SALAILUA - HARMAITA ALUEITA – KUNNES VALO KOITTAA

Suomalainen poliittinen elämä on valokeilassa. Eikä hyvältä näytä. On kuin kevään ensimmäinen aurinkoinen aamu, jolloin valo paljastaa menneen talven jäljet. Siivous on pakko aloittaa, paitsi jos pitää näkemästään, tai ei välitä, tai suvaitsevaisuus on ylittänyt häveliäisyyden rajat.
Viimeaikojen keskustelut vaalirahoituksista ovat surullista seurattavaa. Poliittinen peli on tärkeämpää kuin keinot joilla sitä pelataan. Hallitus ei kaadu, ei mihinkään, se on sellaiseksi rakennettu. Opposition tehtävä on mahdoton ja vallassa olevien vallanjano loputon: saavutetuista eduista ei luovuta, vaikka vene vuotaisi kuin seula, vaikka luotettavuudesta ja kunniallisuudesta ei olisi jäljellä kuin rippeet. Ei ihme, että kansa kaikkoaa äänestyskopeista.
HERÄTYS! Juuri nyt pitäisi äänestää, enemmän kuin koskaan. Niitä, joilla on vielä jotain omantyön arvostuksesta jäljellä. Niitä, joita vielä hieman kiinnostaa, miltä kaikki tekemisemme ulkopuolisista tarkkailijoista näyttää. Ei anneta periksi, vaikka sisikuntaa puristaa.