Pääministeri Matti Vanhanen otti reippaasti kantaa asumisen muotoihin ja tulevaisuuden kaupunkirakenteisiin. Hän etsi onnellisen perhe-elämän edellytyksiä erilaisista asumisen muodoista ja ympäristöistä. Pääkaupunkilaiset eivät tästä innostuneet, varsinkaan poliitikot, jotka ovat kilvan kiirehtineet tuomitsemaan Vanhasen ajatukset vanhanaikaisina ja taantumuksellisina.
Tutkimuksien mukaan, viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta, valtaosa suomalaisista haluaa elää väljästi rivi- tai omakotitalossa, jossa palvelut ovat lähellä. Mikä tässä Vanhasen esityksessä sitten meni pieleen? Ehkä se, että ihmiset eivät ole niin onnellisia ja tyytyväisiä kaupungeissa kuin väittävät olevansa.
Tiesitkö, että pääkaupunkiseudun tulonsaajista 24 % prosenttia (192.000) ansaitsee köyhyysrajaa vähemmän? Ja, että 15 % nuorista koulunsa lopettaneista jää vaille jatko-opintoja. Myös nuorten mielenterveysongelmien kasvu, alkoholiperäisen kuolleisuuden lisääntyminen ja huumausaineiden käyttäjien keskittyminen pääkaupunkiseudulle (40 %), ovat indikaattoreita jotka kuvaavat pahoinvointia ja ongelmien keskittymistä. Ei siis niin hohdokasta. Ehkä olisi hyvä keskustella asumisesta enemmänkin ja maltilla.
Suomessa on runsaasti maata, jopa pääkaupunkiseudulla. Lentokoneesta asiaa katsoen, on tonttipulakäsitettä vaikea ymmärtää. Onko onni yhtä kuin paikka johon mennä, vai paikka johon haluaa mennä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti