Suomen kansan valmistautuessa joulun viettoon, julistettiin kansalle Hetemäen evankeliumi, tosin vain sen ensimmäiset sanat: koko kansa on verolle pantava.
Loistava ajoitus, jos tarkoituksena oli jarruttaa joulukauppaa ja luoda kiristyvän vyön tunnelmaa. Huono ajoitus, jos oli tarkoitus luoda toivoa tai uskoa tulevaisuuteen. Kokoomuksen orkestroima verotyöryhmä ei kansaa sääli, kaikki otetaan irti, mitä kehdataan. Jos tämä on sitä kokoomuksen uutta innovaatiopolitiikkaa, niin ainakin keinot ovat vanhoja: veroja, veroja ja veroja. Verotuksen painopiste kohdistuu yhä enemmän elämisen verotukseen. Miten voi kulutusta lisätä verottamalla lisää kulutusta?
Keskustelin hiljattain amerikkalaisen ystäväni kanssa ja vertailimme maidemme verotusta. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun kerroin, että noin 45.000 euroa (noin 60.000 USD) vuodessa tienaava, maksaa palkastaan veroa noin 22-24 %. Sillä saa ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ja kaikki mahdolliset kunnalliset edut katuvaloista teatteriin. Amerikan serkku maksaa vastaavasti veroa noin 14 %, mutta hän joutui kolme lapsen isänä maksamaan sairaskuluvakuutuksia ja koulutusmaksuja kymmeniätuhansia dollareita vuodessa. Kerroin, että maksamme myös välillisiä veroja keskimäärin toisen mokoman, mutta silti hän piti Suomea lähes veroparatiisina.
Verotus nousee tulevissa vaaleissa yhdeksi vaalien pääteemoista. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa palkkatulon verotus lähestyy tasaveromallia, ilman että on ratkaistu julkisen sektorin rahoitus. Julkisen sektorin rahoitusvaje ei ratkea kulutusveroja nostamalla, vaan palkkaverojen progression tarkistamisella, jossa niitä joiden veronkantokyky on parempi, verotetaan enemmän. Hetemäen ehdotus tarkoittaa yhä pienenpää ostovoimaa keskituloisille ja todellista ahdinkoa pienituloisille ja kasvavaa kurjuutta vanhuksille ja yksinhuoltaja perheille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti