ROHKEA RUSI

Kansakunta seuraa suurlähettiläs Alpo Rusin oikeudenkäyntiä, mies vastaan valtio. Minäkin seuraan. Olen seurannut jo pitkään.

Rusi on rohkea ja päättäväinen. Hän nousee kyseenalaistamaan valtion suojaan itsensä paketoineen suojelupoliisin autonomiaa. Hän kysyy, voiko jokin instanssi olla enemmän kuin oikeuslaitos, enemmän kuin vapaan kansalaisen oikeus tietää mistä häntä syytetään ja millä perusteella. Saa nähdä, riittääkö oikeuslaitoksella rohkeutta olla itsenäinen.

Toivon että Rusi voittaa, sillä toivon että maahan nousee monta Rusia jotka haastavat erilaisia institutionaalisia kummallisuuksia ja käsittämättömyyksiä. Yksi sellainen on KELA ja sen virtuaalilääkärien virtuaalivastaanotto. Jaa, että mitä tarkoitan? No sitä. Kun nämä Kelan lääkärit antavat ihmisten terveydestä lausuntoja näkemättä ja kuulematta potilasta. No mitäs ihmeellistä siinä sitten on? No se kun on mahdottomien asioiden yhteen sovittamaton äärettömän käsittämätön yhtälö. Tiedän useita tapauksia, joissa henkilöllä on usean asiantuntijalääkärin tutkimukseen perustuva lausunto, jossa hänet on todettu useaan kertaan täysin työkyvyttömäksi. Mutta kun samainen kansalainen lähettää työkyvyttömyyseläkehakemuksensa lääkäriensä lausunnon ja suosituksen kanssa Kelaan, niin virtuaalilääkäri toteaa hänet työkykyiseksi ja passittaa työhön.
Eräs tällainen virtuaalilääkärin työhön pakottama puolustuskyvytön Kelan uhri sai tukityöllisyysrahojen turvin työpaikan. Oli siellä kolme tuntia ja lähetettiin taksilla kotiin, lausunto kainalossaan jossa sanottiin: ”Vaarallinen itselleen ja ympäristölleen.”.

Toivon, että nousee joku Rusi ja haastaa Kelan oikeuteen näiden tavallisten kansalaisten puolesta. Kela on kuin SUPO. Itse itsensä paketoinut valtion järjestelmä, joka ei palvele kansaa, vaan itseään ja autonomiaansa, jonka se on itselleen luonut. VOITA RUSI, PLEASE!

PERLOS KUIN KUVASTIN.

Perlos yhtiön tapahtumat ovat kuin miniatyyrikuva nykyajan markkinatalouden mekanismista. Pelkistäen voi todeta, ettei ihmisellä ole sinä muuta merkitystä, kuin sijoittajien voittojen maksimointi. Suomalaisessa toimintaympäristössä huippuunsa viety yritysten osaaminen kiinnostaa maailmalla olevia pelimiehiä. Osaaminen ostetaan, työntekijät hyljätään.
Perloksen, kuten viime aikoina monen muunkin Suomalaisen yrityksen tapauksessa, suurin yksittäinen maksumies olivat yhtiön työntekijät. Säilyttääkseen omat työpaikkansa, he suostuivat kaikkiin säästötoimiin mitä yrityksen johto esitti. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että taustalla oli kaikenaikaa omistajien ja johdon strategia, yhtiön omistajien voittojen maksimoimiseksi yhtiötä myydessä.
Markkinatalouden toimivuus perustuu siihen, että talous kasvaa. Jotta talous kasvaisi, on kulutuksen kasvettava. Mutta jos talouden kasvu ei johda siihen, että ihmisen tekemän työn määrä kasvaa, ajaudumme lopulta umpikujaan, jossa markkinat luhistuvat. Jos talouskasvun hyödynsaajien määrä koko ajan suhteellisesti maailman väestöön nähden pienenee, ei edessä lopulta ole kuin maailman talouden luhistuminen syvän talouslaman myötä. Valtiot eivät pysty elättämään ja hoitamaan markkinoiden ulos ajamia ihmisiä.

Mietteliääksi vetää myös se, että Suomen poliittinen valtaeliitti on nyt markkinaliberalismin lumoissa. Tässä huumassa todellisuus hämärtyy ja kansa unohtuu talouden pääomien etuja turvatessa. Ei kuitenkaan ole olemassa pääomaa ilman ihmisiä. Tämä läksy on vielä edessäpäin, viimeistään siinä vaiheessa, kun aivopako todenteolla suomesta alkaa. Nyt olisi korkein aika ajatella kauemmaksi kuin yhden vaalikauden päähän.

Mihin katosi Välittävä, kannustava ja luova Suomi?

Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja. Valtionvarainministeri Kataisen luovuus pysähtyi kuin seinään hänen esitellessään hallituksen ensimmäisen budjetin. Kannustavuus katosi ja tilalle tulivat välillisten verojen kasvava taakka. Samalla kirkastui mitä Kokoomus käytännössä tarkoittaa vastuullisella markkinataloudella: se on yksinkertaisesti hyväosaisten ja pääomien etujen turvaamista kaikin tavoin.
Olen yllättynyt tästä nopeudesta jolla Kataisesta tuli ”tavallinen” valtionvarainministeri, luovan ja uudistajan sijaan. Odotin paljon enemmän. Ajattelin, että nuori ja dynaamisen oloinen kaveri pystyisi säilyttämään tuoreutensa ja tuomaan uudenlaisia tuulia taloudenpitoon. Taitaa kuitenkin olla niin, että vanha kabinettipäällikkö Sailas on ottanut komennon ja Kataista ja hallitusta viedään kulisseissa sosiaalidemokraattisessa köydessä (tämä on vaikea pala demareille).
Kataisen budjettiesitys lisää lapsiperheiden köyhyyttä, eriarvoisuutta matalapalkka-aloilla, ei anna toivoa hoitoalan palkkojen nostamiselle, kiihdyttää inflaatiota joka johtaa korkojen nousuun, joka johtaa asuntovelkaisten ahdinkoon. Ei hyvältä näytä!
Vihreiden ajamat energiaverojen korotukset sopivat Keski-Eurooppaan, eivät Suomeen, jossa suurimmassa osassa maata ei voi valita liikkuuko autolla tai lämmittääkö taloaan, kun ne ovat ainoita vaihtoehdot elämiselle taajamien ulkopuolella.
Budjettiesitykseen ovat kaikki hallituskumppanit ilmaisseet tyytyväisyytensä. Kansa on oikeassa, vaalilupauksilla ei ole mitään merkitystä.

BLOGI LOMAILEE 2.7. - 4.8.2007

Kiitos kaikille sivustoa seuranneille. Elokuussa uusin voimin ja ajatuksin.

Yksi asia vielä. Lomalla kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin ja läheisten palkitsemiseen, kehuin, hymyin ja pienin lahjoin. Siitä tulee hyvä mieli ja mitä muuta sitä lomallaan tarvitsisi.

t Antero :-))).

KUN TULOT EIVÄT RIITÄ

Nykymaailman muutos on nopea. Elämme virtaavassa maailmassa, jossa ihmiset, osaaminen, kulttuuri ja pääomat liikkuvat rajattomasti ja ajattomasti. Vain ihmisen perustarpeet ja sisäinen olemus ovat sellaiset millaisiksi Luoja ne on luonut. Tässä uudenajan globaalissa oravanpyörässä ei ihmisellä ole enää ihmisyyttä, vaan hänestä on tullut tuotantoväline. Olemme ristiriidassa itsemme kanssa.
Kysymyksessä on omasta työstä hyötymisestä ja siihen käytetyn elämän - ajan suhteesta. Kuinka mielekkäältä elämä tuntuu työpäivän jälkeen. Jos työnantaja lakkaa olemasta kiinnostunut tästä yhtälöstä, on edessä elämän mielekkyyden lakkaaminen ja lopulta tuottavuuden romahdus.
Kun Pääkaupunkiseudulla ei matalapalkkainen enää pysty tulemaan toimeen palkkatulolla ilman asuntotukea ja toimeentulotukea, on työn vaihtosuhde on muuttunut negatiiviseksi ja järjestelmä ajautumassa kriisiin. Tilanne luo epätoivoa ja keinottelua sosiaaliturvan ja harmaan talouden keinoin. Ihminen huomaa toimivansa vain järjestelmää varten, ei omaksi hyödykseen ja omaa elintasoaan varten, jolloin vaistomainen liike on järjestelmää vastaan.
Ei ole olemassa parempaa sosiaalieettistä työnohjaussääntö kuin sanat: ”Se mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tee se toisille.”
Nyt elämme Globaalin talouden kehässä, joka ei tunne eikä välitä, eikä siihen voi koskea. Ennen vuorineuvos ylpeili Suomalaisten hyvinvoinnista ja työn pysyvyydestä isältä pojalle, nyt henkilöstö on vain optimoitu resurssi, joka tuottaa voittoa kasvottomille sijoittajille, kunnes se on loppuun kulutettu. Ongelma tässä yhtälössä on se, että ihminen on edelleen ihminen ja jonain päivänä ihmisen mitta tulee täyteen. Sitten poksahtaa.

PORVARIN ON VAIKEA AJAA KÖYHÄN ASIAA

Hallitus sai vuosien 2008 - 2011 tulo- ja menoarvion kehykset suurella ähellyksellä kasaan. Täytyy myöntää, että olen avoimen pettynyt. Näyttää siltä, että porvari ei vain kykene näkemään maailmaa pienituloisen silmin, saatikka aidosti auttamaan. Kehys jakaa almuja perheille, opiskelijoille ja eläkeläisille, ei mitään todellista helpotusta. Eniten saivat ehkä opiskelijat. Kympin ja kahden korotuksia sinne tänne, jotka hupenevat sähköveron ja polttoaineiden korotuksiin (julkisenliikenteen maksut nousevat), sekä niistä seuraavaan inflaation nousuun. Pitkällä juoksulla tilanne heikkenee. Pienituloiselle ei jää tässä kehyksessä muuta kuin paha mieli. Jos tässä talouden huipputilanteessa ei kyetty saamaan aikaan tämän kummempaa, niin ei ole väärin päätellä, ettei Vanhasen kakkoshallituksella ollut asioiden parantamiseen edes poliittista tahtoa. Niin surkea tämä esitys on pienituloisen käteen jäävän tulon osalta. Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee. Nyt hävettää olla poliitikko. Tälläkin kaudella rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy.

EUROVIISUT TULIVAT JA MENIVÄT – ENTÄ SITTEN.

Suomalaisten superviikonloppu tuli ja meni. Yhden päivän aikana olimme enemmän esillä maailmanlaajuisessa mediassa kuin ehkä koko historiamme aikana. Entä sitten? Muuttuiko mikään? Ehkä jotain, mutta muuttuiko mikään millä on merkitystä minulle? Meidät huomioitiin hetken aikaa. Niin Siitähän tässä valtataistelussa on kysymys. Kenellä on huomioarvoa ja kenelle? Se, että on olemassa, ei vielä riitä, on oltava jotain. Niinpä me kaikki pyrimme olemaan jotain, saadaksemme huomiota. Pukeudumme erityisesti, puhumme erityisiä ja tavoittelemme erityisyyttä, ollaksemme olemassa. Se tulee aika raskaaksi ajan mittaan, nimitäin se, että pitää huhkia ollakseen erityinen.

Tässäpä sinulle yllätys! Jumalan, maailmankaikkeuden luojan silmissä sinä olet pysyvästi erityinen, ihmeellinen, kaikin tavoin kaunis ja ihmeellisesti tehty, vain sen tähden että olet syntynyt. Tämä on ihmeellistä ja erityistä. Tästä päivästä taitaa tulla hyvä, ei, vaan tästä elämästä taitaa tulla hyvä. Kiitos Isä elämän lahjasta.