Tyttäremme Salli ja Ville menevät tänään naimisiin. Aika kuluu. Juoksee nopeammin kuin tahtoisi. Hetki sitten oli pieni tyttö sylissäni. Siitä toinen hetki ja seisoimme käsi kädessä koulun pihalla. Reppu oli lähes yhtä suuri kuin tyttö. Hymyilen vieläkin.
Tänään ne ovat elämän muistojen pitkospuita, joille usein palaa. Kuljen ja hymistelen. Hidastelen ja nautin. Elämä on ihana lahja. Meitä on siunattu.
Nyt saatan nuoren naisen luomaan omaa elämäänsä – tulevaisuutta ja muistojen polkuja. Ajattelen. Rukoillen eletty elämä on parasta, myös sinulle Salli ja Ville. Siinä näkymättömän Jumalan tahto löytää uoman näkyvään. Siinä vuoret väistyvät ja rohkeus uudistuu.
Eläkää intohimoisesti. Rakastakaa toisianne ja Jumalaa kaikesta sydämestänne. Rakastan sinua – teitä. Olette häkellyttävän upea pari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti