Millaisilla arvoilla sinä haluaisit päätöksiä tehtävän?
Minä en ole löytänyt mitään kestävänpää arvopohjaa kuin Raamatusta nousevat arvot. Kaikilla on yhtäläinen vastuu itsestään, perheestään, lähimmäisestä, yhteisöstään ja luonnosta. Näiden varaan rakennettiin se välittävä ja kannustava suomi, joka nousi muutamassa kymmenessä vuodessa yhdeksi maailman johtavista hyvinvointiyhteiskunnista. Kristillisessä maailmankuvassa ihmisarvo on aina loukkaamaton hedelmöityksestä hautaan.
Kenen ehdoilla?
Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle. Edustuksellisessa demokratiassa kansa vaaleilla delegoi, siirtää vallan valitsemilleen kansaedustajille, kunnanvaltuutetuille, europarlamentaarikoille ja presidentille sekä osittain myös puolueille. Valitut edustajat ovat meidän edustajiamme saamiensa äänien suhteessa ja vastuussa meille tekemisistään. Alkuosa toimii käytännössä hyvin, mutta loppuosa ei. Suomessa kansa ei käytä oikeuttaan vaatia selvitystä valitsemiensa edustajien toimista ja annettujen lupauksien pitämisestä. Ei ainakaan julkisesti. Tämän roolin ovat ottaneet iltapäivälehdet, valitettavasti.
Kansalaisen tiedonsaantia kansanedustajien puuhasteluista on pyritty lisäämään eduskunnan internetsivujen avulla. Sieltä voi seurata puheita, aloitteita ja osallistumista lähes reaaliajassa. On siis paljon itsestä kiinni, miten jaksaa asioihin paneutua. Todennäköisesti se joukko on aika pieni, joka jatkuvasti seuraa äänestämäänsä henkilöä. Ehkä pitäisi.
Myös valtamedia jakaa informaatiota poliittisista liikkeistä ja päätöksistä. Tosin Suomessa aika värittynein lasein, sillä media on keskittynyttä harvoihin käsiin. Informaatio ei ole tasapuolista eikä edes kohtuullisessa määrin oikeudenmukaista. Erityisesti pienten puolueiden osalta.
Näissä vaaleissa on pääotsikoihin noussut puolueiden rahanjakopolitiikka. Kuinka paljon jaetaan rahaa ja mihin perustuen? On myös kysytty, voiko mitä vaan luvata, kun jo sanoessaan tietää huijaavansa. Kenen on vastuu? Poliitikot sanovat kansan, kansa sanoo poliitikon. Sanon, molempien ja ensisijaisesti poliitikon.
Kansanedustajalla on valtaisa määrä tietoa saatavilla päätöstä tehtäessä. Hän on kuulut lukuisia erityisasiantuntijoita valiokuntakäsittelyn aikana. Tämän lisäksi, hänellä tulee olla selkeä käsitys niiden äänestäjien odotuksista, jotka ovat häneen uskonsa laittaneet. Valitettavasti kuitenkin joudumme havaitsemaan, että usein poliitikko antaa oman kunniansa sekä sitoutumisensa äänestäjiin ryvettyä, puolueen edun ja puolueen sisällä oman menestyksen estymisen pelossa.
Tässä tapahtuu sellainen ihmeellisyys, että vallan rakenteet vaikuttavat enemmän poliitikkoon, kuin poliitikko vallan rakenteisiin. Kärsijänä on kansa, ja lopulta myös poliitikko.
Tässä yksinpuhelussa korostan, että kysymys on valitun henkilön perusarvoista, joiden pohjalta hän päätöksiä tekee. Kukaan ei tee päätöksiä ilman jotain arvopohjaa. Jokaisella puolueella on omat arvonsa, jotka nousevat siitä ideologiasta ja maailmankuvasta jota he edustavat. Arvot eivät leiju ilmassa, niillä on juurensa ja lähteensä. Siksi olen vakuuttunut siitä, että jokaisen äänestäjän kannattaa tarkkaan harkita, millaisille arvoille hän äänensä antaa ja kenen ehdoilla hän haluaa päätöksiä tehtävän. Minulle kristilliset arvot ovat kaiken perusta. Niillä arvoilla elämäni seisoo. Tulenko valituksi eduskuntaa, sen päättävät äänestäjä muutaman viikon sisällä. Mutta minun sisäisestä arvomaailmastani ei voi äänestää, krisilliset arvot pysyvät arvoinani kaikissa tilanteissa. Tavoitteeni on, että nämä arvot näkyvät ja kuuluvat suomalaisessa päätöksen teossa. Siksi olen ehdolla näissä vaaleissa eduskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti