HALITUKSEN VASTUULLINEN MARKKINATALOUS?

Hallitus toteuttaa vastuullista markkinataloutta olemalla vastuullinen vain pääomalle ja markkinavoimille. Malli on kuin oppikirjasta: markkinaliberalismin voittokulku.

Kun vuosi sitten Kokoomus julkaisi eduskuntavaaliohjelmansa, se herätti kysymyksiä. Otsikot lupasivat vastuullista markkinataloutta ja toivoa. Moni mietti, mitähän viesti todella tarkoitti. Ei mieti enää. Toimivien, voittoa tuotavien tehtaiden sulkemisen äänetön sivusta seuraaminen, on väkevä julistus hallituksen ideologisista vankkureista. Mikään voitto ei näytä olevan riittävän suuri, toivoa ei anneta.

Ennen vaaleja kokoomus määritti vastuutaan näin: me luomme elinkeinoelämälle toimintaedellytyksiä ja sitä kautta työtä ja hyvinvointia, ja se on meidän vastuumme. Sellaisista ihmisistä jotka eivät enää kykene tuottamaan hyötyä, ei juurikaan puhuttu.

Markkinaliberalistinen asioiden arvojärjestys on eri, kuin mitä kristillisestä maailmankatsomuksesta nousevalla yhteisvastuulla ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan. Markkinaliberalismissa etusijalla tulevat pääomien turvaaminen ja sitten vasta ihmisestä välittäminen. Kukaan ei tätä tietysti vaalipaneelissa myönnä, mutta teot puhuvat kovempaa kuin sanat. Siellä missä raha ohjaa päätöksiä ihmisarvon sijaan, harvoin ihminen voittaa.

Kristillinen yhteiskuntavastuu on aina sisältänyt kohtuuden periaatteen sekä yhteisvastuun ja solidaarisuuden ajatuksen, jossa työn tulokset jaetaan koko yhteiskunnan hyödyksi. Nyt teollisuutta ohjaavat pörssiarvot ja kansainväliset sijoittajaryhmät. Voitot siirtyvät useimmiten ulkomaisten suursijoittajien taskuihin. Olisi pään pensaaseen laittamista, jos väittäisimme ongelman olevan yhtiöissä itsessään. Kyllä ihmisen ahneus on globaali ilmiö, joka nousee jokaisessa ihmisessä piilevästä ahneudesta. Samalla kun kauhistelemme optioiden epäoikeudenmukaista jakaantumista, oma sydämemme huutaa osuutta jaettaviin voittoihin. Kysymys ei siis näytä olevan siitä, miksi joku sai niin paljon, vaan siitä, miksi minun taskuni ovat tyhjät. Juuri tästä, globaalista kaikkien sisuksissa olevasta ahneudesta johtuu se, että ihminen tarvitsee uskoa Jumalaan, joka antaa voimaa epäitsekkääseen, muita huomioivaan elämäntapaan.

Kapitalismi ja kommunismi ei ole koskaan tuottanut yhteiskuntia, joissa olisi toiminut sellainen pohjoismainen hyvinvointi, kuin mistä me olemme saaneet menneinä vuosina nauttia. Nyt se on murtumassa, kristillisyyden vaikutuksen vähenemisen myötä.

Hallitus istuu tukevasti pääomien luotijunassa. Vauhti hurmaa, kuljettajaa naurattaa, huomiotta jäävät radan varrella kasvava köyhien joukko.

EUROOPAN LAILLISTETTU KANSOJEN MURHA!

Euroopassa päätetään joka 25 sekunti yhden pienen lapsen elämä äidin kohtuun. Se tarkoittaa: 144 lasta tunnissa, 3456 vuorokaudessa, 103600 kuukaudessa ja 1.244.160 lasta vuodessa.

Luku on hätkähdyttävä. Minulle se aiheuttaa kylmiä väreitä. Sitten tulee suunnaton suru ja lopulta häpeä ja kalman katkuinen hiljaisuus. Sivistynyt Eurooppa ei vieläkään ole niin sivistynyt, että se pitäisi elämää tärkeämpänä kuin kuolemaa. Tästä ei juurikaan puhuta. Se ei ole soveliasta. Miksi olisi? Murha on laillistettua ja hyväksytty. Sitä on jatkunut jo niin kauan, että siitä on tullut elämäntapamurha, päivittäinen osa väestö- ja kustannustehokkuutta.

Entä jos asiasta puhutaan? Jos joku jostain ihmeestä saisi rohkeuden korottaa äänensä. Ensin päät painuvat ja sitten hetken hiljaisuuden jälkeen nousevat uhmakkaaseen vastaiskuun. Alkaa syyllisyyden siirto keskustelua vaativien harteille. Heidät henkisesti lannistetaan ja vangitaan. Pakotetaan uuteen hiljaisuuteen yleisen rauhan nimissä, tarpeettomaan moralisointiin vedoten.

Euroopan luopuessa kristillisestä perinnöstään ja maailmankatsomuksesta se on ajautunut moraalin ja etiikan sisällön uuteen määrittelyyn. Sen on pakko. Se on ainoa tie omantunnon vaimentamiseen. Sitä kun ei voi leikata pois, mutta sen voi uudelleen ohjelmoida. Ongelmaksi jää todellisuus. Tätä kirjoittaessani 144 uutta Euroopan tulevaisuuden rakentajaa on poissa.

Tästä asiasta keskustelu sivistyneesti on Euroopassa lähes mahdotonta ja poliittisen maailman mielestä poliittisesti sopimatonta. Kuitenkin ”Älä tapa.” seisoo uljaana ja tinkimättömästi elämänoikeuden puolesta. Se vakuuttaa: synnin mitta on jo aikoja sitten saavuttanut lakipisteen. Jäljelle jää vain mahdollisuus katumukseen, parannuksen tekoon ja kääntymiseen väärältä tieltä. Jumalan tuomion oikeutus on täyttynyt ja vain hänen pitkämielisyytensä rakkaudessa on ollut suojanamme, mutta kuinka kauan? Sillä murhattujen lapsien veren huuto on saavuttanut taivaat ja saastuttanut maan. Vielä voimme rukoilla. Yksikin rukous vaikuttaa. Sinun rukouksesi.

POLIITTISET INTOHIMOT HÄMÄRTÄVÄT TODELLISUUDEN

Espoossa poliittiset ambitiot ja pääoman tarpeet johtavat päätöksen tekoa. Todellisuuden taju alkoi hämärtyä noin kolme vuotta sitten, eduskuntavaaleihin valmistautumisen aikoihin. Poliittinen sulkahattu ja pääomien ehdot nousivat päätöksenteon keskiöön. Etelä-Espoon yleiskaavan valmistelu taustalla häärievien rakennusliikkeiden kanssa, metropäätös ilman todellisia kustannuslaskelmia ja Opinmäen mammuttikoulu, kertovat asioita seuraaville paljon. Rakentajien intressit ja pääomien etujen turvaaminen näyttävät kiinnostavan suurintaosaa päättäjistä enemmän kuin asukkaiden peruspalveluiden hoitaminen. Rahaa tuntuu olevan kaikkeen muuhun, mutta ei perusterveydenhuoltoon.
Espoon väljästä vihreydestä asumisen keskeisenä arvona on kohta vain muisto jäljellä. Koteihin jaetusta kaavoituskatsauksesta näemme kaavoituksen uudet linjaukset. Lähes jokaisella alueella Etelä-Espoossa lukee merkintä, tiivistetään.

Vaikka uskonkin elonkeinoelämän ja julkisen sektorin symbioosin tuottavan yhteistä hyvää, en usko siihen mihin hintaan tahansa. Nyt kaavoitukset tehdään rakennusliikkeiden lompakkojen ehdoilla. Eripuolilta Espoota kuulemme kuinka isoja asuntokokonaisuuksia on lähes kokonaan myymättä. Se ei rakennusliikkeitä huolestuta. Jos asunnoista saadaan kolmannes myytyä, ollaan jo kulujen kanssa tasapainossa. Mistä se kertoo? Jokainen päätelköön itse.

Metron piti tuoda edullista asumista, toisin on käymässä. Vain todella hyvätuloiset voivat ostaa tulevaisuudessa asuntoja metro reitin varrelta. Maat joudutaan myymään kalliiseen hintaan metron kustannusten noustessa kohti miljardia euroa.

Kokoomus on ilmoittanut tavoittelevansa 40 % kannatusta tulevissa kuntavaaleissa. Se ei ole suotavaa. Jo nyt kokoomuksen vaikutus Espoossa on liian suuri ja vääristää demokratian todellista toimivuutta. Päätöksiä tehdään ihan jossain muualla kuin valtuustossa.

LIIKENNEMINISTERIÖ PATISTAA ESPOOTA KUNNOLLISIIN LASKELMIIN!

Espoon kaupungin ylin johto ja liikenneministeriön johto tapasivat metrohankkeen tiimoilta. Tapaaminen ei edennyt niin kuin kaupungin johto odotti ja toivoi. Varmuutta valtion osuudesta metron rahoitukseen ei saata. Sen sijaan saatiin kehotus tehdä tarkemmat laskelmat koko hankkeesta. Oikea veto ministeriön virkamiehiltä. Virkamiehet pyytävät nyt niitä laskelmia, joita valtuuston pitäisi edellyttää tämän kokoluokan hankkeesta, ja joita jotkut valtuutetut ovat pyytäneet, mutta eivät ole saaneet. Niitä ei kuulemma pysty tekemään. Nyt pystyy, kun kysyjä on riittävän ratkaiseva tekijä koko hankkeessa. Marssijärjestys on nyt selvä, todellisia laskelmia on saatava, muuten rahoitusratkaisua ei tule. Odotan mielenkiinnolla, millainen luku tällä kertaa kaivetaan esiin. Jos yhtään tunnen ministeriön toimintatapoja, niin tämä ei ole viimeinen selvitys ja tarkennus jonka he hankkeesta haluavat. On myös huomattavaa, että valtio ei ole luvannut osallistua kaikkiin hankkeen tuomiin kustannuksiin, vaan ainoastaan kiskoihin ja asemiin, ei esimerkiksi asemien yhteyteen tulevien paikoitustilojen kustannuksiin. Siksi he haluavat nähdä tarkat ja eritellyt kustannukset, jotta heidän osuutensa laskentaperusteista en selkeästi nähtävissä.

Myös Länsi Väylä lehden pääkirjoitus sunnuntailta pohti metro hankkeen kokonaisjärkevyyttä. Onko hanke enää mielekäs ja tarkoituksenmukainen näillä hinnoilla. Sitä on nyt yhdessä mietittävä.

KUINKA PALJON ON MILJOONA EUROA?

Espoon valtuustossa rahanarvo vaihtelee. Eilen saimme valtuustokokouksen aluksi selvityksen metron kohonneista kustannuksista. Puheenvuoroja asiasta ei sallittu, vain virkamiehet puhuivat. Toimialajohtaja Olavi Louko totesi: ”Ei tämä nousu nyt niin merkittävä ole. Vuositasolla kustannukset nousevat vain 8 miljoonaa euroa ja ovat nyt vain 18 milj. euroa.”. Siis 8 miljoona ei ole paljon, eikä 18 miljoonaa ole paljoa, mikä sitten Espoossa on paljon? Talousarvioneuvotteluissa 600.000 euroa vanhustenhuoltoon on paljon. Samoin 500.000 euroa perusterveydenhuoltoon, tai 400.000 euroa koulun tuntikehyksen lisäykseen ja luokkakokojen pienentämiseen ja koulutarvikkeiden hankintaan, tai 900.000 euroa asunnottomuuden poistamiseen, tai 2 miljoonaa euroa lähikirjastojen toiminnan jatkumiseen. Nämä summat ovat absoluuttisen suuria ja täysin mahdottomia lisäyksiä kaupungin peruspalveluiden hoitamiseen, koska ne ovat eriarvoisia kuin 8 miljoonaa euroa, tai 18 miljoona euroa. Espoolaisten poliitikkojen ja virkamiesten miljoonat ovat eriarvoisia ja niitä ei ole tai sitten on, riippuen kuka kysyy ja mihin tarkoitukseen.

Aamun Helsin Sanomien mukaan, Espoon isojen valtuustoryhmien puheenjohtajat kertoivat, että metro on syytä rakentaa nopeasti, kohonneista kustannuksista huolimatta. Olisipa samaa asennetta havaittavissa, kun pyydetään varoja vanhustenhoitoon: ”vanhusten hoitoa on parannettava kohonneista kustannuksista huolimatta.”. Eihän 8 miljoona euroa ole paljon vanhuksille? Vai onko? Päättäjien enemmistön mielestä on.

LÄNSI-METRO MITTAA POLIITTISEN USKOTTAVUUDEN

Poliitikon ongelma on se, että hän aina käyttää kansalaisten varoja, ei omiaan. Monesti , kun summat nousevat suuriksi, suhteellisuuden taju katoaa. Näin on käymässä Espoon metro keskustelussa. Poliittisista ryhmistä vihreät ovat jo ilmoittaneet tiedotteella: metro on rakennettava kohonneista kustannuksista huolimatta. Samoilla linjoilla on toimialajohtaja Olavi Louko, joka Helsingin Sanomien haastattelussa vähättelee metron kohonneita kustannuksia ja koko valtuuston päätöksenteon pohjana ollutta, hänen oman hallinnonalansa tekemiä laskelmia. Erikoista.

Jokainen päättäjä, virkamies, asianomainen joka sanoo, ettei 400.000.000 euroa kasvaneina kustannuksina ole suuruudeltaan sellainen summa, jonka tähden hanketta olisi käsiteltävä uudestaan, on kadottanut suhteellisuuden tajunsa, eikä ole tehtäviensä tasalla kaupungin varojen käytön vastuullisena henkilönä. Hänen moraalinen oikeutensa tehtävän hoitamiseen on mennyt. Jos niin käy, ettei Metro-hanketta arvioida uudestaan, on kaupunkilaisilla oikeus vaatia niiltä vastuullisilta henkilöiltä korvauksia, jotka hankkeen uudelleen arvion ja käsitelyn ovat sen estäneet.

VARO ESPOO – HELSINKI TULEE! VARO KAUNIAINEN – ESPOO TULEE!

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Sipoon maa-alueista Helsingin hyväksi, oli merkittävä isku kansalaisten oikeustajua vastaan. Päätöksen perusteluja lukiessa voi vain hämmästellen todeta, että näillä perusteilla voidaan mikä tahansa alue lukea merkittäväksi ja seudullisesti painavista syistä ”valtauskelpoiseksi”, kunhan vain valtioneuvoston ja kaupunginhallituksen kokoonpano on sopiva. Juuri siksi tässä kohtaa odottaisi oikeuslaitoksen näkökyvyn olevan terävä ja intuition hereillä meneillään olevasta poliittisesta pelistä. Poliittisten voimasuhteiden ja KHO:n selkärangattomuuden takia, näemme näytelmän, jossa voittajana on oikeistolainen pääoma ja häviäjänä pieni Sipoolainen kunta. Verotulojen menetykset ovat mittavat. Maat pakkolunastetaan halvalla ja myydään huikeilla voitoilla rakentajille. Alueen alkuperäinen rantamaisema täytetään luksusasunnoilla ja peltomaisemat teollisuushalleilla ja pääväylän varsi kerrostaloilla ja metrokiskolla. Samalla perustuslain takaama kunnallinen itsehallinnon käsite sai uuden sisällön.

Yksi oikeuslaitoksen keskeisistä tehtävistä on antaa kansalaiselle suoja valtiota vastaan. Tämä keskeinen periaate on tällä päätöksellä hämärtänyt merkittävällä tavalla. Jo usean vuoden ajan ovat oikeuslaitoksen ylemmät asteet suojelleet enemmän omaa päätöksenteko-oikeuttaan ja oikeuttaan omaan näkemykseensä asioista, kuin kansalaisten oikeuksia. Tällä päätöksellä kuilu kansan oikeustajun ja oikeuslaitoksen välillä kasvaa ja oikeuslaitoksen arvostus vähenee.

Tämän KHO:n kevyin perustein tehdyn päätöksen seurauksena voi Helsinki seuraavaksi keskittyä Espoon valtaukseen ja Espoo Kauniaisten valtaukseen. Varo Espoo, Helsinki tulee. Varo Kauniainen Espoo tulee. Mitähän muuta tämä Vanhasen kakkoshallitus vielä keksii tuottaakseen b-luokan aluepoliittisia ratkaisuja?

Katso päätös: http://www.kho.fi/paatokset/42158.htm

Lainaus päätöslauselmasta: Kun otettiin huomioon liitosalueen sijainti ja sen merkitys Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen hallitulle ja tasapainoiselle kehittämiselle sekä liitoksen luomat edellytykset parantaa Helsingin seudun asuntorakentamista sekä liikenneyhteyksiä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti, kuntajakolain 3 §:n yleiset edellytykset täyttyivät kuntajakolain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla myös erityisen painavina. Valtioneuvoston päätös ei ollut lainvastainen.