ESPOON RAIDELIIKENNERATKAISU ARVIOITAVA UUDESTAAN!

Espoon kustannukset Länsi-metrosta nousevat niin korkeaksi, että koko hankkeen tarkoituksenmukaisuus tulisi arvioida uudestaan.

Metron arvioidaan tällä hetkellä maksavan yli 800 miljoonaa euroa. Hinta on lähes kaksi kertaa korkeampi kuin se arvio (430 me) jonka pohjalta valtuusto päätöksen teki. Valtuustokäsittelyn yhteydessä (25.9.2006) valtuusto sai selvityksen hankkeen taloudellisista vaikutuksista Espoon talouteen. Arvio oli, että Espoon osuus kustannuksista olisi 200 me ja sen nettovuosikustannukset noin 10 me seuraavat 30 vuotta. Tällä laskelmalla perusteltiin metrohankkeen kokonaistaloudellisesta järkevyyttä muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Nyt tiedossa olevien kustannusten valossa on selvää, ettei silloin esitetyille laskelmille ole enää perusteita. Lisäksi on huomioitava, ettei ole mitenkään mahdollista, että valtio antaisi tie- ja raideliikenne budjetistaan yhdelle raidehankkeelle tukea 240 miljoonaa euroa, kun valtion talousarviossa on näille hankkeille varattu vuodelle 2008 noin 852 me josta raideverkon osuus on 146 me kokonaisuudessaan. Samaan aikaan Espoon joutuu lainaamaan valtiolle 80 me jotta Kehä I:sen rakentamiseen. Odotus on epärealistinen, vaikka valtionosuus jakautuu usealle vuodelle. Tämä tarkoittaa sitä että Espoon osuus hankkeesta kasvaa edelleen.

On myös oikein kysyä tässä vaiheessa, kun vasta hankesuunnitelma on tehty ja sitä ei ole vielä käynnistetty, onko kokonaistaloudellisesti järkevää investoida noin 600 miljoonaa euroa (Espoon osuus) liikennejärjestelmään, jota käyttää vain yksi viidennes espoolaisista?

Moni varmaan pohtii, kuten minäkin, mitä kaikkea muuta rahalla voisi tehdä espoolaisten peruspalveluiden kehittämiseksi. Edelleen kaupungin perusterveydenhuollossa on suuria puutteita. Vanhukset eivät saa riittävästi hoitajia päivittäisten rutiinien hoitamiseen. Vaipat ovat vaihtamatta ja ruokailu jää väliin henkilökunnan puutteen vuoksi. Nyt tätä tehtävää hoitava lukuisat omaiset päivittäin. Montakohan hoitajaa voisi palkata 600 miljoonalla eurolla seuraavan 30 vuoden ajaksi? Vastaus on, noin 500. Että silleen.

TULEVAISUUDEN TYÖPAIKATA EIVÄT SYNNY HELSINGIN KESKUSTAAN.

Monissa arvioissa ja lehdissä kirjoitetaan siitä, kuinka tärkeää on Helsingin keskusta-alueen kehittäminen työpaikkojen turvaamiseksi. Ajatus on kaunis ja varmasti helsinkiläisille poliitikoille tärkeä, miksei myös asukkaille. Pääkaupunkiseutua (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) katsottaessa kokonaisuutena on kuitenkin todettava, että niin kauan kuin asuntopolitiikka jatkuu nykyisenlaisena, ei työpaikkojen syntymiselle Helsingin ydinalueelle ole suurta kasvua odotettavissa. Jo nyt voimme nähdä lähialueella toisenlaisen kehityksen, jossa kehyskunnat kehittyvät Helsinkiä nopeammin. Päätöksenteko on joustavampaa ja huomio on oikeissa asioissa. Helsinki ei pysy perässä, vaan on jumittumassa omaan juupas eipäs politiikkaansa. Tästä hyvä esimerkki on ollut neuvottelut yhteisistä liikenneratkaisuista Espoon ja Vantaan kanssa. Paljon huomiota saanut ja toivontuojana mainostettu Länsi-metro ei myöskään tuo tähän asiaan odotettua muutosta. Tilastojen mukaan jo nyt 50.000 työmatkalaista sukkuloi kehyskunnista työhön pääkaupunkiseudulle. Luku kasvaa rajusti. Syy on selvä. Pääkaupunkiseudun hintatasolla hankitun kolmion hinnalla saa suuren rivitalon ja kohtalaisen omakotitalon kehyskunnista.

Tulevaisuudessa uudet asunnot tulevat uusien kehäteiden varteen pieniin kuntiin ja uudet työpaikkakeskittymät näiden kehäteiden risteyskohtiin. Näitä ovat Hanko Hyvinkää Hamina tie (Kehä 4) ja Turku Lahti Lappeenranta (kehä 5). Jo tällä hetkellä pääsee ruuhka-aikoina Turusta Lohjalle nopeammin kuin Espoosta Itäväylälle.

Pääkaupunkiseudulla on jo nyt vaikea saada työntekijöitä palvelualoille, koska matalapalkkaisen työntekijän ansiot eivät riitä asumiskustannuksiin.

Asuntostrategiaan ja liikkumiseen kehäteille on kiireisesti löydettävä uusia heti toteutettavissa olevia malleja nykyisten toimimattomien komiteamietintöjen sijaan. Ajatella, jos Länsi-metroon käytettävä miljardi euroa, sijoitettaisiin raiteisiin Kehäteille ja lentokentälle, mikä buusteri se olisikaan koko seudun kehitykselle. Jos PKS-kunnat yhdessä päättäisivät alentaa vuokra-asuntojensa vuokria ja kaavoittaa omistuksessaan olevaa maata asuntotuotantoon tavalla, jossa rakennuskustannuksille laitetaan hintakatto, voisimme nähdä jotain uutta syntyvän. Nyt Espoo sijoittaa miljardin pienen Länsi-Espoon asukasjoukon iloksi, joista suurin osa ei edes tule käyttämään sitä. Aikamoista lyhytnäköisyyttä. No, onhan asialla hyvätkin puolensa, helsinkiläiset pääsevät kerran vuodessa kätevästi taidemuseo Emmaan Metrolla, tosin 30 metriä maan alla. Yläpuolella vilistää Euroopan kaunein moottoritie merinäköala. Kyllä siitä kannattaa Espoolaisten maksaa seuraavat 30 vuotta.

Pääkaupunkiseudun erityisongemiin on keinoja, mutta meillä alueen päättäjillä ei ole mielikuvitusta niiden näkemiseen. Ehkä myös liike-elämän ehdoilla toimiva pääkaupunkiseutu on kadottanut halunsa itsenäiseen asukaslähtöiseen päätöksentekoon. Kenen pöydästä syöt, sen lauluja laulat. Mene ja tiedä.

ROHKEA OPETUSLAUTAKUNTA!

Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Juhani Hakala kritisoi opetuslautakunnan päätöstä vaatia vanhempien lupaa saada osallistua kouluretkeen Helinä Rautavaaran museoon. Lautakunta teki aivan oikein. Vanhemmilla on oikeus tietää mihin lapsia koulun toimesta viedään. Minä ainakin kristittynä isänä olen päätökseen tyytyväinen. En todellakaan halua, että lapseni osallistuu afrikkalaisten epäjumalien alttareiden rakentamiseen millään tavalla. Muihin uskontoihin tutustuminen onkin sitten aivan eri asia. En ymmärrä miten Hakalan viittaukset Rautavaaran arvovaltaisiin tukijajoukkoihin ja niiden kunnioittamiseen, liittyvät lautakunnan päätökseen? Tällä asialla ei ole moni- ja tasa-arvoisuuden kanssa mitään tekemistä ja vielä vähemmän suvaitsevaisuuden kanssa. Eikä päätös mitenkään estä opetussuunnitelman toteutusta Espoossa. Mutta se edistää vanhempien ja huoltajien oikeutta päättää, mitä uskontoa ja millaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin lapset osallistuvat koulun aikana.

Kun eduskunnan perustuslakivaliokunta vuonna 2003 linjasi uskonnonharjoittamisen muotoja, se samalla korosti vanhempien ja huoltajien oikeutta päättää, mihin ja miten lapset osallistuvat uskontokasvatuksen yhteydessä toteamalla: ” Opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.

Asiaa pidettiin myös tärkeänä sen tähden, että moniarvoisuus toteutuisi tasa-arvoisesti ja vanhempien ohjauksessa. Perusteluina käytettiin myös Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta sisältävät periaatetta, että vanhemmilla tulee olla ensisijainen oikeus päättää lapsensa saamasta koulutuksesta: ”että hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.”. Lautakunta teki siis oikean ja hyvän päätöksen, antaessaan vanhemmille sen oikeuden joka heille vanhempina kuuluu. Päätös ei estä vanhempia antamasta lapsilleen mahdollisuutta mennä koulun kanssa museokäynnille Rautavaara museoon, mutta antaa vanhemmille oikeuden tehdä arvovalintoja. Näin sen pitää olla. Onnittelut lautakunnalle rohkeasta ja selvästä linjauksesta!

POLIITTINEN VASTUUTTOMUUS JOHTI HOITAJAT HAKOTEILLE

Poliitikkojen epärealistiset lupaukset johtivat epärealistisiin odotuksiin, näin voi sanoa kun hoitajien palkankorotustaistelu lähenee loppunäytöstä. Edessä on taistelu jota ei voi voittaa. Pöytään on tuotot tällä erää kaikki tarjottavissa oleva. Jo nyt luvattu johtaa siihen, että moni ei tule koskaan saamaan paperilla näkyviä summia tilipussiinsa, koska monet kunnat ovat pakotettuja nostamaan veroäyriään voidakseen kattaa korotuksista syntyvät menot. Eli sen minkä työntekijäjärjestö järjestää, sen kunnallisverokorotus osittaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on surullinen tarina suomalaista työhistoriaa. Poliitikkojen vastuuttomuus on johtamassa historian suurimpaan poliittiseen pettymykseen. Vaaliaktiivisuuden lisääntymiselle voi sanoa näkemiin. Ei auta vaikka kokoomus kuinka väittää, ettei 500 euroa ole luvattu juuri nyt, vaan jollain hämäräperäisellä määrittelemättömällä aikajänteellä. Huijaus mikä huijaus, olen pahoillani kaikkien hoitajien puolesta. Mielikuvat johtavat nyt keskustelua ja ovat ottaneet lakkokenraalin paikan. Ilmassa kytee jo kokoomuksen vaalitappio vuodelle 2011. Typerää toimintaa sanon minä. Rehellisyys ja uskottava toiminta ovat aina pitkällä juoksulla kannattavampia kuin neljän vuoden vallanhurmio. Lyhyestä virsi kaunis, vai pitäisikö sanoa tällä kertaa ”virsi ruma”, miettii pastori. Jep.

Kuvassa hoitajien mielenosoitus eduskuntatalolla.

RANTARAITTI JA VALTUUSTON ARVOVALTA

Eilen valtuusto puhui Rantaraitista lähes kolme tuntia. Hyvä ja huono. Hyvä siksi, että tulipahan asia puitua, huono siksi, että asiassa olisi riittänyt hyvin riittänyt päätökseksi jo tehty päätös kaupunginhallituksessa. Valtuuston tehtäviin keskustelu mahtui huonosti ja arvovallalle vielä huonommin. Olisi tärkeämpiäkin asioita joihin toivoisi paneuduttavan samalla innolla. Miten olisi vaikkapa vanhustenhuollon laiminlyönnit tai toimeentulotuen viivästykset tai jatkuvat ongelmat terveyskeskuksien puhelinlinjoissa, joihin ei välillä pääse edes jonottamalla. Tai kasvavat huostaanotot kaiken rikkauden keskellä. Näistä ei saa samanlaista keskustelua aikaiseksi. Miksi näin? Ehkä siksi, että rikkaat puhuvat rikkaiden asioista ja ongelmista, kuten venesatamista ja rannalla kävelystä.

Valtuustokauden pohjanoteeraus.

Sain eilen uuden sulan hattuuni. Kaupunginhallituksenvarapuheenjohtaja, vihreiden Raimo Inkinen, kävi pöntössä julistamassa, kuinka pitämäni puhe oli koko valtuustokauden pohjanoteeraus. Erityisesti häntä harmitti kohta: ”Espoo ei ole mikään Venäjä.”. En ihmettele saamaani kunniaa ollenkaan, yleensä punavihreä hermokeskus löytyy aika helposti, kunhan vähän puristaa.

Tässä puheeni noin suurin piirtein, miettikää itse, oliko se maininnan arvoinen.

”Tänään punnitaan mitä merkitsee vapaus parantaa omatoimisesti omaa elinpiiriään. Punnitaan se, voiko Espoossa toteuttaa niitä arvoja, jotka olemme yhdessä hyväksyneet. Onko Espoo paikka, jossa on avoin ja innostava ilmapiiri, joka on yhteisen ja yksilön vastuun kaupunki, kuten arvomme sanovat.

Arvoisamme sanotaan: ”Asukas- ja asiakaslähtöisyydellä tarkoitamme asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden arvostamista kaikessa toiminnassa. Se merkitsee myös asukkaiden ja asiakkaiden antamien tietojen tai heiltä saadun palautteen huomioon ottamista.”. Nyt punnitaan, otammeko huomioon Iirislahden asukkaiden lähettämän palautteen.

Kaupunginhallitus teki aivan oikein kun otti tämän asian käsiteltäväkseen ja teki päätöksen, joka vastaa jokaisen omaa elinpiiriään kohtaan tuntemaa suojeluvaistoa. KH luki aivan oikein niitä tuntoja joita Espoolaiset tässä asiassa suurelta osin kokevat.

Me emme ole Venäjällä, me olemme Espoossa, jossa arvostamme yksilön ponnistuksia ja toisiamme. Tämä rantaraitin härkäpäinen ajaminen ihmisten pihapiirin poikki ei edusta näitä arvoja.
Tämä keskustelu on ajautumassa pois järkevyydestä, kohti tunteiden suota, jossa yleensä ei tehdä hyviä päätöksiä.
Jos on aikaisemmin tehty huonoja päätöksiä pihojen pilkkomisesta, niin ei niitä tänään tarvitse lisää tehdä tasa-arvon nimissä.

Kävin paikanpäällä yksi ilta yksikseni kävelemässä ja totesin, että kyllä on kateus ihmeellinen voima. Ei ole mitään järkeä mennä kävelemän toisten olohuoneen ikkunan eteen. En edes kehtaisi. Saattaisivat syyttää tirkistelystä.

Ja muuten, tästä kaupungista ei löydy sellaista kaupungininsinööriä tai valtuustoa, joka menee pilkkomaan Kirsi Paakkasen pihan ja vie siihen ikkunan alle kävelytien (reitin varrella seuraavaksi). Niin se vain on.
Olen vahvasti ja selkeästi KH:n ehdotuksen puolesta.”.

Että silleen tällä kertaa.

ps. muuten asia lähetettiin uudelleen päätettäväksi kaupunginhallitukseen saatteella, ettei siltaa rakenneta, eikä venesatamaa pureta. Asiasta pitää sopia Asuntoyhtiön kanssa. Aika hyvä, mielestäni.

HOITAJAT MITTAAVAT HALLITUKSEN JA POLIITIKKOJEN USKOTTAVUUDEN

Syksyn kuumin ottelurinki on pystytetty. Liput on loppuun myyty. Katsojia on paikalla reilut 400.000 ja muuta yleisöä pari miljoonaa. Ottelu on kiinnostava, sillä jokainen katsoja tajuaa tämän lopputuloksen vaikuttavan jonain päivänä itseensä. Vastakkain ovat poliitikot lupauksineen ja hoitohenkilökunta lupauksien lunastajina. Ensimmäinen tunnusteluerä oli viimekuussa ja toinen erä päättyi viime yönä. Ottelijat ovat hyvissä asemissa eikä kumpikaan vielä puuskuta.

Työantajien vastaantulo oli kohtalainen, mutta hoitajien, erityisesti naishoitajien voitontahtoiset sivallukset ovat siinä linjassa mitä heille valtapuolueet lupasivat vaaleissa, reilu tasokorotus heti ja palkkaohjelma, joka nostaa palkkoja 500 euroa kuukaudessa nykyiseen tasoon verrattuna. Vastapuoli heittä takaisin alakoukkua 9 % teholla. Erkkikin näkee, ettei lyönti tehoa.

Erityisen tarkasti ringin reunalla tilannetta seuraa muutama SAK:n ja SDP:n vallasta pudonnut ottelija. Sieltä kuuluu ihmeellisiä välihuutoja: ”Lisää rahaa lapsilisiin ja pienimpiin sosiaaliturvaetuuksiin.”. Sory pojat. Hävisitte oman ottelunne. ”Turha tulla tänne ruikuttamaan lisäystä siihen minkä itse leikkasitte.” ääni yleisöstä.

Kumpi voittaa tämän ottelun? Jos kansalta kysytään, niin hoitajien pitäisi voittaa. Sitä minäkin toivon. Hallitukselle tämä on kuin dopingtesti, millaisilla jauhoilla pussissa se urheilee. Jännää, vai mitä?

VANHANEN ON NYT VANHANEN

Vanhasen hallitus on päässyt sopuun Kataisen ensimmäisestä budjetista. Prosessia oli mielenkiintoista seurata, sillä paineita oli sisältä ja ulkoa. Ja paineita riittää jatkossakin koko syksyn ajalle, siitä pitävät huolen ammattiyhdistysliike, oppositio ja matalapalkka-aloilla työskentelevät. Vaaleissa tuli annettua lupauksia kuten aina ennenkin - liikaa, mutta niiden pitämiseen ei rohkeutta ole.

Sivusta seuraajana olen pannut merkille, että jotain hyvin merkillistä on tapahtunut Matti Vanhasessa. Näyttää siltä, että nyt hän uskaltaa olla Vanhanen. Demareiden kyljessä Vanhanen oli kuin syvimpiä ajatuksiaan salaileva poika, joka voidakseen säilyttää henkisen asemansa hallituksen vetäjänä, myötäili Heinäluomaa ja kumppaneita lähes kaikessa. Nyt kaikki on toisin. Vanhanen on Vanhanen. Hän uskaltaa näyttää kuinka oikeistoliberaali hän todella on. Homma pelaa Kataisen kanssa, koska nyt Vanhasen ajatuksille on vastakaikua. Jos oikein huolella seuraatte, niin työreformikin on kovaa valuuttaa tämän hallituksen sisällä.

Veikkaanpa, että edessä on todella kovien oikeistoarvojen ajat, jossa köyhää viedään kuin teuraslammasta erilaisten uudistusten ja sanaleikkien varjolla, kuten vastuullinen markkinatalous. Uudessa Vanhasessa on kepulaisilla vielä ihmettelemistä. Minäkin ihmettelen, sillä vaaleihin on enää kolme vuotta.