tiistai 14. elokuuta 2007

PERLOS KUIN KUVASTIN.

Perlos yhtiön tapahtumat ovat kuin miniatyyrikuva nykyajan markkinatalouden mekanismista. Pelkistäen voi todeta, ettei ihmisellä ole sinä muuta merkitystä, kuin sijoittajien voittojen maksimointi. Suomalaisessa toimintaympäristössä huippuunsa viety yritysten osaaminen kiinnostaa maailmalla olevia pelimiehiä. Osaaminen ostetaan, työntekijät hyljätään.
Perloksen, kuten viime aikoina monen muunkin Suomalaisen yrityksen tapauksessa, suurin yksittäinen maksumies olivat yhtiön työntekijät. Säilyttääkseen omat työpaikkansa, he suostuivat kaikkiin säästötoimiin mitä yrityksen johto esitti. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että taustalla oli kaikenaikaa omistajien ja johdon strategia, yhtiön omistajien voittojen maksimoimiseksi yhtiötä myydessä.
Markkinatalouden toimivuus perustuu siihen, että talous kasvaa. Jotta talous kasvaisi, on kulutuksen kasvettava. Mutta jos talouden kasvu ei johda siihen, että ihmisen tekemän työn määrä kasvaa, ajaudumme lopulta umpikujaan, jossa markkinat luhistuvat. Jos talouskasvun hyödynsaajien määrä koko ajan suhteellisesti maailman väestöön nähden pienenee, ei edessä lopulta ole kuin maailman talouden luhistuminen syvän talouslaman myötä. Valtiot eivät pysty elättämään ja hoitamaan markkinoiden ulos ajamia ihmisiä.

Mietteliääksi vetää myös se, että Suomen poliittinen valtaeliitti on nyt markkinaliberalismin lumoissa. Tässä huumassa todellisuus hämärtyy ja kansa unohtuu talouden pääomien etuja turvatessa. Ei kuitenkaan ole olemassa pääomaa ilman ihmisiä. Tämä läksy on vielä edessäpäin, viimeistään siinä vaiheessa, kun aivopako todenteolla suomesta alkaa. Nyt olisi korkein aika ajatella kauemmaksi kuin yhden vaalikauden päähän.

Ei kommentteja: