Jatkoa eiliselle.
Kansallinen kokoomuksen poliittinen maailmankuva on liberalismi ja markkinaliberalismi (yksilön vapaus ja rajoista vapaa markkinatalous) yhdistyneenä materialismiin. Kokoomus mielletään pääomien edunajajana. Poliittisena voimana liberalismi on sosialismin vastakohta, jossa kaiken ja kaikkien tulee olla vapaita valtion holhouksesta, ei kuitenkaan ilman vastuullisuutta.
Kokoomuksen periaateohjelmassa (1993) sanotaan: ”Kokoomus arvostaa pohjoismaista demokratiaa, humanismin periaatteita ja kristillistä etiikkaa. Kokoomuksen aate on ollut sosiaalireformismin, konservatismin ja liberalismin välistä kilpailua.”
Kokoomuksen puoluekokouksessa 2004 käydyssä uuden periaateohjelman sisältökeskustelussa esitettiin seuraava näkemys: Kokoomuslaiseen aatemaailmaan on koko puolueen olemassaolon ajan voimakkaasti vaikuttanut myös liberalismi. Siinä korostetaan yksilönvapautta, valinnanvapautta, yhteiskunnan taloudellista perustaa, markkinoiden esteetöntä toimintaa.” Lainauksista voisivat viitata siihen, että puolueessa on meneillään monen eri maailmankuvan yhteensovittaminen. Voimakkain kuitenkin näistä kolmesta on selvästi markkinaliberalismi ja pääomien puolustaminen. Kokoomusta lähinnä on ruotsalainen kansanpuolue, joka myös luonnehditaan liberalismin aatteen kannattajaksi.
Suomen keskusta on maailmankuvaltaan muuttumassa kokoomuksen suuntaan. Keskusta on alkujaan maanviljelijöiden ja torppareiden puolue, mutta pyrkii yleispuolueen rooliin. Keskustassa markkinatalouden ihanteet saavat yhä enemmän sijaa. En tiedä toista aikaa, jossa suomalaisen teollisuuden valtionomistuksia olisi myyty niin kovalla vauhdilla pois, kuin nyt keskustalaisen kauppa- ja teollisuusministerin aikana. Ei edes kokoomus ole pystynyt vastaavaan. Aatteellinen muutos keskustassa on hätkähdyttävä.
Keskusta on ollut hyvin kristillismielinen puolue. Viljelyn ja varjelun periaate oli puolueen aatteellisen isän Santeri Alkion keskeisiä periaatteita. Valitettavasti ”Alkiolaiset” ovat nykyisessä keskustassa vähemmistönä. Kristillisyyden näkyminen nykyisessä puolueohjelmassa on vain muisto Alkion ajoista. Nykyisin kristillisyys näyttäisi olevan keskustalaiselle kansanedustajalle rasite (poikkeuksiakin on), ellei ole pohjoisen vahvoilta lestadiolaisalueilta kotoisin.
Samalla kun voidaan yleisesti olettaa koko vasemmiston jakavan suuressa määrin ateistisen maailmankuvan, herättää oikeiston maailmankuvan suhde kristilliseen maailmankuvaan useita kysymyksiä. Aate uskoo ihmisen loputtomaan hyvyyteen ja kykyyn tehdä oikeita ratkaisuja ja selvitä, jos ihminen on vapaa ja hänelle annetaan edellytykset sivistää itseään ja mahdollisuudet käyttää vapauttaan yrittämiseen.
Kristillisen maailmankuvan mukaan ihminen on syntinen ja tarvitsee Jumalan ohjausta voidakseen tehdä oikeita ratkaisuja itsensä ja yhteisönsä hyväksi. Historia ei puolla näkemystä ihmisen hyvyydestä, pikemminkin pahuudesta, sivistysasteesta ja kansallisuudesta riippumatta. Jos tätä aikaa mitattaisiin vaikkapa itsekkyysbarometrillä, niin mittari saattaisi olla aika punaisella verrattuna 60-lukuun. Piittaamattomuus on lisääntynyt suhteessa ihmisten hätään. Ihmisen hyvyys on myytti.
Kokoomuslaisessa maailmankuvassa markkinat kasvavat ja kehittyvät jatkuvasti. Ihminen on näiden markkinavoimien loputon hyödyntäjä ja kulutuksen takuumies. Kristillinen maailmankuva eroaa kokoomuslaisesta näkemyksestä merkittävästi ja edustaa ekologista tasapainoa. Se ottaa huomioon luonnon kantokyvyn ja uusiutumismahdollisuudet. Se myös rajoittaa ihmisen kulutuksen kohtuullisuuteen ja joskus myös pidättyväisyyteen markkinoiden vastaisesti, jos se on ekologisen tasapainon kannalta välttämätöntä.
Useille poliittisille liikkeille kristillisyydellä on ollut merkitystä viime vuosisadan puoleen väliin saakka. Sen jälkeen on tapahtunut selkeää etääntymistä kristillisestä maailmakuvasta ja tilalle on tullut viittaus kristilliseettisyyteen, ilman että sen sisältöä on määritelty. Nyt puhutaan ihmisen uskosta johonkin korkeampaan ja se usko on kohteliaasti siirretty yksityisyyteen. Samalla sen vaikutus ei enää näy päätöksissä, eikä sido tai ohjaa niitä, jotka päätöksiä tekevät. Maallistuminen on tapahtunut.
Kristillisen maailmankuvan vahvistuminen yhteiskunnassa edellyttää siis poliittisten voimasuhteiden muutosta. Muutos ei tule sitä kautta, että äänestämme jotain puoluetta sen tähden, että sillä on hyviltä ja oikeilta tuntuvia arvoja, tai sen riveissä on ehdokkaina kristittyjä. Se tulee siten, että selvitämme itsellemme, millainen maailmankuva puolueen arvoja ohjaa. Tärkeää on myös varmistaa, että asioitamme hoitamaan valituilla henkilöillä on riittävät taidot ja osaaminen asioiden hoitamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti