Vuosi 2009 päättyi Suomessa ja Espoossa surun merkeissä. Hetken olimme maailmanlaajuisen median pääuutinen. Saimme kyseenalaisen uuden tittelin: Euroopan väkivaltaisin kansa. Monet kansainväliset mediat käsittelivät viimevuosien Suomen väkivallantekoja. Erityisesti nyt ihmeteltiin poliittisten päättäjien kyvyttömyyttä reagoida kasvavaan väkivaltaan. Samaa ihmettelin minä. Ja sitten tuli kylmä hiki, minähän olen poliittinen päättäjä, mitä minä olen tehnyt? En juurikaan mitään.
Onneksi on uusien alkujen mahdollisuus. Päätän ryhtyä toimeen ja nostaa keskusteluun Espoon päättäjien keskuudessa ennaltaehkäisevän työn kasvavan merkityksen. Miten nykyinen tilanne voitaisiin käytännössä kääntää väkivallattomuuden ihannoimiseksi. Ei mikään pieni muutos, mutta nyt on hyvä hetki aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti