Yritän olla ajattelematta vaaleja. Se onnistuu erittäin huonosti. Mietin vaimon roolia. Laajemman perspektiivin toivossa ajattelen isoja asioita: historiaa, oman elämäni arvoja, ystäviä, Jumalaa. Yritän myös sisäistää, että minä en ole ehdolla vaan pastoripoliitikko. Olen nimittäin alkanut pitää itseäni ehdokkaana ja pettymys saattaa olla suuri jos minua ei valita.
On alkanut myös huolettaa, että jos pastoripoliitikko tulee valituksi, se saattaisi vaikuttaa minunkin elämääni. Hän voi esimerkiksi ilmoittaa minut koirakouluun heti maanantaiaamuna, koska salonkikelpoisuuttani pitäisi ehkä vähän hioa.
Luulen olevani tyypillinen suomalainen. Näiden vaalien aikana tajuntaani on mennyt ensimmäistä kertaa muutamia asioita. Kuten esimerkiksi, että eläkeläisiä verotetaan rankasti. Minä en ole tiennyt sitä. Toisin sanoen en ole aiemmin ymmärtänyt mitä on sanottu, jos edes on sanottu. Poliitikot pitää opettaa puhumaan niin, että tavallinen ihminen ymmärtää mitä sanotaan. Vaalikeskusteluihin pitää saada simultaanitulkkaus ja selkokielinen tekstitys. Tai sitten päästäkää minut sinne. Pystyn kysymään mitäsetarkoittaa useita kertoja minuutissa.
Tiedoksi: pastoripoliitikon vastaus: ”Taisin just menettää yhden äänen.”
Ei tullut mukia, voin siis turvallisesti äänestää häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti