Kristilliset julkaisivat 50 -sivuisen vaaliohjelman, keskusta yli 300 -sivuisen, ja muut jotain tältä väliltä. Ohjelmat ovat huolella ja harkiten tehtyjä ja niiden tarkoitus on antaa äänestäjälle kattava kuva seuraavalla vaalikaudella ajettavista asioista. Peiliin katsovana ehdokkaana ja äänestäjänä tulee pakostakin mieleen poliittisen vastuun kantaminen annetuista lupauksista. Miten voi uskoa jotain sellaista tapahtuvaksi, jota luvataan uudestaan ja uudestaan, ilman näyttöä aikaisemmasta toteutuksesta. Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut jo 12 vuotta. Opiskelijoiden tukien korotuslupaukset ovat edelleen hoitamatta jne jne. On siis parempi pitää lupaus jonka antaa, kuin antaa lupaus ja olla pitämättä sitä.
Millaiseksi politiikka muuttuisikaan, jos poliitikot kunnioittaisivat ihmisiä tai peräti pitäisivät ihmisistä? Se olisi vallankumous jossa äänestysprosentti olisi 99 ja vaalikampanjat tarpeettomia. Mikä helpotus se olisikaan koko kansakunnalle!
Kun Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin henkilöstöpäälliköltä kysyttiin mikä teki Reaganista niin suositun henkilön hän vastasi:"presidentti Reagan yksinkertaisesti pitää ihmisistä. Ja vaikka lehdistö ei aina pidä hänen ajamastaan politiikasta, he pitävät hänestä ihmisenä.”
Tätä kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti