Köyhien auttajia tai niin kuin nykyään sanotaan vähävarainen, on harvassa. Sosiaaliturvan perälauta on murtumassa, kun toimeentulotuen perusteita tulkitaan kunnissa eritavalla ja näin pyritään saamaan aikaan säästöjä. Tukeen budjetoidaan ensi vuodelle suhteelisesti vähemmän kuin todellinen tarve olisi, vaikka tuki on lakisääteinen. Vuoden lopussa on sitten pakko hyväksyttää valtuustossa lisärahaa tukeen, määrärahan loputtua. Todella tehtonta hallintoa.
Sata-komitean tehtävä oli löytää uusi kokonaisratkaisu sosiaaliturvan uudistukseen ja erityisesti vähävaraisten tilanteen parantamiseen. Työ vesitettiin ministeriön toimesta, kun prosessin aikana kaikki pyrkimykset ilmoitettiin mahdottomiksi toteuttaa, liian kalleina. Ei kai ministeriö tosissaan uskonut että sosiaaliturvan ja pienituloisten olojen prantaminen laskisi menoja? Outo logiikka, sanon minä. Komitean jäsente mielestä esitys olisi tuonut pitkällä tähtäyksellä säästöjä niin itse tuen osalta kuin hallinonkin, vaikka olisi aluksi ollut entistä mallia arvokkaampi. Eli, kukapa oikeasti haluaisi auttaa köyhää, paitsi vaalien edellä. Suomeen on syntymässä pysyvä syrjäytyneiden joukko, joka kasvaa vuosi vuodelta. Kehitys on pysäytettävä. Nyt köyhän ainoa turva on kolmannen sektorin puurtajat, jotka eivät komiteoissa viihdy, mutta omaavat sellaista pääomaa sosiaalisektorilta, että sitä olisi ministeriön syytä kuunnella. Taitaa olla korvat tukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti