Viimeisen 50 vuoden aikana Suomi on investoinut teollisuuteen pitkäjänteisesti. Kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana, ovat teollisuuden toimintatavat muuttuneet niin merkittävästi, ettei ennakoitavuus niiden toimista ole enää työntekijälle sillä tavalla tiedossa, kuin aiemmin on ollut. Tämä näkyy erityisesti elektroniikka teollisuudessa ja nyt myös puuteollisuudessa.
Suuret muutokset annetaan työntekijöille tiedoksi median kautta. Suunnitelmat tehtaiden sulkemiseen tai tuotannon siirtämiseen halvemman työvoiman maihin on tehty salassa. Strategiat median ja työntekijöiden käsittelyyn ovat olemassa, ennen kuin tieto tehtaiden sulkemisesta annetaan. Kaikkeen on varauduttu etukäteen. Ainoa jolla ei ole ollut mahdollisuutta varautua, on työntekijä. Toimintaympäristö on muuttunut nopeasti paikallisesta globaaliksi ja pelisäännöt ovat vaihtuneet sääntöihin jotka ovat ammattiliittojen päätöksen teon ulottumattomissa.
Tässä muutoksessa on hallituksen oltava aktiivinen ”kansanedustaja”. Samalla kun se miettii investointeja teollisuuden tarpeisiin, on sen ensisijaisesti turvattava työpaikkojen pitkäjänteinen kehitys ja säilyminen Suomessa.
Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa 19.4.2007 vilautettiin ”vihreää” valoa uusille ydinvoimaloille: ”Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.” Ovi on siis auki, mutta miten hallitus turvaa työntekijöiden tulevaisuuden?
Suomen ydinvoimalat:
Rakentamislupa/käyttölupa
Loviisa 1 30.6.1971 / 18.11.1976
Loviisa 2 27.9.1972 / 15.5.1980
Olkiluoto 1 31.1.1974 / 6.7.1978
Olkiluoto 2 4.8.1975 / 1.9.1979
Olkiluoto 3 17.2.2005/ rakenteilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti