Oheisen mielipidekirjoituksen lähetin Kotimaa lehteen. Se julkaistiin kesäkuussa, mutta siitä oli sensuroitu piispoja käsittelevä osuus. Toimituksen sensuuri ei anna kovin hyvää kuvaa lehden avoimesta linjasta. Joten tässä kirjoitus kokonaisuudessaan.
Vapaan suunnan pastorina seuraan mielenkiinnolla Suomen Luterilaisen kirkon vaiheita. Kaksien viime vaalien tulosten seurauksena odotusarvo kirkon tulevaisuuden suunnasta on nopea liberalisoituminen niin opin tulkinnassa ja soveltamisessa, kuin luterilaisuuden tunnustuskirjojen roolista ja merkityksestä. Arkkipiispa on jopa antanut kommenteillaan ymmärtää, ettei Kristuksen neitseestä syntyminen ole kirkon uskontunnustuksen osana niin merkittävä, että siihen olisi tarvetta uskoa, jos muuten kokee uskontunnustuksen omakseen. Aikamoinen avaus uudelta arkkipiispalta. Tosin kommentti ei tule yllätyksenä, sillä jotain tämän suuntaista oli odotettavissa piispan vaalien TV-haastatteluiden perusteella, kun ehdokas Mäkiseltä kysyttiin hän näkemystään Jeesuksen neitseestä syntymiseen, totesi hän, että asiasta pitää keskustella.
Suomessa muille kristillisille kirkoille ja seurakunnille ei ole samantekevää, mitä Luterilaisessa kirkossa tapahtuu. Sen rooli ja painoarvo suurimpana kirkkokuntana ja merkittävä juridinen erityisasema valtioon nähden, vaikuttaa koko kansan moraalikäsityksen muodostumiseen. Kirkon mielipiteellä on merkitystä.
Valtiokirkko käsitteestä luopumisen myötä piispat ovat alkaneet korostaa kirkkoa kansankirkkona. Valinta on merkittävä, sillä sen painopiste on kansan kuulemisessa ja mielipiteessä, ei kansan ohjaamisessa. Kansa kertoo millaisen kirkon se haluaa ja sitä kirkon johto näyttää seuraavan, mutta mikä painoarvo on sillä mitä Jumala tai edes heidän oppi-isänsä Luther haluaa ja odottaa seurakunnaltaan. Vai ovatko Luterilaisuus ja kansankirkko sisällöllisesti yhtenevät? Tällä tiellä kansa saa näköisensä kirkon, mutta saako Kristus seurakunnan joka on Kristuksen kaltainen?
On todella harmillista jos Luterilaisuus Suomessa taantuu kansanuskonnoksi. Samalla kristillinen moraalikäsitys uhkaa pirstoutua vapaavalintaisiksi arvoiksi, ilman että arvot ankkuroituvat johonkin sellaiseen pysyvään, joka on aina pyhää ja luovuttamatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti