Kristillisten puoluekokoukseksta on nyt viikko. Hyvä etäisyys sanoa jotain. Kokemus oli jälleen aikamoinen sekametelisoppa. Puolueemme on ihan oikeasti muututtava paljon, jotta se vastaisi tämänpäivän ihmisen käsitystä toiminnallisesti ja rakenteeltaan uskottavasta liikkeestä. Olemme hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Vasemmistoliitto. Väki ikääntyy ja missio hämärtyy. Toimintatavat eivät enää saa koneistosta irti sen tarjolla olevaa potentiaalia. Resursseja jää koko ajan käyttämättä.
Olin ehdolla puolujohatijistoon. Jäin vaalitsematta, hyvä niin itseni kannalta, huono puolueen. Valtaisa määrä työtä ja kokouksi jäi minulta pois. Puole taas olisi saanut ilmaiseksi valtaisan määrän kokemusta, osaamista, yhteiskunnallisia johtotason huippusuhteita ja päälle rohkeutta ja positiivistä kristillisyyttä. Mietin ja ihmettelen, miten ihmeessä näin pienellä puolueella on varaa jatkuvastui hukata kaltaistani osaamista, jota on ollut paljon tarjolla viime vuosina, eri henkilöissä. Ei ihme,että nuo ihmiset hakeutuvat muihin tehtäviin. Uusi puoluejohto on valittu, mutta siinä ei ole mukana puolueemme parhaat voimat, vaikka mukavia ja innokkaita henkilöitä ovatkin kaikki. Toivottavasti heillä on rohkeutta nähdä asioita, ja vielä surempaa päättävisyyttä tehdä välttämättömiä muutoksia. Pieni puolue ei voi jatkuvasti käyttää puoluejohtajan tehtävää poliittisena opintomatkana. Kärkeen tarvitaan paras ja kokenein osaaminen.
