perjantai 30. maaliskuuta 2007

PAREMMIN TUOTTAVAA POLITIIKKAA

Hallitusneuvottelut käynnistyvät. Voittajilla on kovia paineita. Lupauksia on annettu, mutta kanavoituvatko ne kansalaisten elämän paranemiseksi? Ainakin kokoomuksen leirissä on pakkotilanne, jos nyt ei onnistuta, niin Siperia odottaa. Demarit siellä jo ovat, mutta tilaa on muillekin kovakorvaisille. Esitin vaalikampanjan avauksessani ajatuksen politiikan tuottavuudesta, jossa päätöksien tulee olla laadullisesti parempia, pienemmillä kustannuksilla ja niiden tulee tuottaa enemmän tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa ihmisten kokonaisvaltaisten olojen paranemista nopeammalla päätöksenteolla. Sosiaalitukien luukkukierrätyspolitiikasta luopumista eli avun saamista oikea-aikaisesti. Henkisen ilmapiirin keventymistä, jossa luovuus ja erityisosaaminen huomioidaan ja menestymisen mahdollisuuksia annetaan kaikille. Köyhyyden vähentymistä, jossa kuilu köyhien ja rikkaiden välillä pienenee ja ihmisestä pidetään huolta koko elämänkaari. Työllisyyden turvaamista keinoilla, jossa työn tekeminen on aina kannustavampaa kuin työttömänä oleminen. Se tarkoittaa yhteiskuntaa jossa sosiaalinen perälauta on aina olemassa; jos joku tippuu kyydistä, niin hänet nostetaan kyytiin ja autetaan alkuun. Se tarkoittaa lupauksien pitämistä nopeammin kuin 12 vuodessa. Se tarkoittaa Leikkausjonojen purkamista, terveydenhoidon palkkaremonttia ja riittävän työvoiman saamisen turvaamista. Tämä on mahdollista, sillä on hintalappu, mutta aina hyviin asioihin löytyvät myös rahat.

Jos katsomme kolmen edellisen hallituksen poliittista tuottosaldoa vähävaraisten näkökulmasta, niin eipä siinä ole kovasti hurraamista. Köyhyys lisääntyy, erityisesti lapsiperheiden köyhyys. Stakesin mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana suhteellinen köyhyys on kasvanut 4 prosenttiyksikköä. Suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Järkyttävää on, että tällä hetkellä Suomessa noin 133.000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella olevissa olosuhteissa. Ja tilanne pahenee koko ajan. Lapsiperheiden verotusta ei ole haluttu keventää, vaikka siihen on ollut koko vaalikauden hyvät mahdollisuudet.
Samalla kun hallitus on jakanut veronkevennyksiä valtavat 3,5 miljardia euroa, maksaa pieneläkeläinen edelleen veroa enemmän kuin saman tulotason työssä käyvä. Miksi tätä epäkohtaa ei ole korjattu? Miksi pienin kansaneläke on sidottu kaikkein heikoimpaan indeksiin? Miksi perustuslaki suojaa kohtuuttomat optiot, mutta ei suojannut eläkeläisiä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukselta? Eriarvoisuus lisääntyy, jos nykymeno jatkuu vielä seuraavat neljä vuotta. Suunta on väärä, senhän kaikki näkevät. Näkevätkö vallankahvassa olevat poliitikot? Sen näemme pian.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2007

METRO SYÖ ESPOON PELIVARAN

Maanantaina 26.3.2007 valtuuston enemmistö antoi metrolle 3.4 miljoonaa euroa suunnittelurahaa ulkopuolelta talousarvion. Euroimuri on käynnistynyt. Se tarkoittaa sitä, että metro syö (imee) ennakkoon tämän vuoden mahdollista talouden ylijäämää - pelivaraa. Se, millä voitaisiin parantaa päivähoitoa tai lisätä kouluihin resursseja opetuksen laadun parantamiseen, tai palkata lisää hoitajia vanhustenhoitoon, menee nyt etukäteen metroimuriin.
Metrosta neuvoteltaessa ilmoitti toimiala Olavi Louko, ettei senttiäkään kaupungin rahaa käytetä, ennen kuin metropäätöksen ehdot ovat täyttyneet. Yhdenkään ehdon täyttymisestä ei ole mustaa valkoisella, mutta jo tänä vuonna metroon menee kaikkiaan noin 4.5 miljoonaa euroa. Tämän asian kertoivat valtuustolle pieni, mutta äänekäs vähemmistö metropäätöksen yhteydessä. Silloin kukaan ei uskonut ja piti sitä pelotteluna. Metroimuri käynnistyikin jo paljon aikaisemmin kuin uskoinkaan. Ja se surraa seuraavat 20 vuotta. Voi voi.

tiistai 27. maaliskuuta 2007

KÖYHYYS ON ESPOOLLE VAIKEA ASIA

Eilinen valtuuston kokous osoitti köyhyyden olevan Espoolle vaikea asia. Sitä ei millään haluta kutsua sen oikealla nimellä. Tekemäni aloitteen köyhyystutkimuksen tekemisestä oli allekirjoittanut 34 valtuutettu. Virkamieskäsittelyssä ja sosiaali- ja terveyslautakunnassa aloitteeni muuttui hyvinvointikertomuksen tekemiseksi ja toimeentuloasiakas kartoitukseksi. Koko homma kääntyi päälaelleen. Ongelmaksi vain muodostuu se, ettei köyhällä ole hyvinvointia jota voisi arvioida. Kun jääkaappi on tyhjä, se ei täyty tyhjyyttä arvioimalla, vaan avun antamisella. Köyhyys ei ole teoreettista filosofiaa, eikä tyhjä vatsa täyty väitöskirjalla köyhyydestä. On mentävä ytimeen. Olen muutamia kertoja viikossa Hyvän Arjen leipäjonossa jakamassa leipää. Siellä olevilta ihmisiltä pitää kysyä, mikä heitä auttaisi. Miksi he ovat päätyneet leipäjonoon? Tätä halusin selvittää. Eikä se edes ole kallista. Nyt aloite muuttui akateemiseksi väittelyksi köyhyydestä ja todellinen asia vaiettiin unholaan.
Ilta pimeni valtuustotalossa ja Espoolaiset valtuutetut ajelivat mersuillaan kotia kohti. Köyhyys on nyt käsitelty ja uusi luokka, rolexi-demarit - nukkuvat hyvin. Surullista. Olisikohan tässä yksi vaalitappion syyn siemen, unohdetut köyhät? Kyllä kansa tietää.

lauantai 24. maaliskuuta 2007

MITÄ KRISTITYT HALUAVAT?

Vaaleissa ihmiset ilmaisevat tahtonsa siitä millaisessa Suomessa he haluavat elää ja keiden haluavat asioita hoitavan. Yksinkertaista. Demokratia toimii vielä kohtalaisesti, vaikka äänestysprosentti on jo huolestuttavan alhainen. On alueita, joissa välinpitämättömyys on voittanut vaikuttamisen halun.
Mietin aamulla koiran kanssa kävellessäni mitä kristityt haluavat? Kuin ilmestyksenä keksin, sehän näkyy vaalituloksesta. Valtavaa! Sitten tulee uusi ilmestys, joka ei ole enää niin valtavaa. Nopea katsaus valittuihin ja pudonneisiin paljastaa karmean totuuden. He halusivat vähemmän kristittyjä vaikuttajia kuin viime vaaleissa. Moni kristitty putosi ja vielä useampi kristillismielinen putosi. Tilalla tuli kasvavassa määrin viihdetaiteilijoita ja mediakasvoja ja yksi s-niminen ”kuningas”.
Vielä kymmenen vuotta sitten eduskunnassa oli kymmenkunta lestadiolaistaustaista vaikuttajaa, herätyskristillisyyden edustajia, vapaiden suuntien edustajia ja joukko vahvoja kristillismielisesti ajattelevia. Vielä 90-luvun lopulla torjuttiin helposti samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki. Nyt, jopa KD:n ehdokkaista Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan 13,2 % suhtautuu myötämielisesti homoseksuaalien adoptio oikeuteen. Mitä siis kristityt haluavat? He haluavat Samaa kuin kaikki muutkin, maallistumisen - kristillisen arvotyhjiön. Ei hyvä.
Eräs vaikuttava kristitty poliitikko totesi minulle eilen: Jos herätystä ei tule, niin ….enpäs kerrokaan, mieti sinä. Vastaa itse. Kuvittele ja pohdi, millainen Suomi meillä on edessämme jos suola menettää merkityksensä. Merkit ovat jo nähtävissä.

perjantai 23. maaliskuuta 2007

ENNUSTAJAT

Kauppalehden Presso-lehdessä sanottiin 23.9.2006 seuraavaa: ”SDP:ssä ei uskota, että Jyrki Kataisen kokoomus voisi uhata demareita kevään vaaleissa. Kokoomuksen aito ongelma on uskottavan puheenjohtajan puute, arvioi demareiden vaalipäällikkö Vesa Mauriala.” Artikkelissa pohdittiin, onko Kataisesta Ruotsin kokoomuksen Reinfeldin tempun tekijäksi. Sama mies povaa myös Keskustalle tappiota. Molemmat ennustukset osoittautuivat vääriksi. Vaalien ennustaminen on vaikeaa. Siinä on paljon muuttuvia tekijöitä joille ehdokas ei voi mitään. Valtakunnallisesti nämä aika kuivat vaalit muuttuivat yhtäkkiä sähköisiksi SAK:n mainoksen siivittäminä. Kaikki ennustukset saivat kyytiä, myös gallupit. Vaaleista tuli oikeisto vasemmisto vaalit enemmän kuin kukaan uskalsi ajatella.
Yksi ennustus piti paikkansa. Se oli Timo Soinin minulle valtuuston kokouksessa viime syksynä kertoma vaalitulos: ”Perussuomalaiset saavat kaksi paikkaa Uudeltamaalta ja minä saan yli 18.000 ääntä, ja puolue 5-6 paikkaa.”. Pidän Timoa tämän hetken strategisesti älykkäimpänä puoluejohtajana. Vilpittömät onnittelut, vaikka menestyksesi vei ääniä myös minulta, ehkä jopa kansanedustajan paikan, jälleen kerran.

torstai 22. maaliskuuta 2007

POLIITTINEN HITAUS TUOTTAA ONGELMIA

VM:n martti Hetemäki varoittaa, että työvoima vähenee nopeammin kuin uskotaan. Työministeriö valmistelee työperusteista maahanmuutto-ohjelmaa. Väestön ikääntyminen ja työvoiman tarjonnan väheneminen vaikuttaa lähivuosina merkittävästi työvoiman määrään ja työmarkkinoiden rakenteisiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) arvion mukaan Euroopan väestöstä yli 60-vuotiaiden osuus nousee vuoteen 2020 mennessä nykyisestä 23%:sta 33 %:iin. Euroopassa väestö vanhenee nopeammin kuin muualla maailmassa, ja Suomessa ikä-rakenteen muutos tapahtuu useita muita Euroopan maita aikaisemmin. Vuosina 2004-2005 Suomen työmarkkinoilta on ikääntymisen takia jo alkanut poistua enemmän työvoimaa kuin sinne tulee.
Suomen väestö ikääntyy niin, että vuonna 2030 Suomessa arvioidaan olevan 65 vuotta täyttäneitä yli 600 000 enemmän kuin nyt. Samana ajanjaksona työikäisten määrä vähenee yli 300 000 hengellä ja 0-14-vuotiaiden lasten määrä 70 000:lla. Lisäksi ikääntyminen aiheuttaa Suomessa alueellisesti kasvavia eroja väestön ikärakenteessa.
Näyttää siltä, että poliittinen hitaus tämänkin asian hoidossa on tuottamassa ratkaisuja, joiden tulokset eivät ole kovin kestäviä. Naapurimaassamme Norjassa asiaan alettiin varautua ikääntymisen ongelmiin jo 90-luvulla. Me taas painamme paniikkinappulaa, josta seuraa hallitsemattomia toimintamalleja. Viisautta olisi ollut järkevä perhepolitiikka, joka olisi lisännyt luontaista syntyvyyttä. Suomalaisethan haluavat enemmän lapsia kun hankkivat tällä hetkellä. Haluja ei puutu, taloudellisia edellytyksiä kylläkin. Olisi varmaan myös aiheellista puhua aborttipolitiikasta. Olemme abortoineet jo yli 500.000 suomalaista 70-luvulta alkaen. Nyt esitämme saman määrän tuomista ulkomailta Suomeen hommiin. Eikä siinä kaikki. Esitykseen sisältyy ajatus työhön tulevan maahanmuuttajan sosiaaliturvan parantamista siten, että hänen kotimaassaan olevalle perheelle maksetaan tukea. Eikö olisi helpompaa tukea Suomalaisia perheitä tavalla, joka lisäisi tulevaisuuden työvoimaa? Kukahan poliitikko uskaltaisi tämän sanoa ääneen Arkadianmäellä? Harmi, etten saanut kannatusta.

tiistai 20. maaliskuuta 2007

PYSY KANAVALLA

Tätä blogia on seurannut näiden vaalien aikana 3000 henkilöä. Jos olet yksi heistä ja sinua kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat kristillisen maailmankatsomuksen näkökulmasta, niin pysy kanavalla. Blogi jatkuu päivittäin. Myös vaimoni jutustelut ”elämää pastoripoliitikon varjossa” jatkuvat.

Joitakin ajatuksia menneestä. Vaaleista on nyt muutama päivä. Tunteet ovat risteilleet ylös alas. Monia asia on alkanut harmittaa. Erityisesti se, ettei kristillisille arvoille ole kysyntää, ei edes kristittyjen parissa. Miksi kristityt eivät äänestä kristittyjä. Tai, miksi he eivät ylipäätään äänestä. Mietin myös, miksi en kelvannut kristityille ehdokkaaksi? Kampanjani kärki oli viesti kristillisten arvojen puolesta. Mutta se ei saanut kannatusta. Laskin, että Uudellamaalla on tilastollisesti noin 50.000 tunnustavaa kristittyä. Jos mukaan lasketaan kristillismieliset, niin luku on huikeat 80.000 ihmistä. Näistä äänistä sain vain 2676 ääntä ja KD-uusimaa n 19.000 ja muissa puolueissa olevien kristityt ehdokkaat noin 3000 ääntä. En ymmärrä. Anteeksi vain, mutta en vain ymmärrä. Mitä kristityt sitten odottavat tai toivovat niiltä joita äänestävät, jos äänestävät? Olisi jo aika herätä. Jos eduskuntaan ei äänestetä kristittyjä, niin on turha rukoilla Jumalaa jälkikäteen vaikuttamaan kansanedustajien mieliin, jotta he eivät hyväksyisi lakeja jotka murentavat moraalia, kun olemme sinne äänestäneet henkilöitä joita eivät kristilliset arvot ohjaa. Ei Jumala ole mikään tomppeli, jota voi napista painaa. Painettavat napit ovat eduskunnassa, ja niitä painavat ne arvot, jota sinne äänestetään. Näin se vaan on. Voihan rähmä, että harmittaa, ei vain itseni puolesta, vaan tämän kansakunnan puolesta.