Lupasin kertoa ajatuksiani onnesta. Maailman onnellisuustilastossa Suomi on sijalla 25, Norja on sijalla 19 ja Ruotsi sijalla 14 (World Values Survey). Meillä on onnivajetta tämän tilaston mukaan.
Onni on mielentila, vai onko? Onni on iloisia tapahtumia, vai onko? Onnellisuus on kasautuma iloisia tapahtumia samaan osoitteeseen, vai onko? Joidenkin mielestä onni on pahalta välttymistä. Varmaan kaikkea tätä. Aristoteles korosti hyveellistä elämää onnen lähteenä. Raamattu sanoo onnen olevan sitä, että on Jumala lähellä. Hups. Taisin päästää suustani kaksi nyky-yhteiskunnalle ongelmallista sanaa: raamattu ja jumala. Niistähän ei saa puhua. Se on henkistä ahdistelua ja uskonnollista hyväksikäyttö, jos näistä puhuu. No, puhun kuitenkin. Kukaan ei vielä ole voinut todistaa raamatun Jumalan olemattomuutta, joten puheoikeudelle on perusteet.
Kristillisyydessä jumala on kaiken luoja. Onko se sitten niin huono vaihtoehto, että onni syntyisi kaiken olevaisen hallitsijan lähellä. Vaikuttaa jopa turvalliselta ja vakaalta onnen lähteeltä. Minä tyydyn tähän. On se parempi vaihtoehto kuin oma onnensa varassa eläminen, nyt onni on suuremmissa käsissä. Ei kun kädet ristiin ja puhumaan onnesta Hänen kanssaan. Maailma epävakaa, Jumala vakaa. Ei huono vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti