maanantai 22. joulukuuta 2008

SIUNATTUA JOULUA JA UUTTA VUOTTA 2009

Kiitän kaikkia lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan teille siunattua uutta vuotta. Ensi vuonna jälleen kirjoitamme, herätämme ja haastamme seisovia vesiä. Rukoukseni on, että tuleva vuosi toisi tullessaan herätyksen tuulet Taivaasta kansamme ylle.

Rukoillen ja siunaten, Antero Laukkanen

maanantai 3. marraskuuta 2008

ESPOON JULKISELLA LIIKENTEELLÄ PALJON PARANNETTAVAA.

Espoon sisäinen julkinen liikenne ei toimi. Se on hidas ja vuorot ovat harvassa. Lisäksi bussilinjat ajavat niin pitkiä mutkikkaita reittejä, että matka-aika kasvaa kohtuuttomaksi.
Esimerkki. Tein tänään kokeen. Vein autoni huoltoon Soukasta Järvenperään, matka noin 19 kilometriä. Matka-aika autolla 18 minuuttia. Päätin tulla takaisin bussilla, taksin sijaan. Linja numero 43, tulee Järvenperästä Soukkaan ilman vaihtoja. Mutta mutta? Ensin 20 minuutin odotus, sitten 53 minuutin matka-aika, tämä yhteensä tunti 13 minuuttia. Bussi kiersi kaiken mahdollisen, minkä matkalla voi ylipäätänsä kuvitella voivan kiertää. Miksi? Säästö syistä tietysti.
No, en antanut periksi. Katsoin vielä varmuuden vuoksi muita vaihtoehtoja eri bussireittejä ja vaihtoja hyväksi käyttäen, mutta mikään ei muutu. Julkinen liikenne Espoossa on hankalaa ja todella paljon aikaa vievää.
En ihmettele yhtään, miksi moni ostaa 5 litraa sadalla kilometrillä kuluttavan auton ja päättää liikkua sillä. Julkinen liikenne ei kerta kaikkiaan ole näillä järjestelyillä kilpailukykyinen ja millään tavalla houkutteleva, yksityisautoiluun verrattuna.

Tähän seikkailuun kun vielä lisään sen yhtälön: että tiedän Espoon poikittaisen liikenteen tilan vielä tästäkin heikkenevän, erityisesti Etelä-Espoon osalta, kun metro alkaa toimia, jolloin kaikkien Helsinkiin aikovien on pakko ensin kulkea Matinkylän liityntäasemalle, josta seuraa uskomaton bussiralli, jossa Matinkylään ajaa 110 linja-autoa tunnissa ruuhka-aikana, niin kylllä tekee pahaa kun ajattelen niitä Matinkyläläisiä, jotka ovat ostaneet huippuhintaisia asuntoja Omenan ympäristöstä. Niillä parvekkeille ei pyykkiä kuivata, eikä muutenkaan pidetä mitään.

Nyt on sisäinen henkinen taakkani typeristä päätöksistä saavuttanut huippunsa yhdelle päivälle. Pakko saada korvapuusti ja kahvia. Tästä ei muuten toivu.

perjantai 31. lokakuuta 2008

ORANSSIN VALLANKUMOUKSEN SUUNNITTELU ALKAA


Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja. Espoon uudessa valtuustossa on paljon uusia kriittisiä ääniä, entä positiivisten, uusien avauksien ja näkökulmien äänet?

Espoon kristillisdemokraattien vaalituloksen arviointi käynnistyi jo maanantaina, heti vaalipäivän jälkeen. Intoa ja taitoa oli läsnä runsaasti. Pääviesti oli selvä: takarivin räksyttäjistä on kasvettava ulos, uudenlaiseen ajatteluun, jossa vaalislouganeita tärkeämpiä ovat vaalikauden positiiviset ja pyyteettömät teot. Hyvää voi tehdä aina, eikä se edes välttämättä maksa paljoa. Ilme on oltava Oranssi jatkossakin. Sen viesti on: Ihminen on rakenteita tärkeämpi – vaalien jälkeenkin.
Nyt alkaa uuden ohjelman muovaaminen, luovia tekoja Espoolaisten hyväksi, selkokielellä.

Jos olet kiinnostunut olemaan mukana uudenlaisessa poliittisessa liikkeessä, jossa perusarvot ovat kunnossa ja asenne positiivinen, ole yhteydessä. Mahdollisuuksia on enemmän kuin puutteita niiden toteuttamiseen.

maanantai 27. lokakuuta 2008

LÄMMIN KIITOS JA KUMARRUS!

Vaalit on valvottu. Tulin yöllä klo 1.40 kotiin ja ovessa luki, piirrettyyn sydämeen kirjoitettuna, Onnea, kirjailtuna L-kirjaimella ja kolmella kissantassulla (nykyinen muonavahvuutemme).

Kiitos kaikille äänestäjilleni (1052)! Huikea luku, kasvua edellisistä vaaleista 21 % (830). Vastuu painaa ja tietoisuus työn vaativuudesta. Halu olla teidän äänenne päätöksiä tehtäessä, on kirkkaana ajatuksissa. Siihen pyydän teiltä muistamista rukouksin ja hyviä vinkkejä.
Mieli on kiitollinen. Mitä muuta voisi olla, kun koko puolueen äänimäärä kasvoi ja Espoon KD meni aimo harppauksen eteenpäin saaden 1005 uutta ääntä. Tulos on loistava ja tarkoittaa 23 % kasvua äänimäärässä. Kolmesta valtuustopaikasta jäimme reilun 600 äänen päähän. Tavoiteltavaa siis on. Nyt on edessä neuvottelut lautakuntapaikoista ja muista luottamustehtävistä.

Koko ehdokasryhmämme teki uskomattoman hienon vaalityön. Olimme liikkeellä iloisella värikkäällä ilmeellä. Mainoksemme olivat näkyviä ja valoisia. Ne erottuivat joukosta.
Koko ehdokasjoukkueemme on niin osaavaa porukkaa, ettei sopivien ja osaavien henkilöiden löytäminen eri luottamustehtäviin ole vaikeaa. Näin laadukkaista osaajista voi olla vain ylpeä. Perästä kuuluu. Vielä kerran. Kiitos kaikille tuestanne rukouksin ja äänin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

MIKSI SINUN KANNATTAA ÄÄNESTÄÄ KRISTILLISDEMOKRAATTEJA - MINUA - 439?


Siksi että, kristilliset perusarvot tekevät hyvää Espoolle! Siksi, että olen kokenut osaaja ja vaikuttaja Espoon politiikassa. Korotan äänesi!
Siksi, että kristillisdemokraattinen Espoo olisi inhimillisempi, terveempi, sen peruspalvelut olisivat paremmassa kunnossa kuin nyt.

Kristillisdemokratian ytimessä ovat ihmisarvon kunnioitus ja ihmisläheisyys päätöksenteossa. Se ilmenee seuraavasti.
• Ihminen on rakenteita tärkeämpi. Päätökset tulee tehdä asukkaita kuunnellen, palveluiden tulee olla lähellä ja kaikkien saatavilla.
• Raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä. Espoon talouden ylijäämä on kolmelta viimeiseltä vuodelta yli 100 miljoonaa euroa, kuitenkaan nämä rahat eivät ole päätyneet peruspalveluiden puutteiden poistamiseen. Edelleen sairaaloista puuttuu varusteita ja hoitajia, urheilukentiltä puuttuvat pukukopit, nuorisotiloja on liian vähän, on alueita, joissa päivähoitoa ei pystytä järjestämään riittävää määrää, nämä puutteet kertovat jotain niistä arvoista, joilla päätöksiä tehdään.
• Me väitämme, että suuri oppilasryhmä maksaa enemmän kuin pieni, erityisopetuksen tarve kasvaa jos oppilasryhmät ovat liian suuria.
• Me väitämme, huono hoito ei ole säästöä, vaan mitä suurinta tuhlausta. Jokainen ennalta ehkäisevä toimi tuo säästöjä. Riittävien resurssien takaaminen hoitopalveluihin, tuo säästöjä. Pidentynyt odotus sairaudenhoitoon lisää kuluja ja tuottaa uusia sairauksia. Oikea-aikainen hoito on kaikkien etu.
• Vähävaraisten auttaminen on säästöä parhaimmillaan. Syrjäytyminen voidaan ehkäistä kokonaan, oikea-aikaisella avulla ja varhaisella puuttumisella. Toimeentulotuen saannista on tehty niin monimutkaista, että se lisää yhteiskunnan syrjäytyneiden määrää ja pysyviä kuluja.
• Kristillinen moraali ei ole yksittäisen ihmisen hyvyyttä, vaan koko yhteiskuntaa kantava voima. Yhteiskunnassa moraali tarkoittaa yhteisen edun ja siihen liittyvän oikeudenmukaisuuden tavoittelua. Markkinataloudessa olemme siinä kohtaa, jossa pitkään tehty moraalinen velka erääntyy maksettavaksi. Mikään markkinatalous ei toimi ilman kohtuullisuuden ja ohjauksen periaatteita. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan rakentaa uudestaan, jos moraalin merkitys perustana tunnustetaan.

torstai 23. lokakuuta 2008

SYLVIKOTI SAI PYÖRÄTUOLIN


Kristilliset perusarvot tekevät hyvää Espoolle!
- ihminen on rakenteita tärkeämpi,
- suuri oppilasryhmä maksaa enemmän kuin pieni,
- huono hoito ei ole säästöä, vaan mitä suurinta tuhlausta,
- raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä,
- vähävaraisten auttaminen on säästöä parhaimmillaan,
- kristillinen moraali ei ole yksittäisen ihmisen hyvyyttä, vaan koko yhteiskuntaa kantava voima

Hymy oli herkässä, kun Espoon kristillisten tiskirätti-vaalikampanjan ensimmäinen pyörätuoli luovutettiin Sylvikodille Viherlaaksossa. Monet halusivat heti tuoreeltaan kokeilla uutta tuolia, ja hyvinhän se sujui. Kaikkein innostunein oli 94 vuotias Hulda, joka halusi myös kyyditä muita uudella tuolilla.
”Pyörätuolille oli todella hyvää käyttöä sillä, niistä on ollut vajetta, ja nekin joita meillä on, ovat aika huonossa kunnossa.” kertoi iloinen Sylvikodin johtaja Kirsi Jaakkola. Häntä myös kiinnosti, mistä tällainen huikea idea on kotoisin. Kansanedustaja Tarja Tallqvist kertoi sen syntyneen spontaanisti miettiessämme vaaleja ja yksi keksi, että mitäs jos näissä vaaleissa antaisimme jotain pyytämisen sijaan. Ajatuksesta innostuneena Kauklahtelainen ehdokas Sari Mäki ehdotti KD-tiskirättien myymistä vaalitilaisuuksissa pyörätuolien hankkimiseksi. Sittemmin idea on saanut valtakunnallisia mittoja, ja nyt olemme päättäneet haastaa koko kristillisten kentän tiskirättikampanjaan koko vaalikauden ajaksi, tavoitteena 100 pyörätuolia neljässä vuodessa, kertoo valtuutettu Antero Laukkanen. Ihmiset ovat ottaneet ideamme todella innokkaasti vastaan, ihmiset haluavat olla tekemässä hyvää, kun se on konkreettista ja helposti tehtävissä. Monet ovat ostaneet useita tiskirättejä, eikä vaihtorahaakaan ole aina tarvinnut antaa takaisin, jatkaa Laukkanen.

Sylvikodin asukkaat jäävät ihailemaan uutta tuolia, kun iloiset ideanikkarit jatkavat matkaansa. Olisi väärin sano, että tämä on kristillisten lahja Sylvikodille, kyllä tämä on kaikkien niiden lahja, jotka ovat tähän osallistuneet, ja toivon, että heille tulee tätä lukiessa yhtä hyvä mieli, kuin meille, iloitsee Tallqvist.

maanantai 20. lokakuuta 2008

TÄYSILLÄ ETEENPÄIN

Kristilliset perusarvot tekevät hyvää Espoolle!
- ihminen on rakenteita tärkeämpi,
- suuri oppilasryhmä maksaa enemmän kuin pieni,
- huono hoito ei ole säästöä, vaan mitä suurinta tuhlausta,
- raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä,
- vähävaraisten auttaminen on säästöä parhaimmillaan,
- kristillinen moraali ei ole yksittäisen ihmisen hyvyyttä, vaan koko yhteiskuntaa kantava voima

Nyt on päätöksen hetki. Ennakkoäänestys jatkuu vielä kaksi päivää. Vaalipäivä on sunnuntaina 26.10.. Espoolaisten on aika katsoa tarkkaan ketä äänestävät. Ei ole samantekevää millaisilla arvoilla valitut päättäjät tulevat päätöksiä puolestamme tekemään. Jokainen päätös heijastaa arvostuksia ja elämän prioriteetteja.
Juuri nyt elämme talouden murroksessa, jossa markkinaliberalismin rakenteet murtuvat ja ihanteet osoittautuvat vääriksi. Raha, ilman valvontaa ja sääntelyä ei ole hyvä isäntä. Kristillisestä maailmankuvasta lähtevä politiikka asettaa aina ihmisen rakenteiden edelle. Rakenteet palvelevat ihmistä, ei ihminen rakenteita. Espoossa on kovuutta joka ei jaksa hämmästyttämästä. Meillä on kolmen vuoden ajalta lähes 100 miljoonan euron talouden ylijäämä, silti sairaaloista ja terveyskeskuksista puuttuvat kunnolliset välineet työntekoon. Pyörätuoleista ovat pyörät puhki ja ne ovat niin vanhoja, ettei niiden turvallisuudesta ole enää taetta. Urheilukentillä ei ole pukukoppeja, monella kentällä joutuu vaihtamaan varusteet ulkosalla. Usein myös pimeässä, kun valot puuttuvat.
NYT ON VALINTOJEN AIKA. VALITSE IHMINEN.

lauantai 18. lokakuuta 2008

ASUNNOTTOMAT ESPOOSSA


Olin mukana valtakunnallisessa asunnottomien yössä, kuten jo monena vuotena aikaisemminkin. Espoossa järjestökadun, pappilantien yhdistysten järjestämä tapahtuma, on koko päivän mittainen. (Kuvassa Kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen ja piispa Mikko Heikka, syövät hernekeittoa asunnottomien yötilaisuudessa.).
Kolmas sektori, järjestöt ja kirkko ovat ottaneet asunnottomien auttamisen työkseen. Hyvä niin. Kaupungilla on päävastuu asunnottomuuden poistamisesta, ja se on myös mainittu kaupungin strategiassa ja tavoitteissa.

Viimevuoteen nähden asunnottomien määrä Espoossa on kasvanut noin 400:sta 480:een. Erityisesti nuorten asunnottomuus lisääntyy. Ihmeellinen yhtälö. Vaurautta Espoossa on, mutta jostain kumman syystä, se ei näiden kaikkein suurimmassa syrjäytymisriskissä olevien osaksi päädy. Monilla on jostain syystä jäänyt asioita hoitamatta, ja kun luottotiedot menevät, niin asunnottomuus alkaa. Muutetaan sukulaisten luo ja ongelmat alkavat monistaa itseään. Kaupungin vuokra-asuntoa ei saa, jos on esimerkiksi joskus jäänyt vuokrarästejä hoitamatta.

Oiva ratkaisu tähän olisi kaupungin väliin tulo siten, että annettaisiin asunnottomalle uusi mahdollisuus. Kaupunki maksaisi vuokrarästit ja perisi sen sitten asukkaalta pienissä erissä. Jos maksukykyä ei ole, niin rahan voisi antaa harkinnanvaraisena tukena. Halvemmaksi tämä tulisi, kuin antaa ongelmien kasaantua pisteeseen, jossa kaikki jää lopulta yhteiskunnan maksettavaksi. Yksinkertaista, vai mitä?

perjantai 17. lokakuuta 2008

ESPOON RAHASTOT PUHUTTAVAT

Annoin Uudenmaan uutisille haastattelun Espoon rahastojen arvon hupenemisesta. Siitä tulikin elämää suurempi uutinen. Viesti oli selkeä. Sähköyhtiön myynnistä saadut 366 miljoonaa euroa, hupenevat 80.000 euron päivävauhtia. Samalla salkun hoitajien palkkiot ovat useita miljoonia vuodessa, vaikka salkku ei tuottaisi voitto. Yhtälö on vakava ja sen tulee johtaa salkun uudelleen arviointiin. Varat ovat kuntalaisten ja niitä on hoidettava hyvin. Yhtenä vaihtoehtona ehdotin, että ne voitaisiin sijoittaa raakamaan hankintaan, jolloin niiden arvo ei ainakaan laskisi.
Tänä aamuna Espoonlahden uimahallin saunassa yllätyin. Saunaporukka puhui vuolaasti uutisista ja ihmetteli, miten olemme valinneet tuollaisia valtuutettuja asioitamme hoitamaan. Siinä sai kyytiä sähköyhtiön myynti ja sijoitustoiminta sellaisella tavalla, että korvia punotti muukin kuin löyly. Kyllä kansa tietää!

Valtuutettu Kurt Byman on mielenkiintoinen henkilö. Hänellä on missio, jota en ymmärrä: paljastaa kaikesta kaikkea, vaikka mitään paljastettavaa ei olisikaan. Paljastaa voi vaikka sen, ettei ole paljastettavaa ja tehdä siitä paljastuksen.
Viimeisin paljastus tämän päivän Länsiväylässä on, sähköyhtiön myyjien nimet. Minutkin oli sinne laitettu joukkoon, muiden joukossa, jotka vastustimme yhtiön myyntiä. Asia antaa aihetta reunahuomautukseen.
Kannatin saksalaisen EOn yhtiön osakkaaksi ottamista Espoon sähköön vuonna 2001. Osakkuus oli perusteltua, sillä se toisi yhtiölle lisää pääomaa, jota Espoon kaupunki ei ollut valmis yhtiöön sen kehittämiseksi sijoittamaan. Kauppaan liittyi vielä suojaehto, lunastuspykälä, jossa kaupungille taattiin mahdollisuus lunastaa osakkeet takaisin myyntihintaan. Myöhemmin osoittautui, että EOn käytti Espoon sähköä vain pelinappulana, eikä oikeasti ollut kiinnostunut koko yhtiöstä. Siksi aloin voimakkaasti puhumaan sen puolesta, että kaupungin tulisi ostaa yhtiö kokonaisuudessaan takaisin itselleen. Toisin kuitenkin kävi, valtuuston enemmistö halusi myydä yhtiön Fortumille.
Tämän kaiken Byman saa näyttämään siltä, että minä ja monet muut olemme olleet myymässä sähköyhtiötä, vaikka todellisuudessa olimme ostamassa yhtiötä takaisin kaupungille. Tein asiasta myös hallinto-oikeuteen valituksen kaupan purkamiseksi, joka ei menestynyt. Että silleen. Voi Byman minkä teit!

perjantai 10. lokakuuta 2008

ONNELLISUUS

Lupasin kertoa ajatuksiani onnesta. Maailman onnellisuustilastossa Suomi on sijalla 25, Norja on sijalla 19 ja Ruotsi sijalla 14 (World Values Survey). Meillä on onnivajetta tämän tilaston mukaan.
Onni on mielentila, vai onko? Onni on iloisia tapahtumia, vai onko? Onnellisuus on kasautuma iloisia tapahtumia samaan osoitteeseen, vai onko? Joidenkin mielestä onni on pahalta välttymistä. Varmaan kaikkea tätä. Aristoteles korosti hyveellistä elämää onnen lähteenä. Raamattu sanoo onnen olevan sitä, että on Jumala lähellä. Hups. Taisin päästää suustani kaksi nyky-yhteiskunnalle ongelmallista sanaa: raamattu ja jumala. Niistähän ei saa puhua. Se on henkistä ahdistelua ja uskonnollista hyväksikäyttö, jos näistä puhuu. No, puhun kuitenkin. Kukaan ei vielä ole voinut todistaa raamatun Jumalan olemattomuutta, joten puheoikeudelle on perusteet.
Kristillisyydessä jumala on kaiken luoja. Onko se sitten niin huono vaihtoehto, että onni syntyisi kaiken olevaisen hallitsijan lähellä. Vaikuttaa jopa turvalliselta ja vakaalta onnen lähteeltä. Minä tyydyn tähän. On se parempi vaihtoehto kuin oma onnensa varassa eläminen, nyt onni on suuremmissa käsissä. Ei kun kädet ristiin ja puhumaan onnesta Hänen kanssaan. Maailma epävakaa, Jumala vakaa. Ei huono vaihtoehto.

torstai 9. lokakuuta 2008

MATTI YLLÄTTI

Samalla kun mietin vastausta onni-kysymykseen, niin havahduin pääministerimme loistavaan avaukseen Jyväskylän lyseon 150-vuotisjuhlassa viime sunnuntaina: ”Olisiko niin, että paha menestyy silloin, kun hengellinen ja maallisen sivistyksen etääntyminen jättää sille tyhjiön?”.
Loistavaa herra pääministeri! Vihdoinkin joku sanoi sen ääneen, että on ollut virhe eristää hengellinen sivistys maallisesta koululaitoksestamme. Lisäksi hän esitti selkeän ehdotuksen: ”Maallista ja hengellistä sivistystä tulisi saada kouluihin lisää.”. Saa nähdä syntyykö tästä uutta keskustelun aihetta.
Kyllä Matti yllätti.

tiistai 30. syyskuuta 2008

MARKKINAILMAN RAHOITUSKUPLA PUHKEAA

Maailman talouden voimat ovat myllerryksessä. Yritysten arvo määritellään erilaisten osien kautta. Näistä merkittävimpiä ovat yrityksen todellinen tasearvo, markkinoiden määrittelemä arvo ja odotusarvo tulevaisuuteen nähden. Nämä yhdessä muodostavat suuren osan yrityksen ns noteeratusta arvosta.

Pitkään jatkunut nousukausi on tuonut yrityksien arvoon markkinailmaa, joka nyt puhkeaa ja yritysten todelliset arvot tulevat näkyviin. Mitä taseessa seisoo, on nyt se todellinen mittari yrityksen taloudesta ja asemasta talouden pelikentällä.

Markkinailman rahoitus on ollut epärealistisella pohjalla. Investointipankit yhdysvalloissa ja Euroopassa ovat rahoittaneet ilmaa, joka nyt poistuu kaikkein kovimmalla tavalla: yksityisen veronmaksajan kukkarosta. Olemme viisaita, jos kysymme: onko markkinatalouden ehdoilla toimiva yhteiskunta kestävällä pohjalla? Tänään, pankkikriisin pyyhkäistessä yli maailman pörssien, on vastaaminen helppoa, EI OLE.

Mikä olisi uusi tie onneen? Vastaan huomenna. Pysy kanavalla.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

KUKA PÄÄTTÄJISTÄ MYÖNTÄISI SEN?


Kuka maan huippuvaikuttajista sanoisi sen äänen? Keneltä löytyisi selkärankaa ja rohkeutta myöntää se? Kuka uskaltaisi häpeästä huolimatta myöntää, että etääntyminen kristillisestä arvoperustasta yhteiskunnan kaikilla aloilla on johtamassa sen kaltaiseen arvotyhjiöön, jota emme hallitse.
Nuoret voivat pahoin, mutta eivät pääse hoitoon, vaikka haluisivat.
Ei ole rahaa, sanovat päättäjät.
Nuoret haluaisivat edes joskus olla jonkun vanhemman lähellä, kainalossa.
Ei ole aikaa, sanovat vanhemmat.
Nuoret haluaisivat jotakin elämää suurempaa johon tarttua.
Ei ole mitään pysyvää, sanovat viisaat.

Kyllä on! On rahaa, on aikaa, jos vain arvot ovat kohdallaan. On pysyvyyttä, joka kestää läpi sukupolvien. On jotain joka voisi jälleen kansakunnan sisikunnan muuttaa hyveiden lähteeksi: Jumalan pyyteetön hyvyys.

Mitenhän käy? Syntyykö kivusta nöyryyttä? Avautuvatko silmät?
Löytääkö tämä itseriittoinen Jumalan hyljännyt sukupolvi uudestaan sen perustan, joka meistä aikanaan teki merkittävän kansakunnan?
Löytyykö kansakunnan johtajaa, joka jälleen kehottaa yhteiseen rukoukseen, kun henkiset tienviitat ovat kateissa.
Sitä jään rukoilemaan.

perjantai 19. syyskuuta 2008

VAALIMEDIA KÄYNNISTYI


Kuntavaalien media käynnistyi eilen. Ilmassa oli palloja, toiveita, unelmia ja protestia. Yleisönä oli ehdokkaita. Peli on avattu.
Jo nyt näki, että medialla on marssijärjestyksensä, kolmen suurimman nokittaminen ja Soinin kehuminen. Muut saavat rippeitä.
Politiikka Suomessa on niin väritöntä ja mautonta, että Soinin kaltaista värikästä retoriikan mestaria tarvitaan. Siksi hän voi sanoa mitä vaan, ilman ainoatakaan tekoa ja silti menestyä. Ihmeellistä, vai mitä? Aika kuitenkin aina paljastaa, mitä tekoa kunkin rakentama rakennus on. Niin käy myös Soinin puolueen kohdalla. Silloin yhdestäkin teosta olisi hyötyä.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

TEKEMISEN MEININKIÄ ESPOOSSA

Kokoomus julkisti oman kunnallisvaalijulisteensa. Puheenjohtaja korosti tekemisen meininkiä. Minä mietin mitä tämä tekeminen Espoossa on saanut aikaan.
Espoossa valta on keskittynyt. Kokoomuksella on 41,8 % valtuustopaikoista (28/67). Johtavista virkamiespaikoista noin 72–76 %, laskentatavasta riippuen.

Tällä poliittisella vallalla he ovat vieneet päätökseen seuraavat hankkeet Espoossa. 1)Kaupungin osuuden myynti sähköyhtiöstä Fortumille, menetykset kuntalaisille tänä vuonna osinkoina noin 25–32 miljoonaa euroa sekä kauppahinnan arvonmenetyksenä noin 20 miljoonaa euroa, huonon sijoitusstrategian seurauksena.
2) Länsimetro-hanke, josta kaupungin kustannukset ovat noin 27 miljoonaa euroa vuosittain, seuraavat 30 vuotta. Metron todellisista kustannuksista ei ollut laskelmia. Niihin eivät sisältyneet katuverkkojen laajennukset asemien lähiympäristössä, ei uudelleen organisoitavien poikittaisliikenteen kustannuksia jne. lista on pitkä.
3) Kaupungin juuri uudistaman Jorvin laboratoriotoimintojen todella toimivan kuvantamisyksikön myyminen HUS:ille, seurauksena hankalat ja huonommin toimivat palvelut kuntalaisille.
4) Perusterveydenhuollon jatkuva alibudjetointi, josta tarkastuslautakunta on huomauttanut jo seitsemän vuotta.
5) Tapiolan kansainvälisesti merkittävän puistokaupungin muuttaminen kerrostalovaltaiseksi kauppakeskukseksi (ennen Tapiolaa tultiin ihailemaan ympäri maailmaa, kohta ei ole mitä ihailla).

Uusina hankkeina ovat kokoomuksen ajama täysin ylimitoitettu teatteritalohanke sekä vedenpuhdistamon sijoittaminen Sammalvuoreen. Uuden teatteritalon käyttötalousmenovaikutukset ovat 3-5 miljoonaa vuosittain, rakentamisesta hamaan tuntemattomaan tulevaisuuteen. Vedenpuhdistamon sijoittamista luonnonsuojelualueelle vastustavat kaikki alueen asukkaat.
Kaiken tämä tekemisen meiningin maksavat kuntalaiset. Samaan aikaan peruspalvelut ovat heikentyneet ja heikkenevät edelleen. Sairaaloista on pysyvä henkilöstävaje ja pula hoitovälineistä, geelipatjoista vanhuksille, pyörätuoleista ja kainalosauvoista loukkaantuneille.

Maan talous on kiristymässä ja jo nyt on Espoon käyttötalousmenojen kasvu suurempi, kuin verotulojen kasvu, vaikka nautimme vielä nousukauden viimeisestä aallosta. Samaan aikaan talous on ylijäämäinen, mutta palvleut jatkuvasti alijäämäisiä. Kysymys on arvoista ja johtamisesta. Kumpi on tärkeämpää, rakentee vai ihminen?
Kaupungin liian korkeasta investointitasosta ovat vastuussa koko poliittinen johto ja valtuusto, joka on hyväksynyt investoinnit vuosille 2005–2008. Tästä huonosta valmistelusta kantaa vastuun kokoomus suurimpana vallan käyttäjänä niin valtuustossa kuin virkamiesjohdossa.

Tehtyjen päätösten kustannuksien kattaminen on nyt edessä. Päätöksiä tehdessä, en pyynnöistä huolimatta ole saanut selvityksiä hankkeiden vaikutuksista käyttötalouteen ja niiden vaikutuksista peruspalveluihin. Alkavissa budjettineuvotteluissa on edessä jälleen sama laulu: on karsittava menoja koulu- ja terveyspalveluista. Vastuullinen politiikka olisi hoitanut ensin peruspalvelut kuntoon ja sitten esittänyt kunnan kannettavaksi näitä mammuttihankkeita.

Ei siis ole suotavaa, että missään demokraattisessa järjestelmässä yhden puoleen valta kasvaa mittoihin, jossa se voi näin voimakkaasti ohjata koko kaupungin toimintaa haluamallaan tavalla. Toivottavasti espoolaiset tuovat tähän selkeä muutoksen ja valta tulevaisuudessa jakaantuu tasaisemmin.

maanantai 15. syyskuuta 2008

EUROOPPALAINEN USKO

Olen osallistunut viime vuosina muutamaan eurooppalaisten vaikuttajien foorumiin. Eurooppa muuttuu voimakkaasti kohti antikristillistä suuntaa. Muutos on nopea ja se näkyy erityisesti arvojen muuttumisena henkisistä ja hengellisistä materialistisiin. Tämä on johtamassa moraalin pirstoutumiseen ja ihmisen identiteetin heikkenemiseen. Eurooppalaisesta 1600-1700-luvun taiteesta noin 70 % heijasti kristillistä kulttuuria. Tänään, ei juuri ollenkaan.
Euroopassa lainsäädännön kulmakivenä oli vielä 50-luvulle saakka kristilliseettinen ajattelu. 60-luvun lopulla vasemmistoradikalismin myötä noussut jumalakielteisyys vahvistui. Ihminen edusti vapautta, Jumala taantumusta. Vapauden ihannointi soluttautui erityisesti opetushallintoon 70-luvulla. Uskosta Jumalaan oli tehtävä lasten kehitystä rajoittava voima. Uskontokasvatus hyväksyttiin, usko rajattiin yksityisyyteen. Tänään maailman luterilaisin maa, uskoo ainoastaan salaa.
Miten tähän tilanteeseen aikoo vastata kristikansa, on suuri kysymys. Vai onko Euroopassa enää kristittyjä? Entä Suomessa? Jos on, miten se näkyy? Miten me vaikutamme vallitsevaan kulttuuriin? Minusta tilanne on huolestuttava. Kuinka vastaamme Eurooppalaisen lainsäädännön pyrkimykseen rajoittaa kristillisyyttä?
Jos kristityt eivät vaikuta vallitsevaan kulttuuriin, sen tekee joku muu. Puhumme mielellämme jälkikristillisestä Euroopasta. Miksi emme puhu asioista niiden oikeilla nimillä? Tämä sukupolvi on ensimmäinen Jumalan selkänsä taakse jättänyt sukupolvi. Eurooppalainen kristillisyys on katoavaa, historian ihannointia ilman sydämen uskoa. Olemme vaihtaneet kristillisen uskomme rationalismiin ja humanismiin.
Eurooppalaiset poliitikot ovat yhä enemmän kiinnostuneita uskonnollisista tapahtumista ja liikkeistä. He ymmärtävät sisäisen yhtenäisyytemme ja haluavat siitä osuutensa, mutta eivät ole valmiita jakamaan arvojamme, ainoastaan huomiomme - äänemme. Olkaamme hereillä, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Ei pinssi poliitikon takissa vielä kerro, mitä hän todella haluaa. On varmistettava, mitä arvoja hän edustaa, ja minkä puolesta elää.

torstai 11. syyskuuta 2008

MISSÄ ONNI ON?

Pääministeri Matti Vanhanen otti reippaasti kantaa asumisen muotoihin ja tulevaisuuden kaupunkirakenteisiin. Hän etsi onnellisen perhe-elämän edellytyksiä erilaisista asumisen muodoista ja ympäristöistä. Pääkaupunkilaiset eivät tästä innostuneet, varsinkaan poliitikot, jotka ovat kilvan kiirehtineet tuomitsemaan Vanhasen ajatukset vanhanaikaisina ja taantumuksellisina.
Tutkimuksien mukaan, viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta, valtaosa suomalaisista haluaa elää väljästi rivi- tai omakotitalossa, jossa palvelut ovat lähellä. Mikä tässä Vanhasen esityksessä sitten meni pieleen? Ehkä se, että ihmiset eivät ole niin onnellisia ja tyytyväisiä kaupungeissa kuin väittävät olevansa.
Tiesitkö, että pääkaupunkiseudun tulonsaajista 24 % prosenttia (192.000) ansaitsee köyhyysrajaa vähemmän? Ja, että 15 % nuorista koulunsa lopettaneista jää vaille jatko-opintoja. Myös nuorten mielenterveysongelmien kasvu, alkoholiperäisen kuolleisuuden lisääntyminen ja huumausaineiden käyttäjien keskittyminen pääkaupunkiseudulle (40 %), ovat indikaattoreita jotka kuvaavat pahoinvointia ja ongelmien keskittymistä. Ei siis niin hohdokasta. Ehkä olisi hyvä keskustella asumisesta enemmänkin ja maltilla.
Suomessa on runsaasti maata, jopa pääkaupunkiseudulla. Lentokoneesta asiaa katsoen, on tonttipulakäsitettä vaikea ymmärtää. Onko onni yhtä kuin paikka johon mennä, vai paikka johon haluaa mennä?

maanantai 8. syyskuuta 2008

MITEN PIENI PUOLUE SAISI ÄÄNENSÄ KUULUVIIN?

Puolueeni Kristillisdemokraattien vaalistartti oli lauantaina. Mainio, innostunut, värikäs, jopa erinomaisin teemoin esiin marssinut ehdokasjoukko, teki minuun vaikutuksen. Voisi tehdä muihinkin. Osaamista on, media näkyvyyttä ei. Mistä ratkaisu?
Ehdotan huomiostrategian muutosta. Se mitä ei saa ilmaiseksi, se on ostettava. Se mitä meistä ei kerrota, on kerrottava itse. Strategisesti on siirryttävä olemassa olemisen puolustamisesta valtaustaisteluun. Silloin propaganda vastuu on hyökkääjällä. Luovalle politiikalle on aina tilaa. Se maksaa, mutta vähemmän kuin pelikentän menettäminen.
On muutettava kuiva, mutta kaikkia koskettava tärkeä viesti mielenkiintoiseksi. Ihmisten arkielämään liittyvät ratkaisumme ovat hyviä ja toteuttamiskelpoisia, mutta suurin osa suomalaisista ei tiedä niistä.
Meidän on otettava vastuu huomion herättämisestä. Se on tiedottamisen jalompi muoto. Taitolaji, jonka osaajan löytäminen vaatii työtä ja löydetylle kannattaa muutama ekstra ropo maksaa. Väitän, ettei puolueemme todellista kannatusta ole mitattu, ennen kuin ihmiset todella tietävät, minkä puolesta me teemme työtä.
Tälläkin hetkellä globaalissa verkossa on 1.3 miljardia ihmistä, joista suomalaisia noin 0.8 miljoonaa. Tavoittaaksemme heidät on käytettävä viimeisimpiä tekniikoita, www-sivujen hakuoptimointeja ja mielenkiinnon herättäjiä. Osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Selkokielisyyttä on lisättävä ja visualisointi muutettava sellaiseksi, jossa kuva itsessään herättää jo vastauksen löytämistä. Toistan: osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Mieti, mikä sinua kosketti viimeksi. Se todennäköisesti koskettaa muitakin.
Jos politiikka ei tule iholle, se ei kosketa, ja jos se ei kosketa, siitä ei välitä. Jos se koskettaa, siitä kiinnostuu. Ensimmäinen kynnys on ohitettu.
Jos sain sinut kiinnostumaan, ota yhteyttä. Meillä on, mutta tiedätkö mitä?

maanantai 1. syyskuuta 2008

ARKKIPIISPA PAARMA JAKOI OMAN KIRKKONSA?

Luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma antoi merkittävän haastattelun, jossa hän toteaa homoseksuaalisuuden olevan synnynnäistä. Näkemys uutisoitiin laajasti mediassa. Ulostulo oli voimakas ja selkeä. Nyt kirkon näkemys ja suunta on tiedossa. Myös vaikutuksista arkkipiispalla on jo näkemys; kirkko tulee jakautumaan.
Ulostulo näyttää harkitulta ja myös seurauksiin kirkko näyttää olevan varautunut, ainakin jollain mielellisellä tasolla. Arkkipiispa siis tietoisesti jakaa oman kirkkonsa, mutta miksi. Onko paine niin jo niin suuri omien joukoista, että hermo petti? Onko kirkon eliitin sisällä jo niin vahva maallinen siipi, että oli pakko astua ulos ja vetää rajalinja Raamatun näkemyksen ja kirkon näkemyksen välille. Nyt näkemykset kulkevat eri suuntiin ja sen arkkipiispa lausunnollaan hyväksyy (vanhurskauttaa), kirkon uudeksi tieksi. Siinä tulkinta ja historiallisuus syrjäyttävät painoarvossa ilmoituksen merkityksen. Samalla tunnustuskirjojen merkitys muuttuu, ne ovat osa kirkon historiaa, mutta niiden ohjauksen ja vaikutuksen annetaan kaventua kirkon näkemyksissä.
Entä nyt? Luonnollinen seuraava askel olisi syntikäsitteen avaaminen: onko synnillä sinänsä merkitystä, sehän on luterilaisen kirkon näkemyksen mukaan synnynnäistä. Se johtaakin jo suurenluokan muutokseen, Kristus joutuisi ”työttömäksi” omassa kirkossaan. Surullista. Toisaalta kirkko on päässyt asettamaansa tavoitteeseensa, olla kansankirkko, jota kansa johtaa. Suunta on selvä, arkkipiispa on puhunut.

tiistai 26. elokuuta 2008

ONNITTELEN 550-VUOTIASTA ESPOOTA

ESPOO 550 v. juhlavaltuuston 25.8.2008 juhlapuhe.
KD-Espoo, Antero Laukkanen.

Arvoisa Eduskunnan puhemies, arvoisat valtuutetut, valtuuston puheenjohtajisto ja kaupunginjohtaja, hyvät kutsuvieraat.
Espoon kristillisdemokraatit tervehtivät ikäisekseen nuorta Espoota lämmöllä ja suurella sydämellä.
Voimme iloita ja innostua yhä edelleen kotikaupunkimme nuorekkaasta ja pirteästä otteesta, joka näkyy monina uudistuksina Espoon ilmeessä.
Hyvä asuinympäristö ja viihtyisä kaupunkirakenne eivät synny itsestään. Siihen tarvitaan toisiinsa sitoutuneita ihmisiä, yhteisöllisyyttä. Se on vaatinut edeltäjiltämme paljon työtä, visioita, tulevaisuudenkuvia ja rohkeutta toteuttaa niitä.
Jokainen yhteiskunta on arvojensa summa.
Espoon kylä rakentui kirkon ja rautatien ympärille. Juuremme ovat olleet tukevasti maassa ja taivaassa. Kirkon tuomasta yhteisöllisyydestä saimme voimaa ja ne yhteiset arvot joille on ollut hyvä maallista elämää rakentaa.
Muistan hyvin sen päivän kun aloitin kouluni vuonna 1965 Rastaalan koulussa. Astuin luokkahuoneeseen ja avasin ensimmäisen kerran pulpetin kannen. Siellä oli kaksi kirjaa: virsikirja ja Raamattu. Eikä niitä silloin pidetty globaalin maailman suurimpana uhkana lasten kasvatukselle, vaan ne kertoivat siitä uskosta ja niistä arvoista, joilla isämme olivat kaupunkiamme rakentaneet.

Tänään voimme olla kiitollisia monin tavoin kaikille niille, jotka ovat laittaneet kätensä saveen ja ristiin ja luoneet meille kaupungin, joka nyt on yksi Euroopan johtavista innovaatioiden hautomoista. Meillä on kristillinen perintö, jota vaalia ja siirtää tuleville sukupolville.
Meillä on paljon tehtävää, paljon mihin pyrkiä. On kipupisteitä ja puutteita, mutta ei mitään niin suurta, josta emme voisi yhdessä selvitä, samalla kun iloitsemme jo saavutetuista päämääristä.

Espoon Kristillisdemokraatit toivottavat 550 –vuotiaalle ikinuorelle Espoolle menestystä ja Jumalan siunausta.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

SALAILUA - HARMAITA ALUEITA – KUNNES VALO KOITTAA

Suomalainen poliittinen elämä on valokeilassa. Eikä hyvältä näytä. On kuin kevään ensimmäinen aurinkoinen aamu, jolloin valo paljastaa menneen talven jäljet. Siivous on pakko aloittaa, paitsi jos pitää näkemästään, tai ei välitä, tai suvaitsevaisuus on ylittänyt häveliäisyyden rajat.
Viimeaikojen keskustelut vaalirahoituksista ovat surullista seurattavaa. Poliittinen peli on tärkeämpää kuin keinot joilla sitä pelataan. Hallitus ei kaadu, ei mihinkään, se on sellaiseksi rakennettu. Opposition tehtävä on mahdoton ja vallassa olevien vallanjano loputon: saavutetuista eduista ei luovuta, vaikka vene vuotaisi kuin seula, vaikka luotettavuudesta ja kunniallisuudesta ei olisi jäljellä kuin rippeet. Ei ihme, että kansa kaikkoaa äänestyskopeista.
HERÄTYS! Juuri nyt pitäisi äänestää, enemmän kuin koskaan. Niitä, joilla on vielä jotain omantyön arvostuksesta jäljellä. Niitä, joita vielä hieman kiinnostaa, miltä kaikki tekemisemme ulkopuolisista tarkkailijoista näyttää. Ei anneta periksi, vaikka sisikuntaa puristaa.

tiistai 15. huhtikuuta 2008

HALLITUKSEN POLITIIKAN ENSISATOA

Hallituksen politiikan ensi sato alkaa olla käsillä. Inflaation on ennätyskorkea, lapsiperheiden ahdinko lisääntyy kun luvattuja indeksitarkistuksia ei ole toteutettu. Pääkaupunkiseudun köyhyys lisääntyy kun elinkustannukset nousevat palkkoja nopeammin. Tuloerot kasvavat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Energiaverojen kiristäminen on johtanut ennennäkemättömään hintakierteeseen, jossa laskun maksaa keskituloinen, asuntovelallinen veronmaksaja.
Kokoomus lupasi paljon, jopa toivoa ja luovuutta politiikan tekoon. Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja, kuten nyt on käynyt. Kannustavuus katosi ja tilalle tulivat välillisten verojen kasvava taakka. Neuvotellut palkankorotukset valuvat nyt inflaation tiimalasiin. Vaikka kuinka kääntäisit ja laskisit, ei riman päälle jää mitään uutta pelivaraa.
Samalla kirkastui mitä Kokoomus käytännössä tarkoittaa vastuullisella markkinataloudella: se on yksinkertaisesti hyväosaisten ja pääomien etujen turvaamista kaikin tavoin. Ei hyvältä näytä. Pikemminkin näyttää siltä, ettei oikeisto ilman vasemmistoa osaa johtaa maata tasapainoisesti ja pitkäjänteisesti. Liikkeet ovat liian nopeita. Siitä yleensä seuraa kotimaisen kulutuksen hidastumine ja rahan siirtäminen varman koron säästötileille, investointien sijaan, kuten nyt on käymässä. Taantuma lähestyy, oletko valmis?

keskiviikko 27. helmikuuta 2008

TEOLLISUUS VAATII HALLITUSTA SITOUTUMAAN YDINVOIMAN LISÄÄMISEEN – MIHIN TEOLLISUUS ITSE SITOUTUU?

Samaan aikaan kun Suomen viides ydinvoimala on rakenteilla, vaatii teollisuus hallitukselta sitoutumista jo kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseen. Vaatimusta perustellaan pitkäjänteisen energiapolitiikan tarpeella, jotta teollisuus voi turvata tulevaisuutensa. Teollisuuden vaatimuksen kylkeen pitäisi ehdottomasti liittää teollisuudelle itselleen asetettu vaatimus pysyä suomessa, jotta työntekijän tulevaisuus on turvattu.

Viimeisen 50 vuoden aikana Suomi on investoinut teollisuuteen pitkäjänteisesti. Kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana, ovat teollisuuden toimintatavat muuttuneet niin merkittävästi, ettei ennakoitavuus niiden toimista ole enää työntekijälle sillä tavalla tiedossa, kuin aiemmin on ollut. Tämä näkyy erityisesti elektroniikka teollisuudessa ja nyt myös puuteollisuudessa.

Suuret muutokset annetaan työntekijöille tiedoksi median kautta. Suunnitelmat tehtaiden sulkemiseen tai tuotannon siirtämiseen halvemman työvoiman maihin on tehty salassa. Strategiat median ja työntekijöiden käsittelyyn ovat olemassa, ennen kuin tieto tehtaiden sulkemisesta annetaan. Kaikkeen on varauduttu etukäteen. Ainoa jolla ei ole ollut mahdollisuutta varautua, on työntekijä. Toimintaympäristö on muuttunut nopeasti paikallisesta globaaliksi ja pelisäännöt ovat vaihtuneet sääntöihin jotka ovat ammattiliittojen päätöksen teon ulottumattomissa.

Tässä muutoksessa on hallituksen oltava aktiivinen ”kansanedustaja”. Samalla kun se miettii investointeja teollisuuden tarpeisiin, on sen ensisijaisesti turvattava työpaikkojen pitkäjänteinen kehitys ja säilyminen Suomessa.

Valtioneuvoston ja eduskunnan käsittelyyn uuden ydinvoimalahankkeen uskotaan tulevan vielä tämän vaalikauden aikana. Energiayhtiöiden toiveena on saada kuudes ja seitsemäs ydinvoimala käyntiin vuosina 2016-2018.

Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa 19.4.2007 vilautettiin ”vihreää” valoa uusille ydinvoimaloille: ”Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.” Ovi on siis auki, mutta miten hallitus turvaa työntekijöiden tulevaisuuden?

Suomen ydinvoimalat:
Rakentamislupa/käyttölupa
Loviisa 1 30.6.1971 / 18.11.1976
Loviisa 2 27.9.1972 / 15.5.1980
Olkiluoto 1 31.1.1974 / 6.7.1978
Olkiluoto 2 4.8.1975 / 1.9.1979
Olkiluoto 3 17.2.2005/ rakenteilla

torstai 14. helmikuuta 2008

HALITUKSEN VASTUULLINEN MARKKINATALOUS?

Hallitus toteuttaa vastuullista markkinataloutta olemalla vastuullinen vain pääomalle ja markkinavoimille. Malli on kuin oppikirjasta: markkinaliberalismin voittokulku.

Kun vuosi sitten Kokoomus julkaisi eduskuntavaaliohjelmansa, se herätti kysymyksiä. Otsikot lupasivat vastuullista markkinataloutta ja toivoa. Moni mietti, mitähän viesti todella tarkoitti. Ei mieti enää. Toimivien, voittoa tuotavien tehtaiden sulkemisen äänetön sivusta seuraaminen, on väkevä julistus hallituksen ideologisista vankkureista. Mikään voitto ei näytä olevan riittävän suuri, toivoa ei anneta.

Ennen vaaleja kokoomus määritti vastuutaan näin: me luomme elinkeinoelämälle toimintaedellytyksiä ja sitä kautta työtä ja hyvinvointia, ja se on meidän vastuumme. Sellaisista ihmisistä jotka eivät enää kykene tuottamaan hyötyä, ei juurikaan puhuttu.

Markkinaliberalistinen asioiden arvojärjestys on eri, kuin mitä kristillisestä maailmankatsomuksesta nousevalla yhteisvastuulla ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan. Markkinaliberalismissa etusijalla tulevat pääomien turvaaminen ja sitten vasta ihmisestä välittäminen. Kukaan ei tätä tietysti vaalipaneelissa myönnä, mutta teot puhuvat kovempaa kuin sanat. Siellä missä raha ohjaa päätöksiä ihmisarvon sijaan, harvoin ihminen voittaa.

Kristillinen yhteiskuntavastuu on aina sisältänyt kohtuuden periaatteen sekä yhteisvastuun ja solidaarisuuden ajatuksen, jossa työn tulokset jaetaan koko yhteiskunnan hyödyksi. Nyt teollisuutta ohjaavat pörssiarvot ja kansainväliset sijoittajaryhmät. Voitot siirtyvät useimmiten ulkomaisten suursijoittajien taskuihin. Olisi pään pensaaseen laittamista, jos väittäisimme ongelman olevan yhtiöissä itsessään. Kyllä ihmisen ahneus on globaali ilmiö, joka nousee jokaisessa ihmisessä piilevästä ahneudesta. Samalla kun kauhistelemme optioiden epäoikeudenmukaista jakaantumista, oma sydämemme huutaa osuutta jaettaviin voittoihin. Kysymys ei siis näytä olevan siitä, miksi joku sai niin paljon, vaan siitä, miksi minun taskuni ovat tyhjät. Juuri tästä, globaalista kaikkien sisuksissa olevasta ahneudesta johtuu se, että ihminen tarvitsee uskoa Jumalaan, joka antaa voimaa epäitsekkääseen, muita huomioivaan elämäntapaan.

Kapitalismi ja kommunismi ei ole koskaan tuottanut yhteiskuntia, joissa olisi toiminut sellainen pohjoismainen hyvinvointi, kuin mistä me olemme saaneet menneinä vuosina nauttia. Nyt se on murtumassa, kristillisyyden vaikutuksen vähenemisen myötä.

Hallitus istuu tukevasti pääomien luotijunassa. Vauhti hurmaa, kuljettajaa naurattaa, huomiotta jäävät radan varrella kasvava köyhien joukko.

maanantai 4. helmikuuta 2008

EUROOPAN LAILLISTETTU KANSOJEN MURHA!

Euroopassa päätetään joka 25 sekunti yhden pienen lapsen elämä äidin kohtuun. Se tarkoittaa: 144 lasta tunnissa, 3456 vuorokaudessa, 103600 kuukaudessa ja 1.244.160 lasta vuodessa.

Luku on hätkähdyttävä. Minulle se aiheuttaa kylmiä väreitä. Sitten tulee suunnaton suru ja lopulta häpeä ja kalman katkuinen hiljaisuus. Sivistynyt Eurooppa ei vieläkään ole niin sivistynyt, että se pitäisi elämää tärkeämpänä kuin kuolemaa. Tästä ei juurikaan puhuta. Se ei ole soveliasta. Miksi olisi? Murha on laillistettua ja hyväksytty. Sitä on jatkunut jo niin kauan, että siitä on tullut elämäntapamurha, päivittäinen osa väestö- ja kustannustehokkuutta.

Entä jos asiasta puhutaan? Jos joku jostain ihmeestä saisi rohkeuden korottaa äänensä. Ensin päät painuvat ja sitten hetken hiljaisuuden jälkeen nousevat uhmakkaaseen vastaiskuun. Alkaa syyllisyyden siirto keskustelua vaativien harteille. Heidät henkisesti lannistetaan ja vangitaan. Pakotetaan uuteen hiljaisuuteen yleisen rauhan nimissä, tarpeettomaan moralisointiin vedoten.

Euroopan luopuessa kristillisestä perinnöstään ja maailmankatsomuksesta se on ajautunut moraalin ja etiikan sisällön uuteen määrittelyyn. Sen on pakko. Se on ainoa tie omantunnon vaimentamiseen. Sitä kun ei voi leikata pois, mutta sen voi uudelleen ohjelmoida. Ongelmaksi jää todellisuus. Tätä kirjoittaessani 144 uutta Euroopan tulevaisuuden rakentajaa on poissa.

Tästä asiasta keskustelu sivistyneesti on Euroopassa lähes mahdotonta ja poliittisen maailman mielestä poliittisesti sopimatonta. Kuitenkin ”Älä tapa.” seisoo uljaana ja tinkimättömästi elämänoikeuden puolesta. Se vakuuttaa: synnin mitta on jo aikoja sitten saavuttanut lakipisteen. Jäljelle jää vain mahdollisuus katumukseen, parannuksen tekoon ja kääntymiseen väärältä tieltä. Jumalan tuomion oikeutus on täyttynyt ja vain hänen pitkämielisyytensä rakkaudessa on ollut suojanamme, mutta kuinka kauan? Sillä murhattujen lapsien veren huuto on saavuttanut taivaat ja saastuttanut maan. Vielä voimme rukoilla. Yksikin rukous vaikuttaa. Sinun rukouksesi.

torstai 31. tammikuuta 2008

POLIITTISET INTOHIMOT HÄMÄRTÄVÄT TODELLISUUDEN

Espoossa poliittiset ambitiot ja pääoman tarpeet johtavat päätöksen tekoa. Todellisuuden taju alkoi hämärtyä noin kolme vuotta sitten, eduskuntavaaleihin valmistautumisen aikoihin. Poliittinen sulkahattu ja pääomien ehdot nousivat päätöksenteon keskiöön. Etelä-Espoon yleiskaavan valmistelu taustalla häärievien rakennusliikkeiden kanssa, metropäätös ilman todellisia kustannuslaskelmia ja Opinmäen mammuttikoulu, kertovat asioita seuraaville paljon. Rakentajien intressit ja pääomien etujen turvaaminen näyttävät kiinnostavan suurintaosaa päättäjistä enemmän kuin asukkaiden peruspalveluiden hoitaminen. Rahaa tuntuu olevan kaikkeen muuhun, mutta ei perusterveydenhuoltoon.
Espoon väljästä vihreydestä asumisen keskeisenä arvona on kohta vain muisto jäljellä. Koteihin jaetusta kaavoituskatsauksesta näemme kaavoituksen uudet linjaukset. Lähes jokaisella alueella Etelä-Espoossa lukee merkintä, tiivistetään.

Vaikka uskonkin elonkeinoelämän ja julkisen sektorin symbioosin tuottavan yhteistä hyvää, en usko siihen mihin hintaan tahansa. Nyt kaavoitukset tehdään rakennusliikkeiden lompakkojen ehdoilla. Eripuolilta Espoota kuulemme kuinka isoja asuntokokonaisuuksia on lähes kokonaan myymättä. Se ei rakennusliikkeitä huolestuta. Jos asunnoista saadaan kolmannes myytyä, ollaan jo kulujen kanssa tasapainossa. Mistä se kertoo? Jokainen päätelköön itse.

Metron piti tuoda edullista asumista, toisin on käymässä. Vain todella hyvätuloiset voivat ostaa tulevaisuudessa asuntoja metro reitin varrelta. Maat joudutaan myymään kalliiseen hintaan metron kustannusten noustessa kohti miljardia euroa.

Kokoomus on ilmoittanut tavoittelevansa 40 % kannatusta tulevissa kuntavaaleissa. Se ei ole suotavaa. Jo nyt kokoomuksen vaikutus Espoossa on liian suuri ja vääristää demokratian todellista toimivuutta. Päätöksiä tehdään ihan jossain muualla kuin valtuustossa.

maanantai 28. tammikuuta 2008

LIIKENNEMINISTERIÖ PATISTAA ESPOOTA KUNNOLLISIIN LASKELMIIN!

Espoon kaupungin ylin johto ja liikenneministeriön johto tapasivat metrohankkeen tiimoilta. Tapaaminen ei edennyt niin kuin kaupungin johto odotti ja toivoi. Varmuutta valtion osuudesta metron rahoitukseen ei saata. Sen sijaan saatiin kehotus tehdä tarkemmat laskelmat koko hankkeesta. Oikea veto ministeriön virkamiehiltä. Virkamiehet pyytävät nyt niitä laskelmia, joita valtuuston pitäisi edellyttää tämän kokoluokan hankkeesta, ja joita jotkut valtuutetut ovat pyytäneet, mutta eivät ole saaneet. Niitä ei kuulemma pysty tekemään. Nyt pystyy, kun kysyjä on riittävän ratkaiseva tekijä koko hankkeessa. Marssijärjestys on nyt selvä, todellisia laskelmia on saatava, muuten rahoitusratkaisua ei tule. Odotan mielenkiinnolla, millainen luku tällä kertaa kaivetaan esiin. Jos yhtään tunnen ministeriön toimintatapoja, niin tämä ei ole viimeinen selvitys ja tarkennus jonka he hankkeesta haluavat. On myös huomattavaa, että valtio ei ole luvannut osallistua kaikkiin hankkeen tuomiin kustannuksiin, vaan ainoastaan kiskoihin ja asemiin, ei esimerkiksi asemien yhteyteen tulevien paikoitustilojen kustannuksiin. Siksi he haluavat nähdä tarkat ja eritellyt kustannukset, jotta heidän osuutensa laskentaperusteista en selkeästi nähtävissä.

Myös Länsi Väylä lehden pääkirjoitus sunnuntailta pohti metro hankkeen kokonaisjärkevyyttä. Onko hanke enää mielekäs ja tarkoituksenmukainen näillä hinnoilla. Sitä on nyt yhdessä mietittävä.


tiistai 22. tammikuuta 2008

KUINKA PALJON ON MILJOONA EUROA?

Espoon valtuustossa rahanarvo vaihtelee. Eilen saimme valtuustokokouksen aluksi selvityksen metron kohonneista kustannuksista. Puheenvuoroja asiasta ei sallittu, vain virkamiehet puhuivat. Toimialajohtaja Olavi Louko totesi: ”Ei tämä nousu nyt niin merkittävä ole. Vuositasolla kustannukset nousevat vain 8 miljoonaa euroa ja ovat nyt vain 18 milj. euroa.”. Siis 8 miljoona ei ole paljon, eikä 18 miljoonaa ole paljoa, mikä sitten Espoossa on paljon? Talousarvioneuvotteluissa 600.000 euroa vanhustenhuoltoon on paljon. Samoin 500.000 euroa perusterveydenhuoltoon, tai 400.000 euroa koulun tuntikehyksen lisäykseen ja luokkakokojen pienentämiseen ja koulutarvikkeiden hankintaan, tai 900.000 euroa asunnottomuuden poistamiseen, tai 2 miljoonaa euroa lähikirjastojen toiminnan jatkumiseen. Nämä summat ovat absoluuttisen suuria ja täysin mahdottomia lisäyksiä kaupungin peruspalveluiden hoitamiseen, koska ne ovat eriarvoisia kuin 8 miljoonaa euroa, tai 18 miljoona euroa. Espoolaisten poliitikkojen ja virkamiesten miljoonat ovat eriarvoisia ja niitä ei ole tai sitten on, riippuen kuka kysyy ja mihin tarkoitukseen.

Aamun Helsin Sanomien mukaan, Espoon isojen valtuustoryhmien puheenjohtajat kertoivat, että metro on syytä rakentaa nopeasti, kohonneista kustannuksista huolimatta. Olisipa samaa asennetta havaittavissa, kun pyydetään varoja vanhustenhoitoon: ”vanhusten hoitoa on parannettava kohonneista kustannuksista huolimatta.”. Eihän 8 miljoona euroa ole paljon vanhuksille? Vai onko? Päättäjien enemmistön mielestä on.

maanantai 21. tammikuuta 2008

LÄNSI-METRO MITTAA POLIITTISEN USKOTTAVUUDEN

Poliitikon ongelma on se, että hän aina käyttää kansalaisten varoja, ei omiaan. Monesti , kun summat nousevat suuriksi, suhteellisuuden taju katoaa. Näin on käymässä Espoon metro keskustelussa. Poliittisista ryhmistä vihreät ovat jo ilmoittaneet tiedotteella: metro on rakennettava kohonneista kustannuksista huolimatta. Samoilla linjoilla on toimialajohtaja Olavi Louko, joka Helsingin Sanomien haastattelussa vähättelee metron kohonneita kustannuksia ja koko valtuuston päätöksenteon pohjana ollutta, hänen oman hallinnonalansa tekemiä laskelmia. Erikoista.

Jokainen päättäjä, virkamies, asianomainen joka sanoo, ettei 400.000.000 euroa kasvaneina kustannuksina ole suuruudeltaan sellainen summa, jonka tähden hanketta olisi käsiteltävä uudestaan, on kadottanut suhteellisuuden tajunsa, eikä ole tehtäviensä tasalla kaupungin varojen käytön vastuullisena henkilönä. Hänen moraalinen oikeutensa tehtävän hoitamiseen on mennyt. Jos niin käy, ettei Metro-hanketta arvioida uudestaan, on kaupunkilaisilla oikeus vaatia niiltä vastuullisilta henkilöiltä korvauksia, jotka hankkeen uudelleen arvion ja käsitelyn ovat sen estäneet.

tiistai 15. tammikuuta 2008

VARO ESPOO – HELSINKI TULEE! VARO KAUNIAINEN – ESPOO TULEE!

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Sipoon maa-alueista Helsingin hyväksi, oli merkittävä isku kansalaisten oikeustajua vastaan. Päätöksen perusteluja lukiessa voi vain hämmästellen todeta, että näillä perusteilla voidaan mikä tahansa alue lukea merkittäväksi ja seudullisesti painavista syistä ”valtauskelpoiseksi”, kunhan vain valtioneuvoston ja kaupunginhallituksen kokoonpano on sopiva. Juuri siksi tässä kohtaa odottaisi oikeuslaitoksen näkökyvyn olevan terävä ja intuition hereillä meneillään olevasta poliittisesta pelistä. Poliittisten voimasuhteiden ja KHO:n selkärangattomuuden takia, näemme näytelmän, jossa voittajana on oikeistolainen pääoma ja häviäjänä pieni Sipoolainen kunta. Verotulojen menetykset ovat mittavat. Maat pakkolunastetaan halvalla ja myydään huikeilla voitoilla rakentajille. Alueen alkuperäinen rantamaisema täytetään luksusasunnoilla ja peltomaisemat teollisuushalleilla ja pääväylän varsi kerrostaloilla ja metrokiskolla. Samalla perustuslain takaama kunnallinen itsehallinnon käsite sai uuden sisällön.

Yksi oikeuslaitoksen keskeisistä tehtävistä on antaa kansalaiselle suoja valtiota vastaan. Tämä keskeinen periaate on tällä päätöksellä hämärtänyt merkittävällä tavalla. Jo usean vuoden ajan ovat oikeuslaitoksen ylemmät asteet suojelleet enemmän omaa päätöksenteko-oikeuttaan ja oikeuttaan omaan näkemykseensä asioista, kuin kansalaisten oikeuksia. Tällä päätöksellä kuilu kansan oikeustajun ja oikeuslaitoksen välillä kasvaa ja oikeuslaitoksen arvostus vähenee.

Tämän KHO:n kevyin perustein tehdyn päätöksen seurauksena voi Helsinki seuraavaksi keskittyä Espoon valtaukseen ja Espoo Kauniaisten valtaukseen. Varo Espoo, Helsinki tulee. Varo Kauniainen Espoo tulee. Mitähän muuta tämä Vanhasen kakkoshallitus vielä keksii tuottaakseen b-luokan aluepoliittisia ratkaisuja?

Katso päätös: http://www.kho.fi/paatokset/42158.htm

Lainaus päätöslauselmasta: Kun otettiin huomioon liitosalueen sijainti ja sen merkitys Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen hallitulle ja tasapainoiselle kehittämiselle sekä liitoksen luomat edellytykset parantaa Helsingin seudun asuntorakentamista sekä liikenneyhteyksiä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti, kuntajakolain 3 §:n yleiset edellytykset täyttyivät kuntajakolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla myös erityisen painavina. Valtioneuvoston päätös ei ollut lainvastainen.


maanantai 14. tammikuuta 2008

ESPOON RAIDELIIKENNERATKAISU ARVIOITAVA UUDESTAAN!

Espoon kustannukset Länsi-metrosta nousevat niin korkeaksi, että koko hankkeen tarkoituksenmukaisuus tulisi arvioida uudestaan.

Metron arvioidaan tällä hetkellä maksavan yli 800 miljoonaa euroa. Hinta on lähes kaksi kertaa korkeampi kuin se arvio (430 me) jonka pohjalta valtuusto päätöksen teki. Valtuustokäsittelyn yhteydessä (25.9.2006) valtuusto sai selvityksen hankkeen taloudellisista vaikutuksista Espoon talouteen. Arvio oli, että Espoon osuus kustannuksista olisi 200 me ja sen nettovuosikustannukset noin 10 me seuraavat 30 vuotta. Tällä laskelmalla perusteltiin metrohankkeen kokonaistaloudellisesta järkevyyttä muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Nyt tiedossa olevien kustannusten valossa on selvää, ettei silloin esitetyille laskelmille ole enää perusteita. Lisäksi on huomioitava, ettei ole mitenkään mahdollista, että valtio antaisi tie- ja raideliikenne budjetistaan yhdelle raidehankkeelle tukea 240 miljoonaa euroa, kun valtion talousarviossa on näille hankkeille varattu vuodelle 2008 noin 852 me josta raideverkon osuus on 146 me kokonaisuudessaan. Samaan aikaan Espoon joutuu lainaamaan valtiolle 80 me jotta Kehä I:sen rakentamiseen. Odotus on epärealistinen, vaikka valtionosuus jakautuu usealle vuodelle. Tämä tarkoittaa sitä että Espoon osuus hankkeesta kasvaa edelleen.

On myös oikein kysyä tässä vaiheessa, kun vasta hankesuunnitelma on tehty ja sitä ei ole vielä käynnistetty, onko kokonaistaloudellisesti järkevää investoida noin 600 miljoonaa euroa (Espoon osuus) liikennejärjestelmään, jota käyttää vain yksi viidennes espoolaisista?

Moni varmaan pohtii, kuten minäkin, mitä kaikkea muuta rahalla voisi tehdä espoolaisten peruspalveluiden kehittämiseksi. Edelleen kaupungin perusterveydenhuollossa on suuria puutteita. Vanhukset eivät saa riittävästi hoitajia päivittäisten rutiinien hoitamiseen. Vaipat ovat vaihtamatta ja ruokailu jää väliin henkilökunnan puutteen vuoksi. Nyt tätä tehtävää hoitava lukuisat omaiset päivittäin. Montakohan hoitajaa voisi palkata 600 miljoonalla eurolla seuraavan 30 vuoden ajaksi? Vastaus on, noin 500. Että silleen.

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

TULEVAISUUDEN TYÖPAIKATA EIVÄT SYNNY HELSINGIN KESKUSTAAN.

Monissa arvioissa ja lehdissä kirjoitetaan siitä, kuinka tärkeää on Helsingin keskusta-alueen kehittäminen työpaikkojen turvaamiseksi. Ajatus on kaunis ja varmasti helsinkiläisille poliitikoille tärkeä, miksei myös asukkaille. Pääkaupunkiseutua (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) katsottaessa kokonaisuutena on kuitenkin todettava, että niin kauan kuin asuntopolitiikka jatkuu nykyisenlaisena, ei työpaikkojen syntymiselle Helsingin ydinalueelle ole suurta kasvua odotettavissa. Jo nyt voimme nähdä lähialueella toisenlaisen kehityksen, jossa kehyskunnat kehittyvät Helsinkiä nopeammin. Päätöksenteko on joustavampaa ja huomio on oikeissa asioissa. Helsinki ei pysy perässä, vaan on jumittumassa omaan juupas eipäs politiikkaansa. Tästä hyvä esimerkki on ollut neuvottelut yhteisistä liikenneratkaisuista Espoon ja Vantaan kanssa. Paljon huomiota saanut ja toivontuojana mainostettu Länsi-metro ei myöskään tuo tähän asiaan odotettua muutosta. Tilastojen mukaan jo nyt 50.000 työmatkalaista sukkuloi kehyskunnista työhön pääkaupunkiseudulle. Luku kasvaa rajusti. Syy on selvä. Pääkaupunkiseudun hintatasolla hankitun kolmion hinnalla saa suuren rivitalon ja kohtalaisen omakotitalon kehyskunnista.

Tulevaisuudessa uudet asunnot tulevat uusien kehäteiden varteen pieniin kuntiin ja uudet työpaikkakeskittymät näiden kehäteiden risteyskohtiin. Näitä ovat Hanko Hyvinkää Hamina tie (Kehä 4) ja Turku Lahti Lappeenranta (kehä 5). Jo tällä hetkellä pääsee ruuhka-aikoina Turusta Lohjalle nopeammin kuin Espoosta Itäväylälle.

Pääkaupunkiseudulla on jo nyt vaikea saada työntekijöitä palvelualoille, koska matalapalkkaisen työntekijän ansiot eivät riitä asumiskustannuksiin.

Asuntostrategiaan ja liikkumiseen kehäteille on kiireisesti löydettävä uusia heti toteutettavissa olevia malleja nykyisten toimimattomien komiteamietintöjen sijaan. Ajatella, jos Länsi-metroon käytettävä miljardi euroa, sijoitettaisiin raiteisiin Kehäteille ja lentokentälle, mikä buusteri se olisikaan koko seudun kehitykselle. Jos PKS-kunnat yhdessä päättäisivät alentaa vuokra-asuntojensa vuokria ja kaavoittaa omistuksessaan olevaa maata asuntotuotantoon tavalla, jossa rakennuskustannuksille laitetaan hintakatto, voisimme nähdä jotain uutta syntyvän. Nyt Espoo sijoittaa miljardin pienen Länsi-Espoon asukasjoukon iloksi, joista suurin osa ei edes tule käyttämään sitä. Aikamoista lyhytnäköisyyttä. No, onhan asialla hyvätkin puolensa, helsinkiläiset pääsevät kerran vuodessa kätevästi taidemuseo Emmaan Metrolla, tosin 30 metriä maan alla. Yläpuolella vilistää Euroopan kaunein moottoritie merinäköala. Kyllä siitä kannattaa Espoolaisten maksaa seuraavat 30 vuotta.

Pääkaupunkiseudun erityisongemiin on keinoja, mutta meillä alueen päättäjillä ei ole mielikuvitusta niiden näkemiseen. Ehkä myös liike-elämän ehdoilla toimiva pääkaupunkiseutu on kadottanut halunsa itsenäiseen asukaslähtöiseen päätöksentekoon. Kenen pöydästä syöt, sen lauluja laulat. Mene ja tiedä.