Tein valtuustoaloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä Espoossa 2007. Virkamiehet muuttivat sen hyvinvointitutkimukseksi. Se valmistui ja julkaistiin viime viikolla.
Espoolaisten hyvinvointi on ilmeistä ja siitä puhutaan mielellään juhlapuheissa. Mutta Espoon toisista kasvoista, köyhyydestä, päihteistä, yksinäisyydestä, vanhemmuuden puutteesta, ei näe otsikoita. Syytä olisi, sillä niin rankkaa luettavaa Hyvinvointitutkimus on.
Espoossa köyhyys kasvaa, jo yli 10.000 ihmistä hakee ajoittain ruoka-apua nälkäänsä ruokakassi jonoista. Jo 5 % väestöstä kärsii päihteistä. Lapsiperheiden pienituloisuus on kaksinkertaistunut Espoossa tällä vuosikymmenellä. Lääkkeistä tai muusta terveydenhoidosta joutuu tinkimään rahapulan vuoksi 15 % 70 vuotta täyttäneistä. Lista jatkuu ja jatkuu.
Mikä tästä tekee häpeällistä? Se, että Espoo on lähes velaton kaupunki. Sen rahastoissa on yli 500 miljoonaa euroa. Espoon talous on ollut 8 vuotta ylijäämäinen, ilman että näihin epäkohtiin on riittänyt yhtään ylimääräistä euroa. Se on häpeä, sillä ei ole edes halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti