ESPOOSSA SÄÄSTETÄÄN SIELTÄ MISTÄ OIKEISTO AINA SÄÄSTÄÄ

Eilen käytiin pitkät ja hankalat säästöneuvottelut kaupungin johdon ja valtuustoryhmien puheenjohtajien välillä. Kävelin ulos neuvotteluista. Ei ollut vaihtoehtoja. Jos en olisi kävellyt, en enää kehtaisi katsoa itseäni peilistä.
Ongelma ei ollut säästöjen taso, vaan se, miten säästöt toteutetaan. Kaupunginjohtajan pohjaesityksessä säästöt kohdistuivat niiden kukkarolle, mistä oikeistolainen politiikka on aina tottunut säästönsä tekemään, kaikkein pienituloisimpien ja heikompiosaisten palveluista.
On suorastaan säälittävää katsoa kokoomuslaista uuden ajan toivon ja mahdollisuuksien innovatiivipolitiikkaa, jossa luovuus on yhtä kuin köyhän riistoa 100 vuoden kokemuksella. Ei siinä puoluejohtaja Katainen voi paljoa pullistella, kun Espoolaiset puoluetoverit kykenevät esittämään vain sellaista talouspolitiikka, jossa säästöt systemaattisesti kohdistetaan koko palveluketjun ääripäähän, jossa palvelut leikataan sairailta, lapsilta, koululaisilta ja vähävaraisilta. Samaan henkeen esitetään uuden korkeapalkkaisen virkamiehen palkkaamista, uuden teatteritalon rakentamista, ja lainataan valtiolle korottomasti 80 miljoonaa euroa teiden rakentamiseen. Tämä on mahdollista vain Espoossa.
Olimme ryhmänä sitä mieltä, että säästöt voidaan toteuttaa toisinkin. Lykätään muutamaa investointia, aikaistetaan valtiolle lainattujen 80 me takaisinmaksua, otetaan hieman lainaa ja palataan syksyllä neuvottelupöytään, jossa katostaan verojen ja palveluiden suhde. Ei tule unohtaa, että käytämme kuntalaisten rahoja, ja he odottavat peruspalveluiden toimivan.

Nyt tarvitaan Jeesuksen kaltaista johtajuutta

Jeesus oli odotettu messias ja profeetta, jonka piti pelastaa sorrettu kansakunta sortajilta. Hän täytti tunnusmerkit: hän täytti profetia, syntyi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oli voimallinen sanoissa ja teoissa, mutta hänellä oli yksi puute: hän ei välittänyt vallasta vallan vuoksi, vaan hän oli kiinnostunut ihmisistä.

Matteuksen evankeliumi alkaa sukuluettelolla, jossa Jumala esittää oman pitkäntähtäyksen suunnitelmansa, yhtiön nimeltä maailma, pelastamiseksi.
Tämä Jumalan huikean strategisen maailman valloituksen suunnitelma kulminoituu yhteen sanaan: uhri. Sen sijaan että hän uhraisi yhtiön, hän uhraa itsensä sen puolesta. Tämä malli pelastaisi myös nykyisen maailman talouden kurimuksesta: johtajuus, joka uhraa itsensä.

Jeesus oli tie ja ovi kaikkivaltiaan yhteyteen, suuren mahdollistajan, varustajan ja luovuuden lähteen luo. Hän tuli antaman heille sen mitä he olivat menettäneet, yhteyden kaiken kykeneväksi tekevään voimaan ja valtaan, mutta täysin eritavalla kuin he olivat odottaneet.
Hänellä oli täysin uudenlainen strategia ja tavoite – hän toimi sisäisen ihmisen voimasta käsin, välineinä nöyryys ja ihmisten palveleminen. Hänen tavoitteenaan oli tehdä seuraajistaan uudenlaisia johtajia, itsensä uhraavia palvelijoita: vallan luovuttajia, vallan tavoittelemisen sijaan. Hän oli kiinnostunut ihmisten sisäisestä vapaudesta enemmän kuin heidän ulkoisesta tai poliittisesta vapaudestaan.

Jeesus tuli tuomaan jokaiselle ihmiselle takaisin arvostuksen ja kunnian. Hän oli ennalleen asettaja, sovittaja, lunastaja ja varustaja, joka toimi kaikkien menestyksen hyväksi.

Mikä malli johtajuudesta, joka saa kaiken nykyisen optiojohtajuuden näyttämään ja tuntumaan riistämiseltä.