RANTARAITTI JA VALTUUSTON ARVOVALTA

Eilen valtuusto puhui Rantaraitista lähes kolme tuntia. Hyvä ja huono. Hyvä siksi, että tulipahan asia puitua, huono siksi, että asiassa olisi riittänyt hyvin riittänyt päätökseksi jo tehty päätös kaupunginhallituksessa. Valtuuston tehtäviin keskustelu mahtui huonosti ja arvovallalle vielä huonommin. Olisi tärkeämpiäkin asioita joihin toivoisi paneuduttavan samalla innolla. Miten olisi vaikkapa vanhustenhuollon laiminlyönnit tai toimeentulotuen viivästykset tai jatkuvat ongelmat terveyskeskuksien puhelinlinjoissa, joihin ei välillä pääse edes jonottamalla. Tai kasvavat huostaanotot kaiken rikkauden keskellä. Näistä ei saa samanlaista keskustelua aikaiseksi. Miksi näin? Ehkä siksi, että rikkaat puhuvat rikkaiden asioista ja ongelmista, kuten venesatamista ja rannalla kävelystä.

Valtuustokauden pohjanoteeraus.

Sain eilen uuden sulan hattuuni. Kaupunginhallituksenvarapuheenjohtaja, vihreiden Raimo Inkinen, kävi pöntössä julistamassa, kuinka pitämäni puhe oli koko valtuustokauden pohjanoteeraus. Erityisesti häntä harmitti kohta: ”Espoo ei ole mikään Venäjä.”. En ihmettele saamaani kunniaa ollenkaan, yleensä punavihreä hermokeskus löytyy aika helposti, kunhan vähän puristaa.

Tässä puheeni noin suurin piirtein, miettikää itse, oliko se maininnan arvoinen.

”Tänään punnitaan mitä merkitsee vapaus parantaa omatoimisesti omaa elinpiiriään. Punnitaan se, voiko Espoossa toteuttaa niitä arvoja, jotka olemme yhdessä hyväksyneet. Onko Espoo paikka, jossa on avoin ja innostava ilmapiiri, joka on yhteisen ja yksilön vastuun kaupunki, kuten arvomme sanovat.

Arvoisamme sanotaan: ”Asukas- ja asiakaslähtöisyydellä tarkoitamme asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden arvostamista kaikessa toiminnassa. Se merkitsee myös asukkaiden ja asiakkaiden antamien tietojen tai heiltä saadun palautteen huomioon ottamista.”. Nyt punnitaan, otammeko huomioon Iirislahden asukkaiden lähettämän palautteen.

Kaupunginhallitus teki aivan oikein kun otti tämän asian käsiteltäväkseen ja teki päätöksen, joka vastaa jokaisen omaa elinpiiriään kohtaan tuntemaa suojeluvaistoa. KH luki aivan oikein niitä tuntoja joita Espoolaiset tässä asiassa suurelta osin kokevat.

Me emme ole Venäjällä, me olemme Espoossa, jossa arvostamme yksilön ponnistuksia ja toisiamme. Tämä rantaraitin härkäpäinen ajaminen ihmisten pihapiirin poikki ei edusta näitä arvoja.
Tämä keskustelu on ajautumassa pois järkevyydestä, kohti tunteiden suota, jossa yleensä ei tehdä hyviä päätöksiä.
Jos on aikaisemmin tehty huonoja päätöksiä pihojen pilkkomisesta, niin ei niitä tänään tarvitse lisää tehdä tasa-arvon nimissä.

Kävin paikanpäällä yksi ilta yksikseni kävelemässä ja totesin, että kyllä on kateus ihmeellinen voima. Ei ole mitään järkeä mennä kävelemän toisten olohuoneen ikkunan eteen. En edes kehtaisi. Saattaisivat syyttää tirkistelystä.

Ja muuten, tästä kaupungista ei löydy sellaista kaupungininsinööriä tai valtuustoa, joka menee pilkkomaan Kirsi Paakkasen pihan ja vie siihen ikkunan alle kävelytien (reitin varrella seuraavaksi). Niin se vain on.
Olen vahvasti ja selkeästi KH:n ehdotuksen puolesta.”.

Että silleen tällä kertaa.

ps. muuten asia lähetettiin uudelleen päätettäväksi kaupunginhallitukseen saatteella, ettei siltaa rakenneta, eikä venesatamaa pureta. Asiasta pitää sopia Asuntoyhtiön kanssa. Aika hyvä, mielestäni.