Mies on alkanut muistuttaa jonkinlaista valoilmiötä. Kuuluu vain suhaus, näkyy viiva horisontissa ja ilmiö on kadonnut. Tämä tapahtuu yleensä aamuisin, myös viikonloppuina (vaalitilaisuuksia 24-7) ja joskus keskellä päivää kun hän käy vaihtamassa vaatteitaan. Silloin todisteeksi pikavierailusta jää yleensä vain muruvana keittiöstä eteiseen ja pari kuolleita sukkia lattialle.
Kotitöistä pastoripoliitikon hoidettavaksi on tällä hetkellä jäänyt ainoastaan kissankarvojen nyppiminen omista vaatteistaan sekä kissankarvoista valittaminen aina kotona ollessa. Minun tärkein tehtäväni on paikallistaa teippiharja tarpeeksi nopeasti sekä ojentaa se ovensuussa ennen valoilmiön katoamista. Suhaus ja pilvi hiljalleen laskeutuvia kissankarvoja kertovat hänen menneen jälleen.
Kotona ollessaan pastoripoliitikko puhuu puhelimessa. Ei siitä sen enempää, mutta kiitos kylpyammeesta jonne voi veden valuessa paeta kuulemasta kaikkea. Koiran kanssa ulkoillessa voi myös rauhoittua luonnon helmassa – kunnes törmää vaalimainoksiin.
Olen jännityksen ystävä, mutta en tuollaisen jännityksen. Tämähän on elävästä elämästä ja vaalipäivän aion viettää sängyn alla turvassa. Kissojen kanssa.
Pastorin ja poliitikon elämä on ihmisten kanssa olemista, kuuntelemista ja kannanottoa. Omat arvot ja ajatukset on oltava kristallinkirkkaina edessä tai kohta ei enää tiedä mitä mistäkin ajatella. Pastoripoliitikko harrastaa mietiskelyä ja rukousta päivittäin pitääkseen aivonsa kirkkaina. Se onkin ainoa aika vuorokaudesta kun hän on hiljaa. Kiitos siitä. Öisin hän kuorsaa.
Pastoripoliitikko on vähän intomielinen, herkästi syttyvä, mutta se on ominaisuus jota varmasti tarvitaan, jotta jaksaa taistella ja kiinnostua ja innostua. Hän oli jo pienenä aina menossa.
Uskon, että hän on hyvä vaikuttaja. Hänellä on asioiden hoitamiseen riittävästi sitkeyttä eikä hän pelkää ketään. Samaa ei voi sanoa minusta. Mutta minähän voin pysyä kotona teippiharjan kanssa ja lisätä vaivihkaa kissojen määrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti