Hallitusneuvottelut käynnistyvät. Voittajilla on kovia paineita. Lupauksia on annettu, mutta kanavoituvatko ne kansalaisten elämän paranemiseksi? Ainakin kokoomuksen leirissä on pakkotilanne, jos nyt ei onnistuta, niin Siperia odottaa. Demarit siellä jo ovat, mutta tilaa on muillekin kovakorvaisille. Esitin vaalikampanjan avauksessani ajatuksen politiikan tuottavuudesta, jossa päätöksien tulee olla laadullisesti parempia, pienemmillä kustannuksilla ja niiden tulee tuottaa enemmän tulosta. Käytännössä tämä tarkoittaa ihmisten kokonaisvaltaisten olojen paranemista nopeammalla päätöksenteolla. Sosiaalitukien luukkukierrätyspolitiikasta luopumista eli avun saamista oikea-aikaisesti. Henkisen ilmapiirin keventymistä, jossa luovuus ja erityisosaaminen huomioidaan ja menestymisen mahdollisuuksia annetaan kaikille. Köyhyyden vähentymistä, jossa kuilu köyhien ja rikkaiden välillä pienenee ja ihmisestä pidetään huolta koko elämänkaari. Työllisyyden turvaamista keinoilla, jossa työn tekeminen on aina kannustavampaa kuin työttömänä oleminen. Se tarkoittaa yhteiskuntaa jossa sosiaalinen perälauta on aina olemassa; jos joku tippuu kyydistä, niin hänet nostetaan kyytiin ja autetaan alkuun. Se tarkoittaa lupauksien pitämistä nopeammin kuin 12 vuodessa. Se tarkoittaa Leikkausjonojen purkamista, terveydenhoidon palkkaremonttia ja riittävän työvoiman saamisen turvaamista. Tämä on mahdollista, sillä on hintalappu, mutta aina hyviin asioihin löytyvät myös rahat.
Jos katsomme kolmen edellisen hallituksen poliittista tuottosaldoa vähävaraisten näkökulmasta, niin eipä siinä ole kovasti hurraamista. Köyhyys lisääntyy, erityisesti lapsiperheiden köyhyys. Stakesin mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana suhteellinen köyhyys on kasvanut 4 prosenttiyksikköä. Suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Järkyttävää on, että tällä hetkellä Suomessa noin 133.000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella olevissa olosuhteissa. Ja tilanne pahenee koko ajan. Lapsiperheiden verotusta ei ole haluttu keventää, vaikka siihen on ollut koko vaalikauden hyvät mahdollisuudet.
Samalla kun hallitus on jakanut veronkevennyksiä valtavat 3,5 miljardia euroa, maksaa pieneläkeläinen edelleen veroa enemmän kuin saman tulotason työssä käyvä. Miksi tätä epäkohtaa ei ole korjattu? Miksi pienin kansaneläke on sidottu kaikkein heikoimpaan indeksiin? Miksi perustuslaki suojaa kohtuuttomat optiot, mutta ei suojannut eläkeläisiä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukselta? Eriarvoisuus lisääntyy, jos nykymeno jatkuu vielä seuraavat neljä vuotta. Suunta on väärä, senhän kaikki näkevät. Näkevätkö vallankahvassa olevat poliitikot? Sen näemme pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti