ROHKEITA PÄÄTÖKSIÄ - MUTTA KENEN?

Kokoomus jakoi Espoossa omaa lehteään, jossa se ilmoitti olevansa rohkeiden päätösten tekijä otsikolla ”Nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä.”. Viesti oli selvä, kokoomus tekee nyt ne päätökset joita muut poliittiset ryhmät eivät uskalla tehdä. Muiden rohkeuden haastaminen tällä tavalla saa tarkan lukijan kysymään, millaisia ovat nämä rohkeat päätökset? Kyllä kristilliset ja muut ryhmät pystyvät Espoossa rohkeisiin päätöksiin, mutta meidän rohkeutemme on erilaista. Se on ihmisen puolustamista, silloin kun hänen voimansa ehtyvät, suhdanteista riippumatta. Espoon kokoomus rakentaa rohkeasti teatteritaloa, lainaa valtiolle teiden rakentamiseen, myy kaupungin omaisuutta, ensi sähköyhtiön ja viimeksi vesilaitoksen. Samalla se leikkaa perusterveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta 13 miljoonaa.
Kokoomus leikkasi järjestötoiminnalta 200.000 euroa, jonka seurauksena reilut 40 ihmistä joutuu työttömäksi. Samalla se päätti teettää akateemisen tutkimuksen pääkaupungin kilpailukyvystä, ja kuinkas sattuikaan, hinta 200.000 euroa.
Tämä on rohkeutta jota Espoo ei tarvitse näissä talkoissa. On toisenlaisen rohkeuden aika, jossa ihminen asetetaan rakenteiden edelle. Puolarmetsän sairaalan vanhukset eivät pääse ulos, elleivät sadat vapaaehtoiset viikoittain ulkoiluta heitä. Kouluihin ei saa palkata sijaisia, jos avustaja sairastuu, nuori ei pääse kouluterveydenhoitajalle, vaikka elämä on sekaisin. Nämä Espoolaiset vanhukset ja nuoret tarvitsevat rohkeita päätöksiä, mutta ei sellaisia, joita kokoomus toteuttaa.

SOININVAARA SPEKULOI

Osmo Soininvaara pohtii blogissaan 14.5.09 Espoon rikkauksien määrää ja ihmettelee, kuinka meillä on varaa menettää 200 miljoonaa euroa.
Soininvaara spekuloi, kuten aina ajattelijat tekevät. He elävät siitä. Näkökulma sinänsä on tervetullut osana keskustelua. Soininvaara vaan ei tiedä, että Espoolla ei ikinä ole ollut niin paljon rahaa, ettei sen ole tarvinnut leikata terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, avustuksista jne jne jne. Terveydenhuoltomme alibudjetointi on ja kiveen kirjoitettu vakio. Espoon ongelma ei ole raha, vaan arvot joilla rahoja käytetään. Muutama viikko sitten leikattiin järjestöavustuksia. Hädässä oleville ruoka-apua jakavalta Manna-avulta leikattiin 3000 euroa. Kunniakas säästötoimi, joka pelastaa kaupungin talouden? Helmikuussa kaupunginhallitus päätti esittää elinkeino ja kilpailukykyjaostolle uuden tutkimuksen tekemistä metropolialueen kilpailukyvystä, tutkimuksen hinta 200.000 euroa. Espoossa on rahaa vaikka mihin, sitä ei Soininvaara tiedä, siksi emme tarvitse Suomenojan rahoja. Eli, Ode on oikeassa. Espoossa ollaan rikkaita ja varat käytetään varakkaiden kesken.

ESPOOSSA SÄÄSTETÄÄN SIELTÄ MISTÄ OIKEISTO AINA SÄÄSTÄÄ

Eilen käytiin pitkät ja hankalat säästöneuvottelut kaupungin johdon ja valtuustoryhmien puheenjohtajien välillä. Kävelin ulos neuvotteluista. Ei ollut vaihtoehtoja. Jos en olisi kävellyt, en enää kehtaisi katsoa itseäni peilistä.
Ongelma ei ollut säästöjen taso, vaan se, miten säästöt toteutetaan. Kaupunginjohtajan pohjaesityksessä säästöt kohdistuivat niiden kukkarolle, mistä oikeistolainen politiikka on aina tottunut säästönsä tekemään, kaikkein pienituloisimpien ja heikompiosaisten palveluista.
On suorastaan säälittävää katsoa kokoomuslaista uuden ajan toivon ja mahdollisuuksien innovatiivipolitiikkaa, jossa luovuus on yhtä kuin köyhän riistoa 100 vuoden kokemuksella. Ei siinä puoluejohtaja Katainen voi paljoa pullistella, kun Espoolaiset puoluetoverit kykenevät esittämään vain sellaista talouspolitiikka, jossa säästöt systemaattisesti kohdistetaan koko palveluketjun ääripäähän, jossa palvelut leikataan sairailta, lapsilta, koululaisilta ja vähävaraisilta. Samaan henkeen esitetään uuden korkeapalkkaisen virkamiehen palkkaamista, uuden teatteritalon rakentamista, ja lainataan valtiolle korottomasti 80 miljoonaa euroa teiden rakentamiseen. Tämä on mahdollista vain Espoossa.
Olimme ryhmänä sitä mieltä, että säästöt voidaan toteuttaa toisinkin. Lykätään muutamaa investointia, aikaistetaan valtiolle lainattujen 80 me takaisinmaksua, otetaan hieman lainaa ja palataan syksyllä neuvottelupöytään, jossa katostaan verojen ja palveluiden suhde. Ei tule unohtaa, että käytämme kuntalaisten rahoja, ja he odottavat peruspalveluiden toimivan.

Nyt tarvitaan Jeesuksen kaltaista johtajuutta

Jeesus oli odotettu messias ja profeetta, jonka piti pelastaa sorrettu kansakunta sortajilta. Hän täytti tunnusmerkit: hän täytti profetia, syntyi oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oli voimallinen sanoissa ja teoissa, mutta hänellä oli yksi puute: hän ei välittänyt vallasta vallan vuoksi, vaan hän oli kiinnostunut ihmisistä.

Matteuksen evankeliumi alkaa sukuluettelolla, jossa Jumala esittää oman pitkäntähtäyksen suunnitelmansa, yhtiön nimeltä maailma, pelastamiseksi.
Tämä Jumalan huikean strategisen maailman valloituksen suunnitelma kulminoituu yhteen sanaan: uhri. Sen sijaan että hän uhraisi yhtiön, hän uhraa itsensä sen puolesta. Tämä malli pelastaisi myös nykyisen maailman talouden kurimuksesta: johtajuus, joka uhraa itsensä.

Jeesus oli tie ja ovi kaikkivaltiaan yhteyteen, suuren mahdollistajan, varustajan ja luovuuden lähteen luo. Hän tuli antaman heille sen mitä he olivat menettäneet, yhteyden kaiken kykeneväksi tekevään voimaan ja valtaan, mutta täysin eritavalla kuin he olivat odottaneet.
Hänellä oli täysin uudenlainen strategia ja tavoite – hän toimi sisäisen ihmisen voimasta käsin, välineinä nöyryys ja ihmisten palveleminen. Hänen tavoitteenaan oli tehdä seuraajistaan uudenlaisia johtajia, itsensä uhraavia palvelijoita: vallan luovuttajia, vallan tavoittelemisen sijaan. Hän oli kiinnostunut ihmisten sisäisestä vapaudesta enemmän kuin heidän ulkoisesta tai poliittisesta vapaudestaan.

Jeesus tuli tuomaan jokaiselle ihmiselle takaisin arvostuksen ja kunnian. Hän oli ennalleen asettaja, sovittaja, lunastaja ja varustaja, joka toimi kaikkien menestyksen hyväksi.

Mikä malli johtajuudesta, joka saa kaiken nykyisen optiojohtajuuden näyttämään ja tuntumaan riistämiseltä.

ESPOON VESI MENI – MITÄ JÄI?

Eilen oli uuden valtuustokauden ensimmäinen valtuustokokous. Istuimme uuden valtuustokaverini Tarja Tallqvistin kanssa odottaen juhlavia avauksia, mutta juhlavuudesta ei ollut tietoakaan. Heti alkuun kunnon vääntökokous, jossa jälleen kokoomusvetoinen päätöskoneisto myi yhden merkittävän espoolaisen liikelaitoksen, Espoon veden.
Kertakaikkisen tyhmä kauppa, jota perusteltiin seutuyhteistyöllä tai sen päättymisellä, jos kauppaa ei toteuteta. Kysyn vaan näiltä kokoomuksen, vihreiden ja demareiden talousneroilta, että mitä järkeä on luovuttaa omaisuutta kuntayhtymään ja saada maksettavakseen velkaa 2 miljardia euroa seuraavan 20 vuoden aikana. Uuden yhtiön investoinnit ovat kaksi kertaa niin suuret kuin Länsi-metron. Kyllä siinä espoolaiset maksavat Helsinkiläisten vesi- ja viemärirunkoverkosta kovan hinnan.
Valtuutettu Sanna Lauslahti (kok) oli ainoa rohkea laskutikun haltija, joka loistavasti kyseenalaisti virkamiesten tekemät laskelmat. Uuden kuntayhtymän korkokulut ovat noin 30 % liikevaihdosta, aika erikoista vai mitä? Korkoihin onkin piilotettu kaupungeille maksettava 6 % tuotto, joka taas nostaa vesimaksuja, ja tekee siitä uuden kuntalaisilta perittävän piiloveron. Laitonta sanon minä. Hienosti hoidetusta Espoon vedestä jäi Espoolle vain loputon maksujen kaivo.

SIUNATTUA JOULUA JA UUTTA VUOTTA 2009

Kiitän kaikkia lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan teille siunattua uutta vuotta. Ensi vuonna jälleen kirjoitamme, herätämme ja haastamme seisovia vesiä. Rukoukseni on, että tuleva vuosi toisi tullessaan herätyksen tuulet Taivaasta kansamme ylle.

Rukoillen ja siunaten, Antero Laukkanen

ESPOON JULKISELLA LIIKENTEELLÄ PALJON PARANNETTAVAA.

Espoon sisäinen julkinen liikenne ei toimi. Se on hidas ja vuorot ovat harvassa. Lisäksi bussilinjat ajavat niin pitkiä mutkikkaita reittejä, että matka-aika kasvaa kohtuuttomaksi.
Esimerkki. Tein tänään kokeen. Vein autoni huoltoon Soukasta Järvenperään, matka noin 19 kilometriä. Matka-aika autolla 18 minuuttia. Päätin tulla takaisin bussilla, taksin sijaan. Linja numero 43, tulee Järvenperästä Soukkaan ilman vaihtoja. Mutta mutta? Ensin 20 minuutin odotus, sitten 53 minuutin matka-aika, tämä yhteensä tunti 13 minuuttia. Bussi kiersi kaiken mahdollisen, minkä matkalla voi ylipäätänsä kuvitella voivan kiertää. Miksi? Säästö syistä tietysti.
No, en antanut periksi. Katsoin vielä varmuuden vuoksi muita vaihtoehtoja eri bussireittejä ja vaihtoja hyväksi käyttäen, mutta mikään ei muutu. Julkinen liikenne Espoossa on hankalaa ja todella paljon aikaa vievää.
En ihmettele yhtään, miksi moni ostaa 5 litraa sadalla kilometrillä kuluttavan auton ja päättää liikkua sillä. Julkinen liikenne ei kerta kaikkiaan ole näillä järjestelyillä kilpailukykyinen ja millään tavalla houkutteleva, yksityisautoiluun verrattuna.

Tähän seikkailuun kun vielä lisään sen yhtälön: että tiedän Espoon poikittaisen liikenteen tilan vielä tästäkin heikkenevän, erityisesti Etelä-Espoon osalta, kun metro alkaa toimia, jolloin kaikkien Helsinkiin aikovien on pakko ensin kulkea Matinkylän liityntäasemalle, josta seuraa uskomaton bussiralli, jossa Matinkylään ajaa 110 linja-autoa tunnissa ruuhka-aikana, niin kylllä tekee pahaa kun ajattelen niitä Matinkyläläisiä, jotka ovat ostaneet huippuhintaisia asuntoja Omenan ympäristöstä. Niillä parvekkeille ei pyykkiä kuivata, eikä muutenkaan pidetä mitään.

Nyt on sisäinen henkinen taakkani typeristä päätöksistä saavuttanut huippunsa yhdelle päivälle. Pakko saada korvapuusti ja kahvia. Tästä ei muuten toivu.