Talouden taantuman ei tarvitse merkitä henkistä taantumaa. Samaan aikaan kun talouden mittarit osoittavat miinusmerkkejä, voisivat henkiset mittarit osoittaa kekseliäisyyttä, luovuutta ja päättäväisyyttä pitää huolta ihmisistä. Näin tapahtui sotien jälkeen, kun isämme päättäväisesti tarttuivat asioihin ja kansakuntamme nousi ahdistuksen suosta, tulevaisuuteen, yhteiseen työhön ja yhteiseen uskoon turvaten.
Kristillisdemokratian ytimessä on ihmisarvo ja ihmisläheisyys päätöksenteossa.
Päätökset tulee tehdä asukkaita kuunnellen, palveluiden tulee olla lähellä ja kaikkien saatavilla.
Raha ei lisää hyvinvointia, jos arvot ovat pielessä.Espoon talouden ylijäämä on vuodelta 2010 noin 94 miljoonaa euroa, ja vuonna 2011 arvioidaan ylijäämäksi lähes saman verran. Kuitenkaan nämä rahat eivät ole päätyneet peruspalveluiden puutteiden poistamiseen. Edelleen sairaaloista puuttuu varusteita ja hoitajia, urheilukentiltä puuttuvat pukukopit, nuorisotiloja on liian vähän, on alueita, joissa päivähoitoa ei pystytä järjestämään riittävää määrää, nämä puutteet kertovat jotain niistä arvoista, joilla päätöksiä tehdään. Tulevissa kuntavaaleissa on jälleen tehdä uusia valintoja, ole hereillä.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
NYT TOIVOTAAN ARVOJA POLITIIKKAAN
Perussuomalaiset muuttivat Suomen poliittista käyttäytymistä, koska korostavat konservatiivisia arvoja, näin esittää Tampereen yliopiston sosiologian professori Risto Heiskala (HS 23.4). Hän toivoo, että yhä useammat puolueet alkaisivat ”harrastamaan” arvopolitiikkaa. Niin minäkin toivon. Tosin yhtä suuri ihme kuin perussuomalaisten vaalivoitto, on se, että media vihdoinkin kertoi mitä joku puolue ajattelee. Soini pakotti median siihen.
Kristillisdemokraatit ovat jo 50 vuoden ajan harrastaneet arvopolitiikkaa, mutta siitä ei media välitä eikä kerro. Sen arvot eivät sille sovi. Vai, oletteko koskaan lukeneet valtalehdistä tai kuulleet tv:n asiaohjelmissa käsiteltävän kristillisten periaateohjelmia? Minä en. Miksihän ei? Ne ovat nimittäin todella hyvin tehtyjä ja esittävät valtaisan määrän käytännön ratkaisuja esimerkiksi moniin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ongelmaan. Niitä ei haluta kommentoida, koska ne tulevat väärästä suunnasta. Toivottavasti Soinin suusta ladattu konservatismi murtaa median muurit niin, että myös muiden puolueiden arvot saavat arvoisensa huomion.
Kristillisdemokraatit ovat jo 50 vuoden ajan harrastaneet arvopolitiikkaa, mutta siitä ei media välitä eikä kerro. Sen arvot eivät sille sovi. Vai, oletteko koskaan lukeneet valtalehdistä tai kuulleet tv:n asiaohjelmissa käsiteltävän kristillisten periaateohjelmia? Minä en. Miksihän ei? Ne ovat nimittäin todella hyvin tehtyjä ja esittävät valtaisan määrän käytännön ratkaisuja esimerkiksi moniin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ongelmaan. Niitä ei haluta kommentoida, koska ne tulevat väärästä suunnasta. Toivottavasti Soinin suusta ladattu konservatismi murtaa median muurit niin, että myös muiden puolueiden arvot saavat arvoisensa huomion.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
KUNNIATONTA SÄÄSTÄMISTÄ
Eilen illalla Espoon valtuustonkokouksessa käsiteltiin vuoden 2010 seurantaraporttia taloudesta ja toiminnasta. Saimme iloksemme todeta, kuinka hyvin vuoden 2010 talous oli kehittynyt, ylijäämää oli yli 120 miljoonaa euroa. Kun myös on tiedossa, että tulos on syntynyt todella merkittävien säästöjen seurauksena, on pakko kysyä: kiristikö Espoo vyötä liian innokkaasti? Leikkaukset onnistuivat, mutta miten voivat potilaat? Olivatko kaikki säästöt todella tarpeen?
Espoossa valmistuu vuosittain muitakin raportteja, kuin talousraportteja. Kaksi niistä on erityisen merkittäviä: Sosiaali- ja potilasasiamiehen raportti sekä vammaisasiamiehen raportti. Näitä ei edes jaeta valtuutetuille, miksihän? Siksi, että ne kertovat sen miten kuntalaiset kokevat saamansa palvelut. Nämä raportit ovat Espoon kannalta surullista luettavaa. Tässä muutama lainaus. Pitkäaikaispotilaiden hoitopaikkaa jonottaa keskimäärin noin 90-100 henkilö. Lääkäreitä ja hoitajia on työmäärään ja hoitosuosituksiin nähden liian vähän terveydenhuollossa, päivähoidossa, vanhustenhuollossa, kouluterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa ja vammaishuollossa. Eli lähes joka sektorilla on henkilö- ja palveluvajausta.
Espoossa on erityinen ongelma: meillä on talouden ylijäämä ja palveluiden alijäämä. Ei kovin kunniakasta säästämistä, inhimillisyydestä puhumattakaan, joka on yksi Espoon arvoista. Tästä puhuin eilen, salissa oli hiljaista.
Espoossa valmistuu vuosittain muitakin raportteja, kuin talousraportteja. Kaksi niistä on erityisen merkittäviä: Sosiaali- ja potilasasiamiehen raportti sekä vammaisasiamiehen raportti. Näitä ei edes jaeta valtuutetuille, miksihän? Siksi, että ne kertovat sen miten kuntalaiset kokevat saamansa palvelut. Nämä raportit ovat Espoon kannalta surullista luettavaa. Tässä muutama lainaus. Pitkäaikaispotilaiden hoitopaikkaa jonottaa keskimäärin noin 90-100 henkilö. Lääkäreitä ja hoitajia on työmäärään ja hoitosuosituksiin nähden liian vähän terveydenhuollossa, päivähoidossa, vanhustenhuollossa, kouluterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa ja vammaishuollossa. Eli lähes joka sektorilla on henkilö- ja palveluvajausta.
Espoossa on erityinen ongelma: meillä on talouden ylijäämä ja palveluiden alijäämä. Ei kovin kunniakasta säästämistä, inhimillisyydestä puhumattakaan, joka on yksi Espoon arvoista. Tästä puhuin eilen, salissa oli hiljaista.
perjantai 24. joulukuuta 2010
HETEMÄEN JOULUEVANKELIUMI
Suomen kansan valmistautuessa joulun viettoon, julistettiin kansalle Hetemäen evankeliumi, tosin vain sen ensimmäiset sanat: koko kansa on verolle pantava.
Loistava ajoitus, jos tarkoituksena oli jarruttaa joulukauppaa ja luoda kiristyvän vyön tunnelmaa. Huono ajoitus, jos oli tarkoitus luoda toivoa tai uskoa tulevaisuuteen. Kokoomuksen orkestroima verotyöryhmä ei kansaa sääli, kaikki otetaan irti, mitä kehdataan. Jos tämä on sitä kokoomuksen uutta innovaatiopolitiikkaa, niin ainakin keinot ovat vanhoja: veroja, veroja ja veroja. Verotuksen painopiste kohdistuu yhä enemmän elämisen verotukseen. Miten voi kulutusta lisätä verottamalla lisää kulutusta?
Keskustelin hiljattain amerikkalaisen ystäväni kanssa ja vertailimme maidemme verotusta. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun kerroin, että noin 45.000 euroa (noin 60.000 USD) vuodessa tienaava, maksaa palkastaan veroa noin 22-24 %. Sillä saa ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ja kaikki mahdolliset kunnalliset edut katuvaloista teatteriin. Amerikan serkku maksaa vastaavasti veroa noin 14 %, mutta hän joutui kolme lapsen isänä maksamaan sairaskuluvakuutuksia ja koulutusmaksuja kymmeniätuhansia dollareita vuodessa. Kerroin, että maksamme myös välillisiä veroja keskimäärin toisen mokoman, mutta silti hän piti Suomea lähes veroparatiisina.
Verotus nousee tulevissa vaaleissa yhdeksi vaalien pääteemoista. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa palkkatulon verotus lähestyy tasaveromallia, ilman että on ratkaistu julkisen sektorin rahoitus. Julkisen sektorin rahoitusvaje ei ratkea kulutusveroja nostamalla, vaan palkkaverojen progression tarkistamisella, jossa niitä joiden veronkantokyky on parempi, verotetaan enemmän. Hetemäen ehdotus tarkoittaa yhä pienenpää ostovoimaa keskituloisille ja todellista ahdinkoa pienituloisille ja kasvavaa kurjuutta vanhuksille ja yksinhuoltaja perheille.
Loistava ajoitus, jos tarkoituksena oli jarruttaa joulukauppaa ja luoda kiristyvän vyön tunnelmaa. Huono ajoitus, jos oli tarkoitus luoda toivoa tai uskoa tulevaisuuteen. Kokoomuksen orkestroima verotyöryhmä ei kansaa sääli, kaikki otetaan irti, mitä kehdataan. Jos tämä on sitä kokoomuksen uutta innovaatiopolitiikkaa, niin ainakin keinot ovat vanhoja: veroja, veroja ja veroja. Verotuksen painopiste kohdistuu yhä enemmän elämisen verotukseen. Miten voi kulutusta lisätä verottamalla lisää kulutusta?
Keskustelin hiljattain amerikkalaisen ystäväni kanssa ja vertailimme maidemme verotusta. Hän ei meinannut uskoa todeksi, kun kerroin, että noin 45.000 euroa (noin 60.000 USD) vuodessa tienaava, maksaa palkastaan veroa noin 22-24 %. Sillä saa ilmaisen koulutuksen, terveydenhoidon ja kaikki mahdolliset kunnalliset edut katuvaloista teatteriin. Amerikan serkku maksaa vastaavasti veroa noin 14 %, mutta hän joutui kolme lapsen isänä maksamaan sairaskuluvakuutuksia ja koulutusmaksuja kymmeniätuhansia dollareita vuodessa. Kerroin, että maksamme myös välillisiä veroja keskimäärin toisen mokoman, mutta silti hän piti Suomea lähes veroparatiisina.
Verotus nousee tulevissa vaaleissa yhdeksi vaalien pääteemoista. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa palkkatulon verotus lähestyy tasaveromallia, ilman että on ratkaistu julkisen sektorin rahoitus. Julkisen sektorin rahoitusvaje ei ratkea kulutusveroja nostamalla, vaan palkkaverojen progression tarkistamisella, jossa niitä joiden veronkantokyky on parempi, verotetaan enemmän. Hetemäen ehdotus tarkoittaa yhä pienenpää ostovoimaa keskituloisille ja todellista ahdinkoa pienituloisille ja kasvavaa kurjuutta vanhuksille ja yksinhuoltaja perheille.
tiistai 14. joulukuuta 2010
ESPOOSSA KOHTUULLINEN BUDJETTISOPU
Kristillisdemokraattien tavoitteet talousarvioneuvotteluissa toteutuivat kohtuullisesti. Kun jaettavaa en vähemmän kuin enemmän, on oltava tyytyväinen siihen mitä saa. Olisimme halunneet 1.4 miljoonaa euroa pitkäaikaishoitoa jonottavien potilaiden jonojen purkuun, mutta saimme vain 0.4 miljoonaa euroa. Se ei ole riittävästi, mutta kuitenkin oikean suuntainen. Jonossa on noin 100 henkilö keskimäärin, on ollut jo yli vuoden.
Saimme neuvoteltua lisää rahaa päihde- ja mielenterveydenhoitoon, kouluterveydenhoitoon sekä asunnottomien ja vähävaraisten auttamistyötä tekeville järjestöille. Koulupuolella oli noin 7 miljoonan vaje, mutta sen kaupunginjohtaja Kokkonen oli omassa pohjaesityksessään jo huomioinut, joten poliittisille ryhmille ei jäänyt paineita pyytää lisää.
Pieni ilon aihe oli myös, se että esityksestäni Viittomakielisten yhdistys sai vuodeksi eteenpäin vuokratuen, jotta sen toiminta voi jatkua. Myös liikuntatoimi sai hieman lisärahaa urheilukenttien heittopaikkojen kunnostukseen.
Paljon jäi vielä tehtävää, mutta tästä on jatkettava. Espoon talous on moneen muuhun kuntaan verrattuna vahvalla pohjalla ja velkaa vähän. Espoon ongelma ei ole raha, vaan kylmä ja kova priorisointi, jossa heikompien asiat jäävät jalkoihin. Tässä meillä kristillisdemokraateilla on paljon tehtävää.
Saimme neuvoteltua lisää rahaa päihde- ja mielenterveydenhoitoon, kouluterveydenhoitoon sekä asunnottomien ja vähävaraisten auttamistyötä tekeville järjestöille. Koulupuolella oli noin 7 miljoonan vaje, mutta sen kaupunginjohtaja Kokkonen oli omassa pohjaesityksessään jo huomioinut, joten poliittisille ryhmille ei jäänyt paineita pyytää lisää.
Pieni ilon aihe oli myös, se että esityksestäni Viittomakielisten yhdistys sai vuodeksi eteenpäin vuokratuen, jotta sen toiminta voi jatkua. Myös liikuntatoimi sai hieman lisärahaa urheilukenttien heittopaikkojen kunnostukseen.
Paljon jäi vielä tehtävää, mutta tästä on jatkettava. Espoon talous on moneen muuhun kuntaan verrattuna vahvalla pohjalla ja velkaa vähän. Espoon ongelma ei ole raha, vaan kylmä ja kova priorisointi, jossa heikompien asiat jäävät jalkoihin. Tässä meillä kristillisdemokraateilla on paljon tehtävää.
maanantai 29. marraskuuta 2010
PERUSPALVELUT VAI HYVINVOINTIPALVELUT
Päivän Kauppalehdessä (29.11.2010) valtioneuvoston talousasioiden valtiosihteeri Jukka Pekkarinen peräänkuuluttaa valtion talousremontin nopeaa aloittamista. Pekkarisen mukaan julkisessa taloudessa on 10 miljardi euron aukko. Ja, jos mitään ei tehdä, olemme varmasti syvissä ongelmissa 2020. Olen hänen kanssaan siitä samaa mieltä, että vaikeita päätöksiä on edessä ja niitä on myös tehtävä, mutta samalla ihmettelen, miksi hän, valtiosihteerinä jolla on kaikki mahdollinen tieto ja koneisto, ei itse tuo keskusteluun uusia malleja palveluiden hoitamiseen. Hänellä on parhaimmat välineet taloustutkimuksen ja erilaisten talousmallien simulointiin ja laaja asiantunteva henkilökunta juuri tätä tarkoitusta varten. Olisiko aika painaa koneiston nappia, pohdinnan sijaan?
Pekkarinen haastaa: ”On käytävä rehellinen keskustelu, missä menee julkisen vastuun raja.”. Juuri näin on tehtävä. Kansa odottaa, että kerätyillä verovaroilla saa sen, mitä on luvattu niillä saatavan, ei enempää.
Olemme tulleet siihen hetkeen, jolloin on aika erottaa toisistaan peruspalvelut ja hyvinvointipalvelut. Suomessa on riittävästi rahaa peruspalveluiden hoitamiseen, hyvinvointipalveluista joudumme varmasti tinkimään. Nyt on kerrottava kansalle, mitkä ovat niitä palveluita, jotka julkinen sektori turvaa, ja mitkä palvelut voidaan katsoa kuuluvan sellaisiin hyvinvointiin liittyviin palveluihin, jotka on itse kustannettava.
Pekkarinen haastaa: ”On käytävä rehellinen keskustelu, missä menee julkisen vastuun raja.”. Juuri näin on tehtävä. Kansa odottaa, että kerätyillä verovaroilla saa sen, mitä on luvattu niillä saatavan, ei enempää.
Olemme tulleet siihen hetkeen, jolloin on aika erottaa toisistaan peruspalvelut ja hyvinvointipalvelut. Suomessa on riittävästi rahaa peruspalveluiden hoitamiseen, hyvinvointipalveluista joudumme varmasti tinkimään. Nyt on kerrottava kansalle, mitkä ovat niitä palveluita, jotka julkinen sektori turvaa, ja mitkä palvelut voidaan katsoa kuuluvan sellaisiin hyvinvointiin liittyviin palveluihin, jotka on itse kustannettava.
tiistai 5. lokakuuta 2010
JULKINEN TERVEYDENHUOLTO MYYNNISSÄ?
Kansainvälisissä, eri maiden paremmuutta vertailevissa kisoissa, Suomen julkinen terveydenhuolto on menestynyt heikosti. Näin ei pitäisi olla! Näin kuitenkin on, eikä se edes tunnu vallanpitäjiä häiritsevän.
Tämä asetelma sopii hyvin yksityisen terveydenhuollon pitkäntähtäyksen suunnitelmiin, joissa jo jonkin aikaa on hiottu toimintoja sellaiseen asentoon, joka on valmis ottamaan vastaan talousahdingossa olevien kuntien tehtäviä. Kunnallisen terveydenhuollon huono johtaminen, kankeus ja tehottomuus ovat johtamassa kestämättömään tilanteeseen, jossa lakiin perustuvat velvoitteet jäävät hoitamatta. Edessä on aika, jossa terveydenhuoltomme alkaa tahkota rahaa yrityksille ja niiden kansainvälisille sijoittajaryhmille. Jälleen kerran Suomalainen huippuosaaminen, huonon johtamisen seurauksena, kantaa hedelmää maamme rajojen ulkopuolelle.
Tämä asetelma sopii hyvin yksityisen terveydenhuollon pitkäntähtäyksen suunnitelmiin, joissa jo jonkin aikaa on hiottu toimintoja sellaiseen asentoon, joka on valmis ottamaan vastaan talousahdingossa olevien kuntien tehtäviä. Kunnallisen terveydenhuollon huono johtaminen, kankeus ja tehottomuus ovat johtamassa kestämättömään tilanteeseen, jossa lakiin perustuvat velvoitteet jäävät hoitamatta. Edessä on aika, jossa terveydenhuoltomme alkaa tahkota rahaa yrityksille ja niiden kansainvälisille sijoittajaryhmille. Jälleen kerran Suomalainen huippuosaaminen, huonon johtamisen seurauksena, kantaa hedelmää maamme rajojen ulkopuolelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)