MISSÄ ONNI ON?

Pääministeri Matti Vanhanen otti reippaasti kantaa asumisen muotoihin ja tulevaisuuden kaupunkirakenteisiin. Hän etsi onnellisen perhe-elämän edellytyksiä erilaisista asumisen muodoista ja ympäristöistä. Pääkaupunkilaiset eivät tästä innostuneet, varsinkaan poliitikot, jotka ovat kilvan kiirehtineet tuomitsemaan Vanhasen ajatukset vanhanaikaisina ja taantumuksellisina.
Tutkimuksien mukaan, viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta, valtaosa suomalaisista haluaa elää väljästi rivi- tai omakotitalossa, jossa palvelut ovat lähellä. Mikä tässä Vanhasen esityksessä sitten meni pieleen? Ehkä se, että ihmiset eivät ole niin onnellisia ja tyytyväisiä kaupungeissa kuin väittävät olevansa.
Tiesitkö, että pääkaupunkiseudun tulonsaajista 24 % prosenttia (192.000) ansaitsee köyhyysrajaa vähemmän? Ja, että 15 % nuorista koulunsa lopettaneista jää vaille jatko-opintoja. Myös nuorten mielenterveysongelmien kasvu, alkoholiperäisen kuolleisuuden lisääntyminen ja huumausaineiden käyttäjien keskittyminen pääkaupunkiseudulle (40 %), ovat indikaattoreita jotka kuvaavat pahoinvointia ja ongelmien keskittymistä. Ei siis niin hohdokasta. Ehkä olisi hyvä keskustella asumisesta enemmänkin ja maltilla.
Suomessa on runsaasti maata, jopa pääkaupunkiseudulla. Lentokoneesta asiaa katsoen, on tonttipulakäsitettä vaikea ymmärtää. Onko onni yhtä kuin paikka johon mennä, vai paikka johon haluaa mennä?

MITEN PIENI PUOLUE SAISI ÄÄNENSÄ KUULUVIIN?

Puolueeni Kristillisdemokraattien vaalistartti oli lauantaina. Mainio, innostunut, värikäs, jopa erinomaisin teemoin esiin marssinut ehdokasjoukko, teki minuun vaikutuksen. Voisi tehdä muihinkin. Osaamista on, media näkyvyyttä ei. Mistä ratkaisu?
Ehdotan huomiostrategian muutosta. Se mitä ei saa ilmaiseksi, se on ostettava. Se mitä meistä ei kerrota, on kerrottava itse. Strategisesti on siirryttävä olemassa olemisen puolustamisesta valtaustaisteluun. Silloin propaganda vastuu on hyökkääjällä. Luovalle politiikalle on aina tilaa. Se maksaa, mutta vähemmän kuin pelikentän menettäminen.
On muutettava kuiva, mutta kaikkia koskettava tärkeä viesti mielenkiintoiseksi. Ihmisten arkielämään liittyvät ratkaisumme ovat hyviä ja toteuttamiskelpoisia, mutta suurin osa suomalaisista ei tiedä niistä.
Meidän on otettava vastuu huomion herättämisestä. Se on tiedottamisen jalompi muoto. Taitolaji, jonka osaajan löytäminen vaatii työtä ja löydetylle kannattaa muutama ekstra ropo maksaa. Väitän, ettei puolueemme todellista kannatusta ole mitattu, ennen kuin ihmiset todella tietävät, minkä puolesta me teemme työtä.
Tälläkin hetkellä globaalissa verkossa on 1.3 miljardia ihmistä, joista suomalaisia noin 0.8 miljoonaa. Tavoittaaksemme heidät on käytettävä viimeisimpiä tekniikoita, www-sivujen hakuoptimointeja ja mielenkiinnon herättäjiä. Osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Selkokielisyyttä on lisättävä ja visualisointi muutettava sellaiseksi, jossa kuva itsessään herättää jo vastauksen löytämistä. Toistan: osaajia on, en ihmettele, vaikka jopa omissa riveissämme. Mieti, mikä sinua kosketti viimeksi. Se todennäköisesti koskettaa muitakin.
Jos politiikka ei tule iholle, se ei kosketa, ja jos se ei kosketa, siitä ei välitä. Jos se koskettaa, siitä kiinnostuu. Ensimmäinen kynnys on ohitettu.
Jos sain sinut kiinnostumaan, ota yhteyttä. Meillä on, mutta tiedätkö mitä?

ARKKIPIISPA PAARMA JAKOI OMAN KIRKKONSA?

Luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma antoi merkittävän haastattelun, jossa hän toteaa homoseksuaalisuuden olevan synnynnäistä. Näkemys uutisoitiin laajasti mediassa. Ulostulo oli voimakas ja selkeä. Nyt kirkon näkemys ja suunta on tiedossa. Myös vaikutuksista arkkipiispalla on jo näkemys; kirkko tulee jakautumaan.
Ulostulo näyttää harkitulta ja myös seurauksiin kirkko näyttää olevan varautunut, ainakin jollain mielellisellä tasolla. Arkkipiispa siis tietoisesti jakaa oman kirkkonsa, mutta miksi. Onko paine niin jo niin suuri omien joukoista, että hermo petti? Onko kirkon eliitin sisällä jo niin vahva maallinen siipi, että oli pakko astua ulos ja vetää rajalinja Raamatun näkemyksen ja kirkon näkemyksen välille. Nyt näkemykset kulkevat eri suuntiin ja sen arkkipiispa lausunnollaan hyväksyy (vanhurskauttaa), kirkon uudeksi tieksi. Siinä tulkinta ja historiallisuus syrjäyttävät painoarvossa ilmoituksen merkityksen. Samalla tunnustuskirjojen merkitys muuttuu, ne ovat osa kirkon historiaa, mutta niiden ohjauksen ja vaikutuksen annetaan kaventua kirkon näkemyksissä.
Entä nyt? Luonnollinen seuraava askel olisi syntikäsitteen avaaminen: onko synnillä sinänsä merkitystä, sehän on luterilaisen kirkon näkemyksen mukaan synnynnäistä. Se johtaakin jo suurenluokan muutokseen, Kristus joutuisi ”työttömäksi” omassa kirkossaan. Surullista. Toisaalta kirkko on päässyt asettamaansa tavoitteeseensa, olla kansankirkko, jota kansa johtaa. Suunta on selvä, arkkipiispa on puhunut.

ONNITTELEN 550-VUOTIASTA ESPOOTA

ESPOO 550 v. juhlavaltuuston 25.8.2008 juhlapuhe.
KD-Espoo, Antero Laukkanen.

Arvoisa Eduskunnan puhemies, arvoisat valtuutetut, valtuuston puheenjohtajisto ja kaupunginjohtaja, hyvät kutsuvieraat.
Espoon kristillisdemokraatit tervehtivät ikäisekseen nuorta Espoota lämmöllä ja suurella sydämellä.
Voimme iloita ja innostua yhä edelleen kotikaupunkimme nuorekkaasta ja pirteästä otteesta, joka näkyy monina uudistuksina Espoon ilmeessä.
Hyvä asuinympäristö ja viihtyisä kaupunkirakenne eivät synny itsestään. Siihen tarvitaan toisiinsa sitoutuneita ihmisiä, yhteisöllisyyttä. Se on vaatinut edeltäjiltämme paljon työtä, visioita, tulevaisuudenkuvia ja rohkeutta toteuttaa niitä.
Jokainen yhteiskunta on arvojensa summa.
Espoon kylä rakentui kirkon ja rautatien ympärille. Juuremme ovat olleet tukevasti maassa ja taivaassa. Kirkon tuomasta yhteisöllisyydestä saimme voimaa ja ne yhteiset arvot joille on ollut hyvä maallista elämää rakentaa.
Muistan hyvin sen päivän kun aloitin kouluni vuonna 1965 Rastaalan koulussa. Astuin luokkahuoneeseen ja avasin ensimmäisen kerran pulpetin kannen. Siellä oli kaksi kirjaa: virsikirja ja Raamattu. Eikä niitä silloin pidetty globaalin maailman suurimpana uhkana lasten kasvatukselle, vaan ne kertoivat siitä uskosta ja niistä arvoista, joilla isämme olivat kaupunkiamme rakentaneet.

Tänään voimme olla kiitollisia monin tavoin kaikille niille, jotka ovat laittaneet kätensä saveen ja ristiin ja luoneet meille kaupungin, joka nyt on yksi Euroopan johtavista innovaatioiden hautomoista. Meillä on kristillinen perintö, jota vaalia ja siirtää tuleville sukupolville.
Meillä on paljon tehtävää, paljon mihin pyrkiä. On kipupisteitä ja puutteita, mutta ei mitään niin suurta, josta emme voisi yhdessä selvitä, samalla kun iloitsemme jo saavutetuista päämääristä.

Espoon Kristillisdemokraatit toivottavat 550 –vuotiaalle ikinuorelle Espoolle menestystä ja Jumalan siunausta.

SALAILUA - HARMAITA ALUEITA – KUNNES VALO KOITTAA

Suomalainen poliittinen elämä on valokeilassa. Eikä hyvältä näytä. On kuin kevään ensimmäinen aurinkoinen aamu, jolloin valo paljastaa menneen talven jäljet. Siivous on pakko aloittaa, paitsi jos pitää näkemästään, tai ei välitä, tai suvaitsevaisuus on ylittänyt häveliäisyyden rajat.
Viimeaikojen keskustelut vaalirahoituksista ovat surullista seurattavaa. Poliittinen peli on tärkeämpää kuin keinot joilla sitä pelataan. Hallitus ei kaadu, ei mihinkään, se on sellaiseksi rakennettu. Opposition tehtävä on mahdoton ja vallassa olevien vallanjano loputon: saavutetuista eduista ei luovuta, vaikka vene vuotaisi kuin seula, vaikka luotettavuudesta ja kunniallisuudesta ei olisi jäljellä kuin rippeet. Ei ihme, että kansa kaikkoaa äänestyskopeista.
HERÄTYS! Juuri nyt pitäisi äänestää, enemmän kuin koskaan. Niitä, joilla on vielä jotain omantyön arvostuksesta jäljellä. Niitä, joita vielä hieman kiinnostaa, miltä kaikki tekemisemme ulkopuolisista tarkkailijoista näyttää. Ei anneta periksi, vaikka sisikuntaa puristaa.

HALLITUKSEN POLITIIKAN ENSISATOA

Hallituksen politiikan ensi sato alkaa olla käsillä. Inflaation on ennätyskorkea, lapsiperheiden ahdinko lisääntyy kun luvattuja indeksitarkistuksia ei ole toteutettu. Pääkaupunkiseudun köyhyys lisääntyy kun elinkustannukset nousevat palkkoja nopeammin. Tuloerot kasvavat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Energiaverojen kiristäminen on johtanut ennennäkemättömään hintakierteeseen, jossa laskun maksaa keskituloinen, asuntovelallinen veronmaksaja.
Kokoomus lupasi paljon, jopa toivoa ja luovuutta politiikan tekoon. Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja, kuten nyt on käynyt. Kannustavuus katosi ja tilalle tulivat välillisten verojen kasvava taakka. Neuvotellut palkankorotukset valuvat nyt inflaation tiimalasiin. Vaikka kuinka kääntäisit ja laskisit, ei riman päälle jää mitään uutta pelivaraa.
Samalla kirkastui mitä Kokoomus käytännössä tarkoittaa vastuullisella markkinataloudella: se on yksinkertaisesti hyväosaisten ja pääomien etujen turvaamista kaikin tavoin. Ei hyvältä näytä. Pikemminkin näyttää siltä, ettei oikeisto ilman vasemmistoa osaa johtaa maata tasapainoisesti ja pitkäjänteisesti. Liikkeet ovat liian nopeita. Siitä yleensä seuraa kotimaisen kulutuksen hidastumine ja rahan siirtäminen varman koron säästötileille, investointien sijaan, kuten nyt on käymässä. Taantuma lähestyy, oletko valmis?

TEOLLISUUS VAATII HALLITUSTA SITOUTUMAAN YDINVOIMAN LISÄÄMISEEN – MIHIN TEOLLISUUS ITSE SITOUTUU?

Samaan aikaan kun Suomen viides ydinvoimala on rakenteilla, vaatii teollisuus hallitukselta sitoutumista jo kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseen. Vaatimusta perustellaan pitkäjänteisen energiapolitiikan tarpeella, jotta teollisuus voi turvata tulevaisuutensa. Teollisuuden vaatimuksen kylkeen pitäisi ehdottomasti liittää teollisuudelle itselleen asetettu vaatimus pysyä suomessa, jotta työntekijän tulevaisuus on turvattu.

Viimeisen 50 vuoden aikana Suomi on investoinut teollisuuteen pitkäjänteisesti. Kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana, ovat teollisuuden toimintatavat muuttuneet niin merkittävästi, ettei ennakoitavuus niiden toimista ole enää työntekijälle sillä tavalla tiedossa, kuin aiemmin on ollut. Tämä näkyy erityisesti elektroniikka teollisuudessa ja nyt myös puuteollisuudessa.

Suuret muutokset annetaan työntekijöille tiedoksi median kautta. Suunnitelmat tehtaiden sulkemiseen tai tuotannon siirtämiseen halvemman työvoiman maihin on tehty salassa. Strategiat median ja työntekijöiden käsittelyyn ovat olemassa, ennen kuin tieto tehtaiden sulkemisesta annetaan. Kaikkeen on varauduttu etukäteen. Ainoa jolla ei ole ollut mahdollisuutta varautua, on työntekijä. Toimintaympäristö on muuttunut nopeasti paikallisesta globaaliksi ja pelisäännöt ovat vaihtuneet sääntöihin jotka ovat ammattiliittojen päätöksen teon ulottumattomissa.

Tässä muutoksessa on hallituksen oltava aktiivinen ”kansanedustaja”. Samalla kun se miettii investointeja teollisuuden tarpeisiin, on sen ensisijaisesti turvattava työpaikkojen pitkäjänteinen kehitys ja säilyminen Suomessa.

Valtioneuvoston ja eduskunnan käsittelyyn uuden ydinvoimalahankkeen uskotaan tulevan vielä tämän vaalikauden aikana. Energiayhtiöiden toiveena on saada kuudes ja seitsemäs ydinvoimala käyntiin vuosina 2016-2018.

Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa 19.4.2007 vilautettiin ”vihreää” valoa uusille ydinvoimaloille: ”Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.” Ovi on siis auki, mutta miten hallitus turvaa työntekijöiden tulevaisuuden?

Suomen ydinvoimalat:
Rakentamislupa/käyttölupa
Loviisa 1 30.6.1971 / 18.11.1976
Loviisa 2 27.9.1972 / 15.5.1980
Olkiluoto 1 31.1.1974 / 6.7.1978
Olkiluoto 2 4.8.1975 / 1.9.1979
Olkiluoto 3 17.2.2005/ rakenteilla