PÄÄKAUPUNKISEUDUN ASUNNOTTOMUUS

Länsiväylän eilinen pääuutnen oli: Espoossa asunnottomia enemmän kuin Vantaalla. Uutinen on huono uutinen meille päättäjille, koska kolmen viimeisen vuoden aikana on todella tehty isoja ratkaisuja asunnottomuuden vähentämiseksi. Asuntoja on valmistunut ja niitä on valmistumassa. Suunnan piti olla toinen. Mikäs sitten mättää? Asunnottomuus on muuttumassa monimuotoiseksi.Enää eivät asunnottomia ole ainoastaan päihde- tai moniongelmaiset, vaan pienituloinen yksineläjä, joka on vuokrien nousun myötä ajautumassa asunnottomuuteen. Ongelmaan on olemassa täsmälääke: asuntotuen kohdennettu tarveharkintainen korotus yksinelävälle. Se on edullisempi vaihtoehto, kuin uuden asunnon rakentaminen jokaiselle asunnottomalle.
Asunnottomuus on monisäikeinen vyyhti. On aikuisia, äidin luona asuvia omaa asuntoa vailla olevia, on täysin maksukyvytöntä asunnotonta, on kykenemättämyyttä asua yksin ja sitten metsissä asuvat totaali asunnottomat. Ne, joilla ei ole enää sosiaaliturvatunnuksia, eikä muitakaan yhteystietoja. Näitäkin on pääkaupunkiseudulla muutama sata. Espoossa noin 30. Uutta ajattelua tarvitaan.

KOULUTUKSESTA SÄÄSTÄMINEN TULEE KALLIIKSI

Valtion tulevien vuosien kehyksessä säästetään koulutuksesta ja kulttuurista jopa 140 miljoonaa euroa ja lapsilisien korotuksesta leikataan 100 milj.euroa. Säästöratkaisu on ehdottomasti väärä. Kun tähän pakettiin vielä laitetaan kuntien valtionsouuksien leikkaaminen (260 milj), joka sekin tulee varmuudella kohdistumaan osittain myös koulutuksen määrärahoihin, niin haitta on moninkertainen.
On ihan pakko kysyä, eikä viime lamasta ole opittu mitään? Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat säästöt tulevat aina pitkänaikavälin tarkastelussa säästöistä saatuja hetkellisiä helpotuksia kalliimmaksi. Nyt maksamme kovaa hintaa laman aikaisista leikkauksista: nuorten mielenterveysongelmina, masennuksena ja häiriökäyttäytymisinä ja vaikeana työllistymisenä. Olisin mielelläni nähnyt tämän osan säästöistä otettavan vaikka jonkun hankkeen toteuttamisen siirtämisenä, jonka toetuttaminen ei ole päivänpäälle. Tai, jopa lisävelkana, sillä lasku tulevaisuudessa on suurempi, kuin nyt toteutettu säästö.

ESPOON TARINA

Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä haluaa luoda Espoon tarinan. Ei huono. Minäkin haluan, tai itseasiassa haluan luoda Espoota, rakentaa ja vahvistaa sen kristillisiä juuria. Espoo rakennettiin kirkon ja rautatien ympärille. Asutus oi harvaa ja maanviljelystä kaikkialla. Muutos on valtava kun katsoo nykyisen Espoon kaupunkikuvaa. Raiteet ovat edelleen keskeisessä roolissa, onko kirkko? Onko kaupunginjohtajan Espoon tarinassa kirkko - seurakunnat - edelleen keskeinen osa Espoota. Tulisi olla, sillä Espoon seurakunnat kokonaisuutena ovat kaupungin suuri rikkaus. Täällä on ehkä yksi Suomen yhteistyökykyisin seurakuntaperhe. Yhteys on huolella rakennettua ja se on monimuotoista. Meillä on myös Piispan istuin. Toivottavasti nämä näkyvät kaupunginjohtajan tarinassa.