MIKSI MINÄ EN NAURA?

Katson eilistä kauppalehteä, jossa maamme talouden ja älyn kasvot nauravat. He iloitsevat Sixten Korkamanin uudesta raportista, joka kertoo miksi Euroopan talous on kaaoksessa, ja mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä nyt ehkä pitäisi tehdä. Iloa jakavat Jorma Ollila ja Olli Rehn. Miksi minua ei naurata ja heitä naurattaa? Siksi, että heillä on varaa nauraa, minulla ei. Heillä on sellainen tulotaso ja asema, että heitä naurattaa aina, oli tilanne mikä tahansa. Heillä on töitä joita sadoilla tuhansilla muilla ei ole, ja vaikka heillä ei olisikaan, heillä ei ole koskaan mitään taloudellista hätää. Miksi heidän naurunsa ärsyttää? Siksi, että juuri he ovat niitä ihmisiä, joiden olisi pitänyt estää tämä kaikki, koska he omien sanojensa mukaan olisivat tienneet miten asiat olisi pitänyt hoitaa, mutta eivät hoitaneet.
Nyt he puhuvat toisilleen ja juovat kahvia. Ja naurua piisaa. Mutta minua ei edelleenkään naurata. Minä ja perheeni olemme uhattuna ja se ei naurata. Heitä se ei oikeasti kiinnosta, heitä kiinnostaa mitä he ovat mieltä keskenään asioista. Ja nauru jatkuu, nahkurin orsille asti.

MAHTAVAA OLLA NUORI SUOMESSA

Nuoren elämä Suomessa on tehty vaikeaksi. Ei ole riittävästi opiskelupaikkoja. Ei pääse kouluterveydenhoitajalle silloin kun pitäisi. Ei pääse töihin. Ei voi vuokrata asuntoa, kun ei oo siihen varaa. Vanhemmat ei oo koskaan tavattavissa, kun ne rakentaa uraa tai on niin päissään, ettei niille voi puhua mistään. Onko näin, näin on. Ha haa, jotain sentään saa tehdä, saa syrjäytyä. On mahtavaa olla nuori ja Suomessa.
Tämä alun vuodatus on surullista luettava, koska se on osoitus äärettömästä välinpitämättömyyden kulttuurista, jossa poliittinen eliittimme elää. Päätöksenteon valtapuolueet ovat jo neljän hallituskauden aikana antaneet asioiden vain lipua kohti syrjäytyvää Suomea. Suomalaisten nuorten työttömyys on noin 27 %, luu on yksi Euroopan korkeimpia. Nuorten mielenterveysongelmat ovat moninkertaistuneet. Nuorten itsemurhaluvut ovat koko läntisen maailman korkeimpia. Kaikki tämä on päättäjien tiedossa, mutta kukaan ei välitä. Syytä olisi, sillä kohta homma räjähtää käsiin.

KUNTAUUDISTUS HAKOTEILLÄ?

Ensi oli Paras hanke. Neljä vuotta selvityksiä ja seminaareja. Muutama miljoona euroa kuluja, huomattavasti enemmän turhautumista. Nyt myönnetään, että metsikköön mentiin Paras-hankkeessa. Emme kuitenkaan näytä oppivan virheistämme, vaan uutta kuntaremonttia ajetaan vauhdilla eteenpäin, ilman laajaa keskustelua ja asiantuntijatahoja kuuntelematta.
Olisiko hyvää yleisen älyn ja oikeudentajun mukaista kuitenkin joitakin asioita tunnustettava. Kuten se, ettei palveluja tarvitsevien ihmisten määrä vähene millään alueella kuntarajoja muuttamalla. Sama määrä palveluja tarvitaan jatkossakin ja vielä enemmänkin ikääntymisen myötä. Olisiko sittenkin myönnettävä, että tietyt peruspalvelut olisi tuotettava valtion toimesta, yksinkertaisella ohjeistuksella ja yhdestä kassasta. Jolloin kaikki alueelliset kehittämishankkeet ja lähitarpeet jäisivät kunnan tehtäväksi ja peruspalvelut valtion vastuulle. Nykyisellä tietotekniikalla ja osaamisella, tämän ei luulisi olevan vaikeaa. Ehkä se onkin liian yksinkertaista.

KAUPPALEHTI - AJANHENGEN PEILI

Minulle tulee Kauppalehti, kotiin kannettuna. Jaa, että miksi? No siksi, että paremmin kuin ehkä mikään lehti tällä hetkellä, se kertoo minkä hengen viemänä yhteiskuntamme kulkee. Siitä näkee yhdellä lukemalla koko sen arvomaailman, jolle nyt yhteiskuntia rakennetaan. Tässä pari lainausta: ”Eurooppa tarvitsee pelastuksen pankin” KL 29.8.2011, ”Pörssi siirtyy talouden keskiöön” KL 19.9.2011, ”Sallikaa Kreikan vararikko, pelastakaa pankit” KL 19.9.2011.

Kun Nordea pankki ilmoitti vähentävänsä noin 650 henkilöä palveluksestaan Suomessa, Nordean pörssikurssi lähti huomattavaan nousuun (tosin työyhteisön henkinen kurssi taisi lähteä saman tien vielä huomattavampaan laskuun). Sama ilmiö on havaittu jo aikaisemmin mm metsäyhtiöiden irtisanomisilmoituksien yhteydessä.

Ajan jumalat ja alttarit ovat selkeästi nähtävissä. Rahan ehdoilla mennään, ihmisistä viis. Näyttää siltä, että me kaikki teemme töitä, jotta äärimmäisen pienellä joukolla ihmiskunnasta menisi äärimmäisen hyvin.
En usko että Eurooppa tarvitsee pelastuakseen pankkia, tai kaikin voimin turvattavia pörssejä. Nyt tarvitaan johtajuutta, joka on niin rehellistä, että se uskaltaa tunnustaa näkyvillä olevat tosiasiat. Talous yksin ei voi johtaa maailmaa, vaan siihen tarvitaan laaja kristillisestä maailmakuvasta nouseva arvopohja, jossa työ ja kohtuullisuuden periaate sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus takaisivat terveen tulojaon. Näin Eurooppa rakennettiin ja tästä luopumalla se on ajettu ahdinkoon.

Säästöt puhuttavat Espoota

Talouden taantuman ei tarvitse merkitä henkistä taantumaa. Samaan aikaan kun talouden mittarit osoittavat miinusmerkkejä, voisivat henkiset mittarit osoittaa kekseliäisyyttä, luovuutta ja päättäväisyyttä pitää huolta ihmisistä. Näin tapahtui sotien jälkeen, kun isämme päättäväisesti tarttuivat asioihin ja kansakuntamme nousi ahdistuksen suosta, tulevaisuuteen, yhteiseen työhön ja yhteiseen uskoon turvaten.
Kristillisdemokratian ytimessä on ihmisarvo ja ihmisläheisyys päätöksenteossa.
Päätökset tulee tehdä asukkaita kuunnellen, palveluiden tulee olla lähellä ja kaikkien saatavilla.

Raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä.Espoon talouden ylijäämä on vuodelta 2010 noin 94 miljoonaa euroa, ja vuonna 2011 arvioidaan ylijäämäksi lähes saman verran. Kuitenkaan nämä rahat eivät ole päätyneet peruspalveluiden puutteiden poistamiseen. Edelleen sairaaloista puuttuu varusteita ja hoitajia, urheilukentiltä puuttuvat pukukopit, nuorisotiloja on liian vähän, on alueita, joissa päivähoitoa ei pystytä järjestämään riittävää määrää, nämä puutteet kertovat jotain niistä arvoista, joilla päätöksiä tehdään. Tulevissa kuntavaaleissa on jälleen tehdä uusia valintoja, ole hereillä.

NYT TOIVOTAAN ARVOJA POLITIIKKAAN

Perussuomalaiset muuttivat Suomen poliittista käyttäytymistä, koska korostavat konservatiivisia arvoja, näin esittää Tampereen yliopiston sosiologian professori Risto Heiskala (HS 23.4). Hän toivoo, että yhä useammat puolueet alkaisivat ”harrastamaan” arvopolitiikkaa. Niin minäkin toivon. Tosin yhtä suuri ihme kuin perussuomalaisten vaalivoitto, on se, että media vihdoinkin kertoi mitä joku puolue ajattelee. Soini pakotti median siihen.
Kristillisdemokraatit ovat jo 50 vuoden ajan harrastaneet arvopolitiikkaa, mutta siitä ei media välitä eikä kerro. Sen arvot eivät sille sovi. Vai, oletteko koskaan lukeneet valtalehdistä tai kuulleet tv:n asiaohjelmissa käsiteltävän kristillisten periaateohjelmia? Minä en. Miksihän ei? Ne ovat nimittäin todella hyvin tehtyjä ja esittävät valtaisan määrän käytännön ratkaisuja esimerkiksi moniin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ongelmaan. Niitä ei haluta kommentoida, koska ne tulevat väärästä suunnasta. Toivottavasti Soinin suusta ladattu konservatismi murtaa median muurit niin, että myös muiden puolueiden arvot saavat arvoisensa huomion.

KUNNIATONTA SÄÄSTÄMISTÄ

Eilen illalla Espoon valtuustonkokouksessa käsiteltiin vuoden 2010 seurantaraporttia taloudesta ja toiminnasta. Saimme iloksemme todeta, kuinka hyvin vuoden 2010 talous oli kehittynyt, ylijäämää oli yli 120 miljoonaa euroa. Kun myös on tiedossa, että tulos on syntynyt todella merkittävien säästöjen seurauksena, on pakko kysyä: kiristikö Espoo vyötä liian innokkaasti? Leikkaukset onnistuivat, mutta miten voivat potilaat? Olivatko kaikki säästöt todella tarpeen?

Espoossa valmistuu vuosittain muitakin raportteja, kuin talousraportteja. Kaksi niistä on erityisen merkittäviä: Sosiaali- ja potilasasiamiehen raportti sekä vammaisasiamiehen raportti. Näitä ei edes jaeta valtuutetuille, miksihän? Siksi, että ne kertovat sen miten kuntalaiset kokevat saamansa palvelut. Nämä raportit ovat Espoon kannalta surullista luettavaa. Tässä muutama lainaus. Pitkäaikaispotilaiden hoitopaikkaa jonottaa keskimäärin noin 90-100 henkilö. Lääkäreitä ja hoitajia on työmäärään ja hoitosuosituksiin nähden liian vähän terveydenhuollossa, päivähoidossa, vanhustenhuollossa, kouluterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa ja vammaishuollossa. Eli lähes joka sektorilla on henkilö- ja palveluvajausta.
Espoossa on erityinen ongelma: meillä on talouden ylijäämä ja palveluiden alijäämä. Ei kovin kunniakasta säästämistä, inhimillisyydestä puhumattakaan, joka on yksi Espoon arvoista. Tästä puhuin eilen, salissa oli hiljaista.