KANSA KYSYY – VASTAAKO POLIITIKKO?

Vaalikentillä törmää arjen totuuteen. Kysymyksiin joita ei voi väistää. Suomessa kansa tietää missä mennään. Tietääkö poliitikko? Monet eivät. Tiedänkö minä ja olenko valmis vastaamaan, on tärkeää. Tässä kysymysten neljän kärki: 1. Kun olen työni tehnyt ja siirryn eläkkeelle, onko eläkkeeni turvattu vai onko se käytetty johonkin muuhun, tai jos olen vanha ja sairas, kuka pitää minusta huolta, riittävätkö rahat? 2. Miksi minun eläkkeeni ei riitä elämiseen, miksi sitä verotetaan eri tavalla kuin palkansaajan tuloa? 3. Olemme opiskelijapari, joka haluaisi perustaa perheen. Mutta lapsen myötä menomme kasvavat niin paljon, että olemme epävarmoja miten selviämme. Miksi yhteiskunta ei tue nuoria jotka haluavat perustaa perheen? 4. Kannatatko Helsingin Sipoon valtausta?

Mietin. Kysymysten toisessa päässä ovat nuoret, jotka haluavat aloittaa elämänsä hyvistä lähtökohdista ja tarvitsevat siihen apua. Toisessa päässä on ikääntyvä väestö joka kokee turvattomuutta ajasta, jolloin eivät ehkä pysty itse itseään enää hoitamaan iän tai sairauden myötä. Ja sitten todella merkittävässä määrin ihmisiä kiinnostaa Helsingin pyrkimykset Sipoossa. Valtausaluepolitiikkaa, joka koskettaa merkittävällä tavalla ihmisen oikeudentajua ja itsemääräämisoikeutta.

Jaa että, mitä vastaan? Olisi poliittista epärehellisyyttä ja vilppiä väittää, että jos minusta tulee kansanedustaja niin kaikki nämä asiat järjestyvät. Joten, en sitä lupaa. Mutta tässä ne asiat joita lupaan. Lupaan rakentaa siltoja sellaisiin päätöksentekoelimiin yli hallinto- ja puoluerajojen joiden kautta voin viedä eteenpäin asioitanne. Siihen minulla riittää rahkeita ja osaamista.

Käytännössä. Ajan eteenpäin ikäihmisten hoitoturvalakia, joka velvoittaisi valtion turvaamaan kunnille ikäihmisten riittävän hoidon. Eläkkeiden verotus on tuotava tasavertaiseksi työtulon verotuksen kanssa. Nyt osaa eläkkeistä verotetaan raskaammin. Lääkekorvausten katto on poistettava. Eläkerahastot on laitettava paremmin tuottamaan, jotta myös nykyinen sukupolvi saa maksamansa eläkkeen omana aikanaan. Järjestelmää on kehitettävä.

Julkinen terveydenhoito on murroksessa, sen kaikki näkevät. Samalla kun kunnat käyttävät yhä enemmän varoja julkiseen terveydenhoitoon, kokevat kuntalaiset saavansa huonompaa palvelua kuin ennen. Tilanne on ristiriitainen. Mistä tämä johtuu? Nähdäkseni terveydenhuoltoon budjetoidut varat kohdennetaan osittain väärin. Niitä käytetään rakenteiden ja hallinnon kasvattamiseen, eikä ihmisten hoitamiseen. Tämä näkyy mm siinä, että hoitajia ei palkata riittävästi. Usein myös ne jotka palkataan, ovat määräaikaisia ja usein epäpäteviä.

Terveydenhuoltopalvelut ovat peruspalveluja, joiden tulee aina olla kunnan palvelutarjonnassa parhaiten hoidettuja. Tulen ajamaan sitä, että hoitajien palkkoja nostetaan asteittaan koko vaalikaudella, jotta voimme turvata riittävän henkilökunnan saannin. Hoitajien määrää tulee lisätä ja työsuhteet muutetaan pysyviksi. Uskon myös siihen, että julkinen sektori voi ostaa joitain erityispalveluita yksityiseltä sektorilta (esimerkiksi sappi- ja kaihileikkauksia) ja tällä tavalla nopeuttaa kuntalaisen pääsyä hoitoon.

Nuorten elämän alkua tulee tukea veropoliittisilla ratkaisuilla. Opintorahaan on tehtävä tuntuva tasokorotus. Opintorahan lapsikorotus on palautettava sekä kunnallisverosta tehtävä lapsivähennys. Opintoetuuksien järjestelmää pitää kehittää kannustavammaksi ja selkeämmäksi. Vanhempien tuloihin perustuvat tukien rajoitteet alle 20 -vuotisilta tulee poistaa.

Sipoo-kysymyksessä vastustan Helsingin pyrkimystä kokonaisuudessaan. Helsingin toimet ovat itsekkäitä ja loukkaavat kunnan itsemääräämisoikeutta sekä ihmisen oikeutta omaan omaisuuteensa, tässä tapauksessa Sipoolaisten. Helsingillä on riittävästi omaa kaavoittamatonta maata. Heidän tulisi tehostaa omaa kaavoitustoimintaansa, eikä keskittyä muiden kuntien valtaamiseen.

Tässä oli muutama ajatus. Työtä se vaatii, mutta tie päämäärään on tiedossa, edellyttäen että mandaattia – ääniä - annetaan. Tiukkapipoisesti tärkeimmistä tinkimättä, niinhän se motto kuuluu.