OIKEUSKANSLERIN VIRASTO VASTASI KANTELUUNI KRISTILLISTEN KOULUJEN LUVISTA!

Apulaisoikeuskanslerin sijainen Nils Wirtanen antoi 28.2.2007 päätöksen kanteluuni kristillistenkoulujen perusopetuksen järjestämislupien käsittelystä. Päätös on merkittävä erävoitto.
Päätöksessään Oikeuskanslerin sijainen yhtyy kanteluni näkökulmaan, jossa esitin, ettei Opetusministeriö ja Opetushallitus voi käyttää kristillisten koulujen lupahakemuksien hylkäysperusteena kristillisten koulujen opetussuunnitelmassa olevaa erityispiirrettä, jonka sisällöllisenä tarkoituksena on että kristillinen maailmankatsomus näkyy kaikissa aineissa, koska on itse sitä edellyttänyt, mutta ei ole määritellyt tai ohjeistanut mitä se tarkoittaa.

Kanslerin sijainen lausuu valituksen johdosta:
”Hakijalla tulee olla opetushallituksen perusopetuslain 14 ':n mukaan hyväksymien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 mukaisesti laadittu opetussuunnitelma. Nämä opetussuunnitelman perus­teet ovat luonteeltaan yleiset ja koskevat perusopetusta yleensä. Niissä ei nimenomaisesti käsitellä eri maailmankatsomuksiin, mukaan luettuna kristilliseen maailmankatsomukseen, perustuvien koulujen opetussuunni­telmia. Se, että opetussuunnitelman perusteiden mukaan opetuksen perus­teena olevien arvojen tulee välittyä opetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin sekä jokapäiväiseen toimintaan, ja asetuksen 1435/2001 mukainen mah­dollisuus opetuksen järjestämisluvassa poiketa perusopetuksen tuntijaosta antavat perustan sille, että kristillisten koulujen opetussuunnitelmissa voi eri aineiden osalta olla koulun ominaisluonteen mukaisesti läpäisyperiaat­teella katsomuksellista ainesta, kuten perustuslakivaliokunnan mietinnössä 10/2002 vp oli esitetty. Ongelmaksi näyttää kuitenkin jäävän se seikka, miten kristillisen koulun opetussuunnitelma tulisi laatia tai mitä se voi sisältää, jotta se yhtäältä täyttää perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 asetetut vaatimukset perusopetuksen tavoitteiden ja yhtenäisyyden osalta sekä toisaalta sisältää kristilliseen maailmankatso­mukseen perustuvaa ainesta, jotta kristillinen koulu ylipäätänsä erottuu kunnan koulujärjestelmään kuuluvasta koulusta. Tähän ei saa oikein johtoa perustuslakivaliokunnan mietinnöstäkään. Avoimeksi jää asiaa koskevan sääntelyn ja opetussuunnitelman sisällön harkinnanvaraisuuden johdosta se seikka, missä määrin kristillisen koulun opetussuunnitelmaan voi sisältyä katsomuksellista ainesta. Tämän johdosta esitän opetusviranomaisen harkittavaksi, olisiko aihetta tarkemmin selvittää asiaa siinä tarkoituksessa, että opetuksen järjestämisluvan hakija jo koulun opetussuunnitelmaa laatiessaan pystyisi ennakoimaan, miten eri aineiden opetuksen yhteydessä voidaan esittää läpäisyperiaatteella katsomuksellista ainesta ilman että perusopetuksen yhdenvertaisuustavoitteet vaarantuvat.”.
Vastaus on luonteeltaan sellainen, että se edellyttää opetusviranomaisilta toimia ja on annettu heille tiedoksi.

Jotta ongelma poistuisi, tulisi maailmankatsomuksellisien (kristillisten) koulujen kannalta lupamenettelyä selkeyttää siten, että perusopetuslain 7 § kohtaa muutetaan siten, että opetusluvan myöntämisen harkinnanvaraisuus poistuu valtioneuvostolta. Tähän tarvitaan sellainen hallitus joka suhtautuu maailmankatsomuksellisiin kouluihin eri tavalla kuin nykyinen hallitus. Yksi vaihtoehto voisi olla - jotta oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus toteutuisivat - että kristillisten koulujen oppilaiden vanhemmille myönnetään oppilasmaksuja vastaava verovähennysoikeus, koska jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen, myös kristittynä.