KUNTAUUDISTUS HAKOTEILLÄ?

Ensi oli Paras hanke. Neljä vuotta selvityksiä ja seminaareja. Muutama miljoona euroa kuluja, huomattavasti enemmän turhautumista. Nyt myönnetään, että metsikköön mentiin Paras-hankkeessa. Emme kuitenkaan näytä oppivan virheistämme, vaan uutta kuntaremonttia ajetaan vauhdilla eteenpäin, ilman laajaa keskustelua ja asiantuntijatahoja kuuntelematta.
Olisiko hyvää yleisen älyn ja oikeudentajun mukaista kuitenkin joitakin asioita tunnustettava. Kuten se, ettei palveluja tarvitsevien ihmisten määrä vähene millään alueella kuntarajoja muuttamalla. Sama määrä palveluja tarvitaan jatkossakin ja vielä enemmänkin ikääntymisen myötä. Olisiko sittenkin myönnettävä, että tietyt peruspalvelut olisi tuotettava valtion toimesta, yksinkertaisella ohjeistuksella ja yhdestä kassasta. Jolloin kaikki alueelliset kehittämishankkeet ja lähitarpeet jäisivät kunnan tehtäväksi ja peruspalvelut valtion vastuulle. Nykyisellä tietotekniikalla ja osaamisella, tämän ei luulisi olevan vaikeaa. Ehkä se onkin liian yksinkertaista.

KAUPPALEHTI - AJANHENGEN PEILI

Minulle tulee Kauppalehti, kotiin kannettuna. Jaa, että miksi? No siksi, että paremmin kuin ehkä mikään lehti tällä hetkellä, se kertoo minkä hengen viemänä yhteiskuntamme kulkee. Siitä näkee yhdellä lukemalla koko sen arvomaailman, jolle nyt yhteiskuntia rakennetaan. Tässä pari lainausta: ”Eurooppa tarvitsee pelastuksen pankin” KL 29.8.2011, ”Pörssi siirtyy talouden keskiöön” KL 19.9.2011, ”Sallikaa Kreikan vararikko, pelastakaa pankit” KL 19.9.2011.

Kun Nordea pankki ilmoitti vähentävänsä noin 650 henkilöä palveluksestaan Suomessa, Nordean pörssikurssi lähti huomattavaan nousuun (tosin työyhteisön henkinen kurssi taisi lähteä saman tien vielä huomattavampaan laskuun). Sama ilmiö on havaittu jo aikaisemmin mm metsäyhtiöiden irtisanomisilmoituksien yhteydessä.

Ajan jumalat ja alttarit ovat selkeästi nähtävissä. Rahan ehdoilla mennään, ihmisistä viis. Näyttää siltä, että me kaikki teemme töitä, jotta äärimmäisen pienellä joukolla ihmiskunnasta menisi äärimmäisen hyvin.
En usko että Eurooppa tarvitsee pelastuakseen pankkia, tai kaikin voimin turvattavia pörssejä. Nyt tarvitaan johtajuutta, joka on niin rehellistä, että se uskaltaa tunnustaa näkyvillä olevat tosiasiat. Talous yksin ei voi johtaa maailmaa, vaan siihen tarvitaan laaja kristillisestä maailmakuvasta nouseva arvopohja, jossa työ ja kohtuullisuuden periaate sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus takaisivat terveen tulojaon. Näin Eurooppa rakennettiin ja tästä luopumalla se on ajettu ahdinkoon.

Säästöt puhuttavat Espoota

Talouden taantuman ei tarvitse merkitä henkistä taantumaa. Samaan aikaan kun talouden mittarit osoittavat miinusmerkkejä, voisivat henkiset mittarit osoittaa kekseliäisyyttä, luovuutta ja päättäväisyyttä pitää huolta ihmisistä. Näin tapahtui sotien jälkeen, kun isämme päättäväisesti tarttuivat asioihin ja kansakuntamme nousi ahdistuksen suosta, tulevaisuuteen, yhteiseen työhön ja yhteiseen uskoon turvaten.
Kristillisdemokratian ytimessä on ihmisarvo ja ihmisläheisyys päätöksenteossa.
Päätökset tulee tehdä asukkaita kuunnellen, palveluiden tulee olla lähellä ja kaikkien saatavilla.

Raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä.Espoon talouden ylijäämä on vuodelta 2010 noin 94 miljoonaa euroa, ja vuonna 2011 arvioidaan ylijäämäksi lähes saman verran. Kuitenkaan nämä rahat eivät ole päätyneet peruspalveluiden puutteiden poistamiseen. Edelleen sairaaloista puuttuu varusteita ja hoitajia, urheilukentiltä puuttuvat pukukopit, nuorisotiloja on liian vähän, on alueita, joissa päivähoitoa ei pystytä järjestämään riittävää määrää, nämä puutteet kertovat jotain niistä arvoista, joilla päätöksiä tehdään. Tulevissa kuntavaaleissa on jälleen tehdä uusia valintoja, ole hereillä.

NYT TOIVOTAAN ARVOJA POLITIIKKAAN

Perussuomalaiset muuttivat Suomen poliittista käyttäytymistä, koska korostavat konservatiivisia arvoja, näin esittää Tampereen yliopiston sosiologian professori Risto Heiskala (HS 23.4). Hän toivoo, että yhä useammat puolueet alkaisivat ”harrastamaan” arvopolitiikkaa. Niin minäkin toivon. Tosin yhtä suuri ihme kuin perussuomalaisten vaalivoitto, on se, että media vihdoinkin kertoi mitä joku puolue ajattelee. Soini pakotti median siihen.
Kristillisdemokraatit ovat jo 50 vuoden ajan harrastaneet arvopolitiikkaa, mutta siitä ei media välitä eikä kerro. Sen arvot eivät sille sovi. Vai, oletteko koskaan lukeneet valtalehdistä tai kuulleet tv:n asiaohjelmissa käsiteltävän kristillisten periaateohjelmia? Minä en. Miksihän ei? Ne ovat nimittäin todella hyvin tehtyjä ja esittävät valtaisan määrän käytännön ratkaisuja esimerkiksi moniin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ongelmaan. Niitä ei haluta kommentoida, koska ne tulevat väärästä suunnasta. Toivottavasti Soinin suusta ladattu konservatismi murtaa median muurit niin, että myös muiden puolueiden arvot saavat arvoisensa huomion.

KUNNIATONTA SÄÄSTÄMISTÄ

Eilen illalla Espoon valtuustonkokouksessa käsiteltiin vuoden 2010 seurantaraporttia taloudesta ja toiminnasta. Saimme iloksemme todeta, kuinka hyvin vuoden 2010 talous oli kehittynyt, ylijäämää oli yli 120 miljoonaa euroa. Kun myös on tiedossa, että tulos on syntynyt todella merkittävien säästöjen seurauksena, on pakko kysyä: kiristikö Espoo vyötä liian innokkaasti? Leikkaukset onnistuivat, mutta miten voivat potilaat? Olivatko kaikki säästöt todella tarpeen?

Espoossa valmistuu vuosittain muitakin raportteja, kuin talousraportteja. Kaksi niistä on erityisen merkittäviä: Sosiaali- ja potilasasiamiehen raportti sekä vammaisasiamiehen raportti. Näitä ei edes jaeta valtuutetuille, miksihän? Siksi, että ne kertovat sen miten kuntalaiset kokevat saamansa palvelut. Nämä raportit ovat Espoon kannalta surullista luettavaa. Tässä muutama lainaus. Pitkäaikaispotilaiden hoitopaikkaa jonottaa keskimäärin noin 90-100 henkilö. Lääkäreitä ja hoitajia on työmäärään ja hoitosuosituksiin nähden liian vähän terveydenhuollossa, päivähoidossa, vanhustenhuollossa, kouluterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa ja vammaishuollossa. Eli lähes joka sektorilla on henkilö- ja palveluvajausta.
Espoossa on erityinen ongelma: meillä on talouden ylijäämä ja palveluiden alijäämä. Ei kovin kunniakasta säästämistä, inhimillisyydestä puhumattakaan, joka on yksi Espoon arvoista. Tästä puhuin eilen, salissa oli hiljaista.

HETEMÄEN JOULUEVANKELIUMI

Suomen kansan valmistautuessa joulun viettoon, julistettiin kansalle Hetemäen evankeliumi, tosin vain sen ensimmäiset sanat: koko kansa on verolle pantava.
Loistava ajoitus, jos tarkoituksena oli jarruttaa joulukauppaa ja luoda kiristyvän vyön tunnelmaa. Huono ajoitus, jos oli tarkoitus luoda toivoa tai uskoa tulevaisuuteen. Kokoomuksen orkestroima verotyöryhmä ei kansaa sääli, kaikki otetaan irti, mitä kehdataan. Jos tämä on sitä kokoomuksen uutta innovaatiopolitiikkaa, niin ainakin keinot ovat vanhoja: veroja, veroja ja veroja. Verotuksen painopiste kohdistuu yhä enemmän elämisen verotukseen. Miten voi kulutusta lisätä verottamalla lisää kulutusta?
Keskustelin hiljattain amerikkalaisen ystäväni kanssa ja vertailimme maidemme verotusta. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun kerroin, että noin 45.000 euroa (noin 60.000 USD) vuodessa tienaava, maksaa palkastaan veroa noin 22-24 %. Sillä saa ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ja kaikki mahdolliset kunnalliset edut katuvaloista teatteriin. Amerikan serkku maksaa vastaavasti veroa noin 14 %, mutta hän joutui kolme lapsen isänä maksamaan sairaskuluvakuutuksia ja koulutusmaksuja kymmeniätuhansia dollareita vuodessa. Kerroin, että maksamme myös välillisiä veroja keskimäärin toisen mokoman, mutta silti hän piti Suomea lähes veroparatiisina.
Verotus nousee tulevissa vaaleissa yhdeksi vaalien pääteemoista. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa palkkatulon verotus lähestyy tasaveromallia, ilman että on ratkaistu julkisen sektorin rahoitus. Julkisen sektorin rahoitusvaje ei ratkea kulutusveroja nostamalla, vaan palkkaverojen progression tarkistamisella, jossa niitä joiden veronkantokyky on parempi, verotetaan enemmän. Hetemäen ehdotus tarkoittaa yhä pienenpää ostovoimaa keskituloisille ja todellista ahdinkoa pienituloisille ja kasvavaa kurjuutta vanhuksille ja yksinhuoltaja perheille.

ESPOOSSA KOHTUULLINEN BUDJETTISOPU

Kristillisdemokraattien tavoitteet talousarvioneuvotteluissa toteutuivat kohtuullisesti. Kun jaettavaa en vähemmän kuin enemmän, on oltava tyytyväinen siihen mitä saa. Olisimme halunneet 1.4 miljoonaa euroa pitkäaikaishoitoa jonottavien potilaiden jonojen purkuun, mutta saimme vain 0.4 miljoonaa euroa. Se ei ole riittävästi, mutta kuitenkin oikean suuntainen. Jonossa on noin 100 henkilö keskimäärin, on ollut jo yli vuoden.
Saimme neuvoteltua lisää rahaa päihde- ja mielenterveydenhoitoon, kouluterveydenhoitoon sekä asunnottomien ja vähävaraisten auttamistyötä tekeville järjestöille. Koulupuolella oli noin 7 miljoonan vaje, mutta sen kaupunginjohtaja Kokkonen oli omassa pohjaesityksessään jo huomioinut, joten poliittisille ryhmille ei jäänyt paineita pyytää lisää.
Pieni ilon aihe oli myös, se että esityksestäni Viittomakielisten yhdistys sai vuodeksi eteenpäin vuokratuen, jotta sen toiminta voi jatkua. Myös liikuntatoimi sai hieman lisärahaa urheilukenttien heittopaikkojen kunnostukseen.
Paljon jäi vielä tehtävää, mutta tästä on jatkettava. Espoon talous on moneen muuhun kuntaan verrattuna vahvalla pohjalla ja velkaa vähän. Espoon ongelma ei ole raha, vaan kylmä ja kova priorisointi, jossa heikompien asiat jäävät jalkoihin. Tässä meillä kristillisdemokraateilla on paljon tehtävää.