HALITUKSEN VASTUULLINEN MARKKINATALOUS?

Hallitus toteuttaa vastuullista markkinataloutta olemalla vastuullinen vain pääomalle ja markkinavoimille. Malli on kuin oppikirjasta: markkinaliberalismin voittokulku.

Kun vuosi sitten Kokoomus julkaisi eduskuntavaaliohjelmansa, se herätti kysymyksiä. Otsikot lupasivat vastuullista markkinataloutta ja toivoa. Moni mietti, mitähän viesti todella tarkoitti. Ei mieti enää. Toimivien, voittoa tuotavien tehtaiden sulkemisen äänetön sivusta seuraaminen, on väkevä julistus hallituksen ideologisista vankkureista. Mikään voitto ei näytä olevan riittävän suuri, toivoa ei anneta.

Ennen vaaleja kokoomus määritti vastuutaan näin: me luomme elinkeinoelämälle toimintaedellytyksiä ja sitä kautta työtä ja hyvinvointia, ja se on meidän vastuumme. Sellaisista ihmisistä jotka eivät enää kykene tuottamaan hyötyä, ei juurikaan puhuttu.

Markkinaliberalistinen asioiden arvojärjestys on eri, kuin mitä kristillisestä maailmankatsomuksesta nousevalla yhteisvastuulla ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan. Markkinaliberalismissa etusijalla tulevat pääomien turvaaminen ja sitten vasta ihmisestä välittäminen. Kukaan ei tätä tietysti vaalipaneelissa myönnä, mutta teot puhuvat kovempaa kuin sanat. Siellä missä raha ohjaa päätöksiä ihmisarvon sijaan, harvoin ihminen voittaa.

Kristillinen yhteiskuntavastuu on aina sisältänyt kohtuuden periaatteen sekä yhteisvastuun ja solidaarisuuden ajatuksen, jossa työn tulokset jaetaan koko yhteiskunnan hyödyksi. Nyt teollisuutta ohjaavat pörssiarvot ja kansainväliset sijoittajaryhmät. Voitot siirtyvät useimmiten ulkomaisten suursijoittajien taskuihin. Olisi pään pensaaseen laittamista, jos väittäisimme ongelman olevan yhtiöissä itsessään. Kyllä ihmisen ahneus on globaali ilmiö, joka nousee jokaisessa ihmisessä piilevästä ahneudesta. Samalla kun kauhistelemme optioiden epäoikeudenmukaista jakaantumista, oma sydämemme huutaa osuutta jaettaviin voittoihin. Kysymys ei siis näytä olevan siitä, miksi joku sai niin paljon, vaan siitä, miksi minun taskuni ovat tyhjät. Juuri tästä, globaalista kaikkien sisuksissa olevasta ahneudesta johtuu se, että ihminen tarvitsee uskoa Jumalaan, joka antaa voimaa epäitsekkääseen, muita huomioivaan elämäntapaan.

Kapitalismi ja kommunismi ei ole koskaan tuottanut yhteiskuntia, joissa olisi toiminut sellainen pohjoismainen hyvinvointi, kuin mistä me olemme saaneet menneinä vuosina nauttia. Nyt se on murtumassa, kristillisyyden vaikutuksen vähenemisen myötä.

Hallitus istuu tukevasti pääomien luotijunassa. Vauhti hurmaa, kuljettajaa naurattaa, huomiotta jäävät radan varrella kasvava köyhien joukko.