KUN TULOT EIVÄT RIITÄ

Nykymaailman muutos on nopea. Elämme virtaavassa maailmassa, jossa ihmiset, osaaminen, kulttuuri ja pääomat liikkuvat rajattomasti ja ajattomasti. Vain ihmisen perustarpeet ja sisäinen olemus ovat sellaiset millaisiksi Luoja ne on luonut. Tässä uudenajan globaalissa oravanpyörässä ei ihmisellä ole enää ihmisyyttä, vaan hänestä on tullut tuotantoväline. Olemme ristiriidassa itsemme kanssa.
Kysymyksessä on omasta työstä hyötymisestä ja siihen käytetyn elämän - ajan suhteesta. Kuinka mielekkäältä elämä tuntuu työpäivän jälkeen. Jos työnantaja lakkaa olemasta kiinnostunut tästä yhtälöstä, on edessä elämän mielekkyyden lakkaaminen ja lopulta tuottavuuden romahdus.
Kun Pääkaupunkiseudulla ei matalapalkkainen enää pysty tulemaan toimeen palkkatulolla ilman asuntotukea ja toimeentulotukea, on työn vaihtosuhde on muuttunut negatiiviseksi ja järjestelmä ajautumassa kriisiin. Tilanne luo epätoivoa ja keinottelua sosiaaliturvan ja harmaan talouden keinoin. Ihminen huomaa toimivansa vain järjestelmää varten, ei omaksi hyödykseen ja omaa elintasoaan varten, jolloin vaistomainen liike on järjestelmää vastaan.
Ei ole olemassa parempaa sosiaalieettistä työnohjaussääntö kuin sanat: ”Se mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tee se toisille.”
Nyt elämme Globaalin talouden kehässä, joka ei tunne eikä välitä, eikä siihen voi koskea. Ennen vuorineuvos ylpeili Suomalaisten hyvinvoinnista ja työn pysyvyydestä isältä pojalle, nyt henkilöstö on vain optimoitu resurssi, joka tuottaa voittoa kasvottomille sijoittajille, kunnes se on loppuun kulutettu. Ongelma tässä yhtälössä on se, että ihminen on edelleen ihminen ja jonain päivänä ihmisen mitta tulee täyteen. Sitten poksahtaa.

PORVARIN ON VAIKEA AJAA KÖYHÄN ASIAA

Hallitus sai vuosien 2008 - 2011 tulo- ja menoarvion kehykset suurella ähellyksellä kasaan. Täytyy myöntää, että olen avoimen pettynyt. Näyttää siltä, että porvari ei vain kykene näkemään maailmaa pienituloisen silmin, saatikka aidosti auttamaan. Kehys jakaa almuja perheille, opiskelijoille ja eläkeläisille, ei mitään todellista helpotusta. Eniten saivat ehkä opiskelijat. Kympin ja kahden korotuksia sinne tänne, jotka hupenevat sähköveron ja polttoaineiden korotuksiin (julkisenliikenteen maksut nousevat), sekä niistä seuraavaan inflaation nousuun. Pitkällä juoksulla tilanne heikkenee. Pienituloiselle ei jää tässä kehyksessä muuta kuin paha mieli. Jos tässä talouden huipputilanteessa ei kyetty saamaan aikaan tämän kummempaa, niin ei ole väärin päätellä, ettei Vanhasen kakkoshallituksella ollut asioiden parantamiseen edes poliittista tahtoa. Niin surkea tämä esitys on pienituloisen käteen jäävän tulon osalta. Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee. Nyt hävettää olla poliitikko. Tälläkin kaudella rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy.

EUROVIISUT TULIVAT JA MENIVÄT – ENTÄ SITTEN.

Suomalaisten superviikonloppu tuli ja meni. Yhden päivän aikana olimme enemmän esillä maailmanlaajuisessa mediassa kuin ehkä koko historiamme aikana. Entä sitten? Muuttuiko mikään? Ehkä jotain, mutta muuttuiko mikään millä on merkitystä minulle? Meidät huomioitiin hetken aikaa. Niin Siitähän tässä valtataistelussa on kysymys. Kenellä on huomioarvoa ja kenelle? Se, että on olemassa, ei vielä riitä, on oltava jotain. Niinpä me kaikki pyrimme olemaan jotain, saadaksemme huomiota. Pukeudumme erityisesti, puhumme erityisiä ja tavoittelemme erityisyyttä, ollaksemme olemassa. Se tulee aika raskaaksi ajan mittaan, nimitäin se, että pitää huhkia ollakseen erityinen.

Tässäpä sinulle yllätys! Jumalan, maailmankaikkeuden luojan silmissä sinä olet pysyvästi erityinen, ihmeellinen, kaikin tavoin kaunis ja ihmeellisesti tehty, vain sen tähden että olet syntynyt. Tämä on ihmeellistä ja erityistä. Tästä päivästä taitaa tulla hyvä, ei, vaan tästä elämästä taitaa tulla hyvä. Kiitos Isä elämän lahjasta.

TULEVAISUUS TEHDÄÄN TÄNÄÄN

Se miltä Espoo näyttää 2025 suunnitellaan tänään. Sen tähden ei ole samantekevää mitä nyt päätämme Espoon yleiskaavassa tai Espoonlahden ja Tapiolan kehittämisessä. Tulevaisuuskuvien miettiminen on hyödyllistä ja hyvä tapa hahmottaa edessä olevien päätösten seurauksia. On vain yksi ongelma, vain harvat ovat valmiita antamaan prosessille aikaa. Tässä joitakin asioita joita jo tiedämme nykyisten ratkaisujen pohjalta tapahtuvan ja miltä Espoo näyttää 2025.
Pääkaupunkiseutu tiivistyy ja sitä ympäröivät kehyskunnat ovat entistä elinvoimaisimpia.
Syntyy uusia kehäteitä, kehä IV ja kehä V. Työvoima liikkuu enemmän ja suuremmalla alueella. erityisesti Pääkaupunkiseudulta ulospäin (toisin kuin nyt puhutaan).
Raideverkosto laajenee ja tihenee. Lentokentälle pääsee junalla (lopultakin). Metro menee Kivenlahteen ja ehkä kevytraitiovaunu Espoon keskukseen ja Leppävaaraan. Ensimmäiset vetyautot ovat sarjatuotannossa. Yksityisautoilu ei vähene.
Espoossa asuu 291.000 ihmistä, joista vieraskielisiä n 40.000 (lisäystä nykyiseen 25.000). Yli 65 -vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu. Vanhustenhuoltosuhde (65 -vuotiaiden osuus suhteessa15-64 -vuotiaisiin) muuttuu merkittävästi. Vuonna 2004 se oli 24.3 %, vuonna 2025 se on jo 41.4 %. Suomessa on Euroopan nopeimmin vanheneva kansa. Työssäkäyviä on yhä vähemmän.
Vuoden 2011 jälkeen elinkelpoisten kuntien määrä laskee dramaattisesti ja kuntaliitoksia tehdään pakkokeinoin, koska muuta vaihtoehtoa ei ole palveluiden turvaamiseksi. Nykyinen kehitys viittaa siihen, että Pääkaupunkiseutu on yhdistetty yhdeksi suur Helsingiksi.
Näihin kuviin ja odotuksin on nyt alettava miettiä vaihtoehtoja. Itse mietin, haluanko Tapiolan jossa on kerrostaloja yhtä paljon kuin Helsingin Rastilassa? Haluanko Matinkylästä uuden Vuosaaren? Haluanko Etelä-Espooseen kaksi kertaa niin paljon asukkaita, kuin nyt. Vastaus on: EN HALUA. valitettavasti nykyisen valtuuston enemmistö haluaa. Mitä sinä haluat?

HIEMAN HENKEÄ – TAAS MENNÄÄN!

Vaalien jälkeen olen hieman vetänyt henkeä, on ollut pakko. Mutta nyt kirjoittelutahti palaa normaaliksi ja toivon, että pysyt kanavalla. Muuten yksi hyvä tapaa levittää Kristillistä maailmankuvan aatetta on kertoa ihmisille tästä blogista :-).

Tulin juuri eurooppalaisten vaikuttajien foorumista Espanjasta. Eurooppa muuttuu voimakkaasti kohti antikristillistä suuntaa. Muutos on nopea ja se näkyy erityisesti arvojen muuttumisena henkisistä ja hengellisistä materialistisiin. Tämä on johtamassa moraalin pirstoutumiseen ja ihmisen identiteetin heikkenemiseen. Eurooppalaisesta 1600-1700-luvun taiteesta noin 70 % heijasti kristillistä kulttuuria. Tänään, ei juuri ollenkaan. Lainsäädännön kulmakivenä oli kristilliseettinen ajattelu. Miten tähän tilanteeseen aikoo vastata kristikansa, on suuri kysymys. Vai onko Euroopassa enää kristittyjä? Entä Suomessa? Jos on, miten se näkyy? Miten me vaikutamme vallitsevaan kulttuuriin? Minusta tilanne on huolestuttava. Kuinka vastaamme siihen, että Eurooppalainen lainsäädäntö pyrkii kaikin tavoin rajoittamaan kristillisyyttä?

Eurooppalaiset poliitikot ovat yhä enemmän kiinnostuneita uskonnollisista tapahtumista ja liikkeistä. He ymmärtävät sisäisen yhtenäisyytemme ja haluavat siitä osuutensa, mutta eivät ole valmiita jakamaan arvojamme, ainoastaan huomiomme. Olkaamme hereillä, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Vaadi enemmän ja saat enemmän.

Jos kristityt eivät vaikuta vallitsevaan kulttuuriin, sen tekee joku muu, ja silloin heidän kulttuurinsa tulee vaikuttamaan meihin. Eurooppa on menettänyt kristillisen vaikutuksensa rationalismin ja humanismin palvonnalle. Eurooppalainen kristillisyys on ilman sielua, vain kuori on jäljellä. Minä olen valmis muutokseen, olemaan ääni, entä sinä? Muista olemme valintojemme tulos.

EI SIINÄ KAUAA MENNYT

Eipä kauaa nokka tuhissut uudella oikeusministerillä, kun hän jo astui esiin vakuuttamaan mies- ja naisparien saavan adoptio-oikeuden mahdollisimman pian. Ministeri sanoi TV-haastattelussa, että aika on nyt kypsynyt. Niin oli aika kypsynyt myös Keskustana eduskuntaryhmässä, kun he hyväksyivät hallitusohjelman yksimielisesti, jossa on kirjattuna mies- ja naisparien adoptio-oikeus. Mihin katosivat Keskustan lestadiolaisedustajien ja pappien selkäranka. Olisi luullut heidän vähintään kirjauttavan päätöspöytäkirjaan oman eriävän mielipiteensä tästä asiasta. Jälkeenpäin tätä on vaikea selitellä. Saa nähdä miten käy suuressa salissa, kun asia sinne asti ehtii.

Kokoomus nimitti eilen Opetusministeriöön Heljä Misukan Espoosta uudeksi valtiosihteeriksi. Hyvä valinta. Misukka on ollut yksi näkyvämpiä yksityiskoulujen oikeuksien puolustajia. Muutosta on lupa odotelle, mutta ei ihan pian. On viisautta antaa lämmön laskea, sillä Demarileirissä käydään nyt kuumana, kun pimeiden huoneiden verhoja avataan kevät auringon paisteelle ja ikkunoista tulvii muutoksen lämpöiset tuulet. Jess, tätä olen odottanut pitkään!

VASTUULLINEN, VÄLITTÄVÄ JA KANNUSTAVA SUOMI?

Uusi hallitus aloittaa tänään. Mitä on odotettavissa?

Hallitusohjelma alkaa kuin Jyrki Kataisen johtaman tulevaisuusvaliokunnan tilaaman professori Pekka Himasen katsaus: ”Välittävä, kannustava ja luova Suomi”. Hyvin on Katainen professoria kuunnellut.

Hallitusohjelmaa lukiessa on ilo todeta, että suunta vaihtuu. Sosiaalidemokraattinen pysähtyneisyyden aika on ohi. Nyt on tekemisen meininki. Vastuu, yrittäjyys, koulutuksen tehtävä (myös kristillistenkoulujen) korostuu. Virheenä voi pitää vain vihreiden ottamista hallitukseen kristillisdemokraattien sijaan. Tästä virheestä hallitusyhteistyö maksaa vielä kovan hinnan, vihreät vielä kovemman, ja kristilliseettinen moraali kaikkein kovimman hinnan. Vähävaraisten tilanne heikkenee ja eriarvoistuminen lisääntyy. Voimme olla varmoja, että laki homoseksuaalien adoptio-oikeudesta tulee päätettäväksi tuota pikaa, kun vihreiden Tuija Brax ottaa paikkansa oikeusministerinä. Varmasti myös rekisteröidyn parisuhteen rinnastaminen avioliittoon etenee vauhdilla Ruotsin mallin mukaan. Braxin yhteydet Setaan (Homoseksuaalien etujärjestö) eivät ole mikään salaisuus. Painetta on. Tästä moraalin alamäestä kantavat vastuun myös ne kristityt jotka vihreitä äänestävät. Sitä saa mitä tilaa.

Jos Kristilliset olisi otettu hallitukseen, erityisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus olisi noussut hallitusohjelman yhdeksi painopisteeksi. Nyt vähäosaisille käy niin kuin Espoolaisessa köyhyyden tutkimuksessa: vähävaraisuudesta tehdään teoreettista filosofiaa jossa vähävaraisista tehdään vastuuttomia, oman elämänsä tuhoajia. Jaa, että mistä tiedän tämän? No siitä, että markkinaliberalismi aina toimii niin. Toivottavasti olen väärässä.