetta ei voi hallita lukuisilla pienillä itsenäisillä hallinnon malleilla, edessä on keskuhallintovetoinen järjestelmä, Europan maiden liittovaltio. Vakauden ja turvallisuuden nimissä rakennuttu, mutta hiekalle rakennettu.

FARSSI ESPOON KÄRÄJÄOIKEUDESSA

2010-04-09T11:20:00.003+03:00

Olin eilen Espoon käräjäoikeudessa. Minua syytettiin ylinopeudella ajamisesta. Kiistin syytteet. Ja farssi alkaa. Saavun istuntosaliin. Lisäkseni siellä ovat tuomari ja syyttäjä. Syyttäjä esittää syytteen. Minä kiistän. Paikalle kutsutaan ylinopeuden mitannut poliisi. Tuomari, syyttäjä ja poliisi ovat kaikki tuttuja toisilleen. He naurahtelevat toisilleen ja silmäilevät toisiaan kuin lukion yläluokkalaiset. En meinaa jaksaa uskoa näkemääni ja kokemaani todeksi. Kirjoitan muistiinpanojeni yläkulmaan: olen yksin, tätä juttua ei voi voittaa.
Olen aina ajatellut kunnioittavasti ja ylevästi oikeuslaitoksestamme, nyt uskoni horjuu. Minun ja todistajani lausunto vastaan yhden poliisin lausunto, sen pitäisi kaiken järjen mukaan riittää, mutta ei riitä, sillä vastassa on työyhteisö, ei puolueeton oikeuslaitos. Tämä tunne on vahva. Poliisia kuulustelee työkaveri, kuulustelua arvioi toinen työkaveri ja tuomarina on kolmas työkaveri. Tätä juttua ei voi voittaa, paitsi ehkä, jos olisin se neljäs henkilö, edellisten pomo. Istunto kestää toista tuntia. Poliisin kertomus tapahtuneesta ontuu, hän ei muista tarkasti, hän myöntää tilanteessa olleet epätarkkuuden mahdollisuudet ja hankaluudet. Kahden henkilön todistus vastaan yhden poliisin sana. Poliisilla ei ole mitään todistusaineistoa sanojensa vakuudeksi, paitsi että hän on poliisi. Asian pitäisi olla selvä, mutta ei ole, sillä nämä kolme tuntevat toisensa. Häviän, en siksi että olisin syyllinen, vaan siksi, ettei todistajien sanalle anettu vastaavaa painoarvoa kuin poliisin sanalle. Mietin, kuinkahan mones heidän tuomitsemansa henkilö olin, joka on alusta asti altavastaaja, vailla mahdollisuuksia. Syyttäjä totesi minulle keskusteluissamme: minä olen tottunut luottamaan tähän poliisiin. Siinäpä se. Missä on minun oikeusturvani silloin kun vastassa on näkymättömiä siteitä, jotka ovat todellisuutta väkevämpiä. Ehkä olisi syytä muuttaa kuulusteluprosessia ja käytäntöjä vastaamaan sellaista tilannetta jossa syytetty voisi edes alkeellisesti kokea tulleensa kuulluksi ja huomioon otetuksi. Nyt istuin istunnossa kaveriporukan keskellä, joiden käyttäytyminen saa minut surulliseksi. Onneksi päätöksestä voi valittaa. Tarina jatkuu.

VÄESTÖPOLITIIKAN NOLLATOLERANSSI

2010-03-26T07:51:00.005+02:00

Maapallon väestö kasvaa noin 75 miljoonalla vuodessa. Tätä pidetään hälyttävänä ympäristön kannalta, koska jokainen uusi asukas lisää kulutusta ja hiilijalanjälkeä. Vertailuksi manittakoon, että Suomi on Euroopan nopeimmin vanheneva maa. Eikä Euroopalla kokonaisuutenakaan mene hyvin, jos väestönkasvusta vähennetään muslimien runsas syntyvyys, on koko maanosa pian suuri vanhainkoti. Ainoa länsimaa joka kasvaa terveesti, on Yhdysvallat, jossa lasten hankkiminen on vielä tärke osa ihmisyyden tarkoitusta. Enemmän olisin huolissani uusien asukkaiden elintavoista ja kulutustottumuksista, kuin määrästä.
Eräs professori pohti ääneen maailman taantuvan kulutuksessa 80-luvulle. Kysyn: mikä siinä 80-luvussa nyt oli niin kauheaa? Ja olisiko se tosiaan taantuma? Minusta meillä meni aika hyvin 80-luvulla. Muuten, on laskettu että maapallon ruokavarat riittäisivät hyvin 15 miljardille asukkaalle jo nyt. Ainoa este nälän poistamiselle on ihmisen itsekkyys, nimen omaan meidän, länsimaiden asukkaiden haluttomuus auttaa.

NUORIA PELOTTAA TULEVAISUUS

2010-03-25T07:32:00.004+02:00

Helsingin sanomat 20.3. pohti kansallisen nuorisotutkimuksen tuloksia. Tutkimukseen osallistui 6500 henkilöä. Nuoret pohtivat tulevaisuutta, yhteiskuntaa ja tulevaisuutta. Mielenkiintoista on, etteivät nuoret ole antaneet periksi nykyisen yhteiskunnan vaatimukselle kulutuksen lisäämisestä ja rahan vallalle. Tulevaisuutemme rakentajat ovat huolissaan luonnonvarojen ehtymisestä sekä yhteiskunnan jakaantumisesta köyhiin ja rikkaisiin, myös yhteiskunnallisuus kiinnosti kahta kolmesta. Minusta yllättävintä oli, että jopa 38 % harjoitti tuoteboikotteja. Lisäksi nuoret halusivat tietää enemmän tuotantoketjujen eettisyydestä. Eli, valikoiva kuluttaminen voisi olla jopa vielä suuremman joukon jokapäiväinen rutiini.
Jos tällainen valikoiva ostoskäyttäytymine on näin suuressa nuorten joukossa todellisuutta, niin tuevaisuudessa ei pelkkä joutsen merkki ole riittävä ostoperuste, vaan tuotteisiin saattaa tulla merkki eetisestä valmistuksesta. Hyvä niin.

VÄKIVALLATTOMUUS - UUSI IHANNE

2010-01-12T07:24:00.000+02:00

Vuosi 2009 päättyi Suomessa ja Espoossa surun merkeissä. Hetken olimme maailmanlaajuisen median pääuutinen. Saimme kyseenalaisen uuden tittelin: Euroopan väkivaltaisin kansa. Monet kansainväliset mediat käsittelivät viimevuosien Suomen väkivallantekoja. Erityisesti nyt ihmeteltiin poliittisten päättäjien kyvyttömyyttä reagoida kasvavaan väkivaltaan. Samaa ihmettelin minä. Ja sitten tuli kylmä hiki, minähän olen poliittinen päättäjä, mitä minä olen tehnyt? En juurikaan mitään.
Onneksi on uusien alkujen mahdollisuus. Päätän ryhtyä toimeen ja nostaa keskusteluun Espoon päättäjien keskuudessa ennaltaehkäisevän työn kasvavan merkityksen. Miten nykyinen tilanne voitaisiin käytännössä kääntää väkivallattomuuden ihannoimiseksi. Ei mikään pieni muutos, mutta nyt on hyvä hetki aloittaa.

KUKA AUTTAISI KÖYHÄÄ?

2009-12-08T08:37:00.004+02:00

Köyhien auttajia tai niin kuin nykyään sanotaan vähävarainen, on harvassa. Sosiaaliturvan perälauta on murtumassa, kun toimeentulotuen perusteita tulkitaan kunnissa eritavalla ja näin pyritään saamaan aikaan säästöjä. Tukeen budjetoidaan ensi vuodelle suhteelisesti vähemmän kuin todellinen tarve olisi, vaikka tuki on lakisääteinen. Vuoden lopussa on sitten pakko hyväksyttää valtuustossa lisärahaa tukeen, määrärahan loputtua. Todella tehtonta hallintoa.
Sata-komitean tehtävä oli löytää uusi kokonaisratkaisu sosiaaliturvan uudistukseen ja erityisesti vähävaraisten tilanteen parantamiseen. Työ vesitettiin ministeriön toimesta, kun prosessin aikana kaikki pyrkimykset ilmoitettiin mahdottomiksi toteuttaa, liian kalleina. Ei kai ministeriö tosissaan uskonut että sosiaaliturvan ja pienituloisten olojen prantaminen laskisi menoja? Outo logiikka, sanon minä. Komitean jäsente mielestä esitys olisi tuonut pitkällä tähtäyksellä säästöjä niin itse tuen osalta kuin hallinonkin, vaikka olisi aluksi ollut entistä mallia arvokkaampi. Eli, kukapa oikeasti haluaisi auttaa köyhää, paitsi vaalien edellä. Suomeen on syntymässä pysyvä syrjäytyneiden joukko, joka kasvaa vuosi vuodelta. Kehitys on pysäytettävä. Nyt köyhän ainoa turva on kolmannen sektorin puurtajat, jotka eivät komiteoissa viihdy, mutta omaavat sellaista pääomaa sosiaalisektorilta, että sitä olisi ministeriön syytä kuunnella. Taitaa olla korvat tukossa.

SUOMEN TEHTÄVÄ KANSOJEN KESKUUDESSA

2009-12-06T12:12:00.004+02:00

Jumalan siunausta ja onnea 92 vuotiaalle Suomelle!
Kansamme on monin tavoin siunattu ja sen tähden kuulumme siihen pieneen vähemmistöön kansojen joukossa jonka hyvän elämän edellytykset ovat päivittäinen kiitoksen aihe. Vaikka moni kokee asioidensa olevan huonolla tolalla, niin ovat ne silti paremmin kuin valtaosalla pallomme asukkaista.
Jokaisella kansalla on omat eityispiirteensä. Mistä ne ovat peräisin, onkin mielenkiintoinen pohdiskelun kohde. Luomisnäkemyksen mukaan kaikille on annettu samat peruslähtökohdat, jotka sitten ovat muovautuneet ajan saatossa sekä kulttuurin ja sivistyksen myötä. Suomi kuuluu krisillisiin maihin, jossa kristillisen kulttuurin vaikutus näkyy voimakkaasti yhteiskunnan arvopohjana ja sosiaalisena oikeudenmukaisuutena. Viime vuosikymmen on kuitenkin ollut kansallemme arvomurroksen aikaa. Rakenteet ja talouden kovat arvot ovat saaneet johtavan aseman päätöksenteossa, inhimillisyyden kustannuksella.
Nyt on hyvä hetki tehdä uudelleenarviointia. Mikä on kansamme tehtävä kansojen joukossa? Tässä muutama ajatus. Uskon, että jokaisen kansan tulisi kiittää ja siunata Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä sille on annettu. Toiseksi kristillisenä maana meidän tulisi siunata Israelia siitä, että Kristus ja hänen opetuksensa on tullut juutalaisista siunaukseksi kaikille kansoille. Kolmanneksi, meidän tulisi siunata kaikkia muita kansoja kaikella sillä millä meitä on kansana siunattu. Siksi maamme kehitysyhetistyön rooli on merkittävä. Neljänneksi, meidän tulee löytää se erityispiirre ja tehtävä kansojen joukossa, joka meille on Jumalalta annettu.
Moni kristillinen vaikuttaja on siitä yhtä mieltä, että kansallamme on erityinen kutsu lähetystyön tekemiseen. Vaikka Jeesuksen antama lähetyskutsu on kaikille yhtäläinen, on se meille suomalaisille annettu erityinen lisäkutsu, tehdä sitä enemmän. Lähteä ja lähettää, ja näin palvella muita kansoja. Toinen erityistehtävä johonon uskon, on esirukous Euroopan puolesta. Erityinen tehtävä, jonka tarkoitus on olla uuden reformaation syntyminen. Euroopan jatkuvasti kasvava antikristillinen asenne, ei muutu kuin rukouksen kautta tapahtuva herätyksen ja reformaation myötä. Tähän on tultu, mutta tähän ei tarvitse jäädä, jos löydämme rukouksen ja lähetysyön, niin Eurooppa voi vielä muuttua kristilliseksi maanosaksi.

ARVOJEN MYLLÄKKÄÄ

2009-11-30T09:10:00.004+02:00

Kuntien talousarvioneuvottelut on käyty. Ne ovat karua luettavaa. Arvojen sekamelskaa, ilman selkeyttä, mitä oikeasti olisi hyvä tehdä käytettävissä olevien varojen vähentyessä. Ketä pitäisi hoitaa ja ketä ei?. Onko vanhus liian vanha hoidettavaksi, tai nuori päihteiden käyttäjä riittävän hyvässä kunnossa avohoitoon sysättäväksi? Se ainakin on tullut selväksi: jos arvot ovat vain mainoslauseita, niin ne eivät tällaista painetta kestä, vaan murenevat sanojen helinäksi.
Pääkaupunkiseudulla on kovan kokoomuslaisen ja vihreän liikkeen politiikan vallan aika. Nyt nähdään kuinka vaalien alla kokoomuksen uusi ideologia - mainostoimistojen lanseeraama - "vastuullinen markkinatalous" murenee ilman arvoja. Helsinki jättää vanhukset kotihoidossa hoitamatta. Ruuaksi toimitetaan kylmiä aterioita entisen lämpimän sijaan. Inhimillisenä puolueena pidetty Vihreät, on nyt niin sinivihreä, ettei edes itse näe omaa uutta kovuuden ilmettä, jossa vihreys katoaa ydinvoimaloiden määrän lisääntyessä.
Samalla linjalla ollaan myös Espoossa. Milloinhan äänestäjä herää näkemään, että hän voisi oikeasti muuttaa poliittisia valtasuhteita vain äänestämällä toisin. On muitakin puolueita kuin kokoomus ja vihreät. Sellaisia joiden arvot on testattu vuosisatojen saatossa.
Ai niin, hyvää Anteron päivää!

PUOLUEJOHTAJA

2009-09-05T09:28:00.005+03:00

Kristillisten puoluekokoukseksta on nyt viikko. Hyvä etäisyys sanoa jotain. Kokemus oli jälleen aikamoinen sekametelisoppa. Puolueemme on ihan oikeasti muututtava paljon, jotta se vastaisi tämänpäivän ihmisen käsitystä toiminnallisesti ja rakenteeltaan uskottavasta liikkeestä. Olemme hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Vasemmistoliitto. Väki ikääntyy ja missio hämärtyy. Toimintatavat eivät enää saa koneistosta irti sen tarjolla olevaa potentiaalia. Resursseja jää koko ajan käyttämättä.
Olin ehdolla puolujohatijistoon. Jäin vaalitsematta, hyvä niin itseni kannalta, huono puolueen. Valtaisa määrä työtä ja kokouksi jäi minulta pois. Puole taas olisi saanut ilmaiseksi valtaisan määrän kokemusta, osaamista, yhteiskunnallisia johtotason huippusuhteita ja päälle rohkeutta ja positiivistä kristillisyyttä. Mietin ja ihmettelen, miten ihmeessä näin pienellä puolueella on varaa jatkuvastui hukata kaltaistani osaamista, jota on ollut paljon tarjolla viime vuosina, eri henkilöissä. Ei ihme,että nuo ihmiset hakeutuvat muihin tehtäviin. Uusi puoluejohto on valittu, mutta siinä ei ole mukana puolueemme parhaat voimat, vaikka mukavia ja innokkaita henkilöitä ovatkin kaikki. Toivottavasti heillä on rohkeutta nähdä asioita, ja vielä surempaa päättävisyyttä tehdä välttämättömiä muutoksia. Pieni puolue ei voi jatkuvasti käyttää puoluejohtajan tehtävää poliittisena opintomatkana. Kärkeen tarvitaan paras ja kokenein osaaminen.

MAKEA VOITTO

2009-06-09T09:05:00.004+03:00

Voiton huuma on ihana kokemus. Ilo ja into on silloin tarttuvaa. Ajatus kulkee positiivisia polkuja ja mieli virkistyy, näin voisin kuvata tuntoja vaaliyön jälkeen kotiin ajaessani. Mikä ihana ilta.
Tämä oli merkittävä päivä. Mahdollisuus uuteen nousuun koko puolueelle on mahdollisuutena edessämme. Nyt on osattava laittaa pelimerkit uuteen asentoon. Puoluesihteeriksi ei saa hakea kunnalliskodista levänneitä miehiä. On tehtävä tilaa uudelle energialle ja luovalle ajattelulle. Kohta on puheenjohtajavaalit. Kärkeä on rohkeasti uudistettava. Vahva arvopolitiikka kestää ajan haasteen, mutta ei uudistumatonta ajattelua tai muuttuneen kulttuurin huomiotta jättämistä. Uskallan toivoa,että seuraaviin eduskuntavaaleihin lähdetään vaaliliitossa Perussuomalaisten kanssa, paikkoja on tarjolla jopa 22. Molemma hyötyvät. Vielä kerran, onnittelut koko puoluelle upeasta tuloksesta.

ESPOON HÄPEÄ

2009-06-02T07:35:00.001+03:00

Tein valtuustoaloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä Espoossa 2007. Virkamiehet muuttivat sen hyvinvointitutkimukseksi. Se valmistui ja julkaistiin viime viikolla.
Espoolaisten hyvinvointi on ilmeistä ja siitä puhutaan mielellään juhlapuheissa. Mutta Espoon toisista kasvoista, köyhyydestä, päihteistä, yksinäisyydestä, vanhemmuuden puutteesta, ei näe otsikoita. Syytä olisi, sillä niin rankkaa luettavaa Hyvinvointitutkimus on.
Espoossa köyhyys kasvaa, jo yli 10.000 ihmistä hakee ajoittain ruoka-apua nälkäänsä ruokakassi jonoista. Jo 5 % väestöstä kärsii päihteistä. Lapsiperheiden pienituloisuus on kaksinkertaistunut Espoossa tällä vuosikymmenellä. Lääkkeistä tai muusta terveydenhoidosta joutuu tinkimään rahapulan vuoksi 15 % 70 vuotta täyttäneistä. Lista jatkuu ja jatkuu.
Mikä tästä tekee häpeällistä? Se, että Espoo on lähes velaton kaupunki. Sen rahastoissa on yli 500 miljoonaa euroa. Espoon talous on ollut 8 vuotta ylijäämäinen, ilman että näihin epäkohtiin on riittänyt yhtään ylimääräistä euroa. Se on häpeä, sillä ei ole edes halua.

ROHKEITA PÄÄTÖKSIÄ - MUTTA KENEN?

2009-05-27T16:58:00.000+03:00

Kokoomus jakoi Espoossa omaa lehteään, jossa se ilmoitti olevansa rohkeiden päätösten tekijä otsikolla ”Nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä.”. Viesti oli selvä, kokoomus tekee nyt ne päätökset joita muut poliittiset ryhmät eivät uskalla tehdä. Muiden rohkeuden haastaminen tällä tavalla saa tarkan lukijan kysymään, millaisia ovat nämä rohkeat päätökset? Kyllä kristilliset ja muut ryhmät pystyvät Espoossa rohkeisiin päätöksiin, mutta meidän rohkeutemme on erilaista. Se on ihmisen puolustamista, silloin kun hänen voimansa ehtyvät, suhdanteista riippumatta. Espoon kokoomus rakentaa rohkeasti teatteritaloa, lainaa valtiolle teiden rakentamiseen, myy kaupungin omaisuutta, ensi sähköyhtiön ja viimeksi vesilaitoksen. Samalla se leikkaa perusterveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta 13 miljoonaa.
Kokoomus leikkasi järjestötoiminnalta 200.000 euroa, jonka seurauksena reilut 40 ihmistä joutuu työttömäksi. Samalla se päätti teettää akateemisen tutkimuksen pääkaupungin kilpailukyvystä, ja kuinkas sattuikaan, hinta 200.000 euroa.
Tämä on rohkeutta jota Espoo ei tarvitse näissä talkoissa. On toisenlaisen rohkeuden aika, jossa ihminen asetetaan rakenteiden edelle. Puolarmetsän sairaalan vanhukset eivät pääse ulos, elleivät sadat vapaaehtoiset viikoittain ulkoiluta heitä. Kouluihin ei saa palkata sijaisia, jos avustaja sairastuu, nuori ei pääse kouluterveydenhoitajalle, vaikka elämä on sekaisin. Nämä Espoolaiset vanhukset ja nuoret tarvitsevat rohkeita päätöksiä, mutta ei sellaisia, joita kokoomus toteuttaa.

SOININVAARA SPEKULOI

2009-05-21T22:20:00.002+03:00

Osmo Soininvaara pohtii blogissaan 14.5.09 Espoon rikkauksien määrää ja ihmettelee, kuinka meillä on varaa menettää 200 miljoonaa euroa.
Soininvaara spekuloi, kuten aina ajattelijat tekevät. He elävät siitä. Näkökulma sinänsä on tervetullut osana keskustelua. Soininvaara vaan ei tiedä, että Espoolla ei ikinä ole ollut niin paljon rahaa, ettei sen ole tarvinnut leikata terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, avustuksista jne jne jne. Terveydenhuoltomme alibudjetointi on ja kiveen kirjoitettu vakio. Espoon ongelma ei ole raha, vaan arvot joilla rahoja käytetään. Muutama viikko sitten leikattiin järjestöavustuksia. Hädässä oleville ruoka-apua jakavalta Manna-avulta leikattiin 3000 euroa. Kunniakas säästötoimi, joka pelastaa kaupungin talouden? Helmikuussa kaupunginhallitus päätti esittää elinkeino ja kilpailukykyjaostolle uuden tutkimuksen tekemistä metropolialueen kilpailukyvystä, tutkimuksen hinta 200.000 euroa. Espoossa on rahaa vaikka mihin, sitä ei Soininvaara tiedä, siksi emme tarvitse Suomenojan rahoja. Eli, Ode on oikeassa. Espoossa ollaan rikkaita ja varat käytetään varakkaiden kesken.

ESPOOSSA SÄÄSTETÄÄN SIELTÄ MISTÄ OIKEISTO AINA SÄÄSTÄÄ

2009-03-10T10:02:00.000+02:00

Eilen käytiin pitkät ja hankalat säästöneuvottelut kaupungin johdon ja valtuustoryhmien puheenjohtajien välillä. Kävelin ulos neuvotteluista. Ei ollut vaihtoehtoja. Jos en olisi kävellyt, en enää kehtaisi katsoa itseäni peilistä.
Ongelma ei ollut säästöjen taso, vaan se, miten säästöt toteutetaan. Kaupunginjohtajan pohjaesityksessä säästöt kohdistuivat niiden kukkarolle, mistä oikeistolainen politiikka on aina tottunut säästönsä tekemään, kaikkein pienituloisimpien ja heikompiosaisten palveluista.
On suorastaan säälittävää katsoa kokoomuslaista uuden ajan toivon ja mahdollisuuksien innovatiivipolitiikkaa, jossa luovuus on yhtä kuin köyhän riistoa 100 vuoden kokemuksella. Ei siinä puoluejohtaja Katainen voi paljoa pullistella, kun Espoolaiset puoluetoverit kykenevät esittämään vain sellaista talouspolitiikka, jossa säästöt systemaattisesti kohdistetaan koko palveluketjun ääripäähän, jossa palvelut leikataan sairailta, lapsilta, koululaisilta ja vähävaraisilta. Samaan henkeen esitetään uuden korkeapalkkaisen virkamiehen palkkaamista, uuden teatteritalon rakentamista, ja lainataan valtiolle korottomasti 80 miljoonaa euroa teiden rakentamiseen. Tämä on mahdollista vain Espoossa.
Olimme ryhmänä sitä mieltä, että säästöt voidaan toteuttaa toisinkin. Lykätään muutamaa investointia, aikaistetaan valtiolle lainattujen 80 me takaisinmaksua, otetaan hieman lainaa ja palataan syksyllä neuvottelupöytään, jossa katostaan verojen ja palveluiden suhde. Ei tule unohtaa, että käytämme kuntalaisten rahoja, ja he odottavat peruspalveluiden toimivan.

Nyt tarvitaan Jeesuksen kaltaista johtajuutta

2009-03-03T07:31:00.001+02:00

Jeesus oli odotettu messias ja profeetta, jonka piti pelastaa sorrettu kansakunta sortajilta. Hän täytti tunnusmerkit: hän täytti profetia, syntyi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oli voimallinen sanoissa ja teoissa, mutta hänellä oli yksi puute: hän ei välittänyt vallasta vallan vuoksi, vaan hän oli kiinnostunut ihmisistä.

Matteuksen evankeliumi alkaa sukuluettelolla, jossa Jumala esittää oman pitkäntähtäyksen suunnitelmansa, yhtiön nimeltä maailma, pelastamiseksi.
Tämä Jumalan huikean strategisen maailman valloituksen suunnitelma kulminoituu yhteen sanaan: uhri. Sen sijaan että hän uhraisi yhtiön, hän uhraa itsensä sen puolesta. Tämä malli pelastaisi myös nykyisen maailman talouden kurimuksesta: johtajuus, joka uhraa itsensä.

Jeesus oli tie ja ovi kaikkivaltiaan yhteyteen, suuren mahdollistajan, varustajan ja luovuuden lähteen luo. Hän tuli antaman heille sen mitä he olivat menettäneet, yhteyden kaiken kykeneväksi tekevään voimaan ja valtaan, mutta täysin eritavalla kuin he olivat odottaneet.
Hänellä oli täysin uudenlainen strategia ja tavoite – hän toimi sisäisen ihmisen voimasta käsin, välineinä nöyryys ja ihmisten palveleminen. Hänen tavoitteenaan oli tehdä seuraajistaan uudenlaisia johtajia, itsensä uhraavia palvelijoita: vallan luovuttajia, vallan tavoittelemisen sijaan. Hän oli kiinnostunut ihmisten sisäisestä vapaudesta enemmän kuin heidän ulkoisesta tai poliittisesta vapaudestaan.

Jeesus tuli tuomaan jokaiselle ihmiselle takaisin arvostuksen ja kunnian. Hän oli ennalleen asettaja, sovittaja, lunastaja ja varustaja, joka toimi kaikkien menestyksen hyväksi.

Mikä malli johtajuudesta, joka saa kaiken nykyisen optiojohtajuuden näyttämään ja tuntumaan riistämiseltä.

ESPOON VESI MENI – MITÄ JÄI?

2009-01-20T09:56:00.000+02:00

Eilen oli uuden valtuustokauden ensimmäinen valtuustokokous. Istuimme uuden valtuustokaverini Tarja Tallqvistin kanssa odottaen juhlavia avauksia, mutta juhlavuudesta ei ollut tietoakaan. Heti alkuun kunnon vääntökokous, jossa jälleen kokoomusvetoinen päätöskoneisto myi yhden merkittävän espoolaisen liikelaitoksen, Espoon veden.
Kertakaikkisen tyhmä kauppa, jota perusteltiin seutuyhteistyöllä tai sen päättymisellä, jos kauppaa ei toteuteta. Kysyn vaan näiltä kokoomuksen, vihreiden ja demareiden talousneroilta, että mitä järkeä on luovuttaa omaisuutta kuntayhtymään ja saada maksettavakseen velkaa 2 miljardia euroa seuraavan 20 vuoden aikana. Uuden yhtiön investoinnit ovat kaksi kertaa niin suuret kuin Länsi-metron. Kyllä siinä espoolaiset maksavat Helsinkiläisten vesi- ja viemärirunkoverkosta kovan hinnan.
Valtuutettu Sanna Lauslahti (kok) oli ainoa rohkea laskutikun haltija, joka loistavasti kyseenalaisti virkamiesten tekemät laskelmat. Uuden kuntayhtymän korkokulut ovat noin 30 % liikevaihdosta, aika erikoista vai mitä? Korkoihin onkin piilotettu kaupungeille maksettava 6 % tuotto, joka taas nostaa vesimaksuja, ja tekee siitä uuden kuntalaisilta perittävän piiloveron. Laitonta sanon minä. Hienosti hoidetusta Espoon vedestä jäi Espoolle vain loputon maksujen kaivo.

SIUNATTUA JOULUA JA UUTTA VUOTTA 2009

2008-12-22T05:46:00.002+02:00

Kiitän kaikkia lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan teille siunattua uutta vuotta. Ensi vuonna jälleen kirjoitamme, herätämme ja haastamme seisovia vesiä. Rukoukseni on, että tuleva vuosi toisi tullessaan herätyksen tuulet Taivaasta kansamme ylle.

Rukoillen ja siunaten, Antero Laukkanen

ESPOON JULKISELLA LIIKENTEELLÄ PALJON PARANNETTAVAA.

2008-11-03T11:31:00.001+02:00

Espoon sisäinen julkinen liikenne ei toimi. Se on hidas ja vuorot ovat harvassa. Lisäksi bussilinjat ajavat niin pitkiä mutkikkaita reittejä, että matka-aika kasvaa kohtuuttomaksi.
Esimerkki. Tein tänään kokeen. Vein autoni huoltoon Soukasta Järvenperään, matka noin 19 kilometriä. Matka-aika autolla 18 minuuttia. Päätin tulla takaisin bussilla, taksin sijaan. Linja numero 43, tulee Järvenperästä Soukkaan ilman vaihtoja. Mutta mutta? Ensin 20 minuutin odotus, sitten 53 minuutin matka-aika, tämä yhteensä tunti 13 minuuttia. Bussi kiersi kaiken mahdollisen, minkä matkalla voi ylipäätänsä kuvitella voivan kiertää. Miksi? Säästö syistä tietysti.
No, en antanut periksi. Katsoin vielä varmuuden vuoksi muita vaihtoehtoja eri bussireittejä ja vaihtoja hyväksi käyttäen, mutta mikään ei muutu. Julkinen liikenne Espoossa on hankalaa ja todella paljon aikaa vievää.
En ihmettele yhtään, miksi moni ostaa 5 litraa sadalla kilometrillä kuluttavan auton ja päättää liikkua sillä. Julkinen liikenne ei kerta kaikkiaan ole näillä järjestelyillä kilpailukykyinen ja millään tavalla houkutteleva, yksityisautoiluun verrattuna.

Tähän seikkailuun kun vielä lisään sen yhtälön: että tiedän Espoon poikittaisen liikenteen tilan vielä tästäkin heikkenevän, erityisesti Etelä-Espoon osalta, kun metro alkaa toimia, jolloin kaikkien Helsinkiin aikovien on pakko ensin kulkea Matinkylän liityntäasemalle, josta seuraa uskomaton bussiralli, jossa Matinkylään ajaa 110 linja-autoa tunnissa ruuhka-aikana, niin kylllä tekee pahaa kun ajattelen niitä Matinkyläläisiä, jotka ovat ostaneet huippuhintaisia asuntoja Omenan ympäristöstä. Niillä parvekkeille ei pyykkiä kuivata, eikä muutenkaan pidetä mitään.

Nyt on sisäinen henkinen taakkani typeristä päätöksistä saavuttanut huippunsa yhdelle päivälle. Pakko saada korvapuusti ja kahvia. Tästä ei muuten toivu.

ORANSSIN VALLANKUMOUKSEN SUUNNITTELU ALKAA

2008-10-31T11:22:00.003+02:00

Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja. Espoon uudessa valtuustossa on paljon uusia kriittisiä ääniä, entä positiivisten, uusien avauksien ja näkökulmien äänet?

Espoon kristillisdemokraattien vaalituloksen arviointi käynnistyi jo maanantaina, heti vaalipäivän jälkeen. Intoa ja taitoa oli läsnä runsaasti. Pääviesti oli selvä: takarivin räksyttäjistä on kasvettava ulos, uudenlaiseen ajatteluun, jossa vaalislouganeita tärkeämpiä ovat vaalikauden positiiviset ja pyyteettömät teot. Hyvää voi tehdä aina, eikä se edes välttämättä maksa paljoa. Ilme on oltava Oranssi jatkossakin. Sen viesti on: Ihminen on rakenteita tärkeämpi – vaalien jälkeenkin.
Nyt alkaa uuden ohjelman muovaaminen, luovia tekoja Espoolaisten hyväksi, selkokielellä.

Jos olet kiinnostunut olemaan mukana uudenlaisessa poliittisessa liikkeessä, jossa perusarvot ovat kunnossa ja asenne positiivinen, ole yhteydessä. Mahdollisuuksia on enemmän kuin puutteita niiden toteuttamiseen.

LÄMMIN KIITOS JA KUMARRUS!

2008-10-27T10:17:00.003+02:00

Vaalit on valvottu. Tulin yöllä klo 1.40 kotiin ja ovessa luki, piirrettyyn sydämeen kirjoitettuna, Onnea, kirjailtuna L-kirjaimella ja kolmella kissantassulla (nykyinen muonavahvuutemme).

Kiitos kaikille äänestäjilleni (1052)! Huikea luku, kasvua edellisistä vaaleista 21 % (830). Vastuu painaa ja tietoisuus työn vaativuudesta. Halu olla teidän äänenne päätöksiä tehtäessä, on kirkkaana ajatuksissa. Siihen pyydän teiltä muistamista rukouksin ja hyviä vinkkejä.
Mieli on kiitollinen. Mitä muuta voisi olla, kun koko puolueen äänimäärä kasvoi ja Espoon KD meni aimo harppauksen eteenpäin saaden 1005 uutta ääntä. Tulos on loistava ja tarkoittaa 23 % kasvua äänimäärässä. Kolmesta valtuustopaikasta jäimme reilun 600 äänen päähän. Tavoiteltavaa siis on. Nyt on edessä neuvottelut lautakuntapaikoista ja muista luottamustehtävistä.

Koko ehdokasryhmämme teki uskomattoman hienon vaalityön. Olimme liikkeellä iloisella värikkäällä ilmeellä. Mainoksemme olivat näkyviä ja valoisia. Ne erottuivat joukosta.
Koko ehdokasjoukkueemme on niin osaavaa porukkaa, ettei sopivien ja osaavien henkilöiden löytäminen eri luottamustehtäviin ole vaikeaa. Näin laadukkaista osaajista voi olla vain ylpeä. Perästä kuuluu. Vielä kerran. Kiitos kaikille tuestanne rukouksin ja äänin.

MIKSI SINUN KANNATTAA ÄÄNESTÄÄ KRISTILLISDEMOKRAATTEJA - MINUA - 439?

2008-10-26T09:43:00.005+02:00

Siksi että, kristilliset perusarvot tekevät hyvää Espoolle! Siksi, että olen kokenut osaaja ja vaikuttaja Espoon politiikassa. Korotan äänesi!
Siksi, että kristillisdemokraattinen Espoo olisi inhimillisempi, terveempi, sen peruspalvelut olisivat paremmassa kunnossa kuin nyt.

Kristillisdemokratian ytimessä ovat ihmisarvon kunnioitus ja ihmisläheisyys päätöksenteossa. Se ilmenee seuraavasti.
• Ihminen on rakenteita tärkeämpi. Päätökset tulee tehdä asukkaita kuunnellen, palveluiden tulee olla lähellä ja kaikkien saatavilla.
• Raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä. Espoon talouden ylijäämä on kolmelta viimeiseltä vuodelta yli 100 miljoonaa euroa, kuitenkaan nämä rahat eivät ole päätyneet peruspalveluiden puutteiden poistamiseen. Edelleen sairaaloista puuttuu varusteita ja hoitajia, urheilukentiltä puuttuvat pukukopit, nuorisotiloja on liian vähän, on alueita, joissa päivähoitoa ei pystytä järjestämään riittävää määrää, nämä puutteet kertovat jotain niistä arvoista, joilla päätöksiä tehdään.
• Me väitämme, että suuri oppilasryhmä maksaa enemmän kuin pieni, erityisopetuksen tarve kasvaa jos oppilasryhmät ovat liian suuria.
• Me väitämme, huono hoito ei ole säästöä, vaan mitä suurinta tuhlausta. Jokainen ennalta ehkäisevä toimi tuo säästöjä. Riittävien resurssien takaaminen hoitopalveluihin, tuo säästöjä. Pidentynyt odotus sairaudenhoitoon lisää kuluja ja tuottaa uusia sairauksia. Oikea-aikainen hoito on kaikkien etu.
• Vähävaraisten auttaminen on säästöä parhaimmillaan. Syrjäytyminen voidaan ehkäistä kokonaan, oikea-aikaisella avulla ja varhaisella puuttumisella. Toimeentulotuen saannista on tehty niin monimutkaista, että se lisää yhteiskunnan syrjäytyneiden määrää ja pysyviä kuluja.
• Kristillinen moraali ei ole yksittäisen ihmisen hyvyyttä, vaan koko yhteiskuntaa kantava voima. Yhteiskunnassa moraali tarkoittaa yhteisen edun ja siihen liittyvän oikeudenmukaisuuden tavoittelua. Markkinataloudessa olemme siinä kohtaa, jossa pitkään tehty moraalinen velka erääntyy maksettavaksi. Mikään markkinatalous ei toimi ilman kohtuullisuuden ja ohjauksen periaatteita. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan rakentaa uudestaan, jos moraalin merkitys perustana tunnustetaan.

SYLVIKOTI SAI PYÖRÄTUOLIN

2008-10-23T08:51:00.001+03:00

Kristilliset perusarvot tekevät hyvää Espoolle!
- ihminen on rakenteita tärkeämpi,
- suuri oppilasryhmä maksaa enemmän kuin pieni,
- huono hoito ei ole säästöä, vaan mitä suurinta tuhlausta,
- raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä,
- vähävaraisten auttaminen on säästöä parhaimmillaan,
- kristillinen moraali ei ole yksittäisen ihmisen hyvyyttä, vaan koko yhteiskuntaa kantava voima

Hymy oli herkässä, kun Espoon kristillisten tiskirätti-vaalikampanjan ensimmäinen pyörätuoli luovutettiin Sylvikodille Viherlaaksossa. Monet halusivat heti tuoreeltaan kokeilla uutta tuolia, ja hyvinhän se sujui. Kaikkein innostunein oli 94 vuotias Hulda, joka halusi myös kyyditä muita uudella tuolilla.
”Pyörätuolille oli todella hyvää käyttöä sillä, niistä on ollut vajetta, ja nekin joita meillä on, ovat aika huonossa kunnossa.” kertoi iloinen Sylvikodin johtaja Kirsi Jaakkola. Häntä myös kiinnosti, mistä tällainen huikea idea on kotoisin. Kansanedustaja Tarja Tallqvist kertoi sen syntyneen spontaanisti miettiessämme vaaleja ja yksi keksi, että mitäs jos näissä vaaleissa antaisimme jotain pyytämisen sijaan. Ajatuksesta innostuneena Kauklahtelainen ehdokas Sari Mäki ehdotti KD-tiskirättien myymistä vaalitilaisuuksissa pyörätuolien hankkimiseksi. Sittemmin idea on saanut valtakunnallisia mittoja, ja nyt olemme päättäneet haastaa koko kristillisten kentän tiskirättikampanjaan koko vaalikauden ajaksi, tavoitteena 100 pyörätuolia neljässä vuodessa, kertoo valtuutettu Antero Laukkanen. Ihmiset ovat ottaneet ideamme todella innokkaasti vastaan, ihmiset haluavat olla tekemässä hyvää, kun se on konkreettista ja helposti tehtävissä. Monet ovat ostaneet useita tiskirättejä, eikä vaihtorahaakaan ole aina tarvinnut antaa takaisin, jatkaa Laukkanen.

Sylvikodin asukkaat jäävät ihailemaan uutta tuolia, kun iloiset ideanikkarit jatkavat matkaansa. Olisi väärin sano, että tämä on kristillisten lahja Sylvikodille, kyllä tämä on kaikkien niiden lahja, jotka ovat tähän osallistuneet, ja toivon, että heille tulee tätä lukiessa yhtä hyvä mieli, kuin meille, iloitsee Tallqvist.

TÄYSILLÄ ETEENPÄIN

2008-10-20T12:21:00.003+03:00

Kristilliset perusarvot tekevät hyvää Espoolle!
- ihminen on rakenteita tärkeämpi,
- suuri oppilasryhmä maksaa enemmän kuin pieni,
- huono hoito ei ole säästöä, vaan mitä suurinta tuhlausta,
- raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä,
- vähävaraisten auttaminen on säästöä parhaimmillaan,
- kristillinen moraali ei ole yksittäisen ihmisen hyvyyttä, vaan koko yhteiskuntaa kantava voima

Nyt on päätöksen hetki. Ennakkoäänestys jatkuu vielä kaksi päivää. Vaalipäivä on sunnuntaina 26.10.. Espoolaisten on aika katsoa tarkkaan ketä äänestävät. Ei ole samantekevää millaisilla arvoilla valitut päättäjät tulevat päätöksiä puolestamme tekemään. Jokainen päätös heijastaa arvostuksia ja elämän prioriteetteja.
Juuri nyt elämme talouden murroksessa, jossa markkinaliberalismin rakenteet murtuvat ja ihanteet osoittautuvat vääriksi. Raha, ilman valvontaa ja sääntelyä ei ole hyvä isäntä. Kristillisestä maailmankuvasta lähtevä politiikka asettaa aina ihmisen rakenteiden edelle. Rakenteet palvelevat ihmistä, ei ihminen rakenteita. Espoossa on kovuutta joka ei jaksa hämmästyttämästä. Meillä on kolmen vuoden ajalta lähes 100 miljoonan euron talouden ylijäämä, silti sairaaloista ja terveyskeskuksista puuttuvat kunnolliset välineet työntekoon. Pyörätuoleista ovat pyörät puhki ja ne ovat niin vanhoja, ettei niiden turvallisuudesta ole enää taetta. Urheilukentillä ei ole pukukoppeja, monella kentällä joutuu vaihtamaan varusteet ulkosalla. Usein myös pimeässä, kun valot puuttuvat.
NYT ON VALINTOJEN AIKA. VALITSE IHMINEN.

ASUNNOTTOMAT ESPOOSSA

2008-10-18T10:06:00.003+03:00

Olin mukana valtakunnallisessa asunnottomien yössä, kuten jo monena vuotena aikaisemminkin. Espoossa järjestökadun, pappilantien yhdistysten järjestämä tapahtuma, on koko päivän mittainen. (Kuvassa Kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen ja piispa Mikko Heikka, syövät hernekeittoa asunnottomien yötilaisuudessa.).
Kolmas sektori, järjestöt ja kirkko ovat ottaneet asunnottomien auttamisen työkseen. Hyvä niin. Kaupungilla on päävastuu asunnottomuuden poistamisesta, ja se on myös mainittu kaupungin strategiassa ja tavoitteissa.

Viimevuoteen nähden asunnottomien määrä Espoossa on kasvanut noin 400:sta 480:een. Erityisesti nuorten asunnottomuus lisääntyy. Ihmeellinen yhtälö. Vaurautta Espoossa on, mutta jostain kumman syystä, se ei näiden kaikkein suurimmassa syrjäytymisriskissä olevien osaksi päädy. Monilla on jostain syystä jäänyt asioita hoitamatta, ja kun luottotiedot menevät, niin asunnottomuus alkaa. Muutetaan sukulaisten luo ja ongelmat alkavat monistaa itseään. Kaupungin vuokra-asuntoa ei saa, jos on esimerkiksi joskus jäänyt vuokrarästejä hoitamatta.

Oiva ratkaisu tähän olisi kaupungin väliin tulo siten, että annettaisiin asunnottomalle uusi mahdollisuus. Kaupunki maksaisi vuokrarästit ja perisi sen sitten asukkaalta pienissä erissä. Jos maksukykyä ei ole, niin rahan voisi antaa harkinnanvaraisena tukena. Halvemmaksi tämä tulisi, kuin antaa ongelmien kasaantua pisteeseen, jossa kaikki jää lopulta yhteiskunnan maksettavaksi. Yksinkertaista, vai mitä?

ESPOON RAHASTOT PUHUTTAVAT

2008-10-17T13:30:00.001+03:00

Annoin Uudenmaan uutisille haastattelun Espoon rahastojen arvon hupenemisesta. Siitä tulikin elämää suurempi uutinen. Viesti oli selkeä. Sähköyhtiön myynnistä saadut 366 miljoonaa euroa, hupenevat 80.000 euron päivävauhtia. Samalla salkun hoitajien palkkiot ovat useita miljoonia vuodessa, vaikka salkku ei tuottaisi voitto. Yhtälö on vakava ja sen tulee johtaa salkun uudelleen arviointiin. Varat ovat kuntalaisten ja niitä on hoidettava hyvin. Yhtenä vaihtoehtona ehdotin, että ne voitaisiin sijoittaa raakamaan hankintaan, jolloin niiden arvo ei ainakaan laskisi.
Tänä aamuna Espoonlahden uimahallin saunassa yllätyin. Saunaporukka puhui vuolaasti uutisista ja ihmetteli, miten olemme valinneet tuollaisia valtuutettuja asioitamme hoitamaan. Siinä sai kyytiä sähköyhtiön myynti ja sijoitustoiminta sellaisella tavalla, että korvia punotti muukin kuin löyly. Kyllä kansa tietää!

Valtuutettu Kurt Byman on mielenkiintoinen henkilö. Hänellä on missio, jota en ymmärrä: paljastaa kaikesta kaikkea, vaikka mitään paljastettavaa ei olisikaan. Paljastaa voi vaikka sen, ettei ole paljastettavaa ja tehdä siitä paljastuksen.
Viimeisin paljastus tämän päivän Länsiväylässä on, sähköyhtiön myyjien nimet. Minutkin oli sinne laitettu joukkoon, muiden joukossa, jotka vastustimme yhtiön myyntiä. Asia antaa aihetta reunahuomautukseen.
Kannatin saksalaisen EOn yhtiön osakkaaksi ottamista Espoon sähköön vuonna 2001. Osakkuus oli perusteltua, sillä se toisi yhtiölle lisää pääomaa, jota Espoon kaupunki ei ollut valmis yhtiöön sen kehittämiseksi sijoittamaan. Kauppaan liittyi vielä suojaehto, lunastuspykälä, jossa kaupungille taattiin mahdollisuus lunastaa osakkeet takaisin myyntihintaan. Myöhemmin osoittautui, että EOn käytti Espoon sähköä vain pelinappulana, eikä oikeasti ollut kiinnostunut koko yhtiöstä. Siksi aloin voimakkaasti puhumaan sen puolesta, että kaupungin tulisi ostaa yhtiö kokonaisuudessaan takaisin itselleen. Toisin kuitenkin kävi, valtuuston enemmistö halusi myydä yhtiön Fortumille.
Tämän kaiken Byman saa näyttämään siltä, että minä ja monet muut olemme olleet myymässä sähköyhtiötä, vaikka todellisuudessa olimme ostamassa yhtiötä takaisin kaupungille. Tein asiasta myös hallinto-oikeuteen valituksen kaupan purkamiseksi, joka ei menestynyt. Että silleen. Voi Byman minkä teit!

ONNELLISUUS

2008-10-10T10:53:00.002+03:00

Lupasin kertoa ajatuksiani onnesta. Maailman onnellisuustilastossa Suomi on sijalla 25, Norja on sijalla 19 ja Ruotsi sijalla 14 (World Values Survey). Meillä on onnivajetta tämän tilaston mukaan.
Onni on mielentila, vai onko? Onni on iloisia tapahtumia, vai onko? Onnellisuus on kasautuma iloisia tapahtumia samaan osoitteeseen, vai onko? Joidenkin mielestä onni on pahalta välttymistä. Varmaan kaikkea tätä. Aristoteles korosti hyveellistä elämää onnen lähteenä. Raamattu sanoo onnen olevan sitä, että on Jumala lähellä. Hups. Taisin päästää suustani kaksi nyky-yhteiskunnalle ongelmallista sanaa: raamattu ja jumala. Niistähän ei saa puhua. Se on henkistä ahdistelua ja uskonnollista hyväksikäyttö, jos näistä puhuu. No, puhun kuitenkin. Kukaan ei vielä ole voinut todistaa raamatun Jumalan olemattomuutta, joten puheoikeudelle on perusteet.
Kristillisyydessä jumala on kaiken luoja. Onko se sitten niin huono vaihtoehto, että onni syntyisi kaiken olevaisen hallitsijan lähellä. Vaikuttaa jopa turvalliselta ja vakaalta onnen lähteeltä. Minä tyydyn tähän. On se parempi vaihtoehto kuin oma onnensa varassa eläminen, nyt onni on suuremmissa käsissä. Ei kun kädet ristiin ja puhumaan onnesta Hänen kanssaan. Maailma epävakaa, Jumala vakaa. Ei huono vaihtoehto.

MATTI YLLÄTTI

2008-10-09T07:07:00.000+03:00

Samalla kun mietin vastausta onni-kysymykseen, niin havahduin pääministerimme loistavaan avaukseen Jyväskylän lyseon 150-vuotisjuhlassa viime sunnuntaina: ”Olisiko niin, että paha menestyy silloin, kun hengellinen ja maallisen sivistyksen etääntyminen jättää sille tyhjiön?”.
Loistavaa herra pääministeri! Vihdoinkin joku sanoi sen ääneen, että on ollut virhe eristää hengellinen sivistys maallisesta koululaitoksestamme. Lisäksi hän esitti selkeän ehdotuksen: ”Maallista ja hengellistä sivistystä tulisi saada kouluihin lisää.”. Saa nähdä syntyykö tästä uutta keskustelun aihetta.
Kyllä Matti yllätti.

MARKKINAILMAN RAHOITUSKUPLA PUHKEAA

2008-09-30T11:24:00.001+03:00

Maailman talouden voimat ovat myllerryksessä. Yritysten arvo määritellään erilaisten osien kautta. Näistä merkittävimpiä ovat yrityksen todellinen tasearvo, markkinoiden määrittelemä arvo ja odotusarvo tulevaisuuteen nähden. Nämä yhdessä muodostavat suuren osan yrityksen ns noteeratusta arvosta.

Pitkään jatkunut nousukausi on tuonut yrityksien arvoon markkinailmaa, joka nyt puhkeaa ja yritysten todelliset arvot tulevat näkyviin. Mitä taseessa seisoo, on nyt se todellinen mittari yrityksen taloudesta ja asemasta talouden pelikentällä.

Markkinailman rahoitus on ollut epärealistisella pohjalla. Investointipankit yhdysvalloissa ja Euroopassa ovat rahoittaneet ilmaa, joka nyt poistuu kaikkein kovimmalla tavalla: yksityisen veronmaksajan kukkarosta. Olemme viisaita, jos kysymme: onko markkinatalouden ehdoilla toimiva yhteiskunta kestävällä pohjalla? Tänään, pankkikriisin pyyhkäistessä yli maailman pörssien, on vastaaminen helppoa, EI OLE.

Mikä olisi uusi tie onneen? Vastaan huomenna. Pysy kanavalla.

KUKA PÄÄTTÄJISTÄ MYÖNTÄISI SEN?

2008-09-24T08:20:00.002+03:00

Kuka maan huippuvaikuttajista sanoisi sen äänen? Keneltä löytyisi selkärankaa ja rohkeutta myöntää se? Kuka uskaltaisi häpeästä huolimatta myöntää, että etääntyminen kristillisestä arvoperustasta yhteiskunnan kaikilla aloilla on johtamassa sen kaltaiseen arvotyhjiöön, jota emme hallitse.
Nuoret voivat pahoin, mutta eivät pääse hoitoon, vaikka haluisivat.
Ei ole rahaa, sanovat päättäjät.
Nuoret haluaisivat edes joskus olla jonkun vanhemman lähellä, kainalossa.
Ei ole aikaa, sanovat vanhemmat.
Nuoret haluaisivat jotakin elämää suurempaa johon tarttua.
Ei ole mitään pysyvää, sanovat viisaat.

Kyllä on! On rahaa, on aikaa, jos vain arvot ovat kohdallaan. On pysyvyyttä, joka kestää läpi sukupolvien. On jotain joka voisi jälleen kansakunnan sisikunnan muuttaa hyveiden lähteeksi: Jumalan pyyteetön hyvyys.

Mitenhän käy? Syntyykö kivusta nöyryyttä? Avautuvatko silmät?
Löytääkö tämä itseriittoinen Jumalan hyljännyt sukupolvi uudestaan sen perustan, joka meistä aikanaan teki merkittävän kansakunnan?
Löytyykö kansakunnan johtajaa, joka jälleen kehottaa yhteiseen rukoukseen, kun henkiset tienviitat ovat kateissa.
Sitä jään rukoilemaan.

VAALIMEDIA KÄYNNISTYI

2008-09-19T16:48:00.005+03:00

Kuntavaalien media käynnistyi eilen. Ilmassa oli palloja, toiveita, unelmia ja protestia. Yleisönä oli ehdokkaita. Peli on avattu.
Jo nyt näki, että medialla on marssijärjestyksensä, kolmen suurimman nokittaminen ja Soinin kehuminen. Muut saavat rippeitä.
Politiikka Suomessa on niin väritöntä ja mautonta, että Soinin kaltaista värikästä retoriikan mestaria tarvitaan. Siksi hän voi sanoa mitä vaan, ilman ainoatakaan tekoa ja silti menestyä. Ihmeellistä, vai mitä? Aika kuitenkin aina paljastaa, mitä tekoa kunkin rakentama rakennus on. Niin käy myös Soinin puolueen kohdalla. Silloin yhdestäkin teosta olisi hyötyä.

TEKEMISEN MEININKIÄ ESPOOSSA

2008-09-17T09:02:00.003+03:00

Kokoomus julkisti oman kunnallisvaalijulisteensa. Puheenjohtaja korosti tekemisen meininkiä. Minä mietin mitä tämä tekeminen Espoossa on saanut aikaan.
Espoossa valta on keskittynyt. Kokoomuksella on 41,8 % valtuustopaikoista (28/67). Johtavista virkamiespaikoista noin 72–76 %, laskentatavasta riippuen.

Tällä poliittisella vallalla he ovat vieneet päätökseen seuraavat hankkeet Espoossa. 1)Kaupungin osuuden myynti sähköyhtiöstä Fortumille, menetykset kuntalaisille tänä vuonna osinkoina noin 25–32 miljoonaa euroa sekä kauppahinnan arvonmenetyksenä noin 20 miljoonaa euroa, huonon sijoitusstrategian seurauksena.
2) Länsimetro-hanke, josta kaupungin kustannukset ovat noin 27 miljoonaa euroa vuosittain, seuraavat 30 vuotta. Metron todellisista kustannuksista ei ollut laskelmia. Niihin eivät sisältyneet katuverkkojen laajennukset asemien lähiympäristössä, ei uudelleen organisoitavien poikittaisliikenteen kustannuksia jne. lista on pitkä.
3) Kaupungin juuri uudistaman Jorvin laboratoriotoimintojen todella toimivan kuvantamisyksikön myyminen HUS:ille, seurauksena hankalat ja huonommin toimivat palvelut kuntalaisille.
4) Perusterveydenhuollon jatkuva alibudjetointi, josta tarkastuslautakunta on huomauttanut jo seitsemän vuotta.
5) Tapiolan kansainvälisesti merkittävän puistokaupungin muuttaminen kerrostalovaltaiseksi kauppakeskukseksi (ennen Tapiolaa tultiin ihailemaan ympäri maailmaa, kohta ei ole mitä ihailla).

Uusina hankkeina ovat kokoomuksen ajama täysin ylimitoitettu teatteritalohanke sekä vedenpuhdistamon sijoittaminen Sammalvuoreen. Uuden teatteritalon käyttötalousmenovaikutukset ovat 3-5 miljoonaa vuosittain, rakentamisesta hamaan tuntemattomaan tulevaisuuteen. Vedenpuhdistamon sijoittamista luonnonsuojelualueelle vastustavat kaikki alueen asukkaat.
Kaiken tämä tekemisen meiningin maksavat kuntalaiset. Samaan aikaan peruspalvelut ovat heikentyneet ja heikkenevät edelleen. Sairaaloista on pysyvä henkilöstävaje ja pula hoitovälineistä, geelipatjoista vanhuksille, pyörätuoleista ja kainalosauvoista loukkaantuneille.

Maan talous on kiristymässä ja jo nyt on Espoon käyttötalousmenojen kasvu suurempi, kuin verotulojen kasvu, vaikka nautimme vielä nousukauden viimeisestä aallosta. Samaan aikaan talous on ylijäämäinen, mutta palvleut jatkuvasti alijäämäisiä. Kysymys on arvoista ja johtamisesta. Kumpi on tärkeämpää, rakentee vai ihminen?
Kaupungin liian korkeasta investointitasosta ovat vastuussa koko poliittinen johto ja valtuusto, joka on hyväksynyt investoinnit vuosille 2005–2008. Tästä huonosta valmistelusta kantaa vastuun kokoomus suurimpana vallan käyttäjänä niin valtuustossa kuin virkamiesjohdossa.

Tehtyjen päätösten kustannuksien kattaminen on nyt edessä. Päätöksiä tehdessä, en pyynnöistä huolimatta ole saanut selvityksiä hankkeiden vaikutuksista käyttötalouteen ja niiden vaikutuksista peruspalveluihin. Alkavissa budjettineuvotteluissa on edessä jälleen sama laulu: on karsittava menoja koulu- ja terveyspalveluista. Vastuullinen politiikka olisi hoitanut ensin peruspalvelut kuntoon ja sitten esittänyt kunnan kannettavaksi näitä mammuttihankkeita.

Ei siis ole suotavaa, että missään demokraattisessa järjestelmässä yhden puoleen valta kasvaa mittoihin, jossa se voi näin voimakkaasti ohjata koko kaupungin toimintaa haluamallaan tavalla. Toivottavasti espoolaiset tuovat tähän selkeä muutoksen ja valta tulevaisuudessa jakaantuu tasaisemmin.

EUROOPPALAINEN USKO

2008-09-15T08:46:00.000+03:00

Olen osallistunut viime vuosina muutamaan eurooppalaisten vaikuttajien foorumiin. Eurooppa muuttuu voimakkaasti kohti antikristillistä suuntaa. Muutos on nopea ja se näkyy erityisesti arvojen muuttumisena henkisistä ja hengellisistä materialistisiin. Tämä on johtamassa moraalin pirstoutumiseen ja ihmisen identiteetin heikkenemiseen. Eurooppalaisesta 1600-1700-luvun taiteesta noin 70 % heijasti kristillistä kulttuuria. Tänään, ei juuri ollenkaan.
Euroopassa lainsäädännön kulmakivenä oli vielä 50-luvulle saakka kristilliseettinen ajattelu. 60-luvun lopulla vasemmistoradikalismin myötä noussut jumalakielteisyys vahvistui. Ihminen edusti vapautta, Jumala taantumusta. Vapauden ihannointi soluttautui erityisesti opetushallintoon 70-luvulla. Uskosta Jumalaan oli tehtävä lasten kehitystä rajoittava voima. Uskontokasvatus hyväksyttiin, usko rajattiin yksityisyyteen. Tänään maailman luterilaisin maa, uskoo ainoastaan salaa.
Miten tähän tilanteeseen aikoo vastata kristikansa, on suuri kysymys. Vai onko Euroopassa enää kristittyjä? Entä Suomessa? Jos on, miten se näkyy? Miten me vaikutamme vallitsevaan kulttuuriin? Minusta tilanne on huolestuttava. Kuinka vastaamme Eurooppalaisen lainsäädännön pyrkimykseen rajoittaa kristillisyyttä?
Jos kristityt eivät vaikuta vallitsevaan kulttuuriin, sen tekee joku muu. Puhumme mielellämme jälkikristillisestä Euroopasta. Miksi emme puhu asioista niiden oikeilla nimillä? Tämä sukupolvi on ensimmäinen Jumalan selkänsä taakse jättänyt sukupolvi. Eurooppalainen kristillisyys on katoavaa, historian ihannointia ilman sydämen uskoa. Olemme vaihtaneet kristillisen uskomme rationalismiin ja humanismiin.
Eurooppalaiset poliitikot ovat yhä enemmän kiinnostuneita uskonnollisista tapahtumista ja liikkeistä. He ymmärtävät sisäisen yhtenäisyytemme ja haluavat siitä osuutensa, mutta eivät ole valmiita jakamaan arvojamme, ainoastaan huomiomme - äänemme. Olkaamme hereillä, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Ei pinssi poliitikon takissa vielä kerro, mitä hän todella haluaa. On varmistettava, mitä arvoja hän edustaa, ja minkä puolesta elää.

MISSÄ ONNI ON?

2008-09-11T08:36:00.002+03:00

Pääministeri Matti Vanhanen otti reippaasti kantaa asumisen muotoihin ja tulevaisuuden kaupunkirakenteisiin. Hän etsi onnellisen perhe-elämän edellytyksiä erilaisista asumisen muodoista ja ympäristöistä. Pääkaupunkilaiset eivät tästä innostuneet, varsinkaan poliitikot, jotka ovat kilvan kiirehtineet tuomitsemaan Vanhasen ajatukset vanhanaikaisina ja taantumuksellisina.
Tutkimuksien mukaan, viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta, valtaosa suomalaisista haluaa elää väljästi rivi- tai omakotitalossa, jossa palvelut ovat lähellä. Mikä tässä Vanhasen esityksessä sitten meni pieleen? Ehkä se, että ihmiset eivät ole niin onnellisia ja tyytyväisiä kaupungeissa kuin väittävät olevansa.
Tiesitkö, että pääkaupunkiseudun tulonsaajista 24 % prosenttia (192.000) ansaitsee köyhyysrajaa vähemmän? Ja, että 15 % nuorista koulunsa lopettaneista jää vaille jatko-opintoja. Myös nuorten mielenterveysongelmien kasvu, alkoholiperäisen kuolleisuuden lisääntyminen ja huumausaineiden käyttäjien keskittyminen pääkaupunkiseudulle (40 %), ovat indikaattoreita jotka kuvaavat pahoinvointia ja ongelmien keskittymistä. Ei siis niin hohdokasta. Ehkä olisi hyvä keskustella asumisesta enemmänkin ja maltilla.
Suomessa on runsaasti maata, jopa pääkaupunkiseudulla. Lentokoneesta asiaa katsoen, on tonttipulakäsitettä vaikea ymmärtää. Onko onni yhtä kuin paikka johon mennä, vai paikka johon haluaa mennä?

MITEN PIENI PUOLUE SAISI ÄÄNENSÄ KUULUVIIN?

2008-09-08T08:43:00.001+03:00

Puolueeni Kristillisdemokraattien vaalistartti oli lauantaina. Mainio, innostunut, värikäs, jopa erinomaisin teemoin esiin marssinut ehdokasjoukko, teki minuun vaikutuksen. Voisi tehdä muihinkin. Osaamista on, media näkyvyyttä ei. Mistä ratkaisu?
Ehdotan huomiostrategian muutosta. Se mitä ei saa ilmaiseksi, se on ostettava. Se mitä meistä ei kerrota, on kerrottava itse. Strategisesti on siirryttävä olemassa olemisen puolustamisesta valtaustaisteluun. Silloin propaganda vastuu on hyökkääjällä. Luovalle politiikalle on aina tilaa. Se maksaa, mutta vähemmän kuin pelikentän menettäminen.
On muutettava kuiva, mutta kaikkia koskettava tärkeä viesti mielenkiintoiseksi. Ihmisten arkielämään liittyvät ratkaisumme ovat hyviä ja toteuttamiskelpoisia, mutta suurin osa suomalaisista ei tiedä niistä.
Meidän on otettava vastuu huomion herättämisestä. Se on tiedottamisen jalompi muoto. Taitolaji, jonka osaajan löytäminen vaatii työtä ja löydetylle kannattaa muutama ekstra ropo maksaa. Väitän, ettei puolueemme todellista kannatusta ole mitattu, ennen kuin ihmiset todella tietävät, minkä puolesta me teemme työtä.
Tälläkin hetkellä globaalissa verkossa on 1.3 miljardia ihmistä, joista suomalaisia noin 0.8 miljoonaa. Tavoittaaksemme heidät on käytettävä viimeisimpiä tekniikoita, www-sivujen hakuoptimointeja ja mielenkiinnon herättäjiä. Osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Selkokielisyyttä on lisättävä ja visualisointi muutettava sellaiseksi, jossa kuva itsessään herättää jo vastauksen löytämistä. Toistan: osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Mieti, mikä sinua kosketti viimeksi. Se todennäköisesti koskettaa muitakin.
Jos politiikka ei tule iholle, se ei kosketa, ja jos se ei kosketa, siitä ei välitä. Jos se koskettaa, siitä kiinnostuu. Ensimmäinen kynnys on ohitettu.
Jos sain sinut kiinnostumaan, ota yhteyttä. Meillä on, mutta tiedätkö mitä?

ARKKIPIISPA PAARMA JAKOI OMAN KIRKKONSA?

2008-09-01T09:51:00.002+03:00

Luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma antoi merkittävän haastattelun, jossa hän toteaa homoseksuaalisuuden olevan synnynnäistä. Näkemys uutisoitiin laajasti mediassa. Ulostulo oli voimakas ja selkeä. Nyt kirkon näkemys ja suunta on tiedossa. Myös vaikutuksista arkkipiispalla on jo näkemys; kirkko tulee jakautumaan.
Ulostulo näyttää harkitulta ja myös seurauksiin kirkko näyttää olevan varautunut, ainakin jollain mielellisellä tasolla. Arkkipiispa siis tietoisesti jakaa oman kirkkonsa, mutta miksi. Onko paine niin jo niin suuri omien joukoista, että hermo petti? Onko kirkon eliitin sisällä jo niin vahva maallinen siipi, että oli pakko astua ulos ja vetää rajalinja Raamatun näkemyksen ja kirkon näkemyksen välille. Nyt näkemykset kulkevat eri suuntiin ja sen arkkipiispa lausunnollaan hyväksyy (vanhurskauttaa), kirkon uudeksi tieksi. Siinä tulkinta ja historiallisuus syrjäyttävät painoarvossa ilmoituksen merkityksen. Samalla tunnustuskirjojen merkitys muuttuu, ne ovat osa kirkon historiaa, mutta niiden ohjauksen ja vaikutuksen annetaan kaventua kirkon näkemyksissä.
Entä nyt? Luonnollinen seuraava askel olisi syntikäsitteen avaaminen: onko synnillä sinänsä merkitystä, sehän on luterilaisen kirkon näkemyksen mukaan synnynnäistä. Se johtaakin jo suurenluokan muutokseen, Kristus joutuisi ”työttömäksi” omassa kirkossaan. Surullista. Toisaalta kirkko on päässyt asettamaansa tavoitteeseensa, olla kansankirkko, jota kansa johtaa. Suunta on selvä, arkkipiispa on puhunut.

ONNITTELEN 550-VUOTIASTA ESPOOTA

2008-08-26T09:07:00.001+03:00

ESPOO 550 v. juhlavaltuuston 25.8.2008 juhlapuhe.
KD-Espoo, Antero Laukkanen.

Arvoisa Eduskunnan puhemies, arvoisat valtuutetut, valtuuston puheenjohtajisto ja kaupunginjohtaja, hyvät kutsuvieraat.
Espoon kristillisdemokraatit tervehtivät ikäisekseen nuorta Espoota lämmöllä ja suurella sydämellä.
Voimme iloita ja innostua yhä edelleen kotikaupunkimme nuorekkaasta ja pirteästä otteesta, joka näkyy monina uudistuksina Espoon ilmeessä.
Hyvä asuinympäristö ja viihtyisä kaupunkirakenne eivät synny itsestään. Siihen tarvitaan toisiinsa sitoutuneita ihmisiä, yhteisöllisyyttä. Se on vaatinut edeltäjiltämme paljon työtä, visioita, tulevaisuudenkuvia ja rohkeutta toteuttaa niitä.
Jokainen yhteiskunta on arvojensa summa.
Espoon kylä rakentui kirkon ja rautatien ympärille. Juuremme ovat olleet tukevasti maassa ja taivaassa. Kirkon tuomasta yhteisöllisyydestä saimme voimaa ja ne yhteiset arvot joille on ollut hyvä maallista elämää rakentaa.
Muistan hyvin sen päivän kun aloitin kouluni vuonna 1965 Rastaalan koulussa. Astuin luokkahuoneeseen ja avasin ensimmäisen kerran pulpetin kannen. Siellä oli kaksi kirjaa: virsikirja ja Raamattu. Eikä niitä silloin pidetty globaalin maailman suurimpana uhkana lasten kasvatukselle, vaan ne kertoivat siitä uskosta ja niistä arvoista, joilla isämme olivat kaupunkiamme rakentaneet.

Tänään voimme olla kiitollisia monin tavoin kaikille niille, jotka ovat laittaneet kätensä saveen ja ristiin ja luoneet meille kaupungin, joka nyt on yksi Euroopan johtavista innovaatioiden hautomoista. Meillä on kristillinen perintö, jota vaalia ja siirtää tuleville sukupolville.
Meillä on paljon tehtävää, paljon mihin pyrkiä. On kipupisteitä ja puutteita, mutta ei mitään niin suurta, josta emme voisi yhdessä selvitä, samalla kun iloitsemme jo saavutetuista päämääristä.

Espoon Kristillisdemokraatit toivottavat 550 –vuotiaalle ikinuorelle Espoolle menestystä ja Jumalan siunausta.

SALAILUA - HARMAITA ALUEITA – KUNNES VALO KOITTAA

2008-06-03T07:29:00.001+03:00

Suomalainen poliittinen elämä on valokeilassa. Eikä hyvältä näytä. On kuin kevään ensimmäinen aurinkoinen aamu, jolloin valo paljastaa menneen talven jäljet. Siivous on pakko aloittaa, paitsi jos pitää näkemästään, tai ei välitä, tai suvaitsevaisuus on ylittänyt häveliäisyyden rajat.
Viimeaikojen keskustelut vaalirahoituksista ovat surullista seurattavaa. Poliittinen peli on tärkeämpää kuin keinot joilla sitä pelataan. Hallitus ei kaadu, ei mihinkään, se on sellaiseksi rakennettu. Opposition tehtävä on mahdoton ja vallassa olevien vallanjano loputon: saavutetuista eduista ei luovuta, vaikka vene vuotaisi kuin seula, vaikka luotettavuudesta ja kunniallisuudesta ei olisi jäljellä kuin rippeet. Ei ihme, että kansa kaikkoaa äänestyskopeista.
HERÄTYS! Juuri nyt pitäisi äänestää, enemmän kuin koskaan. Niitä, joilla on vielä jotain omantyön arvostuksesta jäljellä. Niitä, joita vielä hieman kiinnostaa, miltä kaikki tekemisemme ulkopuolisista tarkkailijoista näyttää. Ei anneta periksi, vaikka sisikuntaa puristaa.

HALLITUKSEN POLITIIKAN ENSISATOA

2008-04-15T09:25:00.000+03:00

Hallituksen politiikan ensi sato alkaa olla käsillä. Inflaation on ennätyskorkea, lapsiperheiden ahdinko lisääntyy kun luvattuja indeksitarkistuksia ei ole toteutettu. Pääkaupunkiseudun köyhyys lisääntyy kun elinkustannukset nousevat palkkoja nopeammin. Tuloerot kasvavat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Energiaverojen kiristäminen on johtanut ennennäkemättömään hintakierteeseen, jossa laskun maksaa keskituloinen, asuntovelallinen veronmaksaja.
Kokoomus lupasi paljon, jopa toivoa ja luovuutta politiikan tekoon. Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja, kuten nyt on käynyt. Kannustavuus katosi ja tilalle tulivat välillisten verojen kasvava taakka. Neuvotellut palkankorotukset valuvat nyt inflaation tiimalasiin. Vaikka kuinka kääntäisit ja laskisit, ei riman päälle jää mitään uutta pelivaraa.
Samalla kirkastui mitä Kokoomus käytännössä tarkoittaa vastuullisella markkinataloudella: se on yksinkertaisesti hyväosaisten ja pääomien etujen turvaamista kaikin tavoin. Ei hyvältä näytä. Pikemminkin näyttää siltä, ettei oikeisto ilman vasemmistoa osaa johtaa maata tasapainoisesti ja pitkäjänteisesti. Liikkeet ovat liian nopeita. Siitä yleensä seuraa kotimaisen kulutuksen hidastumine ja rahan siirtäminen varman koron säästötileille, investointien sijaan, kuten nyt on käymässä. Taantuma lähestyy, oletko valmis?

TEOLLISUUS VAATII HALLITUSTA SITOUTUMAAN YDINVOIMAN LISÄÄMISEEN – MIHIN TEOLLISUUS ITSE SITOUTUU?

2008-02-27T09:02:00.001+02:00

Samaan aikaan kun Suomen viides ydinvoimala on rakenteilla, vaatii teollisuus hallitukselta sitoutumista jo kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseen. Vaatimusta perustellaan pitkäjänteisen energiapolitiikan tarpeella, jotta teollisuus voi turvata tulevaisuutensa. Teollisuuden vaatimuksen kylkeen pitäisi ehdottomasti liittää teollisuudelle itselleen asetettu vaatimus pysyä suomessa, jotta työntekijän tulevaisuus on turvattu.

Viimeisen 50 vuoden aikana Suomi on investoinut teollisuuteen pitkäjänteisesti. Kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana, ovat teollisuuden toimintatavat muuttuneet niin merkittävästi, ettei ennakoitavuus niiden toimista ole enää työntekijälle sillä tavalla tiedossa, kuin aiemmin on ollut. Tämä näkyy erityisesti elektroniikka teollisuudessa ja nyt myös puuteollisuudessa.

Suuret muutokset annetaan työntekijöille tiedoksi median kautta. Suunnitelmat tehtaiden sulkemiseen tai tuotannon siirtämiseen halvemman työvoiman maihin on tehty salassa. Strategiat median ja työntekijöiden käsittelyyn ovat olemassa, ennen kuin tieto tehtaiden sulkemisesta annetaan. Kaikkeen on varauduttu etukäteen. Ainoa jolla ei ole ollut mahdollisuutta varautua, on työntekijä. Toimintaympäristö on muuttunut nopeasti paikallisesta globaaliksi ja pelisäännöt ovat vaihtuneet sääntöihin jotka ovat ammattiliittojen päätöksen teon ulottumattomissa.

Tässä muutoksessa on hallituksen oltava aktiivinen ”kansanedustaja”. Samalla kun se miettii investointeja teollisuuden tarpeisiin, on sen ensisijaisesti turvattava työpaikkojen pitkäjänteinen kehitys ja säilyminen Suomessa.

Valtioneuvoston ja eduskunnan käsittelyyn uuden ydinvoimalahankkeen uskotaan tulevan vielä tämän vaalikauden aikana. Energiayhtiöiden toiveena on saada kuudes ja seitsemäs ydinvoimala käyntiin vuosina 2016-2018.

Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa 19.4.2007 vilautettiin ”vihreää” valoa uusille ydinvoimaloille: ”Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.” Ovi on siis auki, mutta miten hallitus turvaa työntekijöiden tulevaisuuden?

Suomen ydinvoimalat:
Rakentamislupa/käyttölupa
Loviisa 1 30.6.1971 / 18.11.1976
Loviisa 2 27.9.1972 / 15.5.1980
Olkiluoto 1 31.1.1974 / 6.7.1978
Olkiluoto 2 4.8.1975 / 1.9.1979
Olkiluoto 3 17.2.2005/ rakenteilla

HALITUKSEN VASTUULLINEN MARKKINATALOUS?

2008-02-14T08:35:00.002+02:00

Hallitus toteuttaa vastuullista markkinataloutta olemalla vastuullinen vain pääomalle ja markkinavoimille. Malli on kuin oppikirjasta: markkinaliberalismin voittokulku.

Kun vuosi sitten Kokoomus julkaisi eduskuntavaaliohjelmansa, se herätti kysymyksiä. Otsikot lupasivat vastuullista markkinataloutta ja toivoa. Moni mietti, mitähän viesti todella tarkoitti. Ei mieti enää. Toimivien, voittoa tuotavien tehtaiden sulkemisen äänetön sivusta seuraaminen, on väkevä julistus hallituksen ideologisista vankkureista. Mikään voitto ei näytä olevan riittävän suuri, toivoa ei anneta.

Ennen vaaleja kokoomus määritti vastuutaan näin: me luomme elinkeinoelämälle toimintaedellytyksiä ja sitä kautta työtä ja hyvinvointia, ja se on meidän vastuumme. Sellaisista ihmisistä jotka eivät enää kykene tuottamaan hyötyä, ei juurikaan puhuttu.

Markkinaliberalistinen asioiden arvojärjestys on eri, kuin mitä kristillisestä maailmankatsomuksesta nousevalla yhteisvastuulla ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan. Markkinaliberalismissa etusijalla tulevat pääomien turvaaminen ja sitten vasta ihmisestä välittäminen. Kukaan ei tätä tietysti vaalipaneelissa myönnä, mutta teot puhuvat kovempaa kuin sanat. Siellä missä raha ohjaa päätöksiä ihmisarvon sijaan, harvoin ihminen voittaa.

Kristillinen yhteiskuntavastuu on aina sisältänyt kohtuuden periaatteen sekä yhteisvastuun ja solidaarisuuden ajatuksen, jossa työn tulokset jaetaan koko yhteiskunnan hyödyksi. Nyt teollisuutta ohjaavat pörssiarvot ja kansainväliset sijoittajaryhmät. Voitot siirtyvät useimmiten ulkomaisten suursijoittajien taskuihin. Olisi pään pensaaseen laittamista, jos väittäisimme ongelman olevan yhtiöissä itsessään. Kyllä ihmisen ahneus on globaali ilmiö, joka nousee jokaisessa ihmisessä piilevästä ahneudesta. Samalla kun kauhistelemme optioiden epäoikeudenmukaista jakaantumista, oma sydämemme huutaa osuutta jaettaviin voittoihin. Kysymys ei siis näytä olevan siitä, miksi joku sai niin paljon, vaan siitä, miksi minun taskuni ovat tyhjät. Juuri tästä, globaalista kaikkien sisuksissa olevasta ahneudesta johtuu se, että ihminen tarvitsee uskoa Jumalaan, joka antaa voimaa epäitsekkääseen, muita huomioivaan elämäntapaan.

Kapitalismi ja kommunismi ei ole koskaan tuottanut yhteiskuntia, joissa olisi toiminut sellainen pohjoismainen hyvinvointi, kuin mistä me olemme saaneet menneinä vuosina nauttia. Nyt se on murtumassa, kristillisyyden vaikutuksen vähenemisen myötä.

Hallitus istuu tukevasti pääomien luotijunassa. Vauhti hurmaa, kuljettajaa naurattaa, huomiotta jäävät radan varrella kasvava köyhien joukko.

EUROOPAN LAILLISTETTU KANSOJEN MURHA!

2008-02-04T11:21:00.000+02:00

Euroopassa päätetään joka 25 sekunti yhden pienen lapsen elämä äidin kohtuun. Se tarkoittaa: 144 lasta tunnissa, 3456 vuorokaudessa, 103600 kuukaudessa ja 1.244.160 lasta vuodessa.

Luku on hätkähdyttävä. Minulle se aiheuttaa kylmiä väreitä. Sitten tulee suunnaton suru ja lopulta häpeä ja kalman katkuinen hiljaisuus. Sivistynyt Eurooppa ei vieläkään ole niin sivistynyt, että se pitäisi elämää tärkeämpänä kuin kuolemaa. Tästä ei juurikaan puhuta. Se ei ole soveliasta. Miksi olisi? Murha on laillistettua ja hyväksytty. Sitä on jatkunut jo niin kauan, että siitä on tullut elämäntapamurha, päivittäinen osa väestö- ja kustannustehokkuutta.

Entä jos asiasta puhutaan? Jos joku jostain ihmeestä saisi rohkeuden korottaa äänensä. Ensin päät painuvat ja sitten hetken hiljaisuuden jälkeen nousevat uhmakkaaseen vastaiskuun. Alkaa syyllisyyden siirto keskustelua vaativien harteille. Heidät henkisesti lannistetaan ja vangitaan. Pakotetaan uuteen hiljaisuuteen yleisen rauhan nimissä, tarpeettomaan moralisointiin vedoten.

Euroopan luopuessa kristillisestä perinnöstään ja maailmankatsomuksesta se on ajautunut moraalin ja etiikan sisällön uuteen määrittelyyn. Sen on pakko. Se on ainoa tie omantunnon vaimentamiseen. Sitä kun ei voi leikata pois, mutta sen voi uudelleen ohjelmoida. Ongelmaksi jää todellisuus. Tätä kirjoittaessani 144 uutta Euroopan tulevaisuuden rakentajaa on poissa.

Tästä asiasta keskustelu sivistyneesti on Euroopassa lähes mahdotonta ja poliittisen maailman mielestä poliittisesti sopimatonta. Kuitenkin ”Älä tapa.” seisoo uljaana ja tinkimättömästi elämänoikeuden puolesta. Se vakuuttaa: synnin mitta on jo aikoja sitten saavuttanut lakipisteen. Jäljelle jää vain mahdollisuus katumukseen, parannuksen tekoon ja kääntymiseen väärältä tieltä. Jumalan tuomion oikeutus on täyttynyt ja vain hänen pitkämielisyytensä rakkaudessa on ollut suojanamme, mutta kuinka kauan? Sillä murhattujen lapsien veren huuto on saavuttanut taivaat ja saastuttanut maan. Vielä voimme rukoilla. Yksikin rukous vaikuttaa. Sinun rukouksesi.

POLIITTISET INTOHIMOT HÄMÄRTÄVÄT TODELLISUUDEN

2008-01-31T09:02:00.000+02:00

Espoossa poliittiset ambitiot ja pääoman tarpeet johtavat päätöksen tekoa. Todellisuuden taju alkoi hämärtyä noin kolme vuotta sitten, eduskuntavaaleihin valmistautumisen aikoihin. Poliittinen sulkahattu ja pääomien ehdot nousivat päätöksenteon keskiöön. Etelä-Espoon yleiskaavan valmistelu taustalla häärievien rakennusliikkeiden kanssa, metropäätös ilman todellisia kustannuslaskelmia ja Opinmäen mammuttikoulu, kertovat asioita seuraaville paljon. Rakentajien intressit ja pääomien etujen turvaaminen näyttävät kiinnostavan suurintaosaa päättäjistä enemmän kuin asukkaiden peruspalveluiden hoitaminen. Rahaa tuntuu olevan kaikkeen muuhun, mutta ei perusterveydenhuoltoon.
Espoon väljästä vihreydestä asumisen keskeisenä arvona on kohta vain muisto jäljellä. Koteihin jaetusta kaavoituskatsauksesta näemme kaavoituksen uudet linjaukset. Lähes jokaisella alueella Etelä-Espoossa lukee merkintä, tiivistetään.

Vaikka uskonkin elonkeinoelämän ja julkisen sektorin symbioosin tuottavan yhteistä hyvää, en usko siihen mihin hintaan tahansa. Nyt kaavoitukset tehdään rakennusliikkeiden lompakkojen ehdoilla. Eripuolilta Espoota kuulemme kuinka isoja asuntokokonaisuuksia on lähes kokonaan myymättä. Se ei rakennusliikkeitä huolestuta. Jos asunnoista saadaan kolmannes myytyä, ollaan jo kulujen kanssa tasapainossa. Mistä se kertoo? Jokainen päätelköön itse.

Metron piti tuoda edullista asumista, toisin on käymässä. Vain todella hyvätuloiset voivat ostaa tulevaisuudessa asuntoja metro reitin varrelta. Maat joudutaan myymään kalliiseen hintaan metron kustannusten noustessa kohti miljardia euroa.

Kokoomus on ilmoittanut tavoittelevansa 40 % kannatusta tulevissa kuntavaaleissa. Se ei ole suotavaa. Jo nyt kokoomuksen vaikutus Espoossa on liian suuri ja vääristää demokratian todellista toimivuutta. Päätöksiä tehdään ihan jossain muualla kuin valtuustossa.

LIIKENNEMINISTERIÖ PATISTAA ESPOOTA KUNNOLLISIIN LASKELMIIN!

2008-01-28T09:59:00.000+02:00

Espoon kaupungin ylin johto ja liikenneministeriön johto tapasivat metrohankkeen tiimoilta. Tapaaminen ei edennyt niin kuin kaupungin johto odotti ja toivoi. Varmuutta valtion osuudesta metron rahoitukseen ei saata. Sen sijaan saatiin kehotus tehdä tarkemmat laskelmat koko hankkeesta. Oikea veto ministeriön virkamiehiltä. Virkamiehet pyytävät nyt niitä laskelmia, joita valtuuston pitäisi edellyttää tämän kokoluokan hankkeesta, ja joita jotkut valtuutetut ovat pyytäneet, mutta eivät ole saaneet. Niitä ei kuulemma pysty tekemään. Nyt pystyy, kun kysyjä on riittävän ratkaiseva tekijä koko hankkeessa. Marssijärjestys on nyt selvä, todellisia laskelmia on saatava, muuten rahoitusratkaisua ei tule. Odotan mielenkiinnolla, millainen luku tällä kertaa kaivetaan esiin. Jos yhtään tunnen ministeriön toimintatapoja, niin tämä ei ole viimeinen selvitys ja tarkennus jonka he hankkeesta haluavat. On myös huomattavaa, että valtio ei ole luvannut osallistua kaikkiin hankkeen tuomiin kustannuksiin, vaan ainoastaan kiskoihin ja asemiin, ei esimerkiksi asemien yhteyteen tulevien paikoitustilojen kustannuksiin. Siksi he haluavat nähdä tarkat ja eritellyt kustannukset, jotta heidän osuutensa laskentaperusteista en selkeästi nähtävissä.

Myös Länsi Väylä lehden pääkirjoitus sunnuntailta pohti metro hankkeen kokonaisjärkevyyttä. Onko hanke enää mielekäs ja tarkoituksenmukainen näillä hinnoilla. Sitä on nyt yhdessä mietittävä.

KUINKA PALJON ON MILJOONA EUROA?

2008-01-22T08:09:00.000+02:00

Espoon valtuustossa rahanarvo vaihtelee. Eilen saimme valtuustokokouksen aluksi selvityksen metron kohonneista kustannuksista. Puheenvuoroja asiasta ei sallittu, vain virkamiehet puhuivat. Toimialajohtaja Olavi Louko totesi: ”Ei tämä nousu nyt niin merkittävä ole. Vuositasolla kustannukset nousevat vain 8 miljoonaa euroa ja ovat nyt vain 18 milj. euroa.”. Siis 8 miljoona ei ole paljon, eikä 18 miljoonaa ole paljoa, mikä sitten Espoossa on paljon? Talousarvioneuvotteluissa 600.000 euroa vanhustenhuoltoon on paljon. Samoin 500.000 euroa perusterveydenhuoltoon, tai 400.000 euroa koulun tuntikehyksen lisäykseen ja luokkakokojen pienentämiseen ja koulutarvikkeiden hankintaan, tai 900.000 euroa asunnottomuuden poistamiseen, tai 2 miljoonaa euroa lähikirjastojen toiminnan jatkumiseen. Nämä summat ovat absoluuttisen suuria ja täysin mahdottomia lisäyksiä kaupungin peruspalveluiden hoitamiseen, koska ne ovat eriarvoisia kuin 8 miljoonaa euroa, tai 18 miljoona euroa. Espoolaisten poliitikkojen ja virkamiesten miljoonat ovat eriarvoisia ja niitä ei ole tai sitten on, riippuen kuka kysyy ja mihin tarkoitukseen.

Aamun Helsin Sanomien mukaan, Espoon isojen valtuustoryhmien puheenjohtajat kertoivat, että metro on syytä rakentaa nopeasti, kohonneista kustannuksista huolimatta. Olisipa samaa asennetta havaittavissa, kun pyydetään varoja vanhustenhoitoon: ”vanhusten hoitoa on parannettava kohonneista kustannuksista huolimatta.”. Eihän 8 miljoona euroa ole paljon vanhuksille? Vai onko? Päättäjien enemmistön mielestä on.

LÄNSI-METRO MITTAA POLIITTISEN USKOTTAVUUDEN

2008-01-21T10:17:00.001+02:00

Poliitikon ongelma on se, että hän aina käyttää kansalaisten varoja, ei omiaan. Monesti , kun summat nousevat suuriksi, suhteellisuuden taju katoaa. Näin on käymässä Espoon metro keskustelussa. Poliittisista ryhmistä vihreät ovat jo ilmoittaneet tiedotteella: metro on rakennettava kohonneista kustannuksista huolimatta. Samoilla linjoilla on toimialajohtaja Olavi Louko, joka Helsingin Sanomien haastattelussa vähättelee metron kohonneita kustannuksia ja koko valtuuston päätöksenteon pohjana ollutta, hänen oman hallinnonalansa tekemiä laskelmia. Erikoista.

Jokainen päättäjä, virkamies, asianomainen joka sanoo, ettei 400.000.000 euroa kasvaneina kustannuksina ole suuruudeltaan sellainen summa, jonka tähden hanketta olisi käsiteltävä uudestaan, on kadottanut suhteellisuuden tajunsa, eikä ole tehtäviensä tasalla kaupungin varojen käytön vastuullisena henkilönä. Hänen moraalinen oikeutensa tehtävän hoitamiseen on mennyt. Jos niin käy, ettei Metro-hanketta arvioida uudestaan, on kaupunkilaisilla oikeus vaatia niiltä vastuullisilta henkilöiltä korvauksia, jotka hankkeen uudelleen arvion ja käsitelyn ovat sen estäneet.

VARO ESPOO – HELSINKI TULEE! VARO KAUNIAINEN – ESPOO TULEE!

2008-01-15T22:45:00.000+02:00

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Sipoon maa-alueista Helsingin hyväksi, oli merkittävä isku kansalaisten oikeustajua vastaan. Päätöksen perusteluja lukiessa voi vain hämmästellen todeta, että näillä perusteilla voidaan mikä tahansa alue lukea merkittäväksi ja seudullisesti painavista syistä ”valtauskelpoiseksi”, kunhan vain valtioneuvoston ja kaupunginhallituksen kokoonpano on sopiva. Juuri siksi tässä kohtaa odottaisi oikeuslaitoksen näkökyvyn olevan terävä ja intuition hereillä meneillään olevasta poliittisesta pelistä. Poliittisten voimasuhteiden ja KHO:n selkärangattomuuden takia, näemme näytelmän, jossa voittajana on oikeistolainen pääoma ja häviäjänä pieni Sipoolainen kunta. Verotulojen menetykset ovat mittavat. Maat pakkolunastetaan halvalla ja myydään huikeilla voitoilla rakentajille. Alueen alkuperäinen rantamaisema täytetään luksusasunnoilla ja peltomaisemat teollisuushalleilla ja pääväylän varsi kerrostaloilla ja metrokiskolla. Samalla perustuslain takaama kunnallinen itsehallinnon käsite sai uuden sisällön.

Yksi oikeuslaitoksen keskeisistä tehtävistä on antaa kansalaiselle suoja valtiota vastaan. Tämä keskeinen periaate on tällä päätöksellä hämärtänyt merkittävällä tavalla. Jo usean vuoden ajan ovat oikeuslaitoksen ylemmät asteet suojelleet enemmän omaa päätöksenteko-oikeuttaan ja oikeuttaan omaan näkemykseensä asioista, kuin kansalaisten oikeuksia. Tällä päätöksellä kuilu kansan oikeustajun ja oikeuslaitoksen välillä kasvaa ja oikeuslaitoksen arvostus vähenee.

Tämän KHO:n kevyin perustein tehdyn päätöksen seurauksena voi Helsinki seuraavaksi keskittyä Espoon valtaukseen ja Espoo Kauniaisten valtaukseen. Varo Espoo, Helsinki tulee. Varo Kauniainen Espoo tulee. Mitähän muuta tämä Vanhasen kakkoshallitus vielä keksii tuottaakseen b-luokan aluepoliittisia ratkaisuja?

Katso päätös: http://www.kho.fi/paatokset/42158.htm

Lainaus päätöslauselmasta: Kun otettiin huomioon liitosalueen sijainti ja sen merkitys Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen hallitulle ja tasapainoiselle kehittämiselle sekä liitoksen luomat edellytykset parantaa Helsingin seudun asuntorakentamista sekä liikenneyhteyksiä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti, kuntajakolain 3 §:n yleiset edellytykset täyttyivät kuntajakolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla myös erityisen painavina. Valtioneuvoston päätös ei ollut lainvastainen.

ESPOON RAIDELIIKENNERATKAISU ARVIOITAVA UUDESTAAN!

2008-01-14T15:10:00.001+02:00

Espoon kustannukset Länsi-metrosta nousevat niin korkeaksi, että koko hankkeen tarkoituksenmukaisuus tulisi arvioida uudestaan.

Metron arvioidaan tällä hetkellä maksavan yli 800 miljoonaa euroa. Hinta on lähes kaksi kertaa korkeampi kuin se arvio (430 me) jonka pohjalta valtuusto päätöksen teki. Valtuustokäsittelyn yhteydessä (25.9.2006) valtuusto sai selvityksen hankkeen taloudellisista vaikutuksista Espoon talouteen. Arvio oli, että Espoon osuus kustannuksista olisi 200 me ja sen nettovuosikustannukset noin 10 me seuraavat 30 vuotta. Tällä laskelmalla perusteltiin metrohankkeen kokonaistaloudellisesta järkevyyttä muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Nyt tiedossa olevien kustannusten valossa on selvää, ettei silloin esitetyille laskelmille ole enää perusteita. Lisäksi on huomioitava, ettei ole mitenkään mahdollista, että valtio antaisi tie- ja raideliikenne budjetistaan yhdelle raidehankkeelle tukea 240 miljoonaa euroa, kun valtion talousarviossa on näille hankkeille varattu vuodelle 2008 noin 852 me josta raideverkon osuus on 146 me kokonaisuudessaan. Samaan aikaan Espoon joutuu lainaamaan valtiolle 80 me jotta Kehä I:sen rakentamiseen. Odotus on epärealistinen, vaikka valtionosuus jakautuu usealle vuodelle. Tämä tarkoittaa sitä että Espoon osuus hankkeesta kasvaa edelleen.

On myös oikein kysyä tässä vaiheessa, kun vasta hankesuunnitelma on tehty ja sitä ei ole vielä käynnistetty, onko kokonaistaloudellisesti järkevää investoida noin 600 miljoonaa euroa (Espoon osuus) liikennejärjestelmään, jota käyttää vain yksi viidennes espoolaisista?

Moni varmaan pohtii, kuten minäkin, mitä kaikkea muuta rahalla voisi tehdä espoolaisten peruspalveluiden kehittämiseksi. Edelleen kaupungin perusterveydenhuollossa on suuria puutteita. Vanhukset eivät saa riittävästi hoitajia päivittäisten rutiinien hoitamiseen. Vaipat ovat vaihtamatta ja ruokailu jää väliin henkilökunnan puutteen vuoksi. Nyt tätä tehtävää hoitava lukuisat omaiset päivittäin. Montakohan hoitajaa voisi palkata 600 miljoonalla eurolla seuraavan 30 vuoden ajaksi? Vastaus on, noin 500. Että silleen.

TULEVAISUUDEN TYÖPAIKATA EIVÄT SYNNY HELSINGIN KESKUSTAAN.

2008-01-09T11:08:00.000+02:00

Monissa arvioissa ja lehdissä kirjoitetaan siitä, kuinka tärkeää on Helsingin keskusta-alueen kehittäminen työpaikkojen turvaamiseksi. Ajatus on kaunis ja varmasti helsinkiläisille poliitikoille tärkeä, miksei myös asukkaille. Pääkaupunkiseutua (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) katsottaessa kokonaisuutena on kuitenkin todettava, että niin kauan kuin asuntopolitiikka jatkuu nykyisenlaisena, ei työpaikkojen syntymiselle Helsingin ydinalueelle ole suurta kasvua odotettavissa. Jo nyt voimme nähdä lähialueella toisenlaisen kehityksen, jossa kehyskunnat kehittyvät Helsinkiä nopeammin. Päätöksenteko on joustavampaa ja huomio on oikeissa asioissa. Helsinki ei pysy perässä, vaan on jumittumassa omaan juupas eipäs politiikkaansa. Tästä hyvä esimerkki on ollut neuvottelut yhteisistä liikenneratkaisuista Espoon ja Vantaan kanssa. Paljon huomiota saanut ja toivontuojana mainostettu Länsi-metro ei myöskään tuo tähän asiaan odotettua muutosta. Tilastojen mukaan jo nyt 50.000 työmatkalaista sukkuloi kehyskunnista työhön pääkaupunkiseudulle. Luku kasvaa rajusti. Syy on selvä. Pääkaupunkiseudun hintatasolla hankitun kolmion hinnalla saa suuren rivitalon ja kohtalaisen omakotitalon kehyskunnista.

Tulevaisuudessa uudet asunnot tulevat uusien kehäteiden varteen pieniin kuntiin ja uudet työpaikkakeskittymät näiden kehäteiden risteyskohtiin. Näitä ovat Hanko Hyvinkää Hamina tie (Kehä 4) ja Turku Lahti Lappeenranta (kehä 5). Jo tällä hetkellä pääsee ruuhka-aikoina Turusta Lohjalle nopeammin kuin Espoosta Itäväylälle.

Pääkaupunkiseudulla on jo nyt vaikea saada työntekijöitä palvelualoille, koska matalapalkkaisen työntekijän ansiot eivät riitä asumiskustannuksiin.

Asuntostrategiaan ja liikkumiseen kehäteille on kiireisesti löydettävä uusia heti toteutettavissa olevia malleja nykyisten toimimattomien komiteamietintöjen sijaan. Ajatella, jos Länsi-metroon käytettävä miljardi euroa, sijoitettaisiin raiteisiin Kehäteille ja lentokentälle, mikä buusteri se olisikaan koko seudun kehitykselle. Jos PKS-kunnat yhdessä päättäisivät alentaa vuokra-asuntojensa vuokria ja kaavoittaa omistuksessaan olevaa maata asuntotuotantoon tavalla, jossa rakennuskustannuksille laitetaan hintakatto, voisimme nähdä jotain uutta syntyvän. Nyt Espoo sijoittaa miljardin pienen Länsi-Espoon asukasjoukon iloksi, joista suurin osa ei edes tule käyttämään sitä. Aikamoista lyhytnäköisyyttä. No, onhan asialla hyvätkin puolensa, helsinkiläiset pääsevät kerran vuodessa kätevästi taidemuseo Emmaan Metrolla, tosin 30 metriä maan alla. Yläpuolella vilistää Euroopan kaunein moottoritie merinäköala. Kyllä siitä kannattaa Espoolaisten maksaa seuraavat 30 vuotta.

Pääkaupunkiseudun erityisongemiin on keinoja, mutta meillä alueen päättäjillä ei ole mielikuvitusta niiden näkemiseen. Ehkä myös liike-elämän ehdoilla toimiva pääkaupunkiseutu on kadottanut halunsa itsenäiseen asukaslähtöiseen päätöksentekoon. Kenen pöydästä syöt, sen lauluja laulat. Mene ja tiedä.

ROHKEA OPETUSLAUTAKUNTA!

2007-10-05T07:48:00.000+03:00

Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Juhani Hakala kritisoi opetuslautakunnan päätöstä vaatia vanhempien lupaa saada osallistua kouluretkeen Helinä Rautavaaran museoon. Lautakunta teki aivan oikein. Vanhemmilla on oikeus tietää mihin lapsia koulun toimesta viedään. Minä ainakin kristittynä isänä olen päätökseen tyytyväinen. En todellakaan halua, että lapseni osallistuu afrikkalaisten epäjumalien alttareiden rakentamiseen millään tavalla. Muihin uskontoihin tutustuminen onkin sitten aivan eri asia. En ymmärrä miten Hakalan viittaukset Rautavaaran arvovaltaisiin tukijajoukkoihin ja niiden kunnioittamiseen, liittyvät lautakunnan päätökseen? Tällä asialla ei ole moni- ja tasa-arvoisuuden kanssa mitään tekemistä ja vielä vähemmän suvaitsevaisuuden kanssa. Eikä päätös mitenkään estä opetussuunnitelman toteutusta Espoossa. Mutta se edistää vanhempien ja huoltajien oikeutta päättää, mitä uskontoa ja millaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin lapset osallistuvat koulun aikana.

Kun eduskunnan perustuslakivaliokunta vuonna 2003 linjasi uskonnonharjoittamisen muotoja, se samalla korosti vanhempien ja huoltajien oikeutta päättää, mihin ja miten lapset osallistuvat uskontokasvatuksen yhteydessä toteamalla: ” Opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.

Asiaa pidettiin myös tärkeänä sen tähden, että moniarvoisuus toteutuisi tasa-arvoisesti ja vanhempien ohjauksessa. Perusteluina käytettiin myös Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta sisältävät periaatetta, että vanhemmilla tulee olla ensisijainen oikeus päättää lapsensa saamasta koulutuksesta: ”että hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.”. Lautakunta teki siis oikean ja hyvän päätöksen, antaessaan vanhemmille sen oikeuden joka heille vanhempina kuuluu. Päätös ei estä vanhempia antamasta lapsilleen mahdollisuutta mennä koulun kanssa museokäynnille Rautavaara museoon, mutta antaa vanhemmille oikeuden tehdä arvovalintoja. Näin sen pitää olla. Onnittelut lautakunnalle rohkeasta ja selvästä linjauksesta!

POLIITTINEN VASTUUTTOMUUS JOHTI HOITAJAT HAKOTEILLE

2007-09-23T13:09:00.000+03:00

Poliitikkojen epärealistiset lupaukset johtivat epärealistisiin odotuksiin, näin voi sanoa kun hoitajien palkankorotustaistelu lähenee loppunäytöstä. Edessä on taistelu jota ei voi voittaa. Pöytään on tuotot tällä erää kaikki tarjottavissa oleva. Jo nyt luvattu johtaa siihen, että moni ei tule koskaan saamaan paperilla näkyviä summia tilipussiinsa, koska monet kunnat ovat pakotettuja nostamaan veroäyriään voidakseen kattaa korotuksista syntyvät menot. Eli sen minkä työntekijäjärjestö järjestää, sen kunnallisverokorotus osittaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on surullinen tarina suomalaista työhistoriaa. Poliitikkojen vastuuttomuus on johtamassa historian suurimpaan poliittiseen pettymykseen. Vaaliaktiivisuuden lisääntymiselle voi sanoa näkemiin. Ei auta vaikka kokoomus kuinka väittää, ettei 500 euroa ole luvattu juuri nyt, vaan jollain hämäräperäisellä määrittelemättömällä aikajänteellä. Huijaus mikä huijaus, olen pahoillani kaikkien hoitajien puolesta. Mielikuvat johtavat nyt keskustelua ja ovat ottaneet lakkokenraalin paikan. Ilmassa kytee jo kokoomuksen vaalitappio vuodelle 2011. Typerää toimintaa sanon minä. Rehellisyys ja uskottava toiminta ovat aina pitkällä juoksulla kannattavampia kuin neljän vuoden vallanhurmio. Lyhyestä virsi kaunis, vai pitäisikö sanoa tällä kertaa ”virsi ruma”, miettii pastori. Jep.

Kuvassa hoitajien mielenosoitus eduskuntatalolla.

RANTARAITTI JA VALTUUSTON ARVOVALTA

2007-09-11T08:51:00.000+03:00

Eilen valtuusto puhui Rantaraitista lähes kolme tuntia. Hyvä ja huono. Hyvä siksi, että tulipahan asia puitua, huono siksi, että asiassa olisi riittänyt hyvin riittänyt päätökseksi jo tehty päätös kaupunginhallituksessa. Valtuuston tehtäviin keskustelu mahtui huonosti ja arvovallalle vielä huonommin. Olisi tärkeämpiäkin asioita joihin toivoisi paneuduttavan samalla innolla. Miten olisi vaikkapa vanhustenhuollon laiminlyönnit tai toimeentulotuen viivästykset tai jatkuvat ongelmat terveyskeskuksien puhelinlinjoissa, joihin ei välillä pääse edes jonottamalla. Tai kasvavat huostaanotot kaiken rikkauden keskellä. Näistä ei saa samanlaista keskustelua aikaiseksi. Miksi näin? Ehkä siksi, että rikkaat puhuvat rikkaiden asioista ja ongelmista, kuten venesatamista ja rannalla kävelystä.

Valtuustokauden pohjanoteeraus.

Sain eilen uuden sulan hattuuni. Kaupunginhallituksenvarapuheenjohtaja, vihreiden Raimo Inkinen, kävi pöntössä julistamassa, kuinka pitämäni puhe oli koko valtuustokauden pohjanoteeraus. Erityisesti häntä harmitti kohta: ”Espoo ei ole mikään Venäjä.”. En ihmettele saamaani kunniaa ollenkaan, yleensä punavihreä hermokeskus löytyy aika helposti, kunhan vähän puristaa.

Tässä puheeni noin suurin piirtein, miettikää itse, oliko se maininnan arvoinen.

”Tänään punnitaan mitä merkitsee vapaus parantaa omatoimisesti omaa elinpiiriään. Punnitaan se, voiko Espoossa toteuttaa niitä arvoja, jotka olemme yhdessä hyväksyneet. Onko Espoo paikka, jossa on avoin ja innostava ilmapiiri, joka on yhteisen ja yksilön vastuun kaupunki, kuten arvomme sanovat.

Arvoisamme sanotaan: ”Asukas- ja asiakaslähtöisyydellä tarkoitamme asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden arvostamista kaikessa toiminnassa. Se merkitsee myös asukkaiden ja asiakkaiden antamien tietojen tai heiltä saadun palautteen huomioon ottamista.”. Nyt punnitaan, otammeko huomioon Iirislahden asukkaiden lähettämän palautteen.

Kaupunginhallitus teki aivan oikein kun otti tämän asian käsiteltäväkseen ja teki päätöksen, joka vastaa jokaisen omaa elinpiiriään kohtaan tuntemaa suojeluvaistoa. KH luki aivan oikein niitä tuntoja joita Espoolaiset tässä asiassa suurelta osin kokevat.

Me emme ole Venäjällä, me olemme Espoossa, jossa arvostamme yksilön ponnistuksia ja toisiamme. Tämä rantaraitin härkäpäinen ajaminen ihmisten pihapiirin poikki ei edusta näitä arvoja.
Tämä keskustelu on ajautumassa pois järkevyydestä, kohti tunteiden suota, jossa yleensä ei tehdä hyviä päätöksiä.
Jos on aikaisemmin tehty huonoja päätöksiä pihojen pilkkomisesta, niin ei niitä tänään tarvitse lisää tehdä tasa-arvon nimissä.

Kävin paikanpäällä yksi ilta yksikseni kävelemässä ja totesin, että kyllä on kateus ihmeellinen voima. Ei ole mitään järkeä mennä kävelemän toisten olohuoneen ikkunan eteen. En edes kehtaisi. Saattaisivat syyttää tirkistelystä.

Ja muuten, tästä kaupungista ei löydy sellaista kaupungininsinööriä tai valtuustoa, joka menee pilkkomaan Kirsi Paakkasen pihan ja vie siihen ikkunan alle kävelytien (reitin varrella seuraavaksi). Niin se vain on.
Olen vahvasti ja selkeästi KH:n ehdotuksen puolesta.”.

Että silleen tällä kertaa.

ps. muuten asia lähetettiin uudelleen päätettäväksi kaupunginhallitukseen saatteella, ettei siltaa rakenneta, eikä venesatamaa pureta. Asiasta pitää sopia Asuntoyhtiön kanssa. Aika hyvä, mielestäni.

HOITAJAT MITTAAVAT HALLITUKSEN JA POLIITIKKOJEN USKOTTAVUUDEN

2007-09-06T08:05:00.000+03:00

Syksyn kuumin ottelurinki on pystytetty. Liput on loppuun myyty. Katsojia on paikalla reilut 400.000 ja muuta yleisöä pari miljoonaa. Ottelu on kiinnostava, sillä jokainen katsoja tajuaa tämän lopputuloksen vaikuttavan jonain päivänä itseensä. Vastakkain ovat poliitikot lupauksineen ja hoitohenkilökunta lupauksien lunastajina. Ensimmäinen tunnusteluerä oli viimekuussa ja toinen erä päättyi viime yönä. Ottelijat ovat hyvissä asemissa eikä kumpikaan vielä puuskuta.

Työantajien vastaantulo oli kohtalainen, mutta hoitajien, erityisesti naishoitajien voitontahtoiset sivallukset ovat siinä linjassa mitä heille valtapuolueet lupasivat vaaleissa, reilu tasokorotus heti ja palkkaohjelma, joka nostaa palkkoja 500 euroa kuukaudessa nykyiseen tasoon verrattuna. Vastapuoli heittä takaisin alakoukkua 9 % teholla. Erkkikin näkee, ettei lyönti tehoa.

Erityisen tarkasti ringin reunalla tilannetta seuraa muutama SAK:n ja SDP:n vallasta pudonnut ottelija. Sieltä kuuluu ihmeellisiä välihuutoja: ”Lisää rahaa lapsilisiin ja pienimpiin sosiaaliturvaetuuksiin.”. Sory pojat. Hävisitte oman ottelunne. ”Turha tulla tänne ruikuttamaan lisäystä siihen minkä itse leikkasitte.” ääni yleisöstä.

Kumpi voittaa tämän ottelun? Jos kansalta kysytään, niin hoitajien pitäisi voittaa. Sitä minäkin toivon. Hallitukselle tämä on kuin dopingtesti, millaisilla jauhoilla pussissa se urheilee. Jännää, vai mitä?

VANHANEN ON NYT VANHANEN

2007-09-04T08:33:00.000+03:00

Vanhasen hallitus on päässyt sopuun Kataisen ensimmäisestä budjetista. Prosessia oli mielenkiintoista seurata, sillä paineita oli sisältä ja ulkoa. Ja paineita riittää jatkossakin koko syksyn ajalle, siitä pitävät huolen ammattiyhdistysliike, oppositio ja matalapalkka-aloilla työskentelevät. Vaaleissa tuli annettua lupauksia kuten aina ennenkin - liikaa, mutta niiden pitämiseen ei rohkeutta ole.

Sivusta seuraajana olen pannut merkille, että jotain hyvin merkillistä on tapahtunut Matti Vanhasessa. Näyttää siltä, että nyt hän uskaltaa olla Vanhanen. Demareiden kyljessä Vanhanen oli kuin syvimpiä ajatuksiaan salaileva poika, joka voidakseen säilyttää henkisen asemansa hallituksen vetäjänä, myötäili Heinäluomaa ja kumppaneita lähes kaikessa. Nyt kaikki on toisin. Vanhanen on Vanhanen. Hän uskaltaa näyttää kuinka oikeistoliberaali hän todella on. Homma pelaa Kataisen kanssa, koska nyt Vanhasen ajatuksille on vastakaikua. Jos oikein huolella seuraatte, niin työreformikin on kovaa valuuttaa tämän hallituksen sisällä.

Veikkaanpa, että edessä on todella kovien oikeistoarvojen ajat, jossa köyhää viedään kuin teuraslammasta erilaisten uudistusten ja sanaleikkien varjolla, kuten vastuullinen markkinatalous. Uudessa Vanhasessa on kepulaisilla vielä ihmettelemistä. Minäkin ihmettelen, sillä vaaleihin on enää kolme vuotta.

TULEVAISUUS ON PROFEETTOJEN?

2007-08-30T09:42:00.000+03:00

Aamun Helsingin Sanomat kertoi yritysvalmentaja Jari Sarasvuon huikeista kaupoista, jossa Satama Interactiven ja Trainers´ Housen toiminnat yhdistyvät. Sopimuksen mukaan Sarasvuo saa kaupasta 27 miljoonaa euroa käteisenä sekä tukun uuden yhtiön osakkeita.

Hesarin jutussa on pari mielenkiintoista ajatusta. Sarasvuo esittelee vanhaa Talouselämä lehteä vuodelta 1998, jossa hän oli sanonut haluavansa tehdä valmennusbisneksessä sen, mitä Nokia on tehnyt telekommunikaatioalalla. "Todellisuudentajunsa menettäneen ihmisen puhetta", totesi Sarasvuo. Sitten hän totesi samaan hengenvetoon, ”että tulevaisuutta oikeasti rakennetaan profetioilla, ei pelkkiä suunnitelmia tekemällä. Mielenkiintoinen näkökulmien ristiriita - todellisuuden taju ja profetiat. Vai tarkoittiko Sarasvuo, että profetiat ovat hänelle avain todellisuuteen? Juttu paljastaa, että hän puhuu tulevaisuuden näkemisestä ja siihen valmistautumisesta.

Pastorina ja kristillisen kentän edustajana jäin miettimään, miksi piispat eivät puhu profeetallisuuden tarpeesta, tulevaisuudesta ja todellisuudesta. Miksi sen tekevät bisnesgurut? Ehkä se juuri johtuu siitä, että jos kadottaa profeetallisen näkökyvyn, kadottaa hengellisen ulottuvuuden ja ajautuu uskonnollisuuteen ja muuttuu hengellisestä johtajasta uskonnolliseksi johtajaksi. Mene ja tiedä. Mieti tse.

Sarasvuon ”tulevaisuussilmä” tuntuu toimivan, ainakin talouden mittareilla mitattuna, entä ”ikuisuussilmä”? Sen tietää vain Sarasvuo. Hyvä niin.

ps. Kukaan ei tiedä tulevaisuudesta enempää kuin Jumala. Eikä kukaan ole ilmaissut haluaan kertoa ihmiskunnalle sen tulevaisuudesta niin selvästi kuin Jumala. Onko kuuntelijoita? Syytä olisi.

ROHKEA RUSI

2007-08-22T08:03:00.000+03:00

Kansakunta seuraa suurlähettiläs Alpo Rusin oikeudenkäyntiä, mies vastaan valtio. Minäkin seuraan. Olen seurannut jo pitkään.

Rusi on rohkea ja päättäväinen. Hän nousee kyseenalaistamaan valtion suojaan itsensä paketoineen suojelupoliisin autonomiaa. Hän kysyy, voiko jokin instanssi olla enemmän kuin oikeuslaitos, enemmän kuin vapaan kansalaisen oikeus tietää mistä häntä syytetään ja millä perusteella. Saa nähdä, riittääkö oikeuslaitoksella rohkeutta olla itsenäinen.

Toivon että Rusi voittaa, sillä toivon että maahan nousee monta Rusia jotka haastavat erilaisia institutionaalisia kummallisuuksia ja käsittämättömyyksiä. Yksi sellainen on KELA ja sen virtuaalilääkärien virtuaalivastaanotto. Jaa, että mitä tarkoitan? No sitä. Kun nämä Kelan lääkärit antavat ihmisten terveydestä lausuntoja näkemättä ja kuulematta potilasta. No mitäs ihmeellistä siinä sitten on? No se kun on mahdottomien asioiden yhteen sovittamaton äärettömän käsittämätön yhtälö. Tiedän useita tapauksia, joissa henkilöllä on usean asiantuntijalääkärin tutkimukseen perustuva lausunto, jossa hänet on todettu useaan kertaan täysin työkyvyttömäksi. Mutta kun samainen kansalainen lähettää työkyvyttömyyseläkehakemuksensa lääkäriensä lausunnon ja suosituksen kanssa Kelaan, niin virtuaalilääkäri toteaa hänet työkykyiseksi ja passittaa työhön.
Eräs tällainen virtuaalilääkärin työhön pakottama puolustuskyvytön Kelan uhri sai tukityöllisyysrahojen turvin työpaikan. Oli siellä kolme tuntia ja lähetettiin taksilla kotiin, lausunto kainalossaan jossa sanottiin: ”Vaarallinen itselleen ja ympäristölleen.”.

Toivon, että nousee joku Rusi ja haastaa Kelan oikeuteen näiden tavallisten kansalaisten puolesta. Kela on kuin SUPO. Itse itsensä paketoinut valtion järjestelmä, joka ei palvele kansaa, vaan itseään ja autonomiaansa, jonka se on itselleen luonut. VOITA RUSI, PLEASE!

PERLOS KUIN KUVASTIN.

2007-08-14T09:37:00.000+03:00

Perlos yhtiön tapahtumat ovat kuin miniatyyrikuva nykyajan markkinatalouden mekanismista. Pelkistäen voi todeta, ettei ihmisellä ole sinä muuta merkitystä, kuin sijoittajien voittojen maksimointi. Suomalaisessa toimintaympäristössä huippuunsa viety yritysten osaaminen kiinnostaa maailmalla olevia pelimiehiä. Osaaminen ostetaan, työntekijät hyljätään.
Perloksen, kuten viime aikoina monen muunkin Suomalaisen yrityksen tapauksessa, suurin yksittäinen maksumies olivat yhtiön työntekijät. Säilyttääkseen omat työpaikkansa, he suostuivat kaikkiin säästötoimiin mitä yrityksen johto esitti. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että taustalla oli kaikenaikaa omistajien ja johdon strategia, yhtiön omistajien voittojen maksimoimiseksi yhtiötä myydessä.
Markkinatalouden toimivuus perustuu siihen, että talous kasvaa. Jotta talous kasvaisi, on kulutuksen kasvettava. Mutta jos talouden kasvu ei johda siihen, että ihmisen tekemän työn määrä kasvaa, ajaudumme lopulta umpikujaan, jossa markkinat luhistuvat. Jos talouskasvun hyödynsaajien määrä koko ajan suhteellisesti maailman väestöön nähden pienenee, ei edessä lopulta ole kuin maailman talouden luhistuminen syvän talouslaman myötä. Valtiot eivät pysty elättämään ja hoitamaan markkinoiden ulos ajamia ihmisiä.

Mietteliääksi vetää myös se, että Suomen poliittinen valtaeliitti on nyt markkinaliberalismin lumoissa. Tässä huumassa todellisuus hämärtyy ja kansa unohtuu talouden pääomien etuja turvatessa. Ei kuitenkaan ole olemassa pääomaa ilman ihmisiä. Tämä läksy on vielä edessäpäin, viimeistään siinä vaiheessa, kun aivopako todenteolla suomesta alkaa. Nyt olisi korkein aika ajatella kauemmaksi kuin yhden vaalikauden päähän.

Mihin katosi Välittävä, kannustava ja luova Suomi?

2007-08-09T11:51:00.000+03:00

Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja. Valtionvarainministeri Kataisen luovuus pysähtyi kuin seinään hänen esitellessään hallituksen ensimmäisen budjetin. Kannustavuus katosi ja tilalle tulivat välillisten verojen kasvava taakka. Samalla kirkastui mitä Kokoomus käytännössä tarkoittaa vastuullisella markkinataloudella: se on yksinkertaisesti hyväosaisten ja pääomien etujen turvaamista kaikin tavoin.
Olen yllättynyt tästä nopeudesta jolla Kataisesta tuli ”tavallinen” valtionvarainministeri, luovan ja uudistajan sijaan. Odotin paljon enemmän. Ajattelin, että nuori ja dynaamisen oloinen kaveri pystyisi säilyttämään tuoreutensa ja tuomaan uudenlaisia tuulia taloudenpitoon. Taitaa kuitenkin olla niin, että vanha kabinettipäällikkö Sailas on ottanut komennon ja Kataista ja hallitusta viedään kulisseissa sosiaalidemokraattisessa köydessä (tämä on vaikea pala demareille).
Kataisen budjettiesitys lisää lapsiperheiden köyhyyttä, eriarvoisuutta matalapalkka-aloilla, ei anna toivoa hoitoalan palkkojen nostamiselle, kiihdyttää inflaatiota joka johtaa korkojen nousuun, joka johtaa asuntovelkaisten ahdinkoon. Ei hyvältä näytä!
Vihreiden ajamat energiaverojen korotukset sopivat Keski-Eurooppaan, eivät Suomeen, jossa suurimmassa osassa maata ei voi valita liikkuuko autolla tai lämmittääkö taloaan, kun ne ovat ainoita vaihtoehdot elämiselle taajamien ulkopuolella.
Budjettiesitykseen ovat kaikki hallituskumppanit ilmaisseet tyytyväisyytensä. Kansa on oikeassa, vaalilupauksilla ei ole mitään merkitystä.

BLOGI LOMAILEE 2.7. - 4.8.2007

2007-07-02T12:07:00.000+03:00

Kiitos kaikille sivustoa seuranneille. Elokuussa uusin voimin ja ajatuksin.

Yksi asia vielä. Lomalla kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin ja läheisten palkitsemiseen, kehuin, hymyin ja pienin lahjoin. Siitä tulee hyvä mieli ja mitä muuta sitä lomallaan tarvitsisi.

t Antero :-))).

KUN TULOT EIVÄT RIITÄ

2007-06-04T08:44:00.000+03:00

Nykymaailman muutos on nopea. Elämme virtaavassa maailmassa, jossa ihmiset, osaaminen, kulttuuri ja pääomat liikkuvat rajattomasti ja ajattomasti. Vain ihmisen perustarpeet ja sisäinen olemus ovat sellaiset millaisiksi Luoja ne on luonut. Tässä uudenajan globaalissa oravanpyörässä ei ihmisellä ole enää ihmisyyttä, vaan hänestä on tullut tuotantoväline. Olemme ristiriidassa itsemme kanssa.
Kysymyksessä on omasta työstä hyötymisestä ja siihen käytetyn elämän - ajan suhteesta. Kuinka mielekkäältä elämä tuntuu työpäivän jälkeen. Jos työnantaja lakkaa olemasta kiinnostunut tästä yhtälöstä, on edessä elämän mielekkyyden lakkaaminen ja lopulta tuottavuuden romahdus.
Kun Pääkaupunkiseudulla ei matalapalkkainen enää pysty tulemaan toimeen palkkatulolla ilman asuntotukea ja toimeentulotukea, on työn vaihtosuhde on muuttunut negatiiviseksi ja järjestelmä ajautumassa kriisiin. Tilanne luo epätoivoa ja keinottelua sosiaaliturvan ja harmaan talouden keinoin. Ihminen huomaa toimivansa vain järjestelmää varten, ei omaksi hyödykseen ja omaa elintasoaan varten, jolloin vaistomainen liike on järjestelmää vastaan.
Ei ole olemassa parempaa sosiaalieettistä työnohjaussääntö kuin sanat: ”Se mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tee se toisille.”
Nyt elämme Globaalin talouden kehässä, joka ei tunne eikä välitä, eikä siihen voi koskea. Ennen vuorineuvos ylpeili Suomalaisten hyvinvoinnista ja työn pysyvyydestä isältä pojalle, nyt henkilöstö on vain optimoitu resurssi, joka tuottaa voittoa kasvottomille sijoittajille, kunnes se on loppuun kulutettu. Ongelma tässä yhtälössä on se, että ihminen on edelleen ihminen ja jonain päivänä ihmisen mitta tulee täyteen. Sitten poksahtaa.

PORVARIN ON VAIKEA AJAA KÖYHÄN ASIAA

2007-05-28T06:42:00.000+03:00

Hallitus sai vuosien 2008 - 2011 tulo- ja menoarvion kehykset suurella ähellyksellä kasaan. Täytyy myöntää, että olen avoimen pettynyt. Näyttää siltä, että porvari ei vain kykene näkemään maailmaa pienituloisen silmin, saatikka aidosti auttamaan. Kehys jakaa almuja perheille, opiskelijoille ja eläkeläisille, ei mitään todellista helpotusta. Eniten saivat ehkä opiskelijat. Kympin ja kahden korotuksia sinne tänne, jotka hupenevat sähköveron ja polttoaineiden korotuksiin (julkisenliikenteen maksut nousevat), sekä niistä seuraavaan inflaation nousuun. Pitkällä juoksulla tilanne heikkenee. Pienituloiselle ei jää tässä kehyksessä muuta kuin paha mieli. Jos tässä talouden huipputilanteessa ei kyetty saamaan aikaan tämän kummempaa, niin ei ole väärin päätellä, ettei Vanhasen kakkoshallituksella ollut asioiden parantamiseen edes poliittista tahtoa. Niin surkea tämä esitys on pienituloisen käteen jäävän tulon osalta. Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee. Nyt hävettää olla poliitikko. Tälläkin kaudella rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy.

EUROVIISUT TULIVAT JA MENIVÄT – ENTÄ SITTEN.

2007-05-22T09:23:00.000+03:00

Suomalaisten superviikonloppu tuli ja meni. Yhden päivän aikana olimme enemmän esillä maailmanlaajuisessa mediassa kuin ehkä koko historiamme aikana. Entä sitten? Muuttuiko mikään? Ehkä jotain, mutta muuttuiko mikään millä on merkitystä minulle? Meidät huomioitiin hetken aikaa. Niin Siitähän tässä valtataistelussa on kysymys. Kenellä on huomioarvoa ja kenelle? Se, että on olemassa, ei vielä riitä, on oltava jotain. Niinpä me kaikki pyrimme olemaan jotain, saadaksemme huomiota. Pukeudumme erityisesti, puhumme erityisiä ja tavoittelemme erityisyyttä, ollaksemme olemassa. Se tulee aika raskaaksi ajan mittaan, nimitäin se, että pitää huhkia ollakseen erityinen.

Tässäpä sinulle yllätys! Jumalan, maailmankaikkeuden luojan silmissä sinä olet pysyvästi erityinen, ihmeellinen, kaikin tavoin kaunis ja ihmeellisesti tehty, vain sen tähden että olet syntynyt. Tämä on ihmeellistä ja erityistä. Tästä päivästä taitaa tulla hyvä, ei, vaan tästä elämästä taitaa tulla hyvä. Kiitos Isä elämän lahjasta.

TULEVAISUUS TEHDÄÄN TÄNÄÄN

2007-05-09T07:18:00.000+03:00

Se miltä Espoo näyttää 2025 suunnitellaan tänään. Sen tähden ei ole samantekevää mitä nyt päätämme Espoon yleiskaavassa tai Espoonlahden ja Tapiolan kehittämisessä. Tulevaisuuskuvien miettiminen on hyödyllistä ja hyvä tapa hahmottaa edessä olevien päätösten seurauksia. On vain yksi ongelma, vain harvat ovat valmiita antamaan prosessille aikaa. Tässä joitakin asioita joita jo tiedämme nykyisten ratkaisujen pohjalta tapahtuvan ja miltä Espoo näyttää 2025.
Pääkaupunkiseutu tiivistyy ja sitä ympäröivät kehyskunnat ovat entistä elinvoimaisimpia.
Syntyy uusia kehäteitä, kehä IV ja kehä V. Työvoima liikkuu enemmän ja suuremmalla alueella. erityisesti Pääkaupunkiseudulta ulospäin (toisin kuin nyt puhutaan).
Raideverkosto laajenee ja tihenee. Lentokentälle pääsee junalla (lopultakin). Metro menee Kivenlahteen ja ehkä kevytraitiovaunu Espoon keskukseen ja Leppävaaraan. Ensimmäiset vetyautot ovat sarjatuotannossa. Yksityisautoilu ei vähene.
Espoossa asuu 291.000 ihmistä, joista vieraskielisiä n 40.000 (lisäystä nykyiseen 25.000). Yli 65 -vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu. Vanhustenhuoltosuhde (65 -vuotiaiden osuus suhteessa15-64 -vuotiaisiin) muuttuu merkittävästi. Vuonna 2004 se oli 24.3 %, vuonna 2025 se on jo 41.4 %. Suomessa on Euroopan nopeimmin vanheneva kansa. Työssäkäyviä on yhä vähemmän.
Vuoden 2011 jälkeen elinkelpoisten kuntien määrä laskee dramaattisesti ja kuntaliitoksia tehdään pakkokeinoin, koska muuta vaihtoehtoa ei ole palveluiden turvaamiseksi. Nykyinen kehitys viittaa siihen, että Pääkaupunkiseutu on yhdistetty yhdeksi suur Helsingiksi.
Näihin kuviin ja odotuksin on nyt alettava miettiä vaihtoehtoja. Itse mietin, haluanko Tapiolan jossa on kerrostaloja yhtä paljon kuin Helsingin Rastilassa? Haluanko Matinkylästä uuden Vuosaaren? Haluanko Etelä-Espooseen kaksi kertaa niin paljon asukkaita, kuin nyt. Vastaus on: EN HALUA. valitettavasti nykyisen valtuuston enemmistö haluaa. Mitä sinä haluat?

HIEMAN HENKEÄ – TAAS MENNÄÄN!

2007-05-07T08:04:00.000+03:00

Vaalien jälkeen olen hieman vetänyt henkeä, on ollut pakko. Mutta nyt kirjoittelutahti palaa normaaliksi ja toivon, että pysyt kanavalla. Muuten yksi hyvä tapaa levittää Kristillistä maailmankuvan aatetta on kertoa ihmisille tästä blogista :-).

Tulin juuri eurooppalaisten vaikuttajien foorumista Espanjasta. Eurooppa muuttuu voimakkaasti kohti antikristillistä suuntaa. Muutos on nopea ja se näkyy erityisesti arvojen muuttumisena henkisistä ja hengellisistä materialistisiin. Tämä on johtamassa moraalin pirstoutumiseen ja ihmisen identiteetin heikkenemiseen. Eurooppalaisesta 1600-1700-luvun taiteesta noin 70 % heijasti kristillistä kulttuuria. Tänään, ei juuri ollenkaan. Lainsäädännön kulmakivenä oli kristilliseettinen ajattelu. Miten tähän tilanteeseen aikoo vastata kristikansa, on suuri kysymys. Vai onko Euroopassa enää kristittyjä? Entä Suomessa? Jos on, miten se näkyy? Miten me vaikutamme vallitsevaan kulttuuriin? Minusta tilanne on huolestuttava. Kuinka vastaamme siihen, että Eurooppalainen lainsäädäntö pyrkii kaikin tavoin rajoittamaan kristillisyyttä?

Eurooppalaiset poliitikot ovat yhä enemmän kiinnostuneita uskonnollisista tapahtumista ja liikkeistä. He ymmärtävät sisäisen yhtenäisyytemme ja haluavat siitä osuutensa, mutta eivät ole valmiita jakamaan arvojamme, ainoastaan huomiomme. Olkaamme hereillä, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Vaadi enemmän ja saat enemmän.

Jos kristityt eivät vaikuta vallitsevaan kulttuuriin, sen tekee joku muu, ja silloin heidän kulttuurinsa tulee vaikuttamaan meihin. Eurooppa on menettänyt kristillisen vaikutuksensa rationalismin ja humanismin palvonnalle. Eurooppalainen kristillisyys on ilman sielua, vain kuori on jäljellä. Minä olen valmis muutokseen, olemaan ääni, entä sinä? Muista olemme valintojemme tulos.

EI SIINÄ KAUAA MENNYT

2007-04-24T09:27:00.000+03:00

Eipä kauaa nokka tuhissut uudella oikeusministerillä, kun hän jo astui esiin vakuuttamaan mies- ja naisparien saavan adoptio-oikeuden mahdollisimman pian. Ministeri sanoi TV-haastattelussa, että aika on nyt kypsynyt. Niin oli aika kypsynyt myös Keskustana eduskuntaryhmässä, kun he hyväksyivät hallitusohjelman yksimielisesti, jossa on kirjattuna mies- ja naisparien adoptio-oikeus. Mihin katosivat Keskustan lestadiolaisedustajien ja pappien selkäranka. Olisi luullut heidän vähintään kirjauttavan päätöspöytäkirjaan oman eriävän mielipiteensä tästä asiasta. Jälkeenpäin tätä on vaikea selitellä. Saa nähdä miten käy suuressa salissa, kun asia sinne asti ehtii.

Kokoomus nimitti eilen Opetusministeriöön Heljä Misukan Espoosta uudeksi valtiosihteeriksi. Hyvä valinta. Misukka on ollut yksi näkyvämpiä yksityiskoulujen oikeuksien puolustajia. Muutosta on lupa odotelle, mutta ei ihan pian. On viisautta antaa lämmön laskea, sillä Demarileirissä käydään nyt kuumana, kun pimeiden huoneiden verhoja avataan kevät auringon paisteelle ja ikkunoista tulvii muutoksen lämpöiset tuulet. Jess, tätä olen odottanut pitkään!

VASTUULLINEN, VÄLITTÄVÄ JA KANNUSTAVA SUOMI?

2007-04-19T09:19:00.000+03:00

Uusi hallitus aloittaa tänään. Mitä on odotettavissa?

Hallitusohjelma alkaa kuin Jyrki Kataisen johtaman tulevaisuusvaliokunnan tilaaman professori Pekka Himasen katsaus: ”Välittävä, kannustava ja luova Suomi”. Hyvin on Katainen professoria kuunnellut.

Hallitusohjelmaa lukiessa on ilo todeta, että suunta vaihtuu. Sosiaalidemokraattinen pysähtyneisyyden aika on ohi. Nyt on tekemisen meininki. Vastuu, yrittäjyys, koulutuksen tehtävä (myös kristillistenkoulujen) korostuu. Virheenä voi pitää vain vihreiden ottamista hallitukseen kristillisdemokraattien sijaan. Tästä virheestä hallitusyhteistyö maksaa vielä kovan hinnan, vihreät vielä kovemman, ja kristilliseettinen moraali kaikkein kovimman hinnan. Vähävaraisten tilanne heikkenee ja eriarvoistuminen lisääntyy. Voimme olla varmoja, että laki homoseksuaalien adoptio-oikeudesta tulee päätettäväksi tuota pikaa, kun vihreiden Tuija Brax ottaa paikkansa oikeusministerinä. Varmasti myös rekisteröidyn parisuhteen rinnastaminen avioliittoon etenee vauhdilla Ruotsin mallin mukaan. Braxin yhteydet Setaan (Homoseksuaalien etujärjestö) eivät ole mikään salaisuus. Painetta on. Tästä moraalin alamäestä kantavat vastuun myös ne kristityt jotka vihreitä äänestävät. Sitä saa mitä tilaa.

Jos Kristilliset olisi otettu hallitukseen, erityisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus olisi noussut hallitusohjelman yhdeksi painopisteeksi. Nyt vähäosaisille käy niin kuin Espoolaisessa köyhyyden tutkimuksessa: vähävaraisuudesta tehdään teoreettista filosofiaa jossa vähävaraisista tehdään vastuuttomia, oman elämänsä tuhoajia. Jaa, että mistä tiedän tämän? No siitä, että markkinaliberalismi aina toimii niin. Toivottavasti olen väärässä.

TÄNÄÄN ON SUURI PÄIVÄ

2007-04-14T12:20:00.001+03:00

Tyttäremme Salli ja Ville menevät tänään naimisiin. Aika kuluu. Juoksee nopeammin kuin tahtoisi. Hetki sitten oli pieni tyttö sylissäni. Siitä toinen hetki ja seisoimme käsi kädessä koulun pihalla. Reppu oli lähes yhtä suuri kuin tyttö. Hymyilen vieläkin.
Tänään ne ovat elämän muistojen pitkospuita, joille usein palaa. Kuljen ja hymistelen. Hidastelen ja nautin. Elämä on ihana lahja. Meitä on siunattu.
Nyt saatan nuoren naisen luomaan omaa elämäänsä – tulevaisuutta ja muistojen polkuja. Ajattelen. Rukoillen eletty elämä on parasta, myös sinulle Salli ja Ville. Siinä näkymättömän Jumalan tahto löytää uoman näkyvään. Siinä vuoret väistyvät ja rohkeus uudistuu.

Eläkää intohimoisesti. Rakastakaa toisianne ja Jumalaa kaikesta sydämestänne. Rakastan sinua – teitä. Olette häkellyttävän upea pari.

VEROTUKSEN KOKONAISUUDISTUS HALLITUSOHJELMAAN!

2007-04-04T08:51:00.000+03:00

Verotuksen kokonaisuudistus tulee käynnistää tällä vaalikaudella. Laajaa keskustelua tulee käydä siitä, miten oikeudenmukaisia kerättävät verot ovat. Onko oikein kenenkään joutua maksamaan palkastaan veroa yli 50 %? Tai, onko oikein verottaa niitä asioita joita ilman ihminen ei voi elää tai tulla toimeen, kuten ruokaa, oman kodin lämmitykseen käytettävää energiaa, pysyvän sairauden hoitoon hankittavia lääkkeitä tai päivittäistä juomavettä. Verotuksen kokonaisuudistuksen voi aloittaa laskemalla vaalikauden aikana ruuan arvonlisäverotus Eurooppalaiselle 8 % tasolle ja poistamalla verot lääkkeistä. Myös perintövero on vaalikauden aikana poistettava.

Hallitusohjelmaan tulee saada mukaan terveydenhuollon palkkojen korotukset.
Terveyden huollon ja vanhustenhuollon henkilöstöpulaan on vastattava valtion, ay-liikkeen ja kuntien yhdessä tekemän palkkojen korotusohjelman avulla, jossa hoitajien peruspalkka nostetaan vaalikauden aikana 2400 euron tasolle. Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus ja verotuksen epäkohdat poistettava. Eläkkeiden indeksit on yhdenmukaistettava.
Peruspalvelut on taattava tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Kuntien edellytyksiä hoitaa niille säädettyjä tehtäviä on parannettava palauttamalla niiltä leikatut valtionosuudet lamaa edeltävälle tasolle.

KEHITYSYHTEISTYÖN MÄÄRÄRAHAN NOSTAMINEN 0.7 % HALLITUSOHJELMAAN

2007-04-03T09:12:00.000+03:00

Suomalaiset voivat suhteellisesti katsottuna hyvin jos vertaamme olojamme niihin, noin 3 miljardiin ihmiseen, jotka asuvat matalan tulotason maissa. Heidän tulonsa olivat noin 5 % koko maailman tuloista. Tiesitkö, että noin 15 % maailman väestöstä kontrolloi 80 % maailman tuloista. Ja, että monissa velkaantuneissa kolmannen maailman maissa reaalipalkkatulot ovat vähentyneet yli 60 % 1980–luvun jälkeen. Länsimaiden kulutus ja epäeettiset kauppatavat, ovat köyhdyttämässä muun maailman.
Suomen kehitysyhteistyön määrärahan tavoitteeksi on asetettu 0,7 % bruttokansantuotteesta. Tähän emme ole kuitenkaan yltäneet. Se on kansallinen häpeä. Bruttokansantuotteemme on noussut niin huimasta, että päättäjät katsoivat 0.7 % olevan hyvä prosenttitavoite, mutta rahamääränä liian suuri. Joten tavoitteesta on käytännössä tingitty. Olemme siis liian rikkaita antaaksemme enemmän, mielenkiintoinen paradoksi.
Tosiasiassa Suomi on liian vauras maa voidakseen sulkea silmänsä maailman nälätä. Halutessaan Suomi voisi ottaa merkittävän roolin maailmankaupan sääntöjen uudistamisessa. Hyvinvointimme ei heikkene, jos annamme siitä hyvästä mitä meillä on. Totuus on, että myös me olemme osallistuneet kehitysmaiden köyhdyttämiseen ja kurjuuden lisäämiseen. Meillä on vastuu, siihen ryhtykäämme.

PAREMMIN TUOTTAVAA POLITIIKKAA

2007-03-30T08:49:00.001+03:00

Hallitusneuvottelut käynnistyvät. Voittajilla on kovia paineita. Lupauksia on annettu, mutta kanavoituvatko ne kansalaisten elämän paranemiseksi? Ainakin kokoomuksen leirissä on pakkotilanne, jos nyt ei onnistuta, niin Siperia odottaa. Demarit siellä jo ovat, mutta tilaa on muillekin kovakorvaisille. Esitin vaalikampanjan avauksessani ajatuksen politiikan tuottavuudesta, jossa päätöksien tulee olla laadullisesti parempia, pienemmillä kustannuksilla ja niiden tulee tuottaa enemmän tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa ihmisten kokonaisvaltaisten olojen paranemista nopeammalla päätöksenteolla. Sosiaalitukien luukkukierrätyspolitiikasta luopumista eli avun saamista oikea-aikaisesti. Henkisen ilmapiirin keventymistä, jossa luovuus ja erityisosaaminen huomioidaan ja menestymisen mahdollisuuksia annetaan kaikille. Köyhyyden vähentymistä, jossa kuilu köyhien ja rikkaiden välillä pienenee ja ihmisestä pidetään huolta koko elämänkaari. Työllisyyden turvaamista keinoilla, jossa työn tekeminen on aina kannustavampaa kuin työttömänä oleminen. Se tarkoittaa yhteiskuntaa jossa sosiaalinen perälauta on aina olemassa; jos joku tippuu kyydistä, niin hänet nostetaan kyytiin ja autetaan alkuun. Se tarkoittaa lupauksien pitämistä nopeammin kuin 12 vuodessa. Se tarkoittaa Leikkausjonojen purkamista, terveydenhoidon palkkaremonttia ja riittävän työvoiman saamisen turvaamista. Tämä on mahdollista, sillä on hintalappu, mutta aina hyviin asioihin löytyvät myös rahat.

Jos katsomme kolmen edellisen hallituksen poliittista tuottosaldoa vähävaraisten näkökulmasta, niin eipä siinä ole kovasti hurraamista. Köyhyys lisääntyy, erityisesti lapsiperheiden köyhyys. Stakesin mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana suhteellinen köyhyys on kasvanut 4 prosenttiyksikköä. Suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Järkyttävää on, että tällä hetkellä Suomessa noin 133.000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella olevissa olosuhteissa. Ja tilanne pahenee koko ajan. Lapsiperheiden verotusta ei ole haluttu keventää, vaikka siihen on ollut koko vaalikauden hyvät mahdollisuudet.
Samalla kun hallitus on jakanut veronkevennyksiä valtavat 3,5 miljardia euroa, maksaa pieneläkeläinen edelleen veroa enemmän kuin saman tulotason työssä käyvä. Miksi tätä epäkohtaa ei ole korjattu? Miksi pienin kansaneläke on sidottu kaikkein heikoimpaan indeksiin? Miksi perustuslaki suojaa kohtuuttomat optiot, mutta ei suojannut eläkeläisiä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukselta? Eriarvoisuus lisääntyy, jos nykymeno jatkuu vielä seuraavat neljä vuotta. Suunta on väärä, senhän kaikki näkevät. Näkevätkö vallankahvassa olevat poliitikot? Sen näemme pian.

METRO SYÖ ESPOON PELIVARAN

2007-03-28T08:54:00.000+03:00

Maanantaina 26.3.2007 valtuuston enemmistö antoi metrolle 3.4 miljoonaa euroa suunnittelurahaa ulkopuolelta talousarvion. Euroimuri on käynnistynyt. Se tarkoittaa sitä, että metro syö (imee) ennakkoon tämän vuoden mahdollista talouden ylijäämää - pelivaraa. Se, millä voitaisiin parantaa päivähoitoa tai lisätä kouluihin resursseja opetuksen laadun parantamiseen, tai palkata lisää hoitajia vanhustenhoitoon, menee nyt etukäteen metroimuriin.
Metrosta neuvoteltaessa ilmoitti toimiala Olavi Louko, ettei senttiäkään kaupungin rahaa käytetä, ennen kuin metropäätöksen ehdot ovat täyttyneet. Yhdenkään ehdon täyttymisestä ei ole mustaa valkoisella, mutta jo tänä vuonna metroon menee kaikkiaan noin 4.5 miljoonaa euroa. Tämän asian kertoivat valtuustolle pieni, mutta äänekäs vähemmistö metropäätöksen yhteydessä. Silloin kukaan ei uskonut ja piti sitä pelotteluna. Metroimuri käynnistyikin jo paljon aikaisemmin kuin uskoinkaan. Ja se surraa seuraavat 20 vuotta. Voi voi.

KÖYHYYS ON ESPOOLLE VAIKEA ASIA

2007-03-27T09:22:00.000+03:00

Eilinen valtuuston kokous osoitti köyhyyden olevan Espoolle vaikea asia. Sitä ei millään haluta kutsua sen oikealla nimellä. Tekemäni aloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä oli allekirjoittanut 34 valtuutettu. Virkamieskäsittelyssä ja sosiaali- ja terveyslautakunnassa aloitteeni muuttui hyvinvointikertomuksen tekemiseksi ja toimeentuloasiakas kartoitukseksi. Koko homma kääntyi päälaelleen. Ongelmaksi vain muodostuu se, ettei köyhällä ole hyvinvointia jota voisi arvioida. Kun jääkaappi on tyhjä, se ei täyty tyhjyyttä arvioimalla, vaan avun antamisella. Köyhyys ei ole teoreettista filosofiaa, eikä tyhjä vatsa täyty väitöskirjalla köyhyydestä. On mentävä ytimeen. Olen muutamia kertoja viikossa Hyvän Arjen leipäjonossa jakamassa leipää. Siellä olevilta ihmisiltä pitää kysyä, mikä heitä auttaisi. Miksi he ovat päätyneet leipäjonoon? Tätä halusin selvittää. Eikä se edes ole kallista. Nyt aloite muuttui akateemiseksi väittelyksi köyhyydestä ja todellinen asia vaiettiin unholaan.
Ilta pimeni valtuustotalossa ja Espoolaiset valtuutetut ajelivat mersuillaan kotia kohti. Köyhyys on nyt käsitelty ja uusi luokka, rolexi-demarit - nukkuvat hyvin. Surullista. Olisikohan tässä yksi vaalitappion syyn siemen, unohdetut köyhät? Kyllä kansa tietää.

MITÄ KRISTITYT HALUAVAT?

2007-03-24T09:25:00.000+02:00

Vaaleissa ihmiset ilmaisevat tahtonsa siitä millaisessa Suomessa he haluavat elää ja keiden haluavat asioita hoitavan. Yksinkertaista. Demokratia toimii vielä kohtalaisesti, vaikka äänestysprosentti on jo huolestuttavan alhainen. On alueita, joissa välinpitämättömyys on voittanut vaikuttamisen halun.
Mietin aamulla koiran kanssa kävellessäni mitä kristityt haluavat? Kuin ilmestyksenä keksin, sehän näkyy vaalituloksesta. Valtavaa! Sitten tulee uusi ilmestys, joka ei ole enää niin valtavaa. Nopea katsaus valittuihin ja pudonneisiin paljastaa karmean totuuden. He halusivat vähemmän kristittyjä vaikuttajia kuin viime vaaleissa. Moni kristitty putosi ja vielä useampi kristillismielinen putosi. Tilalla tuli kasvavassa määrin viihdetaiteilijoita ja mediakasvoja ja yksi s-niminen ”kuningas”.
Vielä kymmenen vuotta sitten eduskunnassa oli kymmenkunta lestadiolaistaustaista vaikuttajaa, herätyskristillisyyden edustajia, vapaiden suuntien edustajia ja joukko vahvoja kristillismielisesti ajattelevia. Vielä 90-luvun lopulla torjuttiin helposti samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki. Nyt, jopa KD:n ehdokkaista Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan 13,2 % suhtautuu myötämielisesti homoseksuaalien adoptio oikeuteen. Mitä siis kristityt haluavat? He haluavat Samaa kuin kaikki muutkin, maallistumisen - kristillisen arvotyhjiön. Ei hyvä.
Eräs vaikuttava kristitty poliitikko totesi minulle eilen: Jos herätystä ei tule, niin ….enpäs kerrokaan, mieti sinä. Vastaa itse. Kuvittele ja pohdi, millainen Suomi meillä on edessämme jos suola menettää merkityksensä. Merkit ovat jo nähtävissä.

ENNUSTAJAT

2007-03-23T11:03:00.000+02:00

Kauppalehden Presso-lehdessä sanottiin 23.9.2006 seuraavaa: ”SDP:ssä ei uskota, että Jyrki Kataisen kokoomus voisi uhata demareita kevään vaaleissa. Kokoomuksen aito ongelma on uskottavan puheenjohtajan puute, arvioi demareiden vaalipäällikkö Vesa Mauriala.” Artikkelissa pohdittiin, onko Kataisesta Ruotsin kokoomuksen Reinfeldin tempun tekijäksi. Sama mies povaa myös Keskustalle tappiota. Molemmat ennustukset osoittautuivat vääriksi. Vaalien ennustaminen on vaikeaa. Siinä on paljon muuttuvia tekijöitä joille ehdokas ei voi mitään. Valtakunnallisesti nämä aika kuivat vaalit muuttuivat yhtäkkiä sähköisiksi SAK:n mainoksen siivittäminä. Kaikki ennustukset saivat kyytiä, myös gallupit. Vaaleista tuli oikeisto vasemmisto vaalit enemmän kuin kukaan uskalsi ajatella.
Yksi ennustus piti paikkansa. Se oli Timo Soinin minulle valtuuston kokouksessa viime syksynä kertoma vaalitulos: ”Perussuomalaiset saavat kaksi paikkaa Uudeltamaalta ja minä saan yli 18.000 ääntä, ja puolue 5-6 paikkaa.”. Pidän Timoa tämän hetken strategisesti älykkäimpänä puoluejohtajana. Vilpittömät onnittelut, vaikka menestyksesi vei ääniä myös minulta, ehkä jopa kansanedustajan paikan, jälleen kerran.

POLIITTINEN HITAUS TUOTTAA ONGELMIA

2007-03-22T13:35:00.000+02:00

VM:n martti Hetemäki varoittaa, että työvoima vähenee nopeammin kuin uskotaan. Työministeriö valmistelee työperusteista maahanmuutto-ohjelmaa. Väestön ikääntyminen ja työvoiman tarjonnan väheneminen vaikuttaa lähivuosina merkittävästi työvoiman määrään ja työmarkkinoiden rakenteisiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) arvion mukaan Euroopan väestöstä yli 60-vuotiaiden osuus nousee vuoteen 2020 mennessä nykyisestä 23%:sta 33 %:iin. Euroopassa väestö vanhenee nopeammin kuin muualla maailmassa, ja Suomessa ikä-rakenteen muutos tapahtuu useita muita Euroopan maita aikaisemmin. Vuosina 2004-2005 Suomen työmarkkinoilta on ikääntymisen takia jo alkanut poistua enemmän työvoimaa kuin sinne tulee.
Suomen väestö ikääntyy niin, että vuonna 2030 Suomessa arvioidaan olevan 65 vuotta täyttäneitä yli 600 000 enemmän kuin nyt. Samana ajanjaksona työikäisten määrä vähenee yli 300 000 hengellä ja 0-14-vuotiaiden lasten määrä 70 000:lla. Lisäksi ikääntyminen aiheuttaa Suomessa alueellisesti kasvavia eroja väestön ikärakenteessa.
Näyttää siltä, että poliittinen hitaus tämänkin asian hoidossa on tuottamassa ratkaisuja, joiden tulokset eivät ole kovin kestäviä. Naapurimaassamme Norjassa asiaan alettiin varautua ikääntymisen ongelmiin jo 90-luvulla. Me taas painamme paniikkinappulaa, josta seuraa hallitsemattomia toimintamalleja. Viisautta olisi ollut järkevä perhepolitiikka, joka olisi lisännyt luontaista syntyvyyttä. Suomalaisethan haluavat enemmän lapsia kun hankkivat tällä hetkellä. Haluja ei puutu, taloudellisia edellytyksiä kylläkin. Olisi varmaan myös aiheellista puhua aborttipolitiikasta. Olemme abortoineet jo yli 500.000 suomalaista 70-luvulta alkaen. Nyt esitämme saman määrän tuomista ulkomailta Suomeen hommiin. Eikä siinä kaikki. Esitykseen sisältyy ajatus työhön tulevan maahanmuuttajan sosiaaliturvan parantamista siten, että hänen kotimaassaan olevalle perheelle maksetaan tukea. Eikö olisi helpompaa tukea Suomalaisia perheitä tavalla, joka lisäisi tulevaisuuden työvoimaa? Kukahan poliitikko uskaltaisi tämän sanoa ääneen Arkadianmäellä? Harmi, etten saanut kannatusta.

PYSY KANAVALLA

2007-03-20T23:11:00.000+02:00

Tätä blogia on seurannut näiden vaalien aikana 3000 henkilöä. Jos olet yksi heistä ja sinua kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat kristillisen maailmankatsomuksen näkökulmasta, niin pysy kanavalla. Blogi jatkuu päivittäin. Myös vaimoni jutustelut ”elämää pastoripoliitikon varjossa” jatkuvat.

Joitakin ajatuksia menneestä. Vaaleista on nyt muutama päivä. Tunteet ovat risteilleet ylös alas. Monia asia on alkanut harmittaa. Erityisesti se, ettei kristillisille arvoille ole kysyntää, ei edes kristittyjen parissa. Miksi kristityt eivät äänestä kristittyjä. Tai, miksi he eivät ylipäätään äänestä. Mietin myös, miksi en kelvannut kristityille ehdokkaaksi? Kampanjani kärki oli viesti kristillisten arvojen puolesta. Mutta se ei saanut kannatusta. Laskin, että Uudellamaalla on tilastollisesti noin 50.000 tunnustavaa kristittyä. Jos mukaan lasketaan kristillismieliset, niin luku on huikeat 80.000 ihmistä. Näistä äänistä sain vain 2676 ääntä ja KD-uusimaa n 19.000 ja muissa puolueissa olevien kristityt ehdokkaat noin 3000 ääntä. En ymmärrä. Anteeksi vain, mutta en vain ymmärrä. Mitä kristityt sitten odottavat tai toivovat niiltä joita äänestävät, jos äänestävät? Olisi jo aika herätä. Jos eduskuntaan ei äänestetä kristittyjä, niin on turha rukoilla Jumalaa jälkikäteen vaikuttamaan kansanedustajien mieliin, jotta he eivät hyväksyisi lakeja jotka murentavat moraalia, kun olemme sinne äänestäneet henkilöitä joita eivät kristilliset arvot ohjaa. Ei Jumala ole mikään tomppeli, jota voi napista painaa. Painettavat napit ovat eduskunnassa, ja niitä painavat ne arvot, jota sinne äänestetään. Näin se vaan on. Voihan rähmä, että harmittaa, ei vain itseni puolesta, vaan tämän kansakunnan puolesta.

KIITOS KIITOS KIITOS

2007-03-19T07:54:00.000+02:00

Tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka uskoitte mahdollisuuksiini ja piditte tärkeinä kristillisiä arvoja antaessani äänenne minulle.
Vaali-ilta on takana. Ääniä tuli reilut 2600, noin 600 vähemmän kuin viimekerralla. Espoosta saamani äänet olivat suunnilleen samat kuin viimeksi (1300), joten suhteellinen osuus kasvoi. Uudellamaalla Niinistön ja Soinin äänimäärä oli niin valtaisa, että se näkyi laskevana lähes kaikkien espoolaisten ehdokkaiden äänissä. Suurimmat hyötyjät olivat tietysti kokoomuslaiset ehdokkaat, joista monet pääsivät suhteellisen pienellä äänimäärällä sisään sekä Soinin vanavedessä 1000 äänellä läpimennyt ehdokas. Olisikohan jo aika nykyaikaistaa vaalilakia, kun joku ei tule valituksi 7000 äänellä ja toinen tulee 1000 änellä?

Kirjoitin eilen päiväkirjaani ennen vaalitulosta:
"Kampanja on takana, tulokset edessä. Kaikki on nyt Jumalan ja kansan kädessä.
Kokonaisuus oli onnistunut. Näkyvyys suurempi, laajempi ja laadukkaampi, kuin olin kuvitellut.
Paljon tuli ylimääräistä tilaa lehdissä, joka lisäsi läpimenon mahdollisuutta. Paras vaalikampanja joka minulla on ollut. Myös puolue onnistui hyvin. Päivi oli loistava ja säteilevä. Rukoilen, että hän saa suuren voiton."

Joku ehkä miettii miten nyt jaksan. HYVIN! Tämä oli vain yksi taisto muiden joukossa, joka antaa uusia mahdollisuuksia nähdä enemmän ja kasvaa ihmisenä. Mietin jo seuraavien vaalien slougania.

ÄÄNIÄ! KYLLÄ KIITOS.

2007-03-18T10:57:00.000+02:00

Kampanja päättyi eilen. Mieli on rauhallinen ja yökin tuli nukuttua hyvin. Kävely Ossi-koiran kanssa kauniissa aamussa vei ajatukset hetkeksi pois illan jännityksestä.
Miten tässä voi käydä? Tässä ajatuksiani. Tarvitsemme noin 12.000 ääntä yhteen paikkaan Uudeltamaalta. Ollakseni ykkönen tarvitsen todennäköisesti yli 5000 ääntä. Ääni saa lähettää, kiitos. Kaikissa veikkauksissa olen ollut puolueemme ykkönen ja läpimenijä. Joten todennäköisesti ääni minulle tuo paikan eduskunnassa. Kahteenkin paikkaan on mahdollisuuksia. Viime vaaleissa saimme 16.000 ääntä. Nyt kahteen paikkaa tarvittaisiin noin 23.800 ääntä. Mahdollisuuksia yllätykseen on ilmassa.
Olen kotikaupungissani Espoossa vienyt läpi kristilliset arvot osaksi kaupungin arvoja, ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Olen saanut kristillisen päihdetyön osaksi Espoon päihdetyötä (selvitys valmisteilla). Olen tehnyt aloitteen kumppanusmallista vähävaraisten auttamiseksi Hyvä Arki ry:n kautta, joka toimii ja tuo turvaa tuhansille ihmisille. Olen tehnyt aloitteen Espoonkruunun (kaupungin vuokrataloyhtiö) vuokrien vuokrakatosta. Olen tehnyt aloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä, jotta voisimme auttaa pienituloisia paremmin. Vastustin Espoon sähköyhtiön osakkeiden myyntiä Fortumille, koska maksajana kaupassa ovat Espoolaiset sähkönhinnan korotuksina ja työpaikkojen menettämisinä.
Olen ollut rohkeasti ja johdonmukaisesti vaikuttajana kristillisistä arvoista käsin. Nyt tämä rohkeus voi siirtyä vaikuttamaan myös valtakunnalliselle tasolle.
Siihen tarvitsen ääniä. Paljon ääni, kiitos.

Elämää pastoripoliitikon varjossa. Osa 3.

2007-03-18T10:16:00.000+02:00

Loppusuora. On varhainen lauantaiaamu ja pastoripoliitikko on hävinnyt horisonttiin. Luen Jung Changin kirjaa Mao Zedongista. Ei ole muuten lainkaan samantekevää kenellä valta on.
Yritän olla ajattelematta vaaleja. Se onnistuu erittäin huonosti. Mietin vaimon roolia. Laajemman perspektiivin toivossa ajattelen isoja asioita: historiaa, oman elämäni arvoja, ystäviä, Jumalaa. Yritän myös sisäistää, että minä en ole ehdolla vaan pastoripoliitikko. Olen nimittäin alkanut pitää itseäni ehdokkaana ja pettymys saattaa olla suuri jos minua ei valita.
On alkanut myös huolettaa, että jos pastoripoliitikko tulee valituksi, se saattaisi vaikuttaa minunkin elämääni. Hän voi esimerkiksi ilmoittaa minut koirakouluun heti maanantaiaamuna, koska salonkikelpoisuuttani pitäisi ehkä vähän hioa.

Luulen olevani tyypillinen suomalainen. Näiden vaalien aikana tajuntaani on mennyt ensimmäistä kertaa muutamia asioita. Kuten esimerkiksi, että eläkeläisiä verotetaan rankasti. Minä en ole tiennyt sitä. Toisin sanoen en ole aiemmin ymmärtänyt mitä on sanottu, jos edes on sanottu. Poliitikot pitää opettaa puhumaan niin, että tavallinen ihminen ymmärtää mitä sanotaan. Vaalikeskusteluihin pitää saada simultaanitulkkaus ja selkokielinen tekstitys. Tai sitten päästäkää minut sinne. Pystyn kysymään mitäsetarkoittaa useita kertoja minuutissa.

Teen muuten parhaillaan testiä, jonka tarkoituksena on selvittää onko pastoripoliitikko altis lahjonnalle ja uhkailulle. Lähetin hänelle tekstiviestin, jossa ilmoitin äänestäväni häntä vain mikäli hän tuo minulle uusimman Muumi-mukin. Katsotaan…

Tiedoksi: pastoripoliitikon vastaus: ”Taisin just menettää yhden äänen.”
Ei tullut mukia, voin siis turvallisesti äänestää häntä.

TÄNÄÄN ISOSSA OMENASSA - HUOMENNA?

2007-03-17T07:20:00.000+02:00

Äänestyspäivä on huomenna. Kaikki on nyt lähes tehty, mitä olen ymmärtänyt ja mitä olen resursseillani voinut tehdä. Huomenna selviää mihin se riittää.
Ne jotka ovat seuranneet kirjoituksiani tällä palstalla, tietävät miksi minä olen ehdolla ja mitä minä tekisin jos tulisin valituksi kansanedustajaksi. Tässä vielä tiiviisti keskeisin sisältö.
Haluan olla vahvistamassa yhteiskuntaa toimimalla kristillisestä maailmankuvasta nousevien arvojen pohjalta. Kiteytettynä: Kristillisen uskon ja luomisjärjestyksen mukaisesti saa jokainen ihminen elämän lahjan ja loukkaamattoman ihmisarvon hedelmöityksen hetkellä. Tästä elämästä on jokaisella ihmisellä vastuu. Raamattu kiteyttää ne seuraavasti: vastuu itsestä, perheestä, yhteisöstä ja luonnosta. Näistä lähtökohdista nousevat ne toimintamallit, joilla uskon, että Suomalainen yhteiskunta olisi nykyiseen asioiden hoitoon verrattuna vastuullisempi, välittävämpi ja ekologisesti kestävämpi.
Kristillisen politiikan lähtökohta on: ihminen on aina markkina-arvoa tärkeämpi. Rakenteet luodaan palvelemaan ihmistä, ei päinvastoin.
Kristillisen politiikan päämäärä on kristilliseettinen arvomaailma lainsäädännön kulmakivenä ja ohjaimena, jolloin vastuullisuus, yrittäjyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologisesti kestävät ratkaisut toteutuvat. Kukaan ei ole köyhtynyt köyhien auttamisesta.

En seiso yksin historian lehdellä. Kanssani on joukko merkittäviä valtiomiehiä - ihmisiä, jotka rakensivat onnistuneesti kestävänpää yhteiskuntaa kristillisestä maailmankuvasta käsin. Tässä heidän mietteitään:

"Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset." - Kyösti Kallio

"On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa, ja kivet kalliimatkin on sen rinnalla vain multaa. Tää lahja kallis taivahan, tää kallein aartehemme: On pyhä sana Jumalan, sen saimme omaksemme." - J. L. Runeberg

"Me uskomme, että on sekä tieteellisintä että järjellisintä ottaa Raamatun historiallinen kuvaus kirjaimellisesti. - Voimme olla vakuuttuneita siitä, että kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet juuri niin kuin ne on kuvattu Pyhässä Kirjassa. Olemme turvassa -'Raamatun järkkymättömällä kalliolla' ". -Winston Churchill

"Melkein kaikki maamme suuret miehet ovat olleet hyvin perehtyneitä Raamatun oppiin. Se on voiman lähde, ja nyt - kuten aina - tuki ja apu tyydyttämään ihmissielun korkeinta kaipausta. Katson, että laaja Raamatun tutkimus kuuluu osana korkeimpaan yleissivistykseen." - Franklin D. Roosevelt

"Enemmän kuin mikään muu on aidon ja lempeän ilmestyksen valo vaikuttanut jalostavasti ihmiskuntaan ja tuonut siunausta yhteiskunnalle. On mahdotonta hallita maailmaa oikealla tavalla ilman Raamattua" - George Washington

Äänesi minulle, on askel kohti välittävämpää Suomea.

KRISTILLINEN REFORMAATIO

2007-03-15T09:59:00.000+02:00

Maailman itsetuhon vauhti on niin suuri, että uuden kristilliseettisen ajattelun täytyy nousta johtavaksi maailmankuvaksi, jotta mielellinen muutos olisi mahdollista. Eri yhteiskunnan alueilla toimivien kristittyjen on herättävä kantamaan vastuuta julkisessa keskustelussa. On tehtävä todellisia kristillisestä maailmankuvasta nousevia kestävän kehityksen avauksia. Maailma tarvitsee sinua muutoksen välineeksi.
Muutama hätkähdyttävä tilasto.

Jokaista maailman asukasta kohden on olemassa 15 tonnia räjähteitä.
Jokaista pohjoisen pallonpuoliskon suurkaupunkia kohti on olemassa 2000 kertaa Hiroshiman atomipommin suuruinen ydinlataus.
Maailmassa käytetään aseiden tuottamiseen noin 1,7 miljoonaa euroa joka minuutti.
Joka tunti tuotetaan 60 000 tonnia ongelmajätettä.
Joka tunti levitetään hyönteismyrkkyjä luontoon 300 tonnia.
Samaan aikaan maailmanlaajuinen köyhyys ja nälänhätä lisääntyvät.
Joka kolmas ihminen maailman väestöstä ei saa täysipainoista ravintoa päivittäin.
Maailman 6,3 miljardista ihmisestä reilut puolet (56%) hankkii työllään noin 5% koko maailman bruttokansantuotteesta (tulot 379 USD/hlö/vuosi).
Toisaalla maailman rikkaiden maiden kansalaiset (15% väestöstä) hallitsevat 80% koko maailman varallisuudesta ja heistä noin 500 henkilöä tekee kaikki merkittävät päätökset näiden varojen liikkeistä ja käytöstä.
Samaan aikaan maailman 251 maasta 150 on ylivelkaantunut ja luku kasvaa koko ajan.

(Lähde: Maailmanpankin tilastot, Köyhyyden globalisaatio, Like)

Pohjoismainen hyvinvointimalli syntyi kristillisyyden vaikutuksesta ja murenee kristillisyyden heikentymiseen. Pohjoismaista yhteiskuntamallia pidetään sosiaalisesti maailman oikeudenmukaisimpana. Isiemme usko kristinuskon Jumalaan on siis näkynyt hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa. Miten on tänä päivänä? Missä ja miten näkyy nykyajan kristityn usko? Kävikö meille vanhanaikaisesti: Ensin usko yksityistettiin – kohta se on ulkoistettu!

Muutos ei ala kaukaisten maailmojen muuttamisella, vaan meistä ja oman yhteiskuntamme tavoitteiden uudelleen priorisoinnista. Miten maailma voi muuttua? Helposti, valinta kerrallaan!
Sinulla on ääni ja se voi kuulua kauttani, jos niin haluat.

Kuvassa: Uudenmaanliiton maakuntavaltuusto, jonka jäsen olen (2004-2008).

KUKA ON VAIKUTTAJA?

2007-03-14T08:00:00.000+02:00

Kuka on vaikuttaja? Kenestä kasvaa tulevaisuuden tekijä?

Tässä yksi näkemys. Vaikuttaja on se joka tuntee menneisyyden, ymmärtää nykyisyyden, näkee tulevaisuuden ja tuo sen tähän aikaan. Se on kokonaisuus, jossa joku saa armon ja viisauden - kyvyn soveltaa tietoa tähän hetkeen tulevaisuutta varten. Se on nöyryyttä taipua kuuntelemaan ympäristöä ja verkostoitumista yhteisen hyvän parhaaksi niiden välillä, joille on edustuksellista valtaa annettu. Vaikuttavuutta ei ole menneisyyden juhliminen tai sillä pelottelua, vaan tulevaisuuteen tarttumista tässä hetkessä. Vaikuttaja on se, joka muuttuu uhkakuvien viljelijästä, positiiviseksi tulevaisuuden rakentajaksi. Toivon näköalojen piirtäjäksi. Kaiken kaikkiaan politiikka on palvelemista. Valitettavasti monille poliitikoille se on oman mission toteuttamista, jossa tehtävän olemus – kansan palveleminen - unohtuu.

Elämme maailmassa jossa kaikki liikkuvat; ihmiset, osaaminen, raha, kulttuuri. Tällaisessa maailmassa ei voi jäädä menneisyyden vangiksi, on katsottava tulevaisuuteen. Siksi poliittisen toimintaympäristön on oltava rohkaisevaa, ei verokeppipujottelua, vaan jäykkiin rakenteisiin tarttuvaa, verkostoitunutta, luovaa ja yhteistyökykyistä. Tästä yhtälöstä syntyy innovaatiopolitiikkaa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden kaikkien mahdollisuutena hyvään elämään, myös niiden jotka tarvitsevat jatkuvaa hoivaa tai eivät kykene itse itseään enää auttamaan.

Kristillisdemokratialle on Suomessa huutava tarve. Poliittisesta keskustelusta puuttuu todellinen arvokeskustelu, joka haastaa koko poliittisen päätöksenteon moraalin.
Valtion merkittävin moraalibarometri on valtion talousarvio. Siinä arvotetaan ihmisten ja rakenteiden tarpeet sekä niiden suhde toisiinsa. Fakta: Siellä missä vain raha päättää, köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät. Viimeiseen viivan voittovaatimukseen on lisättävä ihmisen hyvinvointi. Se on se voittomarginaali joka lopulta ratkaisee pitkällä aikavälillä. Siksi kaikki puolueet on haastettava keskusteluun moraalin tulevaisuudesta Suomessa.

Jumala ei ole kristillisdemokraatti eikä sosialisti. Jumala on Jumala. Häntä ei voi politisoida. Mutta Hänen asettamansa arvot, elämän oikea ja väärä ovat kestäneet kautta aikojen ja voivat olla minkä tahansa kansakunnan ohjenuora, selkäranka ja pelastus. Olen valmis muutokseen – se on välttämätöntä.

(kuvassa: Presidentti Ahtisaaren kanssa keskustelemassa presidentinlinnassa Suomen ensimmäisen kansallisen rukousaamiaisen järjestämisestä, 1998). Ehkä ensi vuonna.

KANSA KYSYY – VASTAAKO POLIITIKKO?

2007-03-13T11:29:00.001+02:00

Vaalikentillä törmää arjen totuuteen. Kysymyksiin joita ei voi väistää. Suomessa kansa tietää missä mennään. Tietääkö poliitikko? Monet eivät. Tiedänkö minä ja olenko valmis vastaamaan, on tärkeää. Tässä kysymysten neljän kärki: 1. Kun olen työni tehnyt ja siirryn eläkkeelle, onko eläkkeeni turvattu vai onko se käytetty johonkin muuhun, tai jos olen vanha ja sairas, kuka pitää minusta huolta, riittävätkö rahat? 2. Miksi minun eläkkeeni ei riitä elämiseen, miksi sitä verotetaan eri tavalla kuin palkansaajan tuloa? 3. Olemme opiskelijapari, joka haluaisi perustaa perheen. Mutta lapsen myötä menomme kasvavat niin paljon, että olemme epävarmoja miten selviämme. Miksi yhteiskunta ei tue nuoria jotka haluavat perustaa perheen? 4. Kannatatko Helsingin Sipoon valtausta?

Mietin. Kysymysten toisessa päässä ovat nuoret, jotka haluavat aloittaa elämänsä hyvistä lähtökohdista ja tarvitsevat siihen apua. Toisessa päässä on ikääntyvä väestö joka kokee turvattomuutta ajasta, jolloin eivät ehkä pysty itse itseään enää hoitamaan iän tai sairauden myötä. Ja sitten todella merkittävässä määrin ihmisiä kiinnostaa Helsingin pyrkimykset Sipoossa. Valtausaluepolitiikkaa, joka koskettaa merkittävällä tavalla ihmisen oikeudentajua ja itsemääräämisoikeutta.

Jaa että, mitä vastaan? Olisi poliittista epärehellisyyttä ja vilppiä väittää, että jos minusta tulee kansanedustaja niin kaikki nämä asiat järjestyvät. Joten, en sitä lupaa. Mutta tässä ne asiat joita lupaan. Lupaan rakentaa siltoja sellaisiin päätöksentekoelimiin yli hallinto- ja puoluerajojen joiden kautta voin viedä eteenpäin asioitanne. Siihen minulla riittää rahkeita ja osaamista.

Käytännössä. Ajan eteenpäin ikäihmisten hoitoturvalakia, joka velvoittaisi valtion turvaamaan kunnille ikäihmisten riittävän hoidon. Eläkkeiden verotus on tuotava tasavertaiseksi työtulon verotuksen kanssa. Nyt osaa eläkkeistä verotetaan raskaammin. Lääkekorvausten katto on poistettava. Eläkerahastot on laitettava paremmin tuottamaan, jotta myös nykyinen sukupolvi saa maksamansa eläkkeen omana aikanaan. Järjestelmää on kehitettävä.

Julkinen terveydenhoito on murroksessa, sen kaikki näkevät. Samalla kun kunnat käyttävät yhä enemmän varoja julkiseen terveydenhoitoon, kokevat kuntalaiset saavansa huonompaa palvelua kuin ennen. Tilanne on ristiriitainen. Mistä tämä johtuu? Nähdäkseni terveydenhuoltoon budjetoidut varat kohdennetaan osittain väärin. Niitä käytetään rakenteiden ja hallinnon kasvattamiseen, eikä ihmisten hoitamiseen. Tämä näkyy mm siinä, että hoitajia ei palkata riittävästi. Usein myös ne jotka palkataan, ovat määräaikaisia ja usein epäpäteviä.

Terveydenhuoltopalvelut ovat peruspalveluja, joiden tulee aina olla kunnan palvelutarjonnassa parhaiten hoidettuja. Tulen ajamaan sitä, että hoitajien palkkoja nostetaan asteittaan koko vaalikaudella, jotta voimme turvata riittävän henkilökunnan saannin. Hoitajien määrää tulee lisätä ja työsuhteet muutetaan pysyviksi. Uskon myös siihen, että julkinen sektori voi ostaa joitain erityispalveluita yksityiseltä sektorilta (esimerkiksi sappi- ja kaihileikkauksia) ja tällä tavalla nopeuttaa kuntalaisen pääsyä hoitoon.

Nuorten elämän alkua tulee tukea veropoliittisilla ratkaisuilla. Opintorahaan on tehtävä tuntuva tasokorotus. Opintorahan lapsikorotus on palautettava sekä kunnallisverosta tehtävä lapsivähennys. Opintoetuuksien järjestelmää pitää kehittää kannustavammaksi ja selkeämmäksi. Vanhempien tuloihin perustuvat tukien rajoitteet alle 20 -vuotisilta tulee poistaa.

Sipoo-kysymyksessä vastustan Helsingin pyrkimystä kokonaisuudessaan. Helsingin toimet ovat itsekkäitä ja loukkaavat kunnan itsemääräämisoikeutta sekä ihmisen oikeutta omaan omaisuuteensa, tässä tapauksessa Sipoolaisten. Helsingillä on riittävästi omaa kaavoittamatonta maata. Heidän tulisi tehostaa omaa kaavoitustoimintaansa, eikä keskittyä muiden kuntien valtaamiseen.

Tässä oli muutama ajatus. Työtä se vaatii, mutta tie päämäärään on tiedossa, edellyttäen että mandaattia – ääniä - annetaan. Tiukkapipoisesti tärkeimmistä tinkimättä, niinhän se motto kuuluu.

Elämää pastoripoliitikon varjossa Osa 2.

2007-03-12T08:33:00.000+02:00

Hetkellisesti kissankarvat pimentävät taivaan ja laskeutuvat jälleen merkkinä pastoripoliitikon pikavierailusta kotikonnulle.
On sunnuntai ja viikko aikaa vaaleihin. Urheilen jakamalla vaalimainoksia. Monet asiat mietityttävät. Istun tuolissa ja luen Max Jacobsonin kirjaa Tulevaisuus ja ajattelen miten nopeasti kaikki muuttuu. Isoisoisillämme sata vuotta sitten oli ongelmanaan Nikolai, kasakat ja itsenäisyyden saavuttaminen. Meidän pitäisi nyt pystyä pysäyttämään ilmaston lämpeneminen ja pari tuhatta muuta juttua.
Olen tehostanut kierrätystä. Harrastan vanhoja huonekaluja. Tunnen syyllisyyttä puutteellisesta jätteenkäsittelystä omassa taloudessamme. Sammuttelen valoja. Syön vain vapaan kanan munia.
Sitten joku tonttu sanoo TV:n vaaliohjelmassa, että Suomi on niin pieni maa, ettei meidän teollisuutemme päästöillä ole paljoa vaikutusta maailman ilmastotilanteeseen. Suomi! Entäs minä? Meidän talo? Espoo? Minä luulin, että jokainen maitopurkki on tärkeä! Milloin ihmiset oikein heräävät?

Useimmille meistä tuo poliittinen kenttä on liian iso, jotta siitä saisi tolkkua. Suurten puolueiden mainonta on suunnattu toisiaan vastaan, eikä niitä ymmärrä ilman selitysteosta.

Olen usein haaveillut jonkinlaisen yhteiskunnallisen piilovaikuttajan asemasta. Zorro, Batman, Punainen Neilikka, joku sellainen joka ilmestyisi kuin tyhjästä ja estäisi pahojen korruptoituneiden herrojen ja rouvien huonot aikeet. Ilman väkivaltaa tietenkin, korkeintaan pari mustaa silmää sallittaisiin. Ehkä jonkinlainen kissahahmo?

Ooh. Pastoripoliitikko raahautuu saarnareissultansa kotiin lopen uupuneena. Pastorin homma on ympärivuorokautista ja enemmänkin elämänasenne kuin ammatti. Onkohan poliitikonkin?

OIKEUSKANSLERIN VIRASTO VASTASI KANTELUUNI KRISTILLISTEN KOULUJEN LUVISTA!

2007-03-09T07:22:00.000+02:00

Apulaisoikeuskanslerin sijainen Nils Wirtanen antoi 28.2.2007 päätöksen kanteluuni kristillistenkoulujen perusopetuksen järjestämislupien käsittelystä. Päätös on merkittävä erävoitto.
Päätöksessään Oikeuskanslerin sijainen yhtyy kanteluni näkökulmaan, jossa esitin, ettei Opetusministeriö ja Opetushallitus voi käyttää kristillisten koulujen lupahakemuksien hylkäysperusteena kristillisten koulujen opetussuunnitelmassa olevaa erityispiirrettä, jonka sisällöllisenä tarkoituksena on että kristillinen maailmankatsomus näkyy kaikissa aineissa, koska on itse sitä edellyttänyt, mutta ei ole määritellyt tai ohjeistanut mitä se tarkoittaa.

Kanslerin sijainen lausuu valituksen johdosta:
”Hakijalla tulee olla opetushallituksen perusopetuslain 14 ':n mukaan hyväksymien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 mukaisesti laadittu opetussuunnitelma. Nämä opetussuunnitelman perusteet ovat luonteeltaan yleiset ja koskevat perusopetusta yleensä. Niissä ei nimenomaisesti käsitellä eri maailmankatsomuksiin, mukaan luettuna kristilliseen maailmankatsomukseen, perustuvien koulujen opetussuunnitelmia. Se, että opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen perusteena olevien arvojen tulee välittyä opetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin sekä jokapäiväiseen toimintaan, ja asetuksen 1435/2001 mukainen mahdollisuus opetuksen järjestämisluvassa poiketa perusopetuksen tuntijaosta antavat perustan sille, että kristillisten koulujen opetussuunnitelmissa voi eri aineiden osalta olla koulun ominaisluonteen mukaisesti läpäisyperiaatteella katsomuksellista ainesta, kuten perustuslakivaliokunnan mietinnössä 10/2002 vp oli esitetty. Ongelmaksi näyttää kuitenkin jäävän se seikka, miten kristillisen koulun opetussuunnitelma tulisi laatia tai mitä se voi sisältää, jotta se yhtäältä täyttää perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 asetetut vaatimukset perusopetuksen tavoitteiden ja yhtenäisyyden osalta sekä toisaalta sisältää kristilliseen maailmankatsomukseen perustuvaa ainesta, jotta kristillinen koulu ylipäätänsä erottuu kunnan koulujärjestelmään kuuluvasta koulusta. Tähän ei saa oikein johtoa perustuslakivaliokunnan mietinnöstäkään. Avoimeksi jää asiaa koskevan sääntelyn ja opetussuunnitelman sisällön harkinnanvaraisuuden johdosta se seikka, missä määrin kristillisen koulun opetussuunnitelmaan voi sisältyä katsomuksellista ainesta. Tämän johdosta esitän opetusviranomaisen harkittavaksi, olisiko aihetta tarkemmin selvittää asiaa siinä tarkoituksessa, että opetuksen järjestämisluvan hakija jo koulun opetussuunnitelmaa laatiessaan pystyisi ennakoimaan, miten eri aineiden opetuksen yhteydessä voidaan esittää läpäisyperiaatteella katsomuksellista ainesta ilman että perusopetuksen yhdenvertaisuustavoitteet vaarantuvat.”.
Vastaus on luonteeltaan sellainen, että se edellyttää opetusviranomaisilta toimia ja on annettu heille tiedoksi.

Jotta ongelma poistuisi, tulisi maailmankatsomuksellisien (kristillisten) koulujen kannalta lupamenettelyä selkeyttää siten, että perusopetuslain 7 § kohtaa muutetaan siten, että opetusluvan myöntämisen harkinnanvaraisuus poistuu valtioneuvostolta. Tähän tarvitaan sellainen hallitus joka suhtautuu maailmankatsomuksellisiin kouluihin eri tavalla kuin nykyinen hallitus. Yksi vaihtoehto voisi olla - jotta oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuisivat - että kristillisten koulujen oppilaiden vanhemmille myönnetään oppilasmaksuja vastaava verovähennysoikeus, koska jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen, myös kristittynä.

Elämää pastoripoliitikon varjossa Osa 1.

2007-03-08T08:40:00.000+02:00

Pastoripoliitikon vaimona eläminen on totista puuhaa, varsinkin vaaleja edeltävänä aikana. Tämä ei sovi sellaiselle joka mielellään viettäisi illat kotona miehensä kanssa. Voi kyllä viettää illat kotona, mutta ei miehensä kanssa.
Mies on alkanut muistuttaa jonkinlaista valoilmiötä. Kuuluu vain suhaus, näkyy viiva horisontissa ja ilmiö on kadonnut. Tämä tapahtuu yleensä aamuisin, myös viikonloppuina (vaalitilaisuuksia 24-7) ja joskus keskellä päivää kun hän käy vaihtamassa vaatteitaan. Silloin todisteeksi pikavierailusta jää yleensä vain muruvana keittiöstä eteiseen ja pari kuolleita sukkia lattialle.
Kotitöistä pastoripoliitikon hoidettavaksi on tällä hetkellä jäänyt ainoastaan kissankarvojen nyppiminen omista vaatteistaan sekä kissankarvoista valittaminen aina kotona ollessa. Minun tärkein tehtäväni on paikallistaa teippiharja tarpeeksi nopeasti sekä ojentaa se ovensuussa ennen valoilmiön katoamista. Suhaus ja pilvi hiljalleen laskeutuvia kissankarvoja kertovat hänen menneen jälleen.

Kotona ollessaan pastoripoliitikko puhuu puhelimessa. Ei siitä sen enempää, mutta kiitos kylpyammeesta jonne voi veden valuessa paeta kuulemasta kaikkea. Koiran kanssa ulkoillessa voi myös rauhoittua luonnon helmassa – kunnes törmää vaalimainoksiin.
Olen jännityksen ystävä, mutta en tuollaisen jännityksen. Tämähän on elävästä elämästä ja vaalipäivän aion viettää sängyn alla turvassa. Kissojen kanssa.

Pastorin ja poliitikon elämä on ihmisten kanssa olemista, kuuntelemista ja kannanottoa. Omat arvot ja ajatukset on oltava kristallinkirkkaina edessä tai kohta ei enää tiedä mitä mistäkin ajatella. Pastoripoliitikko harrastaa mietiskelyä ja rukousta päivittäin pitääkseen aivonsa kirkkaina. Se onkin ainoa aika vuorokaudesta kun hän on hiljaa. Kiitos siitä. Öisin hän kuorsaa.

Pastoripoliitikko on vähän intomielinen, herkästi syttyvä, mutta se on ominaisuus jota varmasti tarvitaan, jotta jaksaa taistella ja kiinnostua ja innostua. Hän oli jo pienenä aina menossa.
Uskon, että hän on hyvä vaikuttaja. Hänellä on asioiden hoitamiseen riittävästi sitkeyttä eikä hän pelkää ketään. Samaa ei voi sanoa minusta. Mutta minähän voin pysyä kotona teippiharjan kanssa ja lisätä vaivihkaa kissojen määrää.