Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä oivalluksia on ollut ns syyperusteinen sosiaaliturva. Nyt tilalle ehdotetaan perusturvaa, perustuloa jossa kaikki saisivat tietyn minimitulon. En olisi vaihtamassa syyperusteista tukea automaattitukeen. Sensijaan olen ehdottomasti sen kannalla, että erilaiset tukijärjestelmät yhdistetään yhden lomakkeen ja luukun palveluksi. Viimeaikainen sähköistenpalveluiden kehitys on johtanut siihen, että tuen tarvitsija ei enää pysty, osaa, jaksa täyttää loputtomia verkkolomakkeita. Moni tippuu kokonaan yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle. Joissakin kaupungeissa on jopa iloittu siitä, että tukien saajien määrä on vähentynyt. Johtopäätös on väärä. Suunta on nyt sellainen, jossa totaalisyrjäytyneiden määrä kasvaa voimakkaasti. Luku on jo yli 30.000 henkilöä. Tämä näkyy myös johtamani Hyvä-Arki keskuksen leipäjonoissa.
Mitä olisi hyvä tehdä?
Perusturva on käsitteenä hyvin laajasti käytetty nykyisessä sosiaaliturvaa käsittelevässä keskustelussa, kuitenkin keskustelijat määrittelevät sen hvyin eritavalla. Joillekin se tarkoittaa sosiaaliturvan minimitasoa, toimeentulotukea ja muita toistuvaisavustuksia. Toinen tarkoittaa sillä peruspalkkaa, jossa kaikkia tukia koroitetaan ja ne yhditetään yhdeksi kokonaisturvaksi. Ei edes viime vuosikymmenien eri hallituksien ohjelmista löydy yhteneväistä sisällöllistä käsitettä perusturvalle. Tästä olisi siis hyvä lähteä: Määritellään, mitä perustrvalla tarkoitetaan. Ja sitten etsitään sellaiset käytönnöt, jotka ovat kaikkien sitä tarvitsevien ulottuvilla.
