perjantai 5. lokakuuta 2007

ROHKEA OPETUSLAUTAKUNTA!

Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Juhani Hakala kritisoi opetuslautakunnan päätöstä vaatia vanhempien lupaa saada osallistua kouluretkeen Helinä Rautavaaran museoon. Lautakunta teki aivan oikein. Vanhemmilla on oikeus tietää mihin lapsia koulun toimesta viedään. Minä ainakin kristittynä isänä olen päätökseen tyytyväinen. En todellakaan halua, että lapseni osallistuu afrikkalaisten epäjumalien alttareiden rakentamiseen millään tavalla. Muihin uskontoihin tutustuminen onkin sitten aivan eri asia. En ymmärrä miten Hakalan viittaukset Rautavaaran arvovaltaisiin tukijajoukkoihin ja niiden kunnioittamiseen, liittyvät lautakunnan päätökseen? Tällä asialla ei ole moni- ja tasa-arvoisuuden kanssa mitään tekemistä ja vielä vähemmän suvaitsevaisuuden kanssa. Eikä päätös mitenkään estä opetussuunnitelman toteutusta Espoossa. Mutta se edistää vanhempien ja huoltajien oikeutta päättää, mitä uskontoa ja millaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin lapset osallistuvat koulun aikana.

Kun eduskunnan perustuslakivaliokunta vuonna 2003 linjasi uskonnonharjoittamisen muotoja, se samalla korosti vanhempien ja huoltajien oikeutta päättää, mihin ja miten lapset osallistuvat uskontokasvatuksen yhteydessä toteamalla: ” Opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.

Asiaa pidettiin myös tärkeänä sen tähden, että moniarvoisuus toteutuisi tasa-arvoisesti ja vanhempien ohjauksessa. Perusteluina käytettiin myös Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta sisältävät periaatetta, että vanhemmilla tulee olla ensisijainen oikeus päättää lapsensa saamasta koulutuksesta: ”että hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.”. Lautakunta teki siis oikean ja hyvän päätöksen, antaessaan vanhemmille sen oikeuden joka heille vanhempina kuuluu. Päätös ei estä vanhempia antamasta lapsilleen mahdollisuutta mennä koulun kanssa museokäynnille Rautavaara museoon, mutta antaa vanhemmille oikeuden tehdä arvovalintoja. Näin sen pitää olla. Onnittelut lautakunnalle rohkeasta ja selvästä linjauksesta!

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

POLIITTINEN VASTUUTTOMUUS JOHTI HOITAJAT HAKOTEILLE


Poliitikkojen epärealistiset lupaukset johtivat epärealistisiin odotuksiin, näin voi sanoa kun hoitajien palkankorotustaistelu lähenee loppunäytöstä. Edessä on taistelu jota ei voi voittaa. Pöytään on tuotot tällä erää kaikki tarjottavissa oleva. Jo nyt luvattu johtaa siihen, että moni ei tule koskaan saamaan paperilla näkyviä summia tilipussiinsa, koska monet kunnat ovat pakotettuja nostamaan veroäyriään voidakseen kattaa korotuksista syntyvät menot. Eli sen minkä työntekijäjärjestö järjestää, sen kunnallisverokorotus osittaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on surullinen tarina suomalaista työhistoriaa. Poliitikkojen vastuuttomuus on johtamassa historian suurimpaan poliittiseen pettymykseen. Vaaliaktiivisuuden lisääntymiselle voi sanoa näkemiin. Ei auta vaikka kokoomus kuinka väittää, ettei 500 euroa ole luvattu juuri nyt, vaan jollain hämäräperäisellä määrittelemättömällä aikajänteellä. Huijaus mikä huijaus, olen pahoillani kaikkien hoitajien puolesta. Mielikuvat johtavat nyt keskustelua ja ovat ottaneet lakkokenraalin paikan. Ilmassa kytee jo kokoomuksen vaalitappio vuodelle 2011. Typerää toimintaa sanon minä. Rehellisyys ja uskottava toiminta ovat aina pitkällä juoksulla kannattavampia kuin neljän vuoden vallanhurmio. Lyhyestä virsi kaunis, vai pitäisikö sanoa tällä kertaa ”virsi ruma”, miettii pastori. Jep.

Kuvassa hoitajien mielenosoitus eduskuntatalolla.

tiistai 11. syyskuuta 2007

RANTARAITTI JA VALTUUSTON ARVOVALTA

Eilen valtuusto puhui Rantaraitista lähes kolme tuntia. Hyvä ja huono. Hyvä siksi, että tulipahan asia puitua, huono siksi, että asiassa olisi riittänyt hyvin riittänyt päätökseksi jo tehty päätös kaupunginhallituksessa. Valtuuston tehtäviin keskustelu mahtui huonosti ja arvovallalle vielä huonommin. Olisi tärkeämpiäkin asioita joihin toivoisi paneuduttavan samalla innolla. Miten olisi vaikkapa vanhustenhuollon laiminlyönnit tai toimeentulotuen viivästykset tai jatkuvat ongelmat terveyskeskuksien puhelinlinjoissa, joihin ei välillä pääse edes jonottamalla. Tai kasvavat huostaanotot kaiken rikkauden keskellä. Näistä ei saa samanlaista keskustelua aikaiseksi. Miksi näin? Ehkä siksi, että rikkaat puhuvat rikkaiden asioista ja ongelmista, kuten venesatamista ja rannalla kävelystä.

Valtuustokauden pohjanoteeraus.

Sain eilen uuden sulan hattuuni. Kaupunginhallituksenvarapuheenjohtaja, vihreiden Raimo Inkinen, kävi pöntössä julistamassa, kuinka pitämäni puhe oli koko valtuustokauden pohjanoteeraus. Erityisesti häntä harmitti kohta: ”Espoo ei ole mikään Venäjä.”. En ihmettele saamaani kunniaa ollenkaan, yleensä punavihreä hermokeskus löytyy aika helposti, kunhan vähän puristaa.

Tässä puheeni noin suurin piirtein, miettikää itse, oliko se maininnan arvoinen.

”Tänään punnitaan mitä merkitsee vapaus parantaa omatoimisesti omaa elinpiiriään. Punnitaan se, voiko Espoossa toteuttaa niitä arvoja, jotka olemme yhdessä hyväksyneet. Onko Espoo paikka, jossa on avoin ja innostava ilmapiiri, joka on yhteisen ja yksilön vastuun kaupunki, kuten arvomme sanovat.

Arvoisamme sanotaan: ”Asukas- ja asiakaslähtöisyydellä tarkoitamme asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden arvostamista kaikessa toiminnassa. Se merkitsee myös asukkaiden ja asiakkaiden antamien tietojen tai heiltä saadun palautteen huomioon ottamista.”. Nyt punnitaan, otammeko huomioon Iirislahden asukkaiden lähettämän palautteen.

Kaupunginhallitus teki aivan oikein kun otti tämän asian käsiteltäväkseen ja teki päätöksen, joka vastaa jokaisen omaa elinpiiriään kohtaan tuntemaa suojeluvaistoa. KH luki aivan oikein niitä tuntoja joita Espoolaiset tässä asiassa suurelta osin kokevat.

Me emme ole Venäjällä, me olemme Espoossa, jossa arvostamme yksilön ponnistuksia ja toisiamme. Tämä rantaraitin härkäpäinen ajaminen ihmisten pihapiirin poikki ei edusta näitä arvoja.
Tämä keskustelu on ajautumassa pois järkevyydestä, kohti tunteiden suota, jossa yleensä ei tehdä hyviä päätöksiä.
Jos on aikaisemmin tehty huonoja päätöksiä pihojen pilkkomisesta, niin ei niitä tänään tarvitse lisää tehdä tasa-arvon nimissä.

Kävin paikanpäällä yksi ilta yksikseni kävelemässä ja totesin, että kyllä on kateus ihmeellinen voima. Ei ole mitään järkeä mennä kävelemän toisten olohuoneen ikkunan eteen. En edes kehtaisi. Saattaisivat syyttää tirkistelystä.

Ja muuten, tästä kaupungista ei löydy sellaista kaupungininsinööriä tai valtuustoa, joka menee pilkkomaan Kirsi Paakkasen pihan ja vie siihen ikkunan alle kävelytien (reitin varrella seuraavaksi). Niin se vain on.
Olen vahvasti ja selkeästi KH:n ehdotuksen puolesta.”.

Että silleen tällä kertaa.

ps. muuten asia lähetettiin uudelleen päätettäväksi kaupunginhallitukseen saatteella, ettei siltaa rakenneta, eikä venesatamaa pureta. Asiasta pitää sopia Asuntoyhtiön kanssa. Aika hyvä, mielestäni.

torstai 6. syyskuuta 2007

HOITAJAT MITTAAVAT HALLITUKSEN JA POLIITIKKOJEN USKOTTAVUUDEN

Syksyn kuumin ottelurinki on pystytetty. Liput on loppuun myyty. Katsojia on paikalla reilut 400.000 ja muuta yleisöä pari miljoonaa. Ottelu on kiinnostava, sillä jokainen katsoja tajuaa tämän lopputuloksen vaikuttavan jonain päivänä itseensä. Vastakkain ovat poliitikot lupauksineen ja hoitohenkilökunta lupauksien lunastajina. Ensimmäinen tunnusteluerä oli viimekuussa ja toinen erä päättyi viime yönä. Ottelijat ovat hyvissä asemissa eikä kumpikaan vielä puuskuta.

Työantajien vastaantulo oli kohtalainen, mutta hoitajien, erityisesti naishoitajien voitontahtoiset sivallukset ovat siinä linjassa mitä heille valtapuolueet lupasivat vaaleissa, reilu tasokorotus heti ja palkkaohjelma, joka nostaa palkkoja 500 euroa kuukaudessa nykyiseen tasoon verrattuna. Vastapuoli heittä takaisin alakoukkua 9 % teholla. Erkkikin näkee, ettei lyönti tehoa.

Erityisen tarkasti ringin reunalla tilannetta seuraa muutama SAK:n ja SDP:n vallasta pudonnut ottelija. Sieltä kuuluu ihmeellisiä välihuutoja: ”Lisää rahaa lapsilisiin ja pienimpiin sosiaaliturvaetuuksiin.”. Sory pojat. Hävisitte oman ottelunne. ”Turha tulla tänne ruikuttamaan lisäystä siihen minkä itse leikkasitte.” ääni yleisöstä.

Kumpi voittaa tämän ottelun? Jos kansalta kysytään, niin hoitajien pitäisi voittaa. Sitä minäkin toivon. Hallitukselle tämä on kuin dopingtesti, millaisilla jauhoilla pussissa se urheilee. Jännää, vai mitä?

tiistai 4. syyskuuta 2007

VANHANEN ON NYT VANHANEN

Vanhasen hallitus on päässyt sopuun Kataisen ensimmäisestä budjetista. Prosessia oli mielenkiintoista seurata, sillä paineita oli sisältä ja ulkoa. Ja paineita riittää jatkossakin koko syksyn ajalle, siitä pitävät huolen ammattiyhdistysliike, oppositio ja matalapalkka-aloilla työskentelevät. Vaaleissa tuli annettua lupauksia kuten aina ennenkin - liikaa, mutta niiden pitämiseen ei rohkeutta ole.

Sivusta seuraajana olen pannut merkille, että jotain hyvin merkillistä on tapahtunut Matti Vanhasessa. Näyttää siltä, että nyt hän uskaltaa olla Vanhanen. Demareiden kyljessä Vanhanen oli kuin syvimpiä ajatuksiaan salaileva poika, joka voidakseen säilyttää henkisen asemansa hallituksen vetäjänä, myötäili Heinäluomaa ja kumppaneita lähes kaikessa. Nyt kaikki on toisin. Vanhanen on Vanhanen. Hän uskaltaa näyttää kuinka oikeistoliberaali hän todella on. Homma pelaa Kataisen kanssa, koska nyt Vanhasen ajatuksille on vastakaikua. Jos oikein huolella seuraatte, niin työreformikin on kovaa valuuttaa tämän hallituksen sisällä.

Veikkaanpa, että edessä on todella kovien oikeistoarvojen ajat, jossa köyhää viedään kuin teuraslammasta erilaisten uudistusten ja sanaleikkien varjolla, kuten vastuullinen markkinatalous. Uudessa Vanhasessa on kepulaisilla vielä ihmettelemistä. Minäkin ihmettelen, sillä vaaleihin on enää kolme vuotta.

torstai 30. elokuuta 2007

TULEVAISUUS ON PROFEETTOJEN?

Aamun Helsingin Sanomat kertoi yritysvalmentaja Jari Sarasvuon huikeista kaupoista, jossa Satama Interactiven ja Trainers´ Housen toiminnat yhdistyvät. Sopimuksen mukaan Sarasvuo saa kaupasta 27 miljoonaa euroa käteisenä sekä tukun uuden yhtiön osakkeita.

Hesarin jutussa on pari mielenkiintoista ajatusta. Sarasvuo esittelee vanhaa Talouselämä lehteä vuodelta 1998, jossa hän oli sanonut haluavansa tehdä valmennusbisneksessä sen, mitä Nokia on tehnyt telekommunikaatioalalla. "Todellisuudentajunsa menettäneen ihmisen puhetta", totesi Sarasvuo. Sitten hän totesi samaan hengenvetoon, ”että tulevaisuutta oikeasti rakennetaan profetioilla, ei pelkkiä suunnitelmia tekemällä. Mielenkiintoinen näkökulmien ristiriita - todellisuuden taju ja profetiat. Vai tarkoittiko Sarasvuo, että profetiat ovat hänelle avain todellisuuteen? Juttu paljastaa, että hän puhuu tulevaisuuden näkemisestä ja siihen valmistautumisesta.

Pastorina ja kristillisen kentän edustajana jäin miettimään, miksi piispat eivät puhu profeetallisuuden tarpeesta, tulevaisuudesta ja todellisuudesta. Miksi sen tekevät bisnesgurut? Ehkä se juuri johtuu siitä, että jos kadottaa profeetallisen näkökyvyn, kadottaa hengellisen ulottuvuuden ja ajautuu uskonnollisuuteen ja muuttuu hengellisestä johtajasta uskonnolliseksi johtajaksi. Mene ja tiedä. Mieti tse.

Sarasvuon ”tulevaisuussilmä” tuntuu toimivan, ainakin talouden mittareilla mitattuna, entä ”ikuisuussilmä”? Sen tietää vain Sarasvuo. Hyvä niin.

ps. Kukaan ei tiedä tulevaisuudesta enempää kuin Jumala. Eikä kukaan ole ilmaissut haluaan kertoa ihmiskunnalle sen tulevaisuudesta niin selvästi kuin Jumala. Onko kuuntelijoita? Syytä olisi.

keskiviikko 22. elokuuta 2007

ROHKEA RUSI

Kansakunta seuraa suurlähettiläs Alpo Rusin oikeudenkäyntiä, mies vastaan valtio. Minäkin seuraan. Olen seurannut jo pitkään.

Rusi on rohkea ja päättäväinen. Hän nousee kyseenalaistamaan valtion suojaan itsensä paketoineen suojelupoliisin autonomiaa. Hän kysyy, voiko jokin instanssi olla enemmän kuin oikeuslaitos, enemmän kuin vapaan kansalaisen oikeus tietää mistä häntä syytetään ja millä perusteella. Saa nähdä, riittääkö oikeuslaitoksella rohkeutta olla itsenäinen.

Toivon että Rusi voittaa, sillä toivon että maahan nousee monta Rusia jotka haastavat erilaisia institutionaalisia kummallisuuksia ja käsittämättömyyksiä. Yksi sellainen on KELA ja sen virtuaalilääkärien virtuaalivastaanotto. Jaa, että mitä tarkoitan? No sitä. Kun nämä Kelan lääkärit antavat ihmisten terveydestä lausuntoja näkemättä ja kuulematta potilasta. No mitäs ihmeellistä siinä sitten on? No se kun on mahdottomien asioiden yhteen sovittamaton äärettömän käsittämätön yhtälö. Tiedän useita tapauksia, joissa henkilöllä on usean asiantuntijalääkärin tutkimukseen perustuva lausunto, jossa hänet on todettu useaan kertaan täysin työkyvyttömäksi. Mutta kun samainen kansalainen lähettää työkyvyttömyyseläkehakemuksensa lääkäriensä lausunnon ja suosituksen kanssa Kelaan, niin virtuaalilääkäri toteaa hänet työkykyiseksi ja passittaa työhön.
Eräs tällainen virtuaalilääkärin työhön pakottama puolustuskyvytön Kelan uhri sai tukityöllisyysrahojen turvin työpaikan. Oli siellä kolme tuntia ja lähetettiin taksilla kotiin, lausunto kainalossaan jossa sanottiin: ”Vaarallinen itselleen ja ympäristölleen.”.

Toivon, että nousee joku Rusi ja haastaa Kelan oikeuteen näiden tavallisten kansalaisten puolesta. Kela on kuin SUPO. Itse itsensä paketoinut valtion järjestelmä, joka ei palvele kansaa, vaan itseään ja autonomiaansa, jonka se on itselleen luonut. VOITA RUSI, PLEASE!

tiistai 14. elokuuta 2007

PERLOS KUIN KUVASTIN.

Perlos yhtiön tapahtumat ovat kuin miniatyyrikuva nykyajan markkinatalouden mekanismista. Pelkistäen voi todeta, ettei ihmisellä ole sinä muuta merkitystä, kuin sijoittajien voittojen maksimointi. Suomalaisessa toimintaympäristössä huippuunsa viety yritysten osaaminen kiinnostaa maailmalla olevia pelimiehiä. Osaaminen ostetaan, työntekijät hyljätään.
Perloksen, kuten viime aikoina monen muunkin Suomalaisen yrityksen tapauksessa, suurin yksittäinen maksumies olivat yhtiön työntekijät. Säilyttääkseen omat työpaikkansa, he suostuivat kaikkiin säästötoimiin mitä yrityksen johto esitti. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että taustalla oli kaikenaikaa omistajien ja johdon strategia, yhtiön omistajien voittojen maksimoimiseksi yhtiötä myydessä.
Markkinatalouden toimivuus perustuu siihen, että talous kasvaa. Jotta talous kasvaisi, on kulutuksen kasvettava. Mutta jos talouden kasvu ei johda siihen, että ihmisen tekemän työn määrä kasvaa, ajaudumme lopulta umpikujaan, jossa markkinat luhistuvat. Jos talouskasvun hyödynsaajien määrä koko ajan suhteellisesti maailman väestöön nähden pienenee, ei edessä lopulta ole kuin maailman talouden luhistuminen syvän talouslaman myötä. Valtiot eivät pysty elättämään ja hoitamaan markkinoiden ulos ajamia ihmisiä.

Mietteliääksi vetää myös se, että Suomen poliittinen valtaeliitti on nyt markkinaliberalismin lumoissa. Tässä huumassa todellisuus hämärtyy ja kansa unohtuu talouden pääomien etuja turvatessa. Ei kuitenkaan ole olemassa pääomaa ilman ihmisiä. Tämä läksy on vielä edessäpäin, viimeistään siinä vaiheessa, kun aivopako todenteolla suomesta alkaa. Nyt olisi korkein aika ajatella kauemmaksi kuin yhden vaalikauden päähän.

torstai 9. elokuuta 2007

Mihin katosi Välittävä, kannustava ja luova Suomi?

Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja. Valtionvarainministeri Kataisen luovuus pysähtyi kuin seinään hänen esitellessään hallituksen ensimmäisen budjetin. Kannustavuus katosi ja tilalle tulivat välillisten verojen kasvava taakka. Samalla kirkastui mitä Kokoomus käytännössä tarkoittaa vastuullisella markkinataloudella: se on yksinkertaisesti hyväosaisten ja pääomien etujen turvaamista kaikin tavoin.
Olen yllättynyt tästä nopeudesta jolla Kataisesta tuli ”tavallinen” valtionvarainministeri, luovan ja uudistajan sijaan. Odotin paljon enemmän. Ajattelin, että nuori ja dynaamisen oloinen kaveri pystyisi säilyttämään tuoreutensa ja tuomaan uudenlaisia tuulia taloudenpitoon. Taitaa kuitenkin olla niin, että vanha kabinettipäällikkö Sailas on ottanut komennon ja Kataista ja hallitusta viedään kulisseissa sosiaalidemokraattisessa köydessä (tämä on vaikea pala demareille).
Kataisen budjettiesitys lisää lapsiperheiden köyhyyttä, eriarvoisuutta matalapalkka-aloilla, ei anna toivoa hoitoalan palkkojen nostamiselle, kiihdyttää inflaatiota joka johtaa korkojen nousuun, joka johtaa asuntovelkaisten ahdinkoon. Ei hyvältä näytä!
Vihreiden ajamat energiaverojen korotukset sopivat Keski-Eurooppaan, eivät Suomeen, jossa suurimmassa osassa maata ei voi valita liikkuuko autolla tai lämmittääkö taloaan, kun ne ovat ainoita vaihtoehdot elämiselle taajamien ulkopuolella.
Budjettiesitykseen ovat kaikki hallituskumppanit ilmaisseet tyytyväisyytensä. Kansa on oikeassa, vaalilupauksilla ei ole mitään merkitystä.

maanantai 2. heinäkuuta 2007

BLOGI LOMAILEE 2.7. - 4.8.2007

Kiitos kaikille sivustoa seuranneille. Elokuussa uusin voimin ja ajatuksin.

Yksi asia vielä. Lomalla kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin ja läheisten palkitsemiseen, kehuin, hymyin ja pienin lahjoin. Siitä tulee hyvä mieli ja mitä muuta sitä lomallaan tarvitsisi.

t Antero :-))).

maanantai 4. kesäkuuta 2007

KUN TULOT EIVÄT RIITÄ

Nykymaailman muutos on nopea. Elämme virtaavassa maailmassa, jossa ihmiset, osaaminen, kulttuuri ja pääomat liikkuvat rajattomasti ja ajattomasti. Vain ihmisen perustarpeet ja sisäinen olemus ovat sellaiset millaisiksi Luoja ne on luonut. Tässä uudenajan globaalissa oravanpyörässä ei ihmisellä ole enää ihmisyyttä, vaan hänestä on tullut tuotantoväline. Olemme ristiriidassa itsemme kanssa.
Kysymyksessä on omasta työstä hyötymisestä ja siihen käytetyn elämän - ajan suhteesta. Kuinka mielekkäältä elämä tuntuu työpäivän jälkeen. Jos työnantaja lakkaa olemasta kiinnostunut tästä yhtälöstä, on edessä elämän mielekkyyden lakkaaminen ja lopulta tuottavuuden romahdus.
Kun Pääkaupunkiseudulla ei matalapalkkainen enää pysty tulemaan toimeen palkkatulolla ilman asuntotukea ja toimeentulotukea, on työn vaihtosuhde on muuttunut negatiiviseksi ja järjestelmä ajautumassa kriisiin. Tilanne luo epätoivoa ja keinottelua sosiaaliturvan ja harmaan talouden keinoin. Ihminen huomaa toimivansa vain järjestelmää varten, ei omaksi hyödykseen ja omaa elintasoaan varten, jolloin vaistomainen liike on järjestelmää vastaan.
Ei ole olemassa parempaa sosiaalieettistä työnohjaussääntö kuin sanat: ”Se mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tee se toisille.”
Nyt elämme Globaalin talouden kehässä, joka ei tunne eikä välitä, eikä siihen voi koskea. Ennen vuorineuvos ylpeili Suomalaisten hyvinvoinnista ja työn pysyvyydestä isältä pojalle, nyt henkilöstö on vain optimoitu resurssi, joka tuottaa voittoa kasvottomille sijoittajille, kunnes se on loppuun kulutettu. Ongelma tässä yhtälössä on se, että ihminen on edelleen ihminen ja jonain päivänä ihmisen mitta tulee täyteen. Sitten poksahtaa.

maanantai 28. toukokuuta 2007

PORVARIN ON VAIKEA AJAA KÖYHÄN ASIAA

Hallitus sai vuosien 2008 - 2011 tulo- ja menoarvion kehykset suurella ähellyksellä kasaan. Täytyy myöntää, että olen avoimen pettynyt. Näyttää siltä, että porvari ei vain kykene näkemään maailmaa pienituloisen silmin, saatikka aidosti auttamaan. Kehys jakaa almuja perheille, opiskelijoille ja eläkeläisille, ei mitään todellista helpotusta. Eniten saivat ehkä opiskelijat. Kympin ja kahden korotuksia sinne tänne, jotka hupenevat sähköveron ja polttoaineiden korotuksiin (julkisenliikenteen maksut nousevat), sekä niistä seuraavaan inflaation nousuun. Pitkällä juoksulla tilanne heikkenee. Pienituloiselle ei jää tässä kehyksessä muuta kuin paha mieli. Jos tässä talouden huipputilanteessa ei kyetty saamaan aikaan tämän kummempaa, niin ei ole väärin päätellä, ettei Vanhasen kakkoshallituksella ollut asioiden parantamiseen edes poliittista tahtoa. Niin surkea tämä esitys on pienituloisen käteen jäävän tulon osalta. Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee. Nyt hävettää olla poliitikko. Tälläkin kaudella rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy.

tiistai 22. toukokuuta 2007

EUROVIISUT TULIVAT JA MENIVÄT – ENTÄ SITTEN.

Suomalaisten superviikonloppu tuli ja meni. Yhden päivän aikana olimme enemmän esillä maailmanlaajuisessa mediassa kuin ehkä koko historiamme aikana. Entä sitten? Muuttuiko mikään? Ehkä jotain, mutta muuttuiko mikään millä on merkitystä minulle? Meidät huomioitiin hetken aikaa. Niin Siitähän tässä valtataistelussa on kysymys. Kenellä on huomioarvoa ja kenelle? Se, että on olemassa, ei vielä riitä, on oltava jotain. Niinpä me kaikki pyrimme olemaan jotain, saadaksemme huomiota. Pukeudumme erityisesti, puhumme erityisiä ja tavoittelemme erityisyyttä, ollaksemme olemassa. Se tulee aika raskaaksi ajan mittaan, nimitäin se, että pitää huhkia ollakseen erityinen.

Tässäpä sinulle yllätys! Jumalan, maailmankaikkeuden luojan silmissä sinä olet pysyvästi erityinen, ihmeellinen, kaikin tavoin kaunis ja ihmeellisesti tehty, vain sen tähden että olet syntynyt. Tämä on ihmeellistä ja erityistä. Tästä päivästä taitaa tulla hyvä, ei, vaan tästä elämästä taitaa tulla hyvä. Kiitos Isä elämän lahjasta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

TULEVAISUUS TEHDÄÄN TÄNÄÄN

Se miltä Espoo näyttää 2025 suunnitellaan tänään. Sen tähden ei ole samantekevää mitä nyt päätämme Espoon yleiskaavassa tai Espoonlahden ja Tapiolan kehittämisessä. Tulevaisuuskuvien miettiminen on hyödyllistä ja hyvä tapa hahmottaa edessä olevien päätösten seurauksia. On vain yksi ongelma, vain harvat ovat valmiita antamaan prosessille aikaa. Tässä joitakin asioita joita jo tiedämme nykyisten ratkaisujen pohjalta tapahtuvan ja miltä Espoo näyttää 2025.
Pääkaupunkiseutu tiivistyy ja sitä ympäröivät kehyskunnat ovat entistä elinvoimaisimpia.
Syntyy uusia kehäteitä, kehä IV ja kehä V. Työvoima liikkuu enemmän ja suuremmalla alueella. erityisesti Pääkaupunkiseudulta ulospäin (toisin kuin nyt puhutaan).
Raideverkosto laajenee ja tihenee. Lentokentälle pääsee junalla (lopultakin). Metro menee Kivenlahteen ja ehkä kevytraitiovaunu Espoon keskukseen ja Leppävaaraan. Ensimmäiset vetyautot ovat sarjatuotannossa. Yksityisautoilu ei vähene.
Espoossa asuu 291.000 ihmistä, joista vieraskielisiä n 40.000 (lisäystä nykyiseen 25.000). Yli 65 -vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu. Vanhustenhuoltosuhde (65 -vuotiaiden osuus suhteessa15-64 -vuotiaisiin) muuttuu merkittävästi. Vuonna 2004 se oli 24.3 %, vuonna 2025 se on jo 41.4 %. Suomessa on Euroopan nopeimmin vanheneva kansa. Työssäkäyviä on yhä vähemmän.
Vuoden 2011 jälkeen elinkelpoisten kuntien määrä laskee dramaattisesti ja kuntaliitoksia tehdään pakkokeinoin, koska muuta vaihtoehtoa ei ole palveluiden turvaamiseksi. Nykyinen kehitys viittaa siihen, että Pääkaupunkiseutu on yhdistetty yhdeksi suur Helsingiksi.
Näihin kuviin ja odotuksin on nyt alettava miettiä vaihtoehtoja. Itse mietin, haluanko Tapiolan jossa on kerrostaloja yhtä paljon kuin Helsingin Rastilassa? Haluanko Matinkylästä uuden Vuosaaren? Haluanko Etelä-Espooseen kaksi kertaa niin paljon asukkaita, kuin nyt. Vastaus on: EN HALUA. valitettavasti nykyisen valtuuston enemmistö haluaa. Mitä sinä haluat?

maanantai 7. toukokuuta 2007

HIEMAN HENKEÄ – TAAS MENNÄÄN!

Vaalien jälkeen olen hieman vetänyt henkeä, on ollut pakko. Mutta nyt kirjoittelutahti palaa normaaliksi ja toivon, että pysyt kanavalla. Muuten yksi hyvä tapaa levittää Kristillistä maailmankuvan aatetta on kertoa ihmisille tästä blogista :-).

Tulin juuri eurooppalaisten vaikuttajien foorumista Espanjasta. Eurooppa muuttuu voimakkaasti kohti antikristillistä suuntaa. Muutos on nopea ja se näkyy erityisesti arvojen muuttumisena henkisistä ja hengellisistä materialistisiin. Tämä on johtamassa moraalin pirstoutumiseen ja ihmisen identiteetin heikkenemiseen. Eurooppalaisesta 1600-1700-luvun taiteesta noin 70 % heijasti kristillistä kulttuuria. Tänään, ei juuri ollenkaan. Lainsäädännön kulmakivenä oli kristilliseettinen ajattelu. Miten tähän tilanteeseen aikoo vastata kristikansa, on suuri kysymys. Vai onko Euroopassa enää kristittyjä? Entä Suomessa? Jos on, miten se näkyy? Miten me vaikutamme vallitsevaan kulttuuriin? Minusta tilanne on huolestuttava. Kuinka vastaamme siihen, että Eurooppalainen lainsäädäntö pyrkii kaikin tavoin rajoittamaan kristillisyyttä?

Eurooppalaiset poliitikot ovat yhä enemmän kiinnostuneita uskonnollisista tapahtumista ja liikkeistä. He ymmärtävät sisäisen yhtenäisyytemme ja haluavat siitä osuutensa, mutta eivät ole valmiita jakamaan arvojamme, ainoastaan huomiomme. Olkaamme hereillä, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Vaadi enemmän ja saat enemmän.

Jos kristityt eivät vaikuta vallitsevaan kulttuuriin, sen tekee joku muu, ja silloin heidän kulttuurinsa tulee vaikuttamaan meihin. Eurooppa on menettänyt kristillisen vaikutuksensa rationalismin ja humanismin palvonnalle. Eurooppalainen kristillisyys on ilman sielua, vain kuori on jäljellä. Minä olen valmis muutokseen, olemaan ääni, entä sinä? Muista olemme valintojemme tulos.

tiistai 24. huhtikuuta 2007

EI SIINÄ KAUAA MENNYT

Eipä kauaa nokka tuhissut uudella oikeusministerillä, kun hän jo astui esiin vakuuttamaan mies- ja naisparien saavan adoptio-oikeuden mahdollisimman pian. Ministeri sanoi TV-haastattelussa, että aika on nyt kypsynyt. Niin oli aika kypsynyt myös Keskustana eduskuntaryhmässä, kun he hyväksyivät hallitusohjelman yksimielisesti, jossa on kirjattuna mies- ja naisparien adoptio-oikeus. Mihin katosivat Keskustan lestadiolaisedustajien ja pappien selkäranka. Olisi luullut heidän vähintään kirjauttavan päätöspöytäkirjaan oman eriävän mielipiteensä tästä asiasta. Jälkeenpäin tätä on vaikea selitellä. Saa nähdä miten käy suuressa salissa, kun asia sinne asti ehtii.

Kokoomus nimitti eilen Opetusministeriöön Heljä Misukan Espoosta uudeksi valtiosihteeriksi. Hyvä valinta. Misukka on ollut yksi näkyvämpiä yksityiskoulujen oikeuksien puolustajia. Muutosta on lupa odotelle, mutta ei ihan pian. On viisautta antaa lämmön laskea, sillä Demarileirissä käydään nyt kuumana, kun pimeiden huoneiden verhoja avataan kevät auringon paisteelle ja ikkunoista tulvii muutoksen lämpöiset tuulet. Jess, tätä olen odottanut pitkään!

torstai 19. huhtikuuta 2007

VASTUULLINEN, VÄLITTÄVÄ JA KANNUSTAVA SUOMI?

Uusi hallitus aloittaa tänään. Mitä on odotettavissa?

Hallitusohjelma alkaa kuin Jyrki Kataisen johtaman tulevaisuusvaliokunnan tilaaman professori Pekka Himasen katsaus: ”Välittävä, kannustava ja luova Suomi”. Hyvin on Katainen professoria kuunnellut.

Hallitusohjelmaa lukiessa on ilo todeta, että suunta vaihtuu. Sosiaalidemokraattinen pysähtyneisyyden aika on ohi. Nyt on tekemisen meininki. Vastuu, yrittäjyys, koulutuksen tehtävä (myös kristillistenkoulujen) korostuu. Virheenä voi pitää vain vihreiden ottamista hallitukseen kristillisdemokraattien sijaan. Tästä virheestä hallitusyhteistyö maksaa vielä kovan hinnan, vihreät vielä kovemman, ja kristilliseettinen moraali kaikkein kovimman hinnan. Vähävaraisten tilanne heikkenee ja eriarvoistuminen lisääntyy. Voimme olla varmoja, että laki homoseksuaalien adoptio-oikeudesta tulee päätettäväksi tuota pikaa, kun vihreiden Tuija Brax ottaa paikkansa oikeusministerinä. Varmasti myös rekisteröidyn parisuhteen rinnastaminen avioliittoon etenee vauhdilla Ruotsin mallin mukaan. Braxin yhteydet Setaan (Homoseksuaalien etujärjestö) eivät ole mikään salaisuus. Painetta on. Tästä moraalin alamäestä kantavat vastuun myös ne kristityt jotka vihreitä äänestävät. Sitä saa mitä tilaa.

Jos Kristilliset olisi otettu hallitukseen, erityisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus olisi noussut hallitusohjelman yhdeksi painopisteeksi. Nyt vähäosaisille käy niin kuin Espoolaisessa köyhyyden tutkimuksessa: vähävaraisuudesta tehdään teoreettista filosofiaa jossa vähävaraisista tehdään vastuuttomia, oman elämänsä tuhoajia. Jaa, että mistä tiedän tämän? No siitä, että markkinaliberalismi aina toimii niin. Toivottavasti olen väärässä.

lauantai 14. huhtikuuta 2007

TÄNÄÄN ON SUURI PÄIVÄ

Tyttäremme Salli ja Ville menevät tänään naimisiin. Aika kuluu. Juoksee nopeammin kuin tahtoisi. Hetki sitten oli pieni tyttö sylissäni. Siitä toinen hetki ja seisoimme käsi kädessä koulun pihalla. Reppu oli lähes yhtä suuri kuin tyttö. Hymyilen vieläkin.
Tänään ne ovat elämän muistojen pitkospuita, joille usein palaa. Kuljen ja hymistelen. Hidastelen ja nautin. Elämä on ihana lahja. Meitä on siunattu.
Nyt saatan nuoren naisen luomaan omaa elämäänsä – tulevaisuutta ja muistojen polkuja. Ajattelen. Rukoillen eletty elämä on parasta, myös sinulle Salli ja Ville. Siinä näkymättömän Jumalan tahto löytää uoman näkyvään. Siinä vuoret väistyvät ja rohkeus uudistuu.

Eläkää intohimoisesti. Rakastakaa toisianne ja Jumalaa kaikesta sydämestänne. Rakastan sinua – teitä. Olette häkellyttävän upea pari.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2007

VEROTUKSEN KOKONAISUUDISTUS HALLITUSOHJELMAAN!

Verotuksen kokonaisuudistus tulee käynnistää tällä vaalikaudella. Laajaa keskustelua tulee käydä siitä, miten oikeudenmukaisia kerättävät verot ovat. Onko oikein kenenkään joutua maksamaan palkastaan veroa yli 50 %? Tai, onko oikein verottaa niitä asioita joita ilman ihminen ei voi elää tai tulla toimeen, kuten ruokaa, oman kodin lämmitykseen käytettävää energiaa, pysyvän sairauden hoitoon hankittavia lääkkeitä tai päivittäistä juomavettä. Verotuksen kokonaisuudistuksen voi aloittaa laskemalla vaalikauden aikana ruuan arvonlisäverotus Eurooppalaiselle 8 % tasolle ja poistamalla verot lääkkeistä. Myös perintövero on vaalikauden aikana poistettava.

Hallitusohjelmaan tulee saada mukaan terveydenhuollon palkkojen korotukset.
Terveyden huollon ja vanhustenhuollon henkilöstöpulaan on vastattava valtion, ay-liikkeen ja kuntien yhdessä tekemän palkkojen korotusohjelman avulla, jossa hoitajien peruspalkka nostetaan vaalikauden aikana 2400 euron tasolle. Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus ja verotuksen epäkohdat poistettava. Eläkkeiden indeksit on yhdenmukaistettava.
Peruspalvelut on taattava tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Kuntien edellytyksiä hoitaa niille säädettyjä tehtäviä on parannettava palauttamalla niiltä leikatut valtionosuudet lamaa edeltävälle tasolle.

tiistai 3. huhtikuuta 2007

KEHITYSYHTEISTYÖN MÄÄRÄRAHAN NOSTAMINEN 0.7 % HALLITUSOHJELMAAN

Suomalaiset voivat suhteellisesti katsottuna hyvin jos vertaamme olojamme niihin, noin 3 miljardiin ihmiseen, jotka asuvat matalan tulotason maissa. Heidän tulonsa olivat noin 5 % koko maailman tuloista. Tiesitkö, että noin 15 % maailman väestöstä kontrolloi 80 % maailman tuloista. Ja, että monissa velkaantuneissa kolmannen maailman maissa reaalipalkkatulot ovat vähentyneet yli 60 % 1980–luvun jälkeen. Länsimaiden kulutus ja epäeettiset kauppatavat, ovat köyhdyttämässä muun maailman.
Suomen kehitysyhteistyön määrärahan tavoitteeksi on asetettu 0,7 % bruttokansantuotteesta. Tähän emme ole kuitenkaan yltäneet. Se on kansallinen häpeä. Bruttokansantuotteemme on noussut niin huimasta, että päättäjät katsoivat 0.7 % olevan hyvä prosenttitavoite, mutta rahamääränä liian suuri. Joten tavoitteesta on käytännössä tingitty. Olemme siis liian rikkaita antaaksemme enemmän, mielenkiintoinen paradoksi.
Tosiasiassa Suomi on liian vauras maa voidakseen sulkea silmänsä maailman nälätä. Halutessaan Suomi voisi ottaa merkittävän roolin maailmankaupan sääntöjen uudistamisessa. Hyvinvointimme ei heikkene, jos annamme siitä hyvästä mitä meillä on. Totuus on, että myös me olemme osallistuneet kehitysmaiden köyhdyttämiseen ja kurjuuden lisäämiseen. Meillä on vastuu, siihen ryhtykäämme.

perjantai 30. maaliskuuta 2007

PAREMMIN TUOTTAVAA POLITIIKKAA

Hallitusneuvottelut käynnistyvät. Voittajilla on kovia paineita. Lupauksia on annettu, mutta kanavoituvatko ne kansalaisten elämän paranemiseksi? Ainakin kokoomuksen leirissä on pakkotilanne, jos nyt ei onnistuta, niin Siperia odottaa. Demarit siellä jo ovat, mutta tilaa on muillekin kovakorvaisille. Esitin vaalikampanjan avauksessani ajatuksen politiikan tuottavuudesta, jossa päätöksien tulee olla laadullisesti parempia, pienemmillä kustannuksilla ja niiden tulee tuottaa enemmän tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa ihmisten kokonaisvaltaisten olojen paranemista nopeammalla päätöksenteolla. Sosiaalitukien luukkukierrätyspolitiikasta luopumista eli avun saamista oikea-aikaisesti. Henkisen ilmapiirin keventymistä, jossa luovuus ja erityisosaaminen huomioidaan ja menestymisen mahdollisuuksia annetaan kaikille. Köyhyyden vähentymistä, jossa kuilu köyhien ja rikkaiden välillä pienenee ja ihmisestä pidetään huolta koko elämänkaari. Työllisyyden turvaamista keinoilla, jossa työn tekeminen on aina kannustavampaa kuin työttömänä oleminen. Se tarkoittaa yhteiskuntaa jossa sosiaalinen perälauta on aina olemassa; jos joku tippuu kyydistä, niin hänet nostetaan kyytiin ja autetaan alkuun. Se tarkoittaa lupauksien pitämistä nopeammin kuin 12 vuodessa. Se tarkoittaa Leikkausjonojen purkamista, terveydenhoidon palkkaremonttia ja riittävän työvoiman saamisen turvaamista. Tämä on mahdollista, sillä on hintalappu, mutta aina hyviin asioihin löytyvät myös rahat.

Jos katsomme kolmen edellisen hallituksen poliittista tuottosaldoa vähävaraisten näkökulmasta, niin eipä siinä ole kovasti hurraamista. Köyhyys lisääntyy, erityisesti lapsiperheiden köyhyys. Stakesin mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana suhteellinen köyhyys on kasvanut 4 prosenttiyksikköä. Suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Järkyttävää on, että tällä hetkellä Suomessa noin 133.000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella olevissa olosuhteissa. Ja tilanne pahenee koko ajan. Lapsiperheiden verotusta ei ole haluttu keventää, vaikka siihen on ollut koko vaalikauden hyvät mahdollisuudet.
Samalla kun hallitus on jakanut veronkevennyksiä valtavat 3,5 miljardia euroa, maksaa pieneläkeläinen edelleen veroa enemmän kuin saman tulotason työssä käyvä. Miksi tätä epäkohtaa ei ole korjattu? Miksi pienin kansaneläke on sidottu kaikkein heikoimpaan indeksiin? Miksi perustuslaki suojaa kohtuuttomat optiot, mutta ei suojannut eläkeläisiä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukselta? Eriarvoisuus lisääntyy, jos nykymeno jatkuu vielä seuraavat neljä vuotta. Suunta on väärä, senhän kaikki näkevät. Näkevätkö vallankahvassa olevat poliitikot? Sen näemme pian.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2007

METRO SYÖ ESPOON PELIVARAN

Maanantaina 26.3.2007 valtuuston enemmistö antoi metrolle 3.4 miljoonaa euroa suunnittelurahaa ulkopuolelta talousarvion. Euroimuri on käynnistynyt. Se tarkoittaa sitä, että metro syö (imee) ennakkoon tämän vuoden mahdollista talouden ylijäämää - pelivaraa. Se, millä voitaisiin parantaa päivähoitoa tai lisätä kouluihin resursseja opetuksen laadun parantamiseen, tai palkata lisää hoitajia vanhustenhoitoon, menee nyt etukäteen metroimuriin.
Metrosta neuvoteltaessa ilmoitti toimiala Olavi Louko, ettei senttiäkään kaupungin rahaa käytetä, ennen kuin metropäätöksen ehdot ovat täyttyneet. Yhdenkään ehdon täyttymisestä ei ole mustaa valkoisella, mutta jo tänä vuonna metroon menee kaikkiaan noin 4.5 miljoonaa euroa. Tämän asian kertoivat valtuustolle pieni, mutta äänekäs vähemmistö metropäätöksen yhteydessä. Silloin kukaan ei uskonut ja piti sitä pelotteluna. Metroimuri käynnistyikin jo paljon aikaisemmin kuin uskoinkaan. Ja se surraa seuraavat 20 vuotta. Voi voi.

tiistai 27. maaliskuuta 2007

KÖYHYYS ON ESPOOLLE VAIKEA ASIA

Eilinen valtuuston kokous osoitti köyhyyden olevan Espoolle vaikea asia. Sitä ei millään haluta kutsua sen oikealla nimellä. Tekemäni aloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä oli allekirjoittanut 34 valtuutettu. Virkamieskäsittelyssä ja sosiaali- ja terveyslautakunnassa aloitteeni muuttui hyvinvointikertomuksen tekemiseksi ja toimeentuloasiakas kartoitukseksi. Koko homma kääntyi päälaelleen. Ongelmaksi vain muodostuu se, ettei köyhällä ole hyvinvointia jota voisi arvioida. Kun jääkaappi on tyhjä, se ei täyty tyhjyyttä arvioimalla, vaan avun antamisella. Köyhyys ei ole teoreettista filosofiaa, eikä tyhjä vatsa täyty väitöskirjalla köyhyydestä. On mentävä ytimeen. Olen muutamia kertoja viikossa Hyvän Arjen leipäjonossa jakamassa leipää. Siellä olevilta ihmisiltä pitää kysyä, mikä heitä auttaisi. Miksi he ovat päätyneet leipäjonoon? Tätä halusin selvittää. Eikä se edes ole kallista. Nyt aloite muuttui akateemiseksi väittelyksi köyhyydestä ja todellinen asia vaiettiin unholaan.
Ilta pimeni valtuustotalossa ja Espoolaiset valtuutetut ajelivat mersuillaan kotia kohti. Köyhyys on nyt käsitelty ja uusi luokka, rolexi-demarit - nukkuvat hyvin. Surullista. Olisikohan tässä yksi vaalitappion syyn siemen, unohdetut köyhät? Kyllä kansa tietää.

lauantai 24. maaliskuuta 2007

MITÄ KRISTITYT HALUAVAT?

Vaaleissa ihmiset ilmaisevat tahtonsa siitä millaisessa Suomessa he haluavat elää ja keiden haluavat asioita hoitavan. Yksinkertaista. Demokratia toimii vielä kohtalaisesti, vaikka äänestysprosentti on jo huolestuttavan alhainen. On alueita, joissa välinpitämättömyys on voittanut vaikuttamisen halun.
Mietin aamulla koiran kanssa kävellessäni mitä kristityt haluavat? Kuin ilmestyksenä keksin, sehän näkyy vaalituloksesta. Valtavaa! Sitten tulee uusi ilmestys, joka ei ole enää niin valtavaa. Nopea katsaus valittuihin ja pudonneisiin paljastaa karmean totuuden. He halusivat vähemmän kristittyjä vaikuttajia kuin viime vaaleissa. Moni kristitty putosi ja vielä useampi kristillismielinen putosi. Tilalla tuli kasvavassa määrin viihdetaiteilijoita ja mediakasvoja ja yksi s-niminen ”kuningas”.
Vielä kymmenen vuotta sitten eduskunnassa oli kymmenkunta lestadiolaistaustaista vaikuttajaa, herätyskristillisyyden edustajia, vapaiden suuntien edustajia ja joukko vahvoja kristillismielisesti ajattelevia. Vielä 90-luvun lopulla torjuttiin helposti samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki. Nyt, jopa KD:n ehdokkaista Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan 13,2 % suhtautuu myötämielisesti homoseksuaalien adoptio oikeuteen. Mitä siis kristityt haluavat? He haluavat Samaa kuin kaikki muutkin, maallistumisen - kristillisen arvotyhjiön. Ei hyvä.
Eräs vaikuttava kristitty poliitikko totesi minulle eilen: Jos herätystä ei tule, niin ….enpäs kerrokaan, mieti sinä. Vastaa itse. Kuvittele ja pohdi, millainen Suomi meillä on edessämme jos suola menettää merkityksensä. Merkit ovat jo nähtävissä.

perjantai 23. maaliskuuta 2007

ENNUSTAJAT

Kauppalehden Presso-lehdessä sanottiin 23.9.2006 seuraavaa: ”SDP:ssä ei uskota, että Jyrki Kataisen kokoomus voisi uhata demareita kevään vaaleissa. Kokoomuksen aito ongelma on uskottavan puheenjohtajan puute, arvioi demareiden vaalipäällikkö Vesa Mauriala.” Artikkelissa pohdittiin, onko Kataisesta Ruotsin kokoomuksen Reinfeldin tempun tekijäksi. Sama mies povaa myös Keskustalle tappiota. Molemmat ennustukset osoittautuivat vääriksi. Vaalien ennustaminen on vaikeaa. Siinä on paljon muuttuvia tekijöitä joille ehdokas ei voi mitään. Valtakunnallisesti nämä aika kuivat vaalit muuttuivat yhtäkkiä sähköisiksi SAK:n mainoksen siivittäminä. Kaikki ennustukset saivat kyytiä, myös gallupit. Vaaleista tuli oikeisto vasemmisto vaalit enemmän kuin kukaan uskalsi ajatella.
Yksi ennustus piti paikkansa. Se oli Timo Soinin minulle valtuuston kokouksessa viime syksynä kertoma vaalitulos: ”Perussuomalaiset saavat kaksi paikkaa Uudeltamaalta ja minä saan yli 18.000 ääntä, ja puolue 5-6 paikkaa.”. Pidän Timoa tämän hetken strategisesti älykkäimpänä puoluejohtajana. Vilpittömät onnittelut, vaikka menestyksesi vei ääniä myös minulta, ehkä jopa kansanedustajan paikan, jälleen kerran.

torstai 22. maaliskuuta 2007

POLIITTINEN HITAUS TUOTTAA ONGELMIA

VM:n martti Hetemäki varoittaa, että työvoima vähenee nopeammin kuin uskotaan. Työministeriö valmistelee työperusteista maahanmuutto-ohjelmaa. Väestön ikääntyminen ja työvoiman tarjonnan väheneminen vaikuttaa lähivuosina merkittävästi työvoiman määrään ja työmarkkinoiden rakenteisiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) arvion mukaan Euroopan väestöstä yli 60-vuotiaiden osuus nousee vuoteen 2020 mennessä nykyisestä 23%:sta 33 %:iin. Euroopassa väestö vanhenee nopeammin kuin muualla maailmassa, ja Suomessa ikä-rakenteen muutos tapahtuu useita muita Euroopan maita aikaisemmin. Vuosina 2004-2005 Suomen työmarkkinoilta on ikääntymisen takia jo alkanut poistua enemmän työvoimaa kuin sinne tulee.
Suomen väestö ikääntyy niin, että vuonna 2030 Suomessa arvioidaan olevan 65 vuotta täyttäneitä yli 600 000 enemmän kuin nyt. Samana ajanjaksona työikäisten määrä vähenee yli 300 000 hengellä ja 0-14-vuotiaiden lasten määrä 70 000:lla. Lisäksi ikääntyminen aiheuttaa Suomessa alueellisesti kasvavia eroja väestön ikärakenteessa.
Näyttää siltä, että poliittinen hitaus tämänkin asian hoidossa on tuottamassa ratkaisuja, joiden tulokset eivät ole kovin kestäviä. Naapurimaassamme Norjassa asiaan alettiin varautua ikääntymisen ongelmiin jo 90-luvulla. Me taas painamme paniikkinappulaa, josta seuraa hallitsemattomia toimintamalleja. Viisautta olisi ollut järkevä perhepolitiikka, joka olisi lisännyt luontaista syntyvyyttä. Suomalaisethan haluavat enemmän lapsia kun hankkivat tällä hetkellä. Haluja ei puutu, taloudellisia edellytyksiä kylläkin. Olisi varmaan myös aiheellista puhua aborttipolitiikasta. Olemme abortoineet jo yli 500.000 suomalaista 70-luvulta alkaen. Nyt esitämme saman määrän tuomista ulkomailta Suomeen hommiin. Eikä siinä kaikki. Esitykseen sisältyy ajatus työhön tulevan maahanmuuttajan sosiaaliturvan parantamista siten, että hänen kotimaassaan olevalle perheelle maksetaan tukea. Eikö olisi helpompaa tukea Suomalaisia perheitä tavalla, joka lisäisi tulevaisuuden työvoimaa? Kukahan poliitikko uskaltaisi tämän sanoa ääneen Arkadianmäellä? Harmi, etten saanut kannatusta.

tiistai 20. maaliskuuta 2007

PYSY KANAVALLA

Tätä blogia on seurannut näiden vaalien aikana 3000 henkilöä. Jos olet yksi heistä ja sinua kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat kristillisen maailmankatsomuksen näkökulmasta, niin pysy kanavalla. Blogi jatkuu päivittäin. Myös vaimoni jutustelut ”elämää pastoripoliitikon varjossa” jatkuvat.

Joitakin ajatuksia menneestä. Vaaleista on nyt muutama päivä. Tunteet ovat risteilleet ylös alas. Monia asia on alkanut harmittaa. Erityisesti se, ettei kristillisille arvoille ole kysyntää, ei edes kristittyjen parissa. Miksi kristityt eivät äänestä kristittyjä. Tai, miksi he eivät ylipäätään äänestä. Mietin myös, miksi en kelvannut kristityille ehdokkaaksi? Kampanjani kärki oli viesti kristillisten arvojen puolesta. Mutta se ei saanut kannatusta. Laskin, että Uudellamaalla on tilastollisesti noin 50.000 tunnustavaa kristittyä. Jos mukaan lasketaan kristillismieliset, niin luku on huikeat 80.000 ihmistä. Näistä äänistä sain vain 2676 ääntä ja KD-uusimaa n 19.000 ja muissa puolueissa olevien kristityt ehdokkaat noin 3000 ääntä. En ymmärrä. Anteeksi vain, mutta en vain ymmärrä. Mitä kristityt sitten odottavat tai toivovat niiltä joita äänestävät, jos äänestävät? Olisi jo aika herätä. Jos eduskuntaan ei äänestetä kristittyjä, niin on turha rukoilla Jumalaa jälkikäteen vaikuttamaan kansanedustajien mieliin, jotta he eivät hyväksyisi lakeja jotka murentavat moraalia, kun olemme sinne äänestäneet henkilöitä joita eivät kristilliset arvot ohjaa. Ei Jumala ole mikään tomppeli, jota voi napista painaa. Painettavat napit ovat eduskunnassa, ja niitä painavat ne arvot, jota sinne äänestetään. Näin se vaan on. Voihan rähmä, että harmittaa, ei vain itseni puolesta, vaan tämän kansakunnan puolesta.

maanantai 19. maaliskuuta 2007

KIITOS KIITOS KIITOS

Tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka uskoitte mahdollisuuksiini ja piditte tärkeinä kristillisiä arvoja antaessani äänenne minulle.
Vaali-ilta on takana. Ääniä tuli reilut 2600, noin 600 vähemmän kuin viimekerralla. Espoosta saamani äänet olivat suunnilleen samat kuin viimeksi (1300), joten suhteellinen osuus kasvoi. Uudellamaalla Niinistön ja Soinin äänimäärä oli niin valtaisa, että se näkyi laskevana lähes kaikkien espoolaisten ehdokkaiden äänissä. Suurimmat hyötyjät olivat tietysti kokoomuslaiset ehdokkaat, joista monet pääsivät suhteellisen pienellä äänimäärällä sisään sekä Soinin vanavedessä 1000 äänellä läpimennyt ehdokas. Olisikohan jo aika nykyaikaistaa vaalilakia, kun joku ei tule valituksi 7000 äänellä ja toinen tulee 1000 änellä?

Kirjoitin eilen päiväkirjaani ennen vaalitulosta:
"Kampanja on takana, tulokset edessä. Kaikki on nyt Jumalan ja kansan kädessä.
Kokonaisuus oli onnistunut. Näkyvyys suurempi, laajempi ja laadukkaampi, kuin olin kuvitellut.
Paljon tuli ylimääräistä tilaa lehdissä, joka lisäsi läpimenon mahdollisuutta. Paras vaalikampanja joka minulla on ollut. Myös puolue onnistui hyvin. Päivi oli loistava ja säteilevä. Rukoilen, että hän saa suuren voiton."

Joku ehkä miettii miten nyt jaksan. HYVIN! Tämä oli vain yksi taisto muiden joukossa, joka antaa uusia mahdollisuuksia nähdä enemmän ja kasvaa ihmisenä. Mietin jo seuraavien vaalien slougania.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2007

ÄÄNIÄ! KYLLÄ KIITOS.

Kampanja päättyi eilen. Mieli on rauhallinen ja yökin tuli nukuttua hyvin. Kävely Ossi-koiran kanssa kauniissa aamussa vei ajatukset hetkeksi pois illan jännityksestä.
Miten tässä voi käydä? Tässä ajatuksiani. Tarvitsemme noin 12.000 ääntä yhteen paikkaan Uudeltamaalta. Ollakseni ykkönen tarvitsen todennäköisesti yli 5000 ääntä. Ääni saa lähettää, kiitos. Kaikissa veikkauksissa olen ollut puolueemme ykkönen ja läpimenijä. Joten todennäköisesti ääni minulle tuo paikan eduskunnassa. Kahteenkin paikkaan on mahdollisuuksia. Viime vaaleissa saimme 16.000 ääntä. Nyt kahteen paikkaa tarvittaisiin noin 23.800 ääntä. Mahdollisuuksia yllätykseen on ilmassa.
Olen kotikaupungissani Espoossa vienyt läpi kristilliset arvot osaksi kaupungin arvoja, ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Olen saanut kristillisen päihdetyön osaksi Espoon päihdetyötä (selvitys valmisteilla). Olen tehnyt aloitteen kumppanusmallista vähävaraisten auttamiseksi Hyvä Arki ry:n kautta, joka toimii ja tuo turvaa tuhansille ihmisille. Olen tehnyt aloitteen Espoonkruunun (kaupungin vuokrataloyhtiö) vuokrien vuokrakatosta. Olen tehnyt aloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä, jotta voisimme auttaa pienituloisia paremmin. Vastustin Espoon sähköyhtiön osakkeiden myyntiä Fortumille, koska maksajana kaupassa ovat Espoolaiset sähkönhinnan korotuksina ja työpaikkojen menettämisinä.
Olen ollut rohkeasti ja johdonmukaisesti vaikuttajana kristillisistä arvoista käsin. Nyt tämä rohkeus voi siirtyä vaikuttamaan myös valtakunnalliselle tasolle.
Siihen tarvitsen ääniä. Paljon ääni, kiitos.

Elämää pastoripoliitikon varjossa. Osa 3.

Loppusuora. On varhainen lauantaiaamu ja pastoripoliitikko on hävinnyt horisonttiin. Luen Jung Changin kirjaa Mao Zedongista. Ei ole muuten lainkaan samantekevää kenellä valta on.
Yritän olla ajattelematta vaaleja. Se onnistuu erittäin huonosti. Mietin vaimon roolia. Laajemman perspektiivin toivossa ajattelen isoja asioita: historiaa, oman elämäni arvoja, ystäviä, Jumalaa. Yritän myös sisäistää, että minä en ole ehdolla vaan pastoripoliitikko. Olen nimittäin alkanut pitää itseäni ehdokkaana ja pettymys saattaa olla suuri jos minua ei valita.
On alkanut myös huolettaa, että jos pastoripoliitikko tulee valituksi, se saattaisi vaikuttaa minunkin elämääni. Hän voi esimerkiksi ilmoittaa minut koirakouluun heti maanantaiaamuna, koska salonkikelpoisuuttani pitäisi ehkä vähän hioa.

Luulen olevani tyypillinen suomalainen. Näiden vaalien aikana tajuntaani on mennyt ensimmäistä kertaa muutamia asioita. Kuten esimerkiksi, että eläkeläisiä verotetaan rankasti. Minä en ole tiennyt sitä. Toisin sanoen en ole aiemmin ymmärtänyt mitä on sanottu, jos edes on sanottu. Poliitikot pitää opettaa puhumaan niin, että tavallinen ihminen ymmärtää mitä sanotaan. Vaalikeskusteluihin pitää saada simultaanitulkkaus ja selkokielinen tekstitys. Tai sitten päästäkää minut sinne. Pystyn kysymään mitäsetarkoittaa useita kertoja minuutissa.

Teen muuten parhaillaan testiä, jonka tarkoituksena on selvittää onko pastoripoliitikko altis lahjonnalle ja uhkailulle. Lähetin hänelle tekstiviestin, jossa ilmoitin äänestäväni häntä vain mikäli hän tuo minulle uusimman Muumi-mukin. Katsotaan…

Tiedoksi: pastoripoliitikon vastaus: ”Taisin just menettää yhden äänen.”
Ei tullut mukia, voin siis turvallisesti äänestää häntä.

lauantai 17. maaliskuuta 2007

TÄNÄÄN ISOSSA OMENASSA - HUOMENNA?

Äänestyspäivä on huomenna. Kaikki on nyt lähes tehty, mitä olen ymmärtänyt ja mitä olen resursseillani voinut tehdä. Huomenna selviää mihin se riittää.
Ne jotka ovat seuranneet kirjoituksiani tällä palstalla, tietävät miksi minä olen ehdolla ja mitä minä tekisin jos tulisin valituksi kansanedustajaksi. Tässä vielä tiiviisti keskeisin sisältö.
Haluan olla vahvistamassa yhteiskuntaa toimimalla kristillisestä maailmankuvasta nousevien arvojen pohjalta. Kiteytettynä: Kristillisen uskon ja luomisjärjestyksen mukaisesti saa jokainen ihminen elämän lahjan ja loukkaamattoman ihmisarvon hedelmöityksen hetkellä. Tästä elämästä on jokaisella ihmisellä vastuu. Raamattu kiteyttää ne seuraavasti: vastuu itsestä, perheestä, yhteisöstä ja luonnosta. Näistä lähtökohdista nousevat ne toimintamallit, joilla uskon, että Suomalainen yhteiskunta olisi nykyiseen asioiden hoitoon verrattuna vastuullisempi, välittävämpi ja ekologisesti kestävämpi.
Kristillisen politiikan lähtökohta on: ihminen on aina markkina-arvoa tärkeämpi. Rakenteet luodaan palvelemaan ihmistä, ei päinvastoin.
Kristillisen politiikan päämäärä on kristilliseettinen arvomaailma lainsäädännön kulmakivenä ja ohjaimena, jolloin vastuullisuus, yrittäjyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologisesti kestävät ratkaisut toteutuvat. Kukaan ei ole köyhtynyt köyhien auttamisesta.

En seiso yksin historian lehdellä. Kanssani on joukko merkittäviä valtiomiehiä - ihmisiä, jotka rakensivat onnistuneesti kestävänpää yhteiskuntaa kristillisestä maailmankuvasta käsin. Tässä heidän mietteitään:

"Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset." - Kyösti Kallio

"On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa, ja kivet kalliimatkin on sen rinnalla vain multaa. Tää lahja kallis taivahan, tää kallein aartehemme: On pyhä sana Jumalan, sen saimme omaksemme." - J. L. Runeberg

"Me uskomme, että on sekä tieteellisintä että järjellisintä ottaa Raamatun historiallinen kuvaus kirjaimellisesti. - Voimme olla vakuuttuneita siitä, että kaikki nämä asiat ovat tapahtuneet juuri niin kuin ne on kuvattu Pyhässä Kirjassa. Olemme turvassa -'Raamatun järkkymättömällä kalliolla' ". -Winston Churchill

"Melkein kaikki maamme suuret miehet ovat olleet hyvin perehtyneitä Raamatun oppiin. Se on voiman lähde, ja nyt - kuten aina - tuki ja apu tyydyttämään ihmissielun korkeinta kaipausta. Katson, että laaja Raamatun tutkimus kuuluu osana korkeimpaan yleissivistykseen." - Franklin D. Roosevelt

"Enemmän kuin mikään muu on aidon ja lempeän ilmestyksen valo vaikuttanut jalostavasti ihmiskuntaan ja tuonut siunausta yhteiskunnalle. On mahdotonta hallita maailmaa oikealla tavalla ilman Raamattua" - George Washington

Äänesi minulle, on askel kohti välittävämpää Suomea.

torstai 15. maaliskuuta 2007

KRISTILLINEN REFORMAATIO

Maailman itsetuhon vauhti on niin suuri, että uuden kristilliseettisen ajattelun täytyy nousta johtavaksi maailmankuvaksi, jotta mielellinen muutos olisi mahdollista. Eri yhteiskunnan alueilla toimivien kristittyjen on herättävä kantamaan vastuuta julkisessa keskustelussa. On tehtävä todellisia kristillisestä maailmankuvasta nousevia kestävän kehityksen avauksia. Maailma tarvitsee sinua muutoksen välineeksi.
Muutama hätkähdyttävä tilasto.

  • Jokaista maailman asukasta kohden on olemassa 15 tonnia räjähteitä.
  • Jokaista pohjoisen pallonpuoliskon suurkaupunkia kohti on olemassa 2000 kertaa Hiroshiman atomipommin suuruinen ydinlataus.
  • Maailmassa käytetään aseiden tuottamiseen noin 1,7 miljoonaa euroa joka minuutti.
  • Joka tunti tuotetaan 60 000 tonnia ongelmajätettä.
  • Joka tunti levitetään hyönteismyrkkyjä luontoon 300 tonnia.
  • Samaan aikaan maailmanlaajuinen köyhyys ja nälänhätä lisääntyvät.
  • Joka kolmas ihminen maailman väestöstä ei saa täysipainoista ravintoa päivittäin.
  • Maailman 6,3 miljardista ihmisestä reilut puolet (56%) hankkii työllään noin 5% koko maailman bruttokansantuotteesta (tulot 379 USD/hlö/vuosi).
  • Toisaalla maailman rikkaiden maiden kansalaiset (15% väestöstä) hallitsevat 80% koko maailman varallisuudesta ja heistä noin 500 henkilöä tekee kaikki merkittävät päätökset näiden varojen liikkeistä ja käytöstä.
  • Samaan aikaan maailman 251 maasta 150 on ylivelkaantunut ja luku kasvaa koko ajan.

(Lähde: Maailmanpankin tilastot, Köyhyyden globalisaatio, Like)

Pohjoismainen hyvinvointimalli syntyi kristillisyyden vaikutuksesta ja murenee kristillisyyden heikentymiseen. Pohjoismaista yhteiskuntamallia pidetään sosiaalisesti maailman oikeudenmukaisimpana. Isiemme usko kristinuskon Jumalaan on siis näkynyt hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa. Miten on tänä päivänä? Missä ja miten näkyy nykyajan kristityn usko? Kävikö meille vanhanaikaisesti: Ensin usko yksityistettiin – kohta se on ulkoistettu!

Muutos ei ala kaukaisten maailmojen muuttamisella, vaan meistä ja oman yhteiskuntamme tavoitteiden uudelleen priorisoinnista. Miten maailma voi muuttua? Helposti, valinta kerrallaan!
Sinulla on ääni ja se voi kuulua kauttani, jos niin haluat.

Kuvassa: Uudenmaanliiton maakuntavaltuusto, jonka jäsen olen (2004-2008).

keskiviikko 14. maaliskuuta 2007

KUKA ON VAIKUTTAJA?


Kuka on vaikuttaja? Kenestä kasvaa tulevaisuuden tekijä?

Tässä yksi näkemys. Vaikuttaja on se joka tuntee menneisyyden, ymmärtää nykyisyyden, näkee tulevaisuuden ja tuo sen tähän aikaan. Se on kokonaisuus, jossa joku saa armon ja viisauden - kyvyn soveltaa tietoa tähän hetkeen tulevaisuutta varten. Se on nöyryyttä taipua kuuntelemaan ympäristöä ja verkostoitumista yhteisen hyvän parhaaksi niiden välillä, joille on edustuksellista valtaa annettu. Vaikuttavuutta ei ole menneisyyden juhliminen tai sillä pelottelua, vaan tulevaisuuteen tarttumista tässä hetkessä. Vaikuttaja on se, joka muuttuu uhkakuvien viljelijästä, positiiviseksi tulevaisuuden rakentajaksi. Toivon näköalojen piirtäjäksi. Kaiken kaikkiaan politiikka on palvelemista. Valitettavasti monille poliitikoille se on oman mission toteuttamista, jossa tehtävän olemus – kansan palveleminen - unohtuu.

Elämme maailmassa jossa kaikki liikkuvat; ihmiset, osaaminen, raha, kulttuuri. Tällaisessa maailmassa ei voi jäädä menneisyyden vangiksi, on katsottava tulevaisuuteen. Siksi poliittisen toimintaympäristön on oltava rohkaisevaa, ei verokeppipujottelua, vaan jäykkiin rakenteisiin tarttuvaa, verkostoitunutta, luovaa ja yhteistyökykyistä. Tästä yhtälöstä syntyy innovaatiopolitiikkaa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden kaikkien mahdollisuutena hyvään elämään, myös niiden jotka tarvitsevat jatkuvaa hoivaa tai eivät kykene itse itseään enää auttamaan.

Kristillisdemokratialle on Suomessa huutava tarve. Poliittisesta keskustelusta puuttuu todellinen arvokeskustelu, joka haastaa koko poliittisen päätöksenteon moraalin.
Valtion merkittävin moraalibarometri on valtion talousarvio. Siinä arvotetaan ihmisten ja rakenteiden tarpeet sekä niiden suhde toisiinsa. Fakta: Siellä missä vain raha päättää, köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät. Viimeiseen viivan voittovaatimukseen on lisättävä ihmisen hyvinvointi. Se on se voittomarginaali joka lopulta ratkaisee pitkällä aikavälillä. Siksi kaikki puolueet on haastettava keskusteluun moraalin tulevaisuudesta Suomessa.

Jumala ei ole kristillisdemokraatti eikä sosialisti. Jumala on Jumala. Häntä ei voi politisoida. Mutta Hänen asettamansa arvot, elämän oikea ja väärä ovat kestäneet kautta aikojen ja voivat olla minkä tahansa kansakunnan ohjenuora, selkäranka ja pelastus. Olen valmis muutokseen – se on välttämätöntä.

(kuvassa: Presidentti Ahtisaaren kanssa keskustelemassa presidentinlinnassa Suomen ensimmäisen kansallisen rukousaamiaisen järjestämisestä, 1998). Ehkä ensi vuonna.

tiistai 13. maaliskuuta 2007

KANSA KYSYY – VASTAAKO POLIITIKKO?


Vaalikentillä törmää arjen totuuteen. Kysymyksiin joita ei voi väistää. Suomessa kansa tietää missä mennään. Tietääkö poliitikko? Monet eivät. Tiedänkö minä ja olenko valmis vastaamaan, on tärkeää. Tässä kysymysten neljän kärki: 1. Kun olen työni tehnyt ja siirryn eläkkeelle, onko eläkkeeni turvattu vai onko se käytetty johonkin muuhun, tai jos olen vanha ja sairas, kuka pitää minusta huolta, riittävätkö rahat? 2. Miksi minun eläkkeeni ei riitä elämiseen, miksi sitä verotetaan eri tavalla kuin palkansaajan tuloa? 3. Olemme opiskelijapari, joka haluaisi perustaa perheen. Mutta lapsen myötä menomme kasvavat niin paljon, että olemme epävarmoja miten selviämme. Miksi yhteiskunta ei tue nuoria jotka haluavat perustaa perheen? 4. Kannatatko Helsingin Sipoon valtausta?

Mietin. Kysymysten toisessa päässä ovat nuoret, jotka haluavat aloittaa elämänsä hyvistä lähtökohdista ja tarvitsevat siihen apua. Toisessa päässä on ikääntyvä väestö joka kokee turvattomuutta ajasta, jolloin eivät ehkä pysty itse itseään enää hoitamaan iän tai sairauden myötä. Ja sitten todella merkittävässä määrin ihmisiä kiinnostaa Helsingin pyrkimykset Sipoossa. Valtausaluepolitiikkaa, joka koskettaa merkittävällä tavalla ihmisen oikeudentajua ja itsemääräämisoikeutta.

Jaa että, mitä vastaan? Olisi poliittista epärehellisyyttä ja vilppiä väittää, että jos minusta tulee kansanedustaja niin kaikki nämä asiat järjestyvät. Joten, en sitä lupaa. Mutta tässä ne asiat joita lupaan. Lupaan rakentaa siltoja sellaisiin päätöksentekoelimiin yli hallinto- ja puoluerajojen joiden kautta voin viedä eteenpäin asioitanne. Siihen minulla riittää rahkeita ja osaamista.

Käytännössä. Ajan eteenpäin ikäihmisten hoitoturvalakia, joka velvoittaisi valtion turvaamaan kunnille ikäihmisten riittävän hoidon. Eläkkeiden verotus on tuotava tasavertaiseksi työtulon verotuksen kanssa. Nyt osaa eläkkeistä verotetaan raskaammin. Lääkekorvausten katto on poistettava. Eläkerahastot on laitettava paremmin tuottamaan, jotta myös nykyinen sukupolvi saa maksamansa eläkkeen omana aikanaan. Järjestelmää on kehitettävä.

Julkinen terveydenhoito on murroksessa, sen kaikki näkevät. Samalla kun kunnat käyttävät yhä enemmän varoja julkiseen terveydenhoitoon, kokevat kuntalaiset saavansa huonompaa palvelua kuin ennen. Tilanne on ristiriitainen. Mistä tämä johtuu? Nähdäkseni terveydenhuoltoon budjetoidut varat kohdennetaan osittain väärin. Niitä käytetään rakenteiden ja hallinnon kasvattamiseen, eikä ihmisten hoitamiseen. Tämä näkyy mm siinä, että hoitajia ei palkata riittävästi. Usein myös ne jotka palkataan, ovat määräaikaisia ja usein epäpäteviä.

Terveydenhuoltopalvelut ovat peruspalveluja, joiden tulee aina olla kunnan palvelutarjonnassa parhaiten hoidettuja. Tulen ajamaan sitä, että hoitajien palkkoja nostetaan asteittaan koko vaalikaudella, jotta voimme turvata riittävän henkilökunnan saannin. Hoitajien määrää tulee lisätä ja työsuhteet muutetaan pysyviksi. Uskon myös siihen, että julkinen sektori voi ostaa joitain erityispalveluita yksityiseltä sektorilta (esimerkiksi sappi- ja kaihileikkauksia) ja tällä tavalla nopeuttaa kuntalaisen pääsyä hoitoon.

Nuorten elämän alkua tulee tukea veropoliittisilla ratkaisuilla. Opintorahaan on tehtävä tuntuva tasokorotus. Opintorahan lapsikorotus on palautettava sekä kunnallisverosta tehtävä lapsivähennys. Opintoetuuksien järjestelmää pitää kehittää kannustavammaksi ja selkeämmäksi. Vanhempien tuloihin perustuvat tukien rajoitteet alle 20 -vuotisilta tulee poistaa.

Sipoo-kysymyksessä vastustan Helsingin pyrkimystä kokonaisuudessaan. Helsingin toimet ovat itsekkäitä ja loukkaavat kunnan itsemääräämisoikeutta sekä ihmisen oikeutta omaan omaisuuteensa, tässä tapauksessa Sipoolaisten. Helsingillä on riittävästi omaa kaavoittamatonta maata. Heidän tulisi tehostaa omaa kaavoitustoimintaansa, eikä keskittyä muiden kuntien valtaamiseen.

Tässä oli muutama ajatus. Työtä se vaatii, mutta tie päämäärään on tiedossa, edellyttäen että mandaattia – ääniä - annetaan. Tiukkapipoisesti tärkeimmistä tinkimättä, niinhän se motto kuuluu.

maanantai 12. maaliskuuta 2007

Elämää pastoripoliitikon varjossa Osa 2.

Hetkellisesti kissankarvat pimentävät taivaan ja laskeutuvat jälleen merkkinä pastoripoliitikon pikavierailusta kotikonnulle.
On sunnuntai ja viikko aikaa vaaleihin. Urheilen jakamalla vaalimainoksia. Monet asiat mietityttävät. Istun tuolissa ja luen Max Jacobsonin kirjaa Tulevaisuus ja ajattelen miten nopeasti kaikki muuttuu. Isoisoisillämme sata vuotta sitten oli ongelmanaan Nikolai, kasakat ja itsenäisyyden saavuttaminen. Meidän pitäisi nyt pystyä pysäyttämään ilmaston lämpeneminen ja pari tuhatta muuta juttua.
Olen tehostanut kierrätystä. Harrastan vanhoja huonekaluja. Tunnen syyllisyyttä puutteellisesta jätteenkäsittelystä omassa taloudessamme. Sammuttelen valoja. Syön vain vapaan kanan munia.
Sitten joku tonttu sanoo TV:n vaaliohjelmassa, että Suomi on niin pieni maa, ettei meidän teollisuutemme päästöillä ole paljoa vaikutusta maailman ilmastotilanteeseen. Suomi! Entäs minä? Meidän talo? Espoo? Minä luulin, että jokainen maitopurkki on tärkeä! Milloin ihmiset oikein heräävät?

Useimmille meistä tuo poliittinen kenttä on liian iso, jotta siitä saisi tolkkua. Suurten puolueiden mainonta on suunnattu toisiaan vastaan, eikä niitä ymmärrä ilman selitysteosta.

Olen usein haaveillut jonkinlaisen yhteiskunnallisen piilovaikuttajan asemasta. Zorro, Batman, Punainen Neilikka, joku sellainen joka ilmestyisi kuin tyhjästä ja estäisi pahojen korruptoituneiden herrojen ja rouvien huonot aikeet. Ilman väkivaltaa tietenkin, korkeintaan pari mustaa silmää sallittaisiin. Ehkä jonkinlainen kissahahmo?

Ooh. Pastoripoliitikko raahautuu saarnareissultansa kotiin lopen uupuneena. Pastorin homma on ympärivuorokautista ja enemmänkin elämänasenne kuin ammatti. Onkohan poliitikonkin?

perjantai 9. maaliskuuta 2007

OIKEUSKANSLERIN VIRASTO VASTASI KANTELUUNI KRISTILLISTEN KOULUJEN LUVISTA!


Apulaisoikeuskanslerin sijainen Nils Wirtanen antoi 28.2.2007 päätöksen kanteluuni kristillistenkoulujen perusopetuksen järjestämislupien käsittelystä. Päätös on merkittävä erävoitto.
Päätöksessään Oikeuskanslerin sijainen yhtyy kanteluni näkökulmaan, jossa esitin, ettei Opetusministeriö ja Opetushallitus voi käyttää kristillisten koulujen lupahakemuksien hylkäysperusteena kristillisten koulujen opetussuunnitelmassa olevaa erityispiirrettä, jonka sisällöllisenä tarkoituksena on että kristillinen maailmankatsomus näkyy kaikissa aineissa, koska on itse sitä edellyttänyt, mutta ei ole määritellyt tai ohjeistanut mitä se tarkoittaa.

Kanslerin sijainen lausuu valituksen johdosta:
”Hakijalla tulee olla opetushallituksen perusopetuslain 14 ':n mukaan hyväksymien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 mukaisesti laadittu opetussuunnitelma. Nämä opetussuunnitelman perus­teet ovat luonteeltaan yleiset ja koskevat perusopetusta yleensä. Niissä ei nimenomaisesti käsitellä eri maailmankatsomuksiin, mukaan luettuna kristilliseen maailmankatsomukseen, perustuvien koulujen opetussuunni­telmia. Se, että opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen perus­teena olevien arvojen tulee välittyä opetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin sekä jokapäiväiseen toimintaan, ja asetuksen 1435/2001 mukainen mah­dollisuus opetuksen järjestämisluvassa poiketa perusopetuksen tuntijaosta antavat perustan sille, että kristillisten koulujen opetussuunnitelmissa voi eri aineiden osalta olla koulun ominaisluonteen mukaisesti läpäisyperiaat­teella katsomuksellista ainesta, kuten perustuslakivaliokunnan mietinnössä 10/2002 vp oli esitetty. Ongelmaksi näyttää kuitenkin jäävän se seikka, miten kristillisen koulun opetussuunnitelma tulisi laatia tai mitä se voi sisältää, jotta se yhtäältä täyttää perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 asetetut vaatimukset perusopetuksen tavoitteiden ja yhtenäisyyden osalta sekä toisaalta sisältää kristilliseen maailmankatso­mukseen perustuvaa ainesta, jotta kristillinen koulu ylipäätänsä erottuu kunnan koulujärjestelmään kuuluvasta koulusta. Tähän ei saa oikein johtoa perustuslakivaliokunnan mietinnöstäkään. Avoimeksi jää asiaa koskevan sääntelyn ja opetussuunnitelman sisällön harkinnanvaraisuuden johdosta se seikka, missä määrin kristillisen koulun opetussuunnitelmaan voi sisältyä katsomuksellista ainesta. Tämän johdosta esitän opetusviranomaisen harkittavaksi, olisiko aihetta tarkemmin selvittää asiaa siinä tarkoituksessa, että opetuksen järjestämisluvan hakija jo koulun opetussuunnitelmaa laatiessaan pystyisi ennakoimaan, miten eri aineiden opetuksen yhteydessä voidaan esittää läpäisyperiaatteella katsomuksellista ainesta ilman että perusopetuksen yhdenvertaisuustavoitteet vaarantuvat.”.
Vastaus on luonteeltaan sellainen, että se edellyttää opetusviranomaisilta toimia ja on annettu heille tiedoksi.

Jotta ongelma poistuisi, tulisi maailmankatsomuksellisien (kristillisten) koulujen kannalta lupamenettelyä selkeyttää siten, että perusopetuslain 7 § kohtaa muutetaan siten, että opetusluvan myöntämisen harkinnanvaraisuus poistuu valtioneuvostolta. Tähän tarvitaan sellainen hallitus joka suhtautuu maailmankatsomuksellisiin kouluihin eri tavalla kuin nykyinen hallitus. Yksi vaihtoehto voisi olla - jotta oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuisivat - että kristillisten koulujen oppilaiden vanhemmille myönnetään oppilasmaksuja vastaava verovähennysoikeus, koska jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen, myös kristittynä.

torstai 8. maaliskuuta 2007

Elämää pastoripoliitikon varjossa Osa 1.

Pastoripoliitikon vaimona eläminen on totista puuhaa, varsinkin vaaleja edeltävänä aikana. Tämä ei sovi sellaiselle joka mielellään viettäisi illat kotona miehensä kanssa. Voi kyllä viettää illat kotona, mutta ei miehensä kanssa.
Mies on alkanut muistuttaa jonkinlaista valoilmiötä. Kuuluu vain suhaus, näkyy viiva horisontissa ja ilmiö on kadonnut. Tämä tapahtuu yleensä aamuisin, myös viikonloppuina (vaalitilaisuuksia 24-7) ja joskus keskellä päivää kun hän käy vaihtamassa vaatteitaan. Silloin todisteeksi pikavierailusta jää yleensä vain muruvana keittiöstä eteiseen ja pari kuolleita sukkia lattialle.
Kotitöistä pastoripoliitikon hoidettavaksi on tällä hetkellä jäänyt ainoastaan kissankarvojen nyppiminen omista vaatteistaan sekä kissankarvoista valittaminen aina kotona ollessa. Minun tärkein tehtäväni on paikallistaa teippiharja tarpeeksi nopeasti sekä ojentaa se ovensuussa ennen valoilmiön katoamista. Suhaus ja pilvi hiljalleen laskeutuvia kissankarvoja kertovat hänen menneen jälleen.

Kotona ollessaan pastoripoliitikko puhuu puhelimessa. Ei siitä sen enempää, mutta kiitos kylpyammeesta jonne voi veden valuessa paeta kuulemasta kaikkea. Koiran kanssa ulkoillessa voi myös rauhoittua luonnon helmassa – kunnes törmää vaalimainoksiin.
Olen jännityksen ystävä, mutta en tuollaisen jännityksen. Tämähän on elävästä elämästä ja vaalipäivän aion viettää sängyn alla turvassa. Kissojen kanssa.

Pastorin ja poliitikon elämä on ihmisten kanssa olemista, kuuntelemista ja kannanottoa. Omat arvot ja ajatukset on oltava kristallinkirkkaina edessä tai kohta ei enää tiedä mitä mistäkin ajatella. Pastoripoliitikko harrastaa mietiskelyä ja rukousta päivittäin pitääkseen aivonsa kirkkaina. Se onkin ainoa aika vuorokaudesta kun hän on hiljaa. Kiitos siitä. Öisin hän kuorsaa.

Pastoripoliitikko on vähän intomielinen, herkästi syttyvä, mutta se on ominaisuus jota varmasti tarvitaan, jotta jaksaa taistella ja kiinnostua ja innostua. Hän oli jo pienenä aina menossa.
Uskon, että hän on hyvä vaikuttaja. Hänellä on asioiden hoitamiseen riittävästi sitkeyttä eikä hän pelkää ketään. Samaa ei voi sanoa minusta. Mutta minähän voin pysyä kotona teippiharjan kanssa ja lisätä vaivihkaa kissojen määrää.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

BRYSSELIN RIEMUA


Nyt se on sitten nähty, vallan ydin Euroopan parlamentti. Unioniin kuuluu 27 maata joissa on lähes 500 miljoonaa ihmistä.
Matka oli antoisa ja pisti ajattelemaan monia asioita. Useissa asioissa joudun tarkistamaan mielikuviani oikein reilusti. Euroopan unionin hallinto ei olekaan sellainen syöppö, vaikka se mittava onkin, kuin olin ajatellut. Hallinnon kulut talousarviosta (111 miljardia euroa) ovat noin 6 %, siis suunnilleen sama, kuin Espoon vastaava kulu prosentteina. EU:n kehitysapu on 5 % budjetista, joka yllätti minut täysin. EU:n osuus maailman kehitysyhteistyöstä on vertailun suurin. EU:n suurin menoerä on maatalousmenot (tuet), joka ovat noin 46 % budjetista.
Matkan päätarkoitus oli tutustua Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen Luxenburgissa. Istuimen (kollegion) suomalainen jäsen Olavi Ala-Nissilä oli isäntämme yhdessä kabinettipäällikkö Jukka Nurmion kanssa. Saimme aimo annoksen tietoa unionin tarkastustoimesta. Unionin hallinnon ja tilien tarkastaminen ei ole mikään läpihuutojuttu, vaan valtaisa työ, jossa on mukana lähes 800 henkilöä. Elin on riippumaton, joten sillä on suri vapaus asioiden arvioinnissa ja tarkastuksessa. Se suunnittelee tarkastusohjelman itsenäisesti ja toteuttaa sitä laajoin tiedonsaantivaltuuksin.
Kuvaavaa on, että yhdentoista vuoden aikana tilintarkastustuomioistuin ei ole kertaakaan hyväksynyt komission tilejä, vaan on vaatinut selvityksiä ja tarkennuksia. Vastaavasti, komissio ei ole hyväksynyt tarkastajien tilien hyväksymättömyyttä ja on hyväksynyt tilit ja myöntänyt vastuuvapauden. Ajatelkoon kukin tästä mitä parhaaksi näkee.

Muuten ennakkoäänestys alkoi tänään ja jatkuu 13 päivään asti. Nyt niitä ääniä sitten alkaa tulla. Tuleeko riittävästi, sen näemme pian.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2007

VAUHTI KIIHTYY


Vauhti kiihtyy ja loppusuora häämöttää. Viimeiset päivät on menty minkä on töppösistään irti saanut. Paneelista toiseen. Markkinoilta markkinoille. Välissä tuli vihittyä yksi hääparikin. Palaute on ollut hyvää ja rohkaisevaa. Itse asiassa niin hyvää, että jos uskoisi kaikki lupaukset, jotka olen saanut viime viikon aikana, niin kaikki Uudellamaalla äänestävät minua. Se olisikin jotain se. Miltähän mahtaisi näyttää Niinistön naama, kun vaalistudiossa isossa pajassa Uudenmaan ykkönen olisikin Laukkanen? Asetelma olisi herkullinen tai peräti epätodellinen, jota se myös on. Mutta sen verran on hytinää sisuksissa, että tavoitteeni 5.500 ääntä tuntuu realistiselta. Viime vaaleissa jäin vain muutaman sadan äänen päähän eduskuntapaikasta. Nyt ei anneta periksi, eihän?
Tulevina päivinä vauhti kiihtyy entisestään. Keskiviikkona on mainos Hesarin etusivulla, kaikki maakuntalehdet sekä radio Dei:n ja TV-7:n mainokset alkavat pyöriä. Ei tämä ainakaan näkyvyydestä ole kiinni eikä kuuluvuudesta. Nyt mennään täysillä valoilla.
Lähden tänään Brysseliin Espoon tarkastuslautakunnan kanssa. Tutustumme EU:n tarkastustoimeen. Taas on oiva mahdollisuus lisätä poliittisen osaamisen pääomaa. Takaisin tulen tiistaiyönä. Tällä mennään - voitto häämöttää. Muista minua iltaisin, se auttaa. Kiitos!

torstai 1. maaliskuuta 2007

YLI KAIKEN VARJELTAVAN VARJELE SYDÄMESI.



Olin tiistaina Sydänliiton ja Diabetesyhdistyksen järjestämässä paneelissa, jossa teemana olivat terveen elämän edellytykset ja kansansairauksien ehkäiseminen.
Tilanne on aika huolestuttava. Meillä on 200.000 sepelvaltimotautia sairastavaa ja lähes 500.000 diabeetikkoa. Tähän kun yhdistetään vielä päihdesairaat, niin luku ylittää miljoonan.

Ongelma on niin suuri, ettei siihen voi enää suhtautua kevyesti. Ratkaisuja on löydyttävä. Esitin. Meillä on useassa ministeriössä tehtävät jaettu kahdelle ministerille, jotta asioihin tulee parempi ohjaus. Sosiaali- ja terveysministeriöön voitaisiin perustaa uusi Kansanterveysministerin salkku. Tulevaan hallitusohjelmaan tulee sisältyä terveyden edistäminen ja suurten kansansairauksien ehkäisy. Sosiaali- ja terveysjärjestöt on otettava mukaan kehittämistyöhön. Ehkäpä olisi aika perustaa terveyden kolmikanta-malli. Lääkekorvausjärjestelmä on uudistettava, jotta myös vähävaraiset saavat oikeaa hoitoa.

Kerroin paneelissa, kuinka Raamatussa on sydämen asiat otettu huomioon: Yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähteen. Tähän pyrkikäämme.

Kuvassa: Maan paras vaalikoira Muffe. Siinä vasta hauska veijari.

torstai 22. helmikuuta 2007

SURKEA ESITYS YLELTÄ!

Katsoin juuri Ylen vaalitentin, jossa olivat tentittävinä Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja Kari Kärkkäinen. Tentti oli surkeaa toimittajatyötä. Ala-arvoista journalismia, jossa asiat unohtuivat täysin. Toimittajat Jyrki Rich ja ja Ari Korvola alittivat riman oikein kunnolla. Taisi kaksikko unohtaa, ettei kyseessä ollut MOT-ohjelma tai Lauantaiseura, vaan eduskuntavaalien puoluetentti. Tarkoitus kai olisi, että katsoja saisi jotain eväitä pohdintoihinsa näiden tenttien pohjalta. Mutta tällainen epäasiallisuus ja suorastaan heikko valmistelu, loukkaavat katsojaa. Ei voi muuta kuin ihmetellä Ylen poliittisten ohjelmien tuottamisen heikkoa tasoa.
Tentissä oli asiaa vain nimeksi. Päähuomiossa oli Päivi Räsäsen viimeisin kirja ja ikään kuin ulkopoliittisen oivalluksena Israelin armeijan tekemiset. Haloo! Kysyn mitä kummallakaan on tekemistä Kristillisdemokraattien vaaliohjelman kanssa? Puheenjohtajat olivat selvästi varautuneet keskukstelemaan asioista ja tavoitteista ja olivat tuon tuostakin kiusaantuneita toimittajien kysymyksistä. Kun toimittaja kysyi: ”Onko tappaminen hyväksyttävää jos sen tekee Israelin armeijan sotilas?”, niin en meinannut uskoa korviani.
Kyllä harmitti Päivin ja Karin puolesta, eivät edes saaneet mahdollisuutta jakaa näkemystään miten Suomea hoidetaan seuraavat 4 vuotta eteenpäin.
Täytyy vaan toivo, että jos sama linja jatkuu muiden puolueiden tenteissä, niin toimittajat muistavat kysyä Eero Heinäluomalta Stalinin hirmuteoista ja Martti Korhoselta Maon Kiinan kansan sortamisesta. Varmaan nekin ovat suomalaisen vasemmistoliikkeiden syytä, yhtälailla kuin Israelin toimet Lähi-idässä Kristillisdemokraattien.

Ei ihme, että haastateltavat olivat kysymyksistä yllättyneitä, niin oli katsojakin. Olipa surkea esitys Yleltä.

keskiviikko 21. helmikuuta 2007

BLOGIT LYHENEVÄT - TOIVOA ON.

Jotkut lukijani ovat ilmaiseet huolensa (syystäkin) viime päivien ylipitkistä kirjoituksistani. Älä menetä toivoasi, blogit lyhenevät! Minulla vain oli hetkellinen tarve selvittää joitakin asioita hieman laajemmin, jotta voin jatkossa ollaa sanoIssani tiiviimpi.
Pysy kanavalla ja kerro tästä ysvällesi. Terveisin, mies nro 240 Uudeltamaalta :-).

OIKEISTOLAINEN MAAILMANKUVA

Tästä vaalipäivään saakka pyrin syventämään 18.2. esittämiäni teesejä.

Jatkoa eiliselle.

Kansallinen kokoomuksen poliittinen maailmankuva on liberalismi ja markkinaliberalismi (yksilön vapaus ja rajoista vapaa markkinatalous) yhdistyneenä materialismiin. Kokoomus mielletään pääomien edunajajana. Poliittisena voimana liberalismi on sosialismin vastakohta, jossa kaiken ja kaikkien tulee olla vapaita valtion holhouksesta, ei kuitenkaan ilman vastuullisuutta.
Kokoomuksen periaateohjelmassa (1993) sanotaan: ”Kokoomus arvostaa pohjoismaista demokratiaa, humanismin periaatteita ja kristillistä etiikkaa. Kokoomuksen aate on ollut sosiaalireformismin, konservatismin ja liberalismin välistä kilpailua.”
Kokoomuksen puoluekokouksessa 2004 käydyssä uuden periaateohjelman sisältökeskustelussa esitettiin seuraava näkemys: Kokoomuslaiseen aatemaailmaan on koko puolueen olemassaolon ajan voimakkaasti vaikuttanut myös liberalismi. Siinä korostetaan yksilönvapautta, valinnanvapautta, yhteiskunnan taloudellista perustaa, markkinoiden esteetöntä toimintaa.” Lainauksista voisivat viitata siihen, että puolueessa on meneillään monen eri maailmankuvan yhteensovittaminen. Voimakkain kuitenkin näistä kolmesta on selvästi markkinaliberalismi ja pääomien puolustaminen. Kokoomusta lähinnä on ruotsalainen kansanpuolue, joka myös luonnehditaan liberalismin aatteen kannattajaksi.

Suomen keskusta on maailmankuvaltaan muuttumassa kokoomuksen suuntaan. Keskusta on alkujaan maanviljelijöiden ja torppareiden puolue, mutta pyrkii yleispuolueen rooliin. Keskustassa markkinatalouden ihanteet saavat yhä enemmän sijaa. En tiedä toista aikaa, jossa suomalaisen teollisuuden valtionomistuksia olisi myyty niin kovalla vauhdilla pois, kuin nyt keskustalaisen kauppa- ja teollisuusministerin aikana. Ei edes kokoomus ole pystynyt vastaavaan. Aatteellinen muutos keskustassa on hätkähdyttävä.

Keskusta on ollut hyvin kristillismielinen puolue. Viljelyn ja varjelun periaate oli puolueen aatteellisen isän Santeri Alkion keskeisiä periaatteita. Valitettavasti ”Alkiolaiset” ovat nykyisessä keskustassa vähemmistönä. Kristillisyyden näkyminen nykyisessä puolueohjelmassa on vain muisto Alkion ajoista. Nykyisin kristillisyys näyttäisi olevan keskustalaiselle kansanedustajalle rasite (poikkeuksiakin on), ellei ole pohjoisen vahvoilta lestadiolaisalueilta kotoisin.

Samalla kun voidaan yleisesti olettaa koko vasemmiston jakavan suuressa määrin ateistisen maailmankuvan, herättää oikeiston maailmankuvan suhde kristilliseen maailmankuvaan useita kysymyksiä. Aate uskoo ihmisen loputtomaan hyvyyteen ja kykyyn tehdä oikeita ratkaisuja ja selvitä, jos ihminen on vapaa ja hänelle annetaan edellytykset sivistää itseään ja mahdollisuudet käyttää vapauttaan yrittämiseen.
Kristillisen maailmankuvan mukaan ihminen on syntinen ja tarvitsee Jumalan ohjausta voidakseen tehdä oikeita ratkaisuja itsensä ja yhteisönsä hyväksi. Historia ei puolla näkemystä ihmisen hyvyydestä, pikemminkin pahuudesta, sivistysasteesta ja kansallisuudesta riippumatta. Jos tätä aikaa mitattaisiin vaikkapa itsekkyysbarometrillä, niin mittari saattaisi olla aika punaisella verrattuna 60-lukuun. Piittaamattomuus on lisääntynyt suhteessa ihmisten hätään. Ihmisen hyvyys on myytti.

Kokoomuslaisessa maailmankuvassa markkinat kasvavat ja kehittyvät jatkuvasti. Ihminen on näiden markkinavoimien loputon hyödyntäjä ja kulutuksen takuumies. Kristillinen maailmankuva eroaa kokoomuslaisesta näkemyksestä merkittävästi ja edustaa ekologista tasapainoa. Se ottaa huomioon luonnon kantokyvyn ja uusiutumismahdollisuudet. Se myös rajoittaa ihmisen kulutuksen kohtuullisuuteen ja joskus myös pidättyväisyyteen markkinoiden vastaisesti, jos se on ekologisen tasapainon kannalta välttämätöntä.

Useille poliittisille liikkeille kristillisyydellä on ollut merkitystä viime vuosisadan puoleen väliin saakka. Sen jälkeen on tapahtunut selkeää etääntymistä kristillisestä maailmakuvasta ja tilalle on tullut viittaus kristilliseettisyyteen, ilman että sen sisältöä on määritelty. Nyt puhutaan ihmisen uskosta johonkin korkeampaan ja se usko on kohteliaasti siirretty yksityisyyteen. Samalla sen vaikutus ei enää näy päätöksissä, eikä sido tai ohjaa niitä, jotka päätöksiä tekevät. Maallistuminen on tapahtunut.

Kristillisen maailmankuvan vahvistuminen yhteiskunnassa edellyttää siis poliittisten voimasuhteiden muutosta. Muutos ei tule sitä kautta, että äänestämme jotain puoluetta sen tähden, että sillä on hyviltä ja oikeilta tuntuvia arvoja, tai sen riveissä on ehdokkaina kristittyjä. Se tulee siten, että selvitämme itsellemme, millainen maailmankuva puolueen arvoja ohjaa. Tärkeää on myös varmistaa, että asioitamme hoitamaan valituilla henkilöillä on riittävät taidot ja osaaminen asioiden hoitamiseen.

tiistai 20. helmikuuta 2007

ARVOT NOUSEVAT MAAILMANKUVASTA

Tästä vaalipäivään saakka pyrin syventämään 18.2. esittämiäni teesejä.

On tärkeää, että ymmärrämme poliittisen vaikuttamisen olevan sidoksissa poliitikon aatteeseen, hänen maailmankuvaansa ja siitä nouseviin arvoihin. Olisi naivia väittää, etteivät maailmankuvat vaikuta päätöksiin. Siksi olen vaalikampanjassani kysynyt: Millaisilla arvoilla sinä haluat päätöksiä tehtävän?

Akateemikko Georg Henrik von Wright määrittelee maailmankuvan seuraavasti: ”Se on tietyn aikakauden tai ihmisyhteisön omaksuma käsitys maailman synnystä ja rakenteesta, luonnontapahtumien ymmärrettävyydestä ja selittämisestä sekä oikeasta elämäntavasta.”.

Poliittinen kenttä jakautuu Suomessa oikeistoon ja vasemmistoon, joiden sisällä on erilaisia painotuksia jakaen puolueet useaan oikeisto- ja vasemmistoryhmittymään. Vihreä Liitto mielletään Suomessa vasemmistoon kuuluvaksi.

Julkisessa keskustelussa usein peräänkuulutetaan arvoja. Kenen arvoilla maata johdetaan? Millaisilla arvoilla yrityksiä johdetaan? Myös poliittisten puolueiden ohjelmat vilisevät arvoja. On hyvä tiedostaa, etteivät arvot sinänsä ole ratkaisuja. Tärkeää onkin keskustella siitä, minkälainen maailmankuva arvojen takana on, sillä arvojen sisältö ja ehdot nousevat maailmankuvasta.

Jokin puolue voi ilmoittaa arvoinaan elämän suojelun, mutta hyväksyy samalla ihmiselämän päättämisen äidin kohtuun sosiaalisista syistä, koska puolueen aatteellinen maailmankuva ei sisällä näkemystä ihmisen elämän pyhyydestä tai syntymää osana luomistyön ainutlaatuista ihmettä (Suomessa aborteista 80 % tehdään sosiaalisin syin). Vaikka heille ihmisarvo sinänsä onkin tärkeää, käytännön taso avautuu vasta tarkastelemalla arvojen takana olevaa maailmankuvaa.

Suomen suurimman vasemmistopuolueen, sosialidemokraattien, maailmankuva on sosialismi (järjestelmä, jossa tuotantovälineet on otettu yhteiskunnan haltuun; myös itse järjestelmä .Nykysuomen sanakirjan mukaan).

Tämän puolueen maailmankuvasta löytyy mm seuraavia asioita: Lainauksia puolueen ohjelmista: ”Ohjelma 1902. Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”

”Ohjelma 1987. Valtionjohtoinen yritystoiminta on tärkeä osa Suomen talousjärjestelmää. Valtion yritystoimintaa on kehitettävä ja tarvittaessa laajennettava saattamalla yrityksiä yhteiskunnan hallintaan.”

”Ohjelma 1999. Yhteiskunnallisten päätösten on perustuttava kestäville arvoille, kauaskatseisille tavoitteille ja tahdolle saavuttaa päämäärät. Sosialidemokratia nousee vapausliikkeenä sosialismin teorioiden ohella antiikin humaanista filosofiasta, kristillisestä etiikasta ja valistuksen edistysaatteista.”

Nämä lainaukset osoittavat, että sosialismin perusnäkemys on edelleen puolueessa olemassa, vaikkakin se on mukautunut tähän aikaan ja sen tavoitteita ei enää kuvata vuoden 1999 ohjelmassa yhtä tarkasti kuin vielä vuoden 1987 ohjelmassa. Selkeästi uusina käsitteinä nähdään maininnat antiikin humanismista sekä kristillisestä etiikasta. Kristillinen etiikka sinänsä kuulostaa hienolta, mutta ei mitenkään yhdisty sosialismiin, ellei sen ymmärretä tässä kohdassa tarkoittavan sitä, että sosialisointia toteutetaan myös kristillisen etiikan periaattein. Ristiriita on ilmeinen.

Sosiaalidemokraattisesta maailmankuvasta katsottuna on varsin helppo ymmärtää, miksi uskonnon opetuksen tunnustuksellisuus on poistettu ja sen tehtävää koululaitoksessa on kavennettu jo yli 30 vuoden ajan. Ei ole enää vaikea ymmärtää, miksi yksityiskoulujen ja erityisesti kristillisten koulujen opetuslupahakemukset tulevat hylätyiksi sosiaalidemokraattisen ministerin toimesta. Tai miksi yrittäminen ja oman yrityksen kautta hankittu menestys on suomalaisessa poliittisessa ilmastossa niin vastenmielinen ajatus.

Voit sanoa, että lainaukset ovat aika vanhoja. Totta, mutta elävät vahvoina juurina.

Yksi merkittävimpiä valtion arvobarometrejä on valtion tulo- ja menoarvio. Siinä eduskunta priorisoi ne asiat jotka ovat tärkeitä ja joilla on arvoa. Siihen barometriin haluan enemmän inhimillisyyttä ja aitoa kannustavuutta.

Kun äänestät henkilöä, mieti mitä arvoja samalla äänestät. Sillä arvot tulevat esiin päätöksissä.

sunnuntai 18. helmikuuta 2007

TEESIT PÖYTÄÄN!

Viimeiseen äänestyspäivään on tänään aikaa 30 päivää. On aika laittaa teesit pöytään. Miksi minä olen ehdolla ja mitä minä tekisin jos tulisin valituksi kansanedustajaksi.

Haluan olla vahvistamassa yhteiskuntaa toimimalla kristillisestä maailmankuvasta nousevien arvojen pohjalta. Kiteytettynä: Kristillisen uskon ja luomisjärjestyksen mukaisesti saa jokainen ihminen elämän lahjan ja loukkaamattoman ihmisarvon hedelmöityksen hetkellä. Tästä elämästä on jokaisella ihmisellä vastuu. Raamattu kiteyttää ne seuraavasti: vastuu itsestä, perheestä, yhteisöstä ja luonnosta. Näistä lähtökohdista nousevat ne toimintamallit, joilla uskon, että Suomalainen yhteiskunta olisi nykyiseen asioiden hoitoon verrattuna vastuullisempi, välittävämpi ja ekologisesti kestävämpi.

Kristillisen politiikan lähtökohta on: ihminen on aina markkina-arvoa tärkeämpi. Rakenteet luodaan palvelemaan ihmistä, ei päinvastoin.

Kristillisen politiikan päämäärä on kristilliseettinen arvomaailma lainsäädännön kulmakivenä ja ohjaimena, jolloin vastuullisuus, yrittäjyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologisesti kestävät ratkaisut toteutuvat. Kukaan ei ole köyhtynyt köyhien auttamisesta.

Käytännössä.
Toimin niiden äänestäjien hyväksi jotka ovat minua äänestäneet, kristillistä arvoista käsin.
Ihmisen omatoimisen vastuullisuuden edellytyksiä on lisättävä syntymästä luonnollisen kuolemaan asti.

Perheiden elämää on tuettava sellaisilla veroratkaisuilla, jotka edistävät syntyvyyden nousua. Suomi on Euroopan nopeimmin vanheneva kansa. Ilman syntyvyyden lisääntymistä nykyisestä tasosta, olemme myös katoava kansakunta. Tutkimuksen mukaan suomalaiset perheet haluaisivat enemmän lapsia, mutta yhteiskunnalliset ratkaisut ovat vieneet lastenhankinnalta taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset. Kun vain toinen vanhemmista on työssäkäyvä ja toinen hoitaa lapsia kotona, on työssäkäyvän tulot jaettava kahtia ja verotus toteutettava vasta sen jälkeen. Kunnallisverotuksen lapsivähennys on palautettava.

Nuorten elämän alkua ja perheiden perustamista on tuettava enemmän. Opiskelupaikkoja on oltava riittävästi. Tällä hetkellä ammatilliseen peruskoulutuksen varattuja opiskelupaikkoja on Uudellamaalla 3600 vähemmän, kuin on hakijoita. Valtakunnallista kehystä tulee suurentaa vajeen poistamiseksi. Oppisopimuskoulutusta on lisättävä, jotta turvataan osaavan henkilöstön saanti työmarkkinoille. Opintorahaan luvatut tasokorotukset on toteutettava, ja opintorahan lapsivähennys on palautettava.

Kristillisen kasvatuksen osuutta opetussuunnitelman perusteissa on selkeytettävä. Kristillisten koulujen toimintaedellytykset on turvattava perusopetuslainsäädäntöä uudistamalla siten, että laista poistuu Valtioneuvoston harkintavalta lupien myöntämisessä. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä on tiivistettävä, jotta resurssit tulevat tehokkaammin ohjatuksi. Yliopistojen ja Ammattikorkeakoulujen itsenäisyyttä tulee lisätä.

Yrittämisen edellytyksiä on jatkuvasti kehitettävä. Yhden hengen yrityksen laajentamispyrkimyksiä on tuettava porrastetulla alhaisemmilla työnantajamaksuilla kahden ensimmäisen vuoden aikana. Suomessa on 140000 yhden hengen yritystä, joista joka toinen olisi valmis harkitsemaan lisätyövoiman palkkaamista, jos työnantajamaksuista saisi helpotusta ja irtisanomissuojaa alennettaisiin. Työmarkkinat tarvitsevat joustomahdollisuuksia, jotta työllisyyttä voidaan parantaa ja työvoiman saatavuus turvata. Kolmikantaneuvotteluihin otetaan mukaan yrittäjät.

Verotuksen kokonaisuudistus tulisi toteuttaa viipymättä. Laajaa keskustelua tulee käydä siitä, miten oikeudenmukaisia kerättävät verot ovat. Onko oikein kenenkään joutua maksamaan palkastaan veroa yli 50 %? Tai, onko oikein verottaa niitä asioita joita ilman ihminen ei voi elää tai tulla toimeen, kuten ruokaa, oman kodin lämmitykseen käytettävää energiaa, pysyvän sairauden hoitoon hankittavia lääkkeitä tai päivittäistä juomavettä. Verotuksen kokonaisuudistus on toteutettava ja sen voi aloittaa laskemalla ruuan arvonlisäverotuksen Eurooppalaiselle 8 % tasolle ja poistamalla verot lääkkeistä. Myös perintövero on vaalikauden aikana poistettava.

Terveyden huollon ja vanhustenhuollon henkilöstöpulaan on vastattava valtion, ay-liikkeen ja kuntien yhdessä tekemän palkkojen korotusohjelman avulla, jossa hoitajien palkkoja nostetaan vaalikauden aikana 2400 euron tasolle. Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus ja verotuksen epäkohdat poistettava. Eläkkeiden indeksit on yhdenmukaistettava.

Peruspalvelut on taattava tasavertaisesti asuinpaikasta riippumatta. Kuntien edellytyksiä hoitaa niille säädettyjä tehtäviä on parannettava palauttamalla niiltä leikatut valtionosuudet lamaa edeltävälle tasolle.

Alkoholiverotusta on nostettava. Päihdesairaille on taattava subjektiivinen oikeus vieroitushoitoon ylläpitohoidon sijaan.

Ympäristön rasitusta on vähennettävä. Kulutusta on hillittävä. On panostettava uusien teknologioiden ja energialähteiden kehittämiseen. Energiatehokkuutta on lisättävä. Päästöjä on vähennettävä. Ilmastonmuutokseen on ihminen syyllinen, ihminen voi myös kääntää suuntaa kohti ekologisesti kestävempiä ratkaisuja.

Verotuloja syntyy työllisyydestä ja elinkeinoelämän ja yrittämisen edellytyksistä huolehtimalla. Kasvatuksessa on huomiota entistä enemmän omatoimista vastuullisuutta. Osana koulutusta on oltava myös yrittäjyyttä korostava linja. Näillä eväillä syntyy myös sitä yhteistä hyvää, jolla vähävaraisista ja niistä, jotka eivät pysty itse itseään auttamaan, pidetään huolta.

lauantai 17. helmikuuta 2007

MINKÄLAISILLA ARVOILLA JA KENEN EHDOILLA

Millaisilla arvoilla sinä haluaisit päätöksiä tehtävän?

Minä en ole löytänyt mitään kestävänpää arvopohjaa kuin Raamatusta nousevat arvot. Kaikilla on yhtäläinen vastuu itsestään, perheestään, lähimmäisestä, yhteisöstään ja luonnosta. Näiden varaan rakennettiin se välittävä ja kannustava suomi, joka nousi muutamassa kymmenessä vuodessa yhdeksi maailman johtavista hyvinvointiyhteiskunnista. Kristillisessä maailmankuvassa ihmisarvo on aina loukkaamaton hedelmöityksestä hautaan.

Kenen ehdoilla?

Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle. Edustuksellisessa demokratiassa kansa vaaleilla delegoi, siirtää vallan valitsemilleen kansaedustajille, kunnanvaltuutetuille, europarlamentaarikoille ja presidentille sekä osittain myös puolueille. Valitut edustajat ovat meidän edustajiamme saamiensa äänien suhteessa ja vastuussa meille tekemisistään. Alkuosa toimii käytännössä hyvin, mutta loppuosa ei. Suomessa kansa ei käytä oikeuttaan vaatia selvitystä valitsemiensa edustajien toimista ja annettujen lupauksien pitämisestä. Ei ainakaan julkisesti. Tämän roolin ovat ottaneet iltapäivälehdet, valitettavasti.

Kansalaisen tiedonsaantia kansanedustajien puuhasteluista on pyritty lisäämään eduskunnan internetsivujen avulla. Sieltä voi seurata puheita, aloitteita ja osallistumista lähes reaaliajassa. On siis paljon itsestä kiinni, miten jaksaa asioihin paneutua. Todennäköisesti se joukko on aika pieni, joka jatkuvasti seuraa äänestämäänsä henkilöä. Ehkä pitäisi.

Myös valtamedia jakaa informaatiota poliittisista liikkeistä ja päätöksistä. Tosin Suomessa aika värittynein lasein, sillä media on keskittynyttä harvoihin käsiin. Informaatio ei ole tasapuolista eikä edes kohtuullisessa määrin oikeudenmukaista. Erityisesti pienten puolueiden osalta.

Näissä vaaleissa on pääotsikoihin noussut puolueiden rahanjakopolitiikka. Kuinka paljon jaetaan rahaa ja mihin perustuen? On myös kysytty, voiko mitä vaan luvata, kun jo sanoessaan tietää huijaavansa. Kenen on vastuu? Poliitikot sanovat kansan, kansa sanoo poliitikon. Sanon, molempien ja ensisijaisesti poliitikon.

Kansanedustajalla on valtaisa määrä tietoa saatavilla päätöstä tehtäessä. Hän on kuulut lukuisia erityisasiantuntijoita valiokuntakäsittelyn aikana. Tämän lisäksi, hänellä tulee olla selkeä käsitys niiden äänestäjien odotuksista, jotka ovat häneen uskonsa laittaneet. Valitettavasti kuitenkin joudumme havaitsemaan, että usein poliitikko antaa oman kunniansa sekä sitoutumisensa äänestäjiin ryvettyä, puolueen edun ja puolueen sisällä oman menestyksen estymisen pelossa.

Tässä tapahtuu sellainen ihmeellisyys, että vallan rakenteet vaikuttavat enemmän poliitikkoon, kuin poliitikko vallan rakenteisiin. Kärsijänä on kansa, ja lopulta myös poliitikko.

Tässä yksinpuhelussa korostan, että kysymys on valitun henkilön perusarvoista, joiden pohjalta hän päätöksiä tekee. Kukaan ei tee päätöksiä ilman jotain arvopohjaa. Jokaisella puolueella on omat arvonsa, jotka nousevat siitä ideologiasta ja maailmankuvasta jota he edustavat. Arvot eivät leiju ilmassa, niillä on juurensa ja lähteensä. Siksi olen vakuuttunut siitä, että jokaisen äänestäjän kannattaa tarkkaan harkita, millaisille arvoille hän äänensä antaa ja kenen ehdoilla hän haluaa päätöksiä tehtävän. Minulle kristilliset arvot ovat kaiken perusta. Niillä arvoilla elämäni seisoo. Tulenko valituksi eduskuntaa, sen päättävät äänestäjä muutaman viikon sisällä. Mutta minun sisäisestä arvomaailmastani ei voi äänestää, krisilliset arvot pysyvät arvoinani kaikissa tilanteissa. Tavoitteeni on, että nämä arvot näkyvät ja kuuluvat suomalaisessa päätöksen teossa. Siksi olen ehdolla näissä vaaleissa eduskuntaan.