HETEMÄEN JOULUEVANKELIUMI

Suomen kansan valmistautuessa joulun viettoon, julistettiin kansalle Hetemäen evankeliumi, tosin vain sen ensimmäiset sanat: koko kansa on verolle pantava.
Loistava ajoitus, jos tarkoituksena oli jarruttaa joulukauppaa ja luoda kiristyvän vyön tunnelmaa. Huono ajoitus, jos oli tarkoitus luoda toivoa tai uskoa tulevaisuuteen. Kokoomuksen orkestroima verotyöryhmä ei kansaa sääli, kaikki otetaan irti, mitä kehdataan. Jos tämä on sitä kokoomuksen uutta innovaatiopolitiikkaa, niin ainakin keinot ovat vanhoja: veroja, veroja ja veroja. Verotuksen painopiste kohdistuu yhä enemmän elämisen verotukseen. Miten voi kulutusta lisätä verottamalla lisää kulutusta?
Keskustelin hiljattain amerikkalaisen ystäväni kanssa ja vertailimme maidemme verotusta. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun kerroin, että noin 45.000 euroa (noin 60.000 USD) vuodessa tienaava, maksaa palkastaan veroa noin 22-24 %. Sillä saa ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ja kaikki mahdolliset kunnalliset edut katuvaloista teatteriin. Amerikan serkku maksaa vastaavasti veroa noin 14 %, mutta hän joutui kolme lapsen isänä maksamaan sairaskuluvakuutuksia ja koulutusmaksuja kymmeniätuhansia dollareita vuodessa. Kerroin, että maksamme myös välillisiä veroja keskimäärin toisen mokoman, mutta silti hän piti Suomea lähes veroparatiisina.
Verotus nousee tulevissa vaaleissa yhdeksi vaalien pääteemoista. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa palkkatulon verotus lähestyy tasaveromallia, ilman että on ratkaistu julkisen sektorin rahoitus. Julkisen sektorin rahoitusvaje ei ratkea kulutusveroja nostamalla, vaan palkkaverojen progression tarkistamisella, jossa niitä joiden veronkantokyky on parempi, verotetaan enemmän. Hetemäen ehdotus tarkoittaa yhä pienenpää ostovoimaa keskituloisille ja todellista ahdinkoa pienituloisille ja kasvavaa kurjuutta vanhuksille ja yksinhuoltaja perheille.

ESPOOSSA KOHTUULLINEN BUDJETTISOPU

Kristillisdemokraattien tavoitteet talousarvioneuvotteluissa toteutuivat kohtuullisesti. Kun jaettavaa en vähemmän kuin enemmän, on oltava tyytyväinen siihen mitä saa. Olisimme halunneet 1.4 miljoonaa euroa pitkäaikaishoitoa jonottavien potilaiden jonojen purkuun, mutta saimme vain 0.4 miljoonaa euroa. Se ei ole riittävästi, mutta kuitenkin oikean suuntainen. Jonossa on noin 100 henkilö keskimäärin, on ollut jo yli vuoden.
Saimme neuvoteltua lisää rahaa päihde- ja mielenterveydenhoitoon, kouluterveydenhoitoon sekä asunnottomien ja vähävaraisten auttamistyötä tekeville järjestöille. Koulupuolella oli noin 7 miljoonan vaje, mutta sen kaupunginjohtaja Kokkonen oli omassa pohjaesityksessään jo huomioinut, joten poliittisille ryhmille ei jäänyt paineita pyytää lisää.
Pieni ilon aihe oli myös, se että esityksestäni Viittomakielisten yhdistys sai vuodeksi eteenpäin vuokratuen, jotta sen toiminta voi jatkua. Myös liikuntatoimi sai hieman lisärahaa urheilukenttien heittopaikkojen kunnostukseen.
Paljon jäi vielä tehtävää, mutta tästä on jatkettava. Espoon talous on moneen muuhun kuntaan verrattuna vahvalla pohjalla ja velkaa vähän. Espoon ongelma ei ole raha, vaan kylmä ja kova priorisointi, jossa heikompien asiat jäävät jalkoihin. Tässä meillä kristillisdemokraateilla on paljon tehtävää.