tiistai 8. joulukuuta 2009

KUKA AUTTAISI KÖYHÄÄ?

Köyhien auttajia tai niin kuin nykyään sanotaan vähävarainen, on harvassa. Sosiaaliturvan perälauta on murtumassa, kun toimeentulotuen perusteita tulkitaan kunnissa eritavalla ja näin pyritään saamaan aikaan säästöjä. Tukeen budjetoidaan ensi vuodelle suhteelisesti vähemmän kuin todellinen tarve olisi, vaikka tuki on lakisääteinen. Vuoden lopussa on sitten pakko hyväksyttää valtuustossa lisärahaa tukeen, määrärahan loputtua. Todella tehtonta hallintoa.
Sata-komitean tehtävä oli löytää uusi kokonaisratkaisu sosiaaliturvan uudistukseen ja erityisesti vähävaraisten tilanteen parantamiseen. Työ vesitettiin ministeriön toimesta, kun prosessin aikana kaikki pyrkimykset ilmoitettiin mahdottomiksi toteuttaa, liian kalleina. Ei kai ministeriö tosissaan uskonut että sosiaaliturvan ja pienituloisten olojen prantaminen laskisi menoja? Outo logiikka, sanon minä. Komitean jäsente mielestä esitys olisi tuonut pitkällä tähtäyksellä säästöjä niin itse tuen osalta kuin hallinonkin, vaikka olisi aluksi ollut entistä mallia arvokkaampi. Eli, kukapa oikeasti haluaisi auttaa köyhää, paitsi vaalien edellä. Suomeen on syntymässä pysyvä syrjäytyneiden joukko, joka kasvaa vuosi vuodelta. Kehitys on pysäytettävä. Nyt köyhän ainoa turva on kolmannen sektorin puurtajat, jotka eivät komiteoissa viihdy, mutta omaavat sellaista pääomaa sosiaalisektorilta, että sitä olisi ministeriön syytä kuunnella. Taitaa olla korvat tukossa.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

SUOMEN TEHTÄVÄ KANSOJEN KESKUUDESSA

Jumalan siunausta ja onnea 92 vuotiaalle Suomelle!
Kansamme on monin tavoin siunattu ja sen tähden kuulumme siihen pieneen vähemmistöön kansojen joukossa jonka hyvän elämän edellytykset ovat päivittäinen kiitoksen aihe. Vaikka moni kokee asioidensa olevan huonolla tolalla, niin ovat ne silti paremmin kuin valtaosalla pallomme asukkaista.
Jokaisella kansalla on omat eityispiirteensä. Mistä ne ovat peräisin, onkin mielenkiintoinen pohdiskelun kohde. Luomisnäkemyksen mukaan kaikille on annettu samat peruslähtökohdat, jotka sitten ovat muovautuneet ajan saatossa sekä kulttuurin ja sivistyksen myötä. Suomi kuuluu krisillisiin maihin, jossa kristillisen kulttuurin vaikutus näkyy voimakkaasti yhteiskunnan arvopohjana ja sosiaalisena oikeudenmukaisuutena. Viime vuosikymmen on kuitenkin ollut kansallemme arvomurroksen aikaa. Rakenteet ja talouden kovat arvot ovat saaneet johtavan aseman päätöksenteossa, inhimillisyyden kustannuksella.
Nyt on hyvä hetki tehdä uudelleenarviointia. Mikä on kansamme tehtävä kansojen joukossa? Tässä muutama ajatus. Uskon, että jokaisen kansan tulisi kiittää ja siunata Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä sille on annettu. Toiseksi kristillisenä maana meidän tulisi siunata Israelia siitä, että Kristus ja hänen opetuksensa on tullut juutalaisista siunaukseksi kaikille kansoille. Kolmanneksi, meidän tulisi siunata kaikkia muita kansoja kaikella sillä millä meitä on kansana siunattu. Siksi maamme kehitysyhetistyön rooli on merkittävä. Neljänneksi, meidän tulee löytää se erityispiirre ja tehtävä kansojen joukossa, joka meille on Jumalalta annettu.
Moni kristillinen vaikuttaja on siitä yhtä mieltä, että kansallamme on erityinen kutsu lähetystyön tekemiseen. Vaikka Jeesuksen antama lähetyskutsu on kaikille yhtäläinen, on se meille suomalaisille annettu erityinen lisäkutsu, tehdä sitä enemmän. Lähteä ja lähettää, ja näin palvella muita kansoja. Toinen erityistehtävä johonon uskon, on esirukous Euroopan puolesta. Erityinen tehtävä, jonka tarkoitus on olla uuden reformaation syntyminen. Euroopan jatkuvasti kasvava antikristillinen asenne, ei muutu kuin rukouksen kautta tapahtuva herätyksen ja reformaation myötä. Tähän on tultu, mutta tähän ei tarvitse jäädä, jos löydämme rukouksen ja lähetysyön, niin Eurooppa voi vielä muuttua kristilliseksi maanosaksi.