Eilen illalla Espoon valtuustonkokouksessa käsiteltiin vuoden 2010 seurantaraporttia taloudesta ja toiminnasta. Saimme iloksemme todeta, kuinka hyvin vuoden 2010 talous oli kehittynyt, ylijäämää oli yli 120 miljoonaa euroa. Kun myös on tiedossa, että tulos on syntynyt todella merkittävien säästöjen seurauksena, on pakko kysyä: kiristikö Espoo vyötä liian innokkaasti? Leikkaukset onnistuivat, mutta miten voivat potilaat? Olivatko kaikki säästöt todella tarpeen?
Espoossa valmistuu vuosittain muitakin raportteja, kuin talousraportteja. Kaksi niistä on erityisen merkittäviä: Sosiaali- ja potilasasiamiehen raportti sekä vammaisasiamiehen raportti. Näitä ei edes jaeta valtuutetuille, miksihän? Siksi, että ne kertovat sen miten kuntalaiset kokevat saamansa palvelut. Nämä raportit ovat Espoon kannalta surullista luettavaa. Tässä muutama lainaus. Pitkäaikaispotilaiden hoitopaikkaa jonottaa keskimäärin noin 90-100 henkilö. Lääkäreitä ja hoitajia on työmäärään ja hoitosuosituksiin nähden liian vähän terveydenhuollossa, päivähoidossa, vanhustenhuollossa, kouluterveydenhuollossa, mielenterveyspalveluissa ja vammaishuollossa. Eli lähes joka sektorilla on henkilö- ja palveluvajausta.
Espoossa on erityinen ongelma: meillä on talouden ylijäämä ja palveluiden alijäämä. Ei kovin kunniakasta säästämistä, inhimillisyydestä puhumattakaan, joka on yksi Espoon arvoista. Tästä puhuin eilen, salissa oli hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti