maanantai 8. syyskuuta 2008

MITEN PIENI PUOLUE SAISI ÄÄNENSÄ KUULUVIIN?

Puolueeni Kristillisdemokraattien vaalistartti oli lauantaina. Mainio, innostunut, värikäs, jopa erinomaisin teemoin esiin marssinut ehdokasjoukko, teki minuun vaikutuksen. Voisi tehdä muihinkin. Osaamista on, media näkyvyyttä ei. Mistä ratkaisu?
Ehdotan huomiostrategian muutosta. Se mitä ei saa ilmaiseksi, se on ostettava. Se mitä meistä ei kerrota, on kerrottava itse. Strategisesti on siirryttävä olemassa olemisen puolustamisesta valtaustaisteluun. Silloin propaganda vastuu on hyökkääjällä. Luovalle politiikalle on aina tilaa. Se maksaa, mutta vähemmän kuin pelikentän menettäminen.
On muutettava kuiva, mutta kaikkia koskettava tärkeä viesti mielenkiintoiseksi. Ihmisten arkielämään liittyvät ratkaisumme ovat hyviä ja toteuttamiskelpoisia, mutta suurin osa suomalaisista ei tiedä niistä.
Meidän on otettava vastuu huomion herättämisestä. Se on tiedottamisen jalompi muoto. Taitolaji, jonka osaajan löytäminen vaatii työtä ja löydetylle kannattaa muutama ekstra ropo maksaa. Väitän, ettei puolueemme todellista kannatusta ole mitattu, ennen kuin ihmiset todella tietävät, minkä puolesta me teemme työtä.
Tälläkin hetkellä globaalissa verkossa on 1.3 miljardia ihmistä, joista suomalaisia noin 0.8 miljoonaa. Tavoittaaksemme heidät on käytettävä viimeisimpiä tekniikoita, www-sivujen hakuoptimointeja ja mielenkiinnon herättäjiä. Osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Selkokielisyyttä on lisättävä ja visualisointi muutettava sellaiseksi, jossa kuva itsessään herättää jo vastauksen löytämistä. Toistan: osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Mieti, mikä sinua kosketti viimeksi. Se todennäköisesti koskettaa muitakin.
Jos politiikka ei tule iholle, se ei kosketa, ja jos se ei kosketa, siitä ei välitä. Jos se koskettaa, siitä kiinnostuu. Ensimmäinen kynnys on ohitettu.
Jos sain sinut kiinnostumaan, ota yhteyttä. Meillä on, mutta tiedätkö mitä?

Ei kommentteja: