Suomella on moraalinen maksamaton velka laman aikana velkasyrjäytyneitä kohtaan. Laman alkamisesta on kulunut jo yli viisitoista vuotta. Lasketaan, että Suomessa on yli 30.000 laman seurauksena kokonaan syrjäytynyttä kansalaista. He eivät pääse velkajärjestelyyn, eivätkä voi neuvotella pankin kanssa koska heillä ei ole tuloja eikä työtä. Joukossa on sairaseläkkeellä olevia isovanhempia, jotka takasivat lastensa tai lastenlastensa lainoja. Joukossa on huippuosaajia, joiden panos on poissa yhteiskunnan rakentamisesta.
Olisi jo aika katsoa totuutta silmiin ja myöntää, ettei ole keneltäkään pois jos nämä oikeasti ilman vilppiä laman jalkoihin jääneet armahdettaisiin. Pääsehän Suomessa murhaajakin vapaaksi istuttuaan 12 vuotta vankilassa.
Oheisessa kuvassa olimme Ylivelkaantuneiden vapautusrintaman kanssa tapaamassa presidentti Tarja Halosta vuonna 2000. Vetosimme presidenttiin armahduksen puolesta. Saimme kohteliasta keskustelua ja hyvää mehua, mutta niinhän siinä kävi niin kuin aina käy; harvoin hyvätuloinen armahtaa köyhää.
Meidän perheemme selvisi lamasta ja velkajärjestelystä koska saimme mahdollisuuden. Nämä velkahirressä 15 vuotta roikkuneet on unohdettu. Heillä ei ole ääntä päättäjien pöydässä. Haluaisin olla heille ääni, KOVA ÄÄNI, sillä he ansaitsevat myös mahdollisuuden. Heidän velkansa ovat enää virtuaalivelkoja, jotka ovat olemassa vain tasenumeroina, vailla takaisinsaanti mahdollisuutta. Jokainen oikeasti sivistynyt yhteiskunta antaa uusia mahdollisuuksia. Näille ihmisille ainoa todellinen vastaus on täydellinen velkojen armahdus. Siihen Suomella on varaa jos vain tahtoa olisi. Tähän pyrkikäämme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti