torstai 15. helmikuuta 2007

VUODEN 2006 HYVÄ ARKI HENKILÖ


Eilinen päivä jää mielessäni ikimuistoiseksi. Sain Espoolaiselta Hyvä Arki ry:ltä tunnustuspalkintona työstäni vähävaraisten Espoolaisten hyväksi, vuoden 2006 Hyvä Arki henkilö tunnustuksen ja upean pystin (kuvassa).

Se oli merkittävä hetki. Sanon niin kuin missikisoissa: ”Olisipa äiti ollut paikalla.”.

Hyvä Arki on pääkaupunkiseudun merkittävin vähävaraisten auttamiseen keskittynyt yhdistys. Sen toimintakeskuksessa saa joka arkipäivä aamupuuroa, leipää ja kolmesti viikossa myös muita elintarvikkeita. Käsittämättömän pieni porukka tekee uskomattoman arvokasta työtä ja jakaa vuosittain lähes 100.000 kg EU-ruokaa niitä tarvitseville.

Tässä Hyvän Arjen toiminnanjohtajan Hannu Hätösen perustelut valinnalle.

(Juhlatilaisuuden puhe).

Arvoisat vieraat, hyvä lehdistö.

Vuoden 2006 Hyvä Arki henkilöksi on valittu Espoolainen pastori Antero Laukkanen.

Tilanteessa, jossa yhdistyksen taloudellinen asema ja toiminta vaati särmää, kipeitäkin ratkaisuja, oli yhdistyksen puheenjohtajana toimiessaan Antero Laukkasella rohkeutta toteuttaa ne.

Vaikeissa olosuhteissa Antero Laukkanen tarttui ruoriin ja näytti suuntaa Hyvä Arki ry:n toiminnalle. Luotiin uusi toimintamalli ja perusta.

Laukkanen synnytti hallituksen toiminnan tueksi ohjausryhmän jonka tehtävänä on toimia ns. asiantuntijaryhmänä ennen kaikkea talousasioissa ja tukea hallitusta toimillaan.

Antero Laukkasen aloitteesta useita uusia projekteja synnytettiin uusien ja vanhojen
yhteistyökumppaneiden kanssa. Hyvä Arki ry:n luottamus Espoon kaupunkiin vahvistui. Antero Laukkasen aloitteesta Järjestökadun järjestöjen ja kaupungin välillä syntyi vuoden 2005 lopulla monin tavoin merkittävä kumppanuussopimus. Kumppanuussopimuksen ensimmäinen vuosi oli hyvin tuloksellinen ja tämän vuoden alussa tehtiin kumppanuussopimukselle jatkosopimus vuodeksi 2007.

Vuoden Hyvä Arki-henkilö 2006, Antero Laukkanen, on osoittanut kaikilla toimillaan, että hän välittää espoolaisten arjen hyvinvoinnista ja on valmis tekemään työtä niin että jokaisella olisi mahdollisuus hyvään arkeen.


tiistai 13. helmikuuta 2007

VIHREIDEN PERUSTULOMALLI EI OLE ONGELMATON

Vihreiden esittämä perustulomalli on hyvä keskustelun avaus. Vihreiden näkemyksen mukaan perustulomalli toisi erityisesti helpotusta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, jotka elävät vain sosiaaliturvan varassa. Sen tarkoitus on myös edistää yrittäjyyttä.

Perustulomallissa perustulo maksetaan kuukausittain jokaiselle täysi-ikäiselle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle. Perustulo on verovapaa etuus, jota ei tarvitse erikseen anoa. Perustulon suuruus olisi 440 euroa kuukaudessa. Rahoitus perustulomalliin otettaisiin veroja nostamalla. Suurituloisten verovähennyksiä karsitaan ja yksityishenkilöiden pääomaverotus nostetaan 32 prosenttiin. Järjestelmä nostaisi myös ylemmän keskitulon ryhmässä olevien veroja.

Vihreiden perustulomalli ei ole ongelmaton. Yhteiskunnalta avun saaminen Suomessa perustuu johonkin todennettavaan syyhyn. Tukea voi saada, mutta vain syyperusteisesti. Malli, jossa kaikki saisivat aina tietyn perustulon, ei rohkaise omatoimiseen selviämisen ja yrittämiseen. Se voi olla edesauttamassa omatoimisuuden vähenemistä ja ajautumista todelliseen ja jopa lopulliseen syrjäytymiseen pitkällä aikavälillä.

Nykyinen sosiaaliturva on tarkoitettu auttamaan selviämään äkillisistä toimeentulon muutoksista ja palautumaan mahdollisimman pian takaisin työelämään. Vaikka tässä ei ole aina onnistuttu, on se kuitenkin selkeä tavoite. Sellaiselle tielle lähteminen, jossa henkilökohtainen vastuu oman elämän tuloista ja menoista vähenee, ei ole suotavaa. Ennen kuin perustulomallia voidaan vakavasti ajatella käyttöönotettavaksi, on sen todellisista vaikutuksista pitkällä aikavälillä oltava tietoa. On myös mietittävä, onko keskituloisten ja rikkaiden verotuksen kiristäminen se tie, jolla työn tekemistä ja vastaanottamista edistetään.

Jokaisella suomalaisella on perustuslain mukaan oikeus ”välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Tästä ei tule tinkiä. Nykyinen järjestelmä ei ole riittävän kannustava. Etlan Sixten Korkman totesi hiljattain: ”Hyvinvointiyhteiskuntamme on muuttumassa riippuvuusyhteiskunnaksi. Sosiaaliturvan varassa elävien määrä lisääntyy suhteessa työssäkäyviin.”. On luotu järjestelmä, jossa sosiaaliturvan edut ja työstä saatava palkka ovat niin lähellä toisiaan, ettei työn vastaanottamista koeta mielekkäänä. Jos kerran näin on, niin perustulomallin mukainen vastikkeeton rahan saaminen ei kuulosta hyvältä ja kannustavalta mallilta. Pikemminkin passivoivalta. Olen samaa mieltä vihreiden kanssa siitä, että sosiaaliturvan byrokratiaa on purettava ja hakumenetelmiä yksinkertaistettava. Mutta näiden toimien tekeminen ei edellytä yleistä rahanjakoa, vaan poliittista tahtoa ja rohkeutta uudistuksiin, jotka ovat omaehtoiseen selviämiseen kannustavia. Tällä hetkellä jatkuvaan tukikierteeseen ovat ajautumassa monet lapsiperheet. Välitön kannustava korjausliike ja apu heille olisivat verotuksen oikaiseminen siten, että Lipposen ensimmäisen hallituksen leikkaamat lapsikorotukset palautettaisiin.

Ymmärrän, että meillä on suuri joukko niitä kansalaisia, jotka eivät enää kykene työhön syystä tai toisesta. Heidän kohdallaan voisi harkita perustulomallia yhdistettynä nopeutettuun eläkkeelle pääsemiseen. Tästä voisi lähteä liikkeelle.

sunnuntai 11. helmikuuta 2007

ILMASTONMUUTOS – KÖYHYYS – SUOMALAINEN HYVINVOINTI


Tulin muutama viikko sitten Tiibetin ylängöltä, 3600 metrin korkeudesta. Todellisuus lyö kasvoille sielläkin, niin kuin täällä – ilmastomme muuttuu. Vuorien korkeimmilla huipuilla (5100 m) oli hitusen lunta, mutta muuten näytti siltä, kuin syksy olisi venynyt uusiin mittoihin. Illalla oli pakkasta, päivällä piti ottaa takki pois ulkona kävellessä. Ilmastonmuutos on vakava asia, se näkyy ja tuntuu kaikkialla.

Tuoreet tutkimukset osoittavat, että noin 65 % suomalaisista pitää ilmastonmuutosta erittäin vakavana uhkana ihmiskunnalle. Tulevan eduskunnan on täysin mahdotonta jättää tällaista huutomerkkiä huomiotta. Ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia on pakko saada hallitusohjelmaan. Se tarkoittaa laajaa poliittista toimenpideohjelmaa. Uusille ideoille on nyt tilausta. Energiatehokkuus ja uudet energiatuotantotavat ovat nyt avain asemassa. Luova politiikka etsii ensisijaisesti uusia vaihtoehtoja, ei uusia keppejä tai uusia veronkiristysmalleja.

Huomattavaa on, että kyselyyn vastanneista 70 % piti ihmisen toimia syynä ilmaston muutokseen. Kun kerran näin on voi ihminen myös kääntää ilmastonmuutoksen suunnan, kuten uusi Arktisen globaalimuutoksen professori Atte Korhola on todennut.

Suomalaiset voivat suhteellisesti katsottuna hyvin jos vertaamme olojamme niihin, noin 3 miljardiin ihmiseen, jotka asuvat matalan tulotason maissa. Heidän tulonsa ovat noin 5 % koko maailman tuloista. Tiesitkö, että noin 15 % maailman väestöstä kontrolloi 80 % maailman tuloista. Ja, että monissa velkaantuneissa kolmannen maailman maissa reaalipalkkatulot ovat vähentyneet yli 60 % 1980–luvun jälkeen. Länsimaiden kulutus ja epäeettiset kauppatavat, ovat köyhdyttämässä muun maailman.

Suomen kehitysyhteistyön määrärahan tavoite on 0,7 % bruttokansantuotteesta. Tähän emme ole kuitenkaan yltäneet. Se on kansallinen häpeä. Suomi on liian vauras maa voidakseen sulkea silmänsä maailman nälältä. Halutessaan Suomi voisi ottaa merkittävän roolin maailmankaupan sääntöjen uudistamisessa. Hyvinvointimme ei heikkene jos annamme jotain siitä hyvästä mitä meillä on. Totuus on, että myös me olemme osallistuneet kehitysmaiden köyhdyttämiseen ja kurjuuden lisäämiseen. Meillä on vastuu, siihen ryhtykäämme.

keskiviikko 7. helmikuuta 2007

KAMPANJA ETENEE KUIN JUNA – VAIN ÄÄNET PUUTTUVAT!

Vaalivankkurit ovat olleet liikkeellä noin kuukauden. Kaikki tuntuu hyvältä. Ihmiset ovat ystävällisiä, vaikka sanovatkin samalla, ettei politiikkoihin voi luottaa. Erityisesti ikääntynyt väestö on tätä mieltä. Eikä heitä voi syyllistää näkemyksestään, onhan heille annetut lupaukset petetty jo niin moneen kertaan, ettei meinaa uskaltaa silmiin katsoa. Lopulta on vain yhdessä todettava, että silti on viisaampaa äänestää, kuin jättää äänestämättä.

Olin Lohjalla samassa vaalitapahtumassa Sauli Niinistön kanssa. Kaikki haluavat nähdä Niinistön. Minulle he hymyilivät, mutta kävelivät ohitse kohti kaiken muuttavaa sankariaan. Ajattelin: Siinä ne kävelevät ohitseni eivätkä ymmärrä hyvän päälle. He haluavat parasta :-).

Politiikan realismi on kuitenkin ihmeellistä. Vaikka saisit 100.000 ääntä, eduskuntasalissa sinulla on tasan yksi ääni. Että silleen.

Ai niin, niistä puuttuvista äänistä. Sunnuntain Länsi Väylä uutisoi tulevaa vaalitulosta. Olin hyvin mukana, voittajien joukossa. Mahtava ennuste. Vain äänet puuttuvat ja se on totta. Siihen tarvitsen Sinua. Tällä mennään!

perjantai 2. helmikuuta 2007

MARKKINOINNILLA EDUSKUNTAAN?


Olin eilen Finlandiatalossa järjestetyssä tilaisuudessa ”Turhuuksien markkinoilla”, jossa käsiteltiin poliittista mainontaa. Tilaisuuden järjesti mainostoimisto Soprano eduskuntavaaliehdokkaille ja mainonnan ammattilaisille.

Tilaisuudessa julkaistiin aiheeseen liittyvän haastattelun tulokset (3600 henkilöä kuukauden sisällä). Tulokset pistivät miettimään. Vai mitäpä ajattelette siitä, että markkinoinnin osuus Arkadianmäelle pääsemiseksi on 53% ja siihen käytettävän rahan vaikutus jopa 60 %? Siis, köyhät älkööt vaivautuko. Tai toinen esille tullut väite: Jos uskottavasti lupaa mahdottomia, pääse läpi riippumatta siitä voiko pitää lupauksensa. Aika huisia! Pitää siis olla rahaa ja näkyvyyttä ja riittävän kyvykäs saamaan kansan uskomaan minkä tahansa mahdottomuuden, ja humpsista heijaa siellä ollaan. Mielenkiintoista. Entä osaaminen? Entä kokemus tai luotettavuus tai arvot päätöksien takana? Luulisi niillä olevan enemmän painoarvoa.

Yksi yllättävimmistä tuloksista oli, että alle 30 vuotiaista nuorista vain 34 % äänestää henkilöä ja 66 % aatetta. Nuoret eivät siis ole huijattavissa, he kiinnittävät huomiota myös siihen mitä pyrkijän puvun sisällä on. Loistavaa! Nuoret siis muuttaisivat kaiken jos äänestävät ahkerasti.

torstai 1. helmikuuta 2007

SULJETTU ÄLYTALOUS


Olin 25.1. Yksityiskoulujen Liiton järjestämässä seminaarissa: Yksityiskoulu Suomessa eilen – tänään – huomenna. Seminaarin paneelissa oli hallituspuolueiden ja opposition edustajia.

Yksi asia tuli kristallin kirkkaasti selväksi: Sosiaalidemokraatit ja vasemmisto eivät halua Suomeen yksityiskouluja. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Minna Lintunen sanoi: ”Demarit eivät tule hyväksymään yksityiskouluja vaikka hallitus ja opetusministeri vaihtuisivat, tästä on turha oikeiston elätellä toiveita.” Vasemmiston uusi kyky Paavo Arhinmäki säesti, vielä astetta jyrkemmillä kannoilla. Erityisen rankkaa arvostelua saivat osakseen kristilliset koulut. Niiden pedagogista pätevyyttä Lintunen ja Arhinmäki arvostelivat ja suorastaan loukkasivat läsnä olevia koulujen rehtoreita tylyillä kommenteilla. Väriä siis näytettiin.

On siis selvää, että syy siihen miksi maailmankatsomukseen perustuvien koulujen lupia ei ole opetusministeriössä myönnetty, on sosialistinen ateismiin perustuva maailmankatsomus. Tällaisesta ajattelusta opetushallinnossa on suvaitsevaisuus ja moniarvoisuuden edistäminen kaukana. Suomi on Sosiaalidemokraattien johdolla siirtymässä suljettuun älytalouteen.

Herätkää nyt hyvät ihmiset ja äänestäkää vapaamman henkisen ilmapiirin ja koulutuksen puolesta!

maanantai 29. tammikuuta 2007

MISSÄ OVAT HUOMISEN YRITTÄJÄT?


Ei ole montaa vuotta siitä, kun yrittäjää pidettiin tässä maassa lähes rikollisena, joka hyötyi muiden tekemästä työstä. Vain poliisin puutteelliset resurssit ja osaamattomuus aiheuttivat sen, ettei aivan kaikkia yrittäjiä saatu telkien taakse. Kieltämättä meillä oli yrittäjiä jotka pilasivat toiminnallaan rehellistenkin yrittäjien mainetta. Pimeä työ, poliitikkojen lahjonta ja tulojen peittely verottajalta vaikeuttivat lainkuuliaisten yrittäjien asemaa. Suurin ongelma oli kuitenkin ideologinen: vain valtion ja kuntien työtä pidettiin arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena. Suuryrityksiä siedettiin jotenkuten. Suljetun talouden aikana ammattiliitot pystyivät yhdessä suuryritysten kanssa sopimaan miten rahat jaetaan ja siihen muiden piti sopeutua. Tuloksena olemme saaneet aikaan yhden yrittäjyyskielteisimmistä maista Euroopassa.

Suuryritykset toimivat maailmanlaajuisilla markkinoilla kysynnän, raaka-aineiden, rahoituksen ja palvelujen osalta. On huomattu, ettei niiden kanssa enää voida päättää asioista Suomessa pienissä piireissä, miten ja kenen ehdoilla toimitaan. Päätökset Suomen talouteen voimakkaasti vaikuttavista asioista ovat siirtyneet yhä kaukaisempien pöytien ääreen. Eikö olisi jo korkea aika herätä ja todeta suomalaisen pienyrittäjyyden tärkeys ja luoda uusi yrittäjäystävällinen toimintaympäristö. Päättäjien Suomessa on tunnustettava, että paikalliset pienet ja keskisuuret yritykset ovat isänmaallisia ja tuovat talouteen paikallista aktiviteettia ja elämää.

Olen huolissani siitä, missä ovat huomisen yrittäjät! Lama vei kertaheitolla joukoittain osaavia ja ahkeria yrittäjiä sivuraiteelle. Tuhansia nykyisiä yrittäjiä on jäämässä eläkkeelle ilman selkeää ratkaisua yrityksen toiminnan jatkumisesta. Koululaitoksemme ei tuota uusia yrittäjiä.

Kuin pisteenä i:n päälle kolmikanta vei läpi YT-lain muutokset, joilla jälleen isketään suomalaista yrittäjää vasten kasvoja. Kuinka pahaan lamaan tämä maa pitää taas ajaa ennen kuin tosiasiat tunnustetaan?

Toimenpiteisiin on ryhdyttävä heti uuden hallituskauden alussa. Kiireellisenä on laadittava ohjelma eläköityvien yrittäjien toiminnan jatkamisesta. Valtion talous kestää ne verohelpotukset, joita sukupolvenvaihdokset vaativat jos tuloksena maassa säilyy kukoistava yrittäjätoiminta. Toinen kiireellinen asia on yrittäjyyden ottaminen vakavasti ainakin keskiasteen opintoihin. Myös yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskeleville on tarjottava mahdollisuus testata kykyjään oman, tai yhdessä kaverin kanssa perustetun yrityksen johdossa. Yrittäjyys vaatii tietoja ja siihen voidaan kouluttaa.


Yrittäjyys tuo talouselämään ne joustot, joilla me voimme selvitä maailmanlaajuisessa taloudessa. Tämän hetkinen huippusuhdanne estää meitä näkemästä niitä rakenteellisia ongelmia joita valtion, suuryritysten ja ammattiliittojen toimesta maahan on luotu. Jos asioihin ei puututa, yrittäjäkielteisyys kasvaa ja talouden pelivara vähenee.

Kuten huomaat, keinoja on jos vain tahtoa on.

Tällä mennään! ÄÄNESTÄ!